Ei mikään kananaivo

Ei mikään kananaivo

Kiekuuko sinunkin naapurissasi kukko? Ei mikään ihme, sillä juuri kanat ovat kasvattaneet suosiotaan lemmikkeinä jopa kaupunkialueilla. Hetken mielijohteesta kanoja ei tule ottaa, sillä ne ovat mainettaan älykkäämpiä ja tarvitsevat niin virikkeitä kuin lajinmukaista hoitoakin.

Suomessa on noin neljä miljoonaa kanaa. Suuri osa näistä kanoista elää siipikarjatiloilla, mutta kanoja löytyy myös monista tavallisista kotitalouksista. Suomalainen kuluttaa noin 12 kiloa eli noin 208 kananmunaa vuodessa, joten ei ole ihmekään, että kanoja halutaan ihan omaksi asti.

Keski-Suomessa sijaitsevan lintutila Siltajoen Sirkuksen yrittäjä Marianne Hautsalo epäilee, että koronapandemialla on saattanut olla vaikutusta kanaharrastuksen suosion kasvuun. Yhä useampi haluaa olla mahdollisimman omavarainen. – Koronan aikaan on oltu ehkä enemmän kotona, mikä on saanut monet toteuttamaan haaveensa omasta kanalasta, Hautsalo kommentoi.

Suosiota ovat kasvattaneet erityisesti kesäkanat. Ne ovat nimensä mukaisesti kanoja, jotka otetaan talouteen kesän ajaksi, useimmiten toukokuusta syyskuuhun. Kanat eivät selviä Suomen talvessa ilman lämmitettyä tilaa, jota harvalla on etenkään taajama-alueella mahdollisuutta tarjota.

Ensivilkaisulla kana saattaa vaikuttaa helpolta ja huolettomalta lemmikiltä. Olisikin tärkeää muistaa, että kanalla on yhtä lailla tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen kuin millä tahansa eläimellä. Tämä mahdollisuus täytyy pystyä tarjoamaan, minkä lisäksi kanalan pitämiseen liittyy useita säädöksiä ja eläinsuojelulaissa mainittuja pykäliä.

Lainsäädännön kiemurat

Mikäli suunnittelet, että tuosta noin vain otat kanan kesäksi ja kaikki on sillä selvä, olet väärässä. Lain näkökulmasta sillä ei ole väliä, kuinka monta kanaa omistat – siipikarjan pitäjäksi on silti rekisteröidyttävä oman kunnan maaseututoimeen, maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai maaseutusihteerille. Rekisteröitymisen voi nykyään tehdä sähköisesti.

Kanojen pitopaikka on myös rekisteröitävä, vaikka kanat olisivat siellä vain kesän. Pitopaikan toimijalla on tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvollisuus, josta käy ilmi esimerkiksi taloudessa asustavien eläinten laji ja mahdolliset sairastapaukset. Tarttuvan eläintaudin epäilystä on valmistauduttava ilmoittamaan välittömästi kunnaneläinlääkärille ja tarvittaessa on pysyttävä toimittamaan näyte sairaasta eläimestä.

Kesäkanalan pitäjä on eläinsuojelulain puitteissa velvollinen lopettamaan eläimen, mikäli se on vakavasti loukkaantunut tai parantumattomasti sairas. Toimenpide ei ole helppo, eikä kokemattoman henkilön pidä siihen yksin ryhtyä.

Kesäkanojen pitäjä ei välttämättä joudu tällaiseen tilanteeseen, mutta sen mahdollisuus on pidettävä silti mielessä, kun kanojen ottamista harkitsee. Mikäli kokee yhtään epävarmuutta lopetustilanteeseen liittyen, eikä esimerkiksi metsästäjän tai kokeneen kananhoitaja apua ole saatavilla, on eläinlääkärin parasta lopettaa kana.

Kanamainen käytös

Lajityypillinen käyttäytyminen tarkoittaa niitä asioita, joita kukin eläin luonnossa eläessään tekisi. Ihmiset eivät aina eläintä ottaessaan ole selvittäneet, millä tavalla kyseinen eläin käyttäytyy ja tästä saattaa syntyä ongelmia myöhemmin. Eläimen käytöstä ei tällöin ymmärretä, sille ei tarjota tarpeeksi sopivia virikkeitä tai eläintä yritetään saada tekemään asioita, jotka ovat vastoin sen luontoa.

Kanat ovat parvieläimiä, mikä tarkoittaa sitä, että niitä on ehdottomasti oltava useampi kuin yksi. Minimikoko parvelle on kolme yksilöä. Kukkoa ei munantuotantoon tarvita, mutta se toimii kanojen järjestysmiehenä ja suojelijana. Kanat voivat paremmin ja kokevat olonsa turvalliseksi, kun kukko pitää niistä huolta.

Hautsalo kertoo, että mikäli kukkoa ei ole, alkaa joku kanoista luultavasti käyttäytyä kukkomaisesti. Kanat vain tuppaavat usein olemaan huonoja kukkoja. Ne eivät puutu toisten kanojen välisiin kinoihin tai nuorten kanojen kiusaamiseen yhtä hanakasti kuin kukot. Lisäksi kukon roolin ottava kana lopettaa yleensä myös muninnan. Hän suositteleekin, että parveen otettaisiin vähintään yksi kukko.

Kesäkanalaa suunniteltaessa on siis varauduttava useamman eläimen majoittamiseen ja ylläpitoon. Eläinsuojelulainsäädännössä on määritelty, millaisissa tiloissa kanoja voi pitää ja millä tavalla niistä pidetään huolta. Mikä tahansa häkki tai koppi ei kelpaa, sillä asumuksen on oltava tarpeeksi vankka suojatakseen kanoja muilta pihapiirissä liikkuvilta eläimiltä. Vanhasta vajasta tai leikkimökistä voi sen sijaan tuunata kanoille sopivan suojan.

Kanojen pitopaikan tulee olla riittävän tilava, suojaisa, valoisa ja sen puhtaudesta tulee huolehtia hyvin. Kanan lajinmukaiset käyttäytymistarpeet on otettava huomioon. Ulkoilupaikan on oltava riittävän tilava kanojen lukumäärään nähden. Kanat voivat ulkoilla vapaana, mikäli piha-alue on niille turvallinen, eivätkä ne pääse karkaamaan esimerkiksi tielle.

Kanat ovat tapauskollisia ja rakastavat rutiineja, kaikki uusi puolestaan epäilyttää niitä. Jotta kanojen hoitaminen olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa kesäkanatkin totuttaa käsittelyyn ja tiettyihin asioihin, kuten ruokintatapahtumaan.

Kanaparvessa vallitsee hierarkia eli arvojärjestys. Usein arvojärjestys muotoutuu itsestään, mutta ihmisen on hyvä seurata tilannetta ja varauduttava tilanteeseen, jossa kaikki kanat eivät tulekaan toimeen keskenään ja ne on erotettava toisistaan. Kesäkanailijalle tämä saattaa tuottaa haasteita, mikäli kanojen keskinäisiin kahnauksiin ei ole osattu varautua etukäteen.

Sosiaalisten tarpeiden lisäksi kanalla on muitakin käyttäytymistapoja, joita niiden täytyy pystyä noudattamaan. Ne esimerkiksi haluavat vetäytyä pesään munimaan, orsille nukkumaan ja kuopsutella maata. Kanat ovat aktiivisia eläimiä ja ne tylsistyvät helposti, ellei niillä ole tarpeeksi tekemistä. Tylsistyminen voi johtaa toisen kanan kiusaamiseen, sulkien nokkimiseen, munien rikkomiseen tai jopa kannibalismiin.

Kanojen ruokinta ja hoito

Kuten muutkin eläimet, kanat tarvitsevat hyvälaatuista ja niiden ruuansulatukselle sopivaa ruokaa. Ne ovat kaikkiruokaisia ja niille maistuu niin kasvi- kuin eläinperäinenkin ravinto. Kanoille onkin hyvä tarjota molempia. Lisäneuvoja ja opastusta kanan hoitoon liittyen kannattaa aina pyytää kanojen kasvattajalta. Hyvä kasvattaja tuntee eläimet ja osaa auttaa, jos uudella kananomistajalla menee sormi suuhun.

Viljapohjainen rehu on kanojen pääravinto, jota täydennetään esimerkiksi raejuustolla tai piimällä. Tavallinen maito aiheuttaa kanalle ripulia, joten sille tarjottujen maitotuotteiden on oltava hapatettuja. Myös kalkkia on oltava tarjolla, jottei kana ala kärsiä kalkinpuutteesta. Se menettää kalkkia jokaisen munimansa munan yhteydessä.

Kanoille tulee tarjota säännöllisesti myös soraa. Kanoilla on nimittäin kolme mahaa, joista viimeinen on nimeltään lihasmaha eli kivipiira: se hioo karkean ravinnon hienommaksi pienten kivien ja soran avulla. Kanalla ei ole hampaita, joten sora toimittaa niiden virkaa. Vettä on oltava tarjolla koko ajan, sillä kanat käyttävät vettä huuhtoakseen ruuan alas.

Kanoja voi ja kannattaa kesyttää, sillä niiden hoitotoimenpiteistä tulee näin huomattavasti helpompia toteuttaa. Omiin kesäkanoihin kannattaa aluksi tutustua rauhassa ja seurata niiden käyttäytymistä. Kanat tottuvat ihmisen läsnäoloon ja omistaja puolestaan pystyy myöhemmin huomaamaan mahdollisen poikkeavan, sairauteen viittaavan käytöksen.

Useiden kanalanpitäjien mielestä eläimestä huolehtiminen ja sen kanssa touhuileminen on koko harrastuksen parasta antia. Kanan, kuten minkä tahansa lemmikin, kesyyntymisen täytyy tapahtua sen omilla ehdoilla. Saaliseläimen, kuten kanan, luottamuksen ansaitseminen on erityisen palkitsevaa. Ensisijaisesti eläimen kesyys palvelee kuitenkin eläintä itseään, kun sen ei tarvitse jatkuvasti pelätä ja paeta hoitavaa ihmistä.

Kanan käsittely tapahtuu rauhallisin, varmoin ottein. Se ei saa päästä pyristelemään ja näin loukkaamaan itseään. Kanat oppivat nopeasti ja oppimista voi tukea tarjoamalla niille herkkuja palkinnoksi toivotusta käytöksestä. – Ihmisillä on jonkin verran ennakkoluuloja kanoja kohtaa, onhan meillä esimerkiksi sanonta ”tyhmä kuin kana”, Hautsalo sanoo. Kanat eivät kuitenkaan ole tyhmiä, vaan oppivat nopeasti. Se on niille saaliseläimenä elinehto.

Talvi tulee, oletko valmis?

Talvi tekee tuloaan ja sää alkaa viiletä. On aika luopua kanoista – mutta miten? Kesäkanojen jatkosijoituksesta tulee aina päättää ennen, kuin kanat ovat tulleet kesäkanalaan. Palautuvatko ne kasvattajalle, menevätkö tutulle vai mahdollisesti pataan?

Käytäntö on, että vuokrakanat menevät pääsääntöisesti talveksi takaisin kasvattajalle. Seuraavana kesänä voit mahdollisesti saada samat kanat jälleen kesääsi ilahduttamaan. Muussa tapauksessa on kesäkanalaisen joko tehtävä kanalasta talviasuttava, etsittävä kanoille uusi koti tai teurastettava ne ruuaksi.

Riskinä on, että kesäkanaharrastaja ei ole tullut ottaneeksi huomioon kanojen jatkosijoitusta. Kanojen hylkääminen luontoon saattaa kuulostaa helpolta ja vaivattomalta vaihtoehdolta verrattuna siihen, että niille pitäisi etsiä uusi, asiantunteva koti. Saati sitten, että ne pitäisi itse tappaa. Useat kanankasvattajat ja pitkän linjan harrastajat pelkäävät, että kanoja aletaan harrastuksen suosion kasvun myötä hylätä kuten kissoja.

Kanoja ja etenkin kukkoja on hylätty Suomessa jo ennen, kuin harrastekanaloiden suosio räjähti käsiin. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksellä (Pesu ry) oli hoteissaan viisi kanaa ja viisi kukkoa vuonna 2016. Ne olivat yhdistyksen ensimmäiset kana-asukit.

Kolme kukkoa päätyi poliisin kyytiin ja sitä kautta Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykselle Nastolassa vuonna 2018. Tällöin epäiltiin, että joku on mahdollisesti yrittänyt hankkiutua kesäkukoista eroon hylkäämällä ne tienposkeen.

Kesän 2020 tullessa päätökseen, löytyi Jämsästä huonokuntoinen kana poukkoilemasta keskeltä tietä. Lähistöllä oli kaksi muovipussia, joista toisesta kana oli selvästi taistellut tiensä ulos. Toisesta pussista löytyi kuollut kukko, joka oli kuitenkin pussiin laitettaessa ollut elossa. Kanaa ei voinut hoitaa kuntoon, joten se lopetettiin. Ei ole tiedossa, kuka hylkäsi kanapariskunnan oman onnensa nojaan.

Hautsalo on sitä mieltä, että parhaiten ilmiötä ennaltaehkäistään lisäämällä ihmisten tietoisuutta sekä kannustamalla kanaharrastajia verkostoitumaan. – Suomessa on kaikessa nähtävissä se itse pärjäämisen kulttuuri ja apua ei pyydetä helposti, hän sanoo.

Tämä pahimmillaan aiheuttaa sen, että vaikeassa elämäntilanteessa oleva kananomistaja ei uskalla pyytää apua muilta harrastajilta ja kanat joutuvat huonolle hoidolle, kun omistaja ei syystä tai toisesta kykene pitämään niistä huolta.

Kesäkanoihin voi soveltaa samoja ohjeita, joita minkä tahansa muunkin eläimen ottamista harkitsevan tulisi noudattaa. Tutustu lajiin ja sen ominaisuuksiin jo etukäteen. Selvitä, millaisia olosuhteita ja hoitoa eläin tarvitsee voidakseen hyvin. Kun perusasiat ovat kunnossa, kanoilla on hyvä olla ja niistä saa viehättäviä lemmikkejä, joiden puuhastelua on mukava seurata.

Teksti: Satu Laine

Kuvat: Helena Asikainen & Marianne Hautsalo