|
Helsingin eläinsuojeluyhdistys on eläinsuojelun uranuurtaja Suomessa. Jo vuonna 1870 Zacharias Topelius perusti Maj Föreningen -nimisen Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen pikkulintujen suojelemiseksi.
Pian tuon “Kevätyhdistyksen” perustamisen jälkeen ilmeni tarve laajentaa toiminta kattamaan kaikki avun tarpeessa olevat eläimet. Niinpä 4.4.1874 ruotsinkielisessä sanomalehdessä Morgonbladetissa julkaistiin kirjoitus, jossa eläinsuojelusta kiinnostuneita kehotettiin kokoontumaan ja keskustelemaan asiasta. Tämän kehotuksen ansiosta sitten kokoonnuttiin 15.5.1874 Helsingissä. Kokouksessa oli läsnä yli 50 vaikutusvaltaista henkilöä ja siinä päätettiin perustaa Helsingin eläinsuojeluyhdistys.
Perustamiskirjan ensimmäisenä allekirjoittajana oli lääninkuvernööri, kenraalimajuri Georg von Alftan ja hänen jälkeensä professori Zacharias Topelius ja muita huomattavia sen ajan helsinkiläisiä merkkihenkilöitä. Senaatti vahvisti yhdistyksen säännöt 6.10.1874, ja yhdistyksen perustava kokous pidettiin 25.11.1874 Topeliuksen toimiessa puheenjohtajana. Vastaperustettuun yhdistykseen liittyi lähes sata jäsentä, joista valtaosa oli aikansa merkkimiehiä.
Varoja toiminnan aloittamiseen
Suuren esteen käytännön toiminnan aloittamiselle aiheutti rahavarojen puute. Varojen keräämiseksi yhdistys asetti keräyslistoja kaupungin kirjakauppoihin ja lähetti avustuskirjeitä varakkaiksi tunnetuille helsinkiläisille. Tuolloin Helsinki oli vielä pikkukaupunki – asukkaita oli vähän yli 30 000. Samanaikaisesti käännyttiin kirjelmin kaupungin eri viranomaisten puoleen ja pyydettiin tukea aloitettavalle työlle.
Vanhojen pöytäkirjojen mukaan kaupungin viranomaiset antoivatkin auliisti apuaan. Erityisesti kunnostautui ensimmäinen kaupunginviskaali L.E. Nygren, joka tarmokkaasti ja hellittämättä ajoi syytteitä eläinrääkkäystapauksissa. Niinpä jo vuonna 1875 Helsingissä tuomittiin 15 henkilöä sakkoihin eläinrääkkäyksestä. Lahjoitusten ja avustusten ansiosta yhdistyksen taloudellinen asema muodostui kohtuullisen hyväksi.
Esimerkkinä voidaan mainita, että eräs yksityinen henkilö lahjoitti yhdistykselle 1890-luvulla kokonaista 4000 markkaa, mikä oli tuolloin omaisuus. Yhdistyksen jäsenmäärä lisääntyi nopeasti. Yhdistys oli jo tuolloin varsin kansainvälinen, ja sillä oli kiinteät ja vilkkaat suhteet ulkomaisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Jäseniksikin liittyi henkilöitä Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Englannista ja Italiasta.
Alkuaikojen toiminta
Yhdistyksen toiminta 1800-luvulla ja 1900-luvulla aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka keskittyi pääasiassa loppuunajettuihin hevosiin. Yhdistyksen kirjanpidon mukaan näitä hevosia ostettiin vuosittain jopa useita satoja ja ne lopetettiin kivuttomasti. Tuolta ajalta on perua myös yhdistyksen ansiomitali, joka lyötettiin ensimmäisen kerran vuonna 1893 ja johon on kuvattu hevosenpää. Tämä sama mitali on edelleenkin yhdistyksen käytössä.
Yhdistys järjesti ensimmäisen koko maan kattavan eläinsuojelukokouksen Helsingissä 6.–8.6.1899. Vuonna 1900 yhdistyksen silloinen voimanainen Constance Ullner edusti yhdistystä 13. kansainvälisessä eläinsuojelukongressissa Pariisissa. Maailmalta tuliaisina hän toi ajatuksen kansainvälisen eläinten päivän viettämisestä myös Suomessa. Hänen aloitteestaan Suomessa vietettiin maailman eläinten päivää ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja sitä vietetään edelleenkin joka vuosi 4.10.
1900-luvun alkupuoli
Ensimmäinen maailmansota lamaannutti yhdistyksen toimintaa huomattavasti, ja toiminta elpyi vasta 1918. Tammikuussa 1918 yhdistys oli mukana perustamassa Eläinsuojeluyhdistysten Keskusliittoa. Ensimmäinen eläinten hautausmaa perustettiin 1927 Ruskeasuolle, josta se siirtyi 40-luvulla nykyiselle paikalleen Keskuspuistoon Haagaan.
Toisen maailmansodan jälkeinen aika
Talvisodan ja toisen maailmansodan syttyminen lamautti yhdistyksen toiminnan lähes kokonaan. Vasta 50-luvulla yhdistyksen toiminta elpyi muutamien tarmokkaiden jäsentensä ansiosta. Helsingin kasvaessa suurkaupungiksi hevoset väistyivät lemmikkieläinten tieltä. Sotien jälkeen irtokoirat olivat suurin ongelma. Tuolloin perustettiin erityinen koirakomiteakin, jossa yhdistyksemme oli edustettuna.
Viime vuosikymmeninä puolestaan kodittomat kissat ovat työllistäneet eniten yhdistystämme. Aivan viime vuosina heitteille jätettyjen lemmikkieläinten lajivalikoima on laajentunut valtavasti, mutta edelleenkin yhdistyksemme alkuhistorian eläimet – hevoset ja linnut – ovat meille tärkeitä. Me arvostamme ja kunnioitamme Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen perustajia ja pitkää perinnettä ajamalla eläinten etuja laillisin keinoin.
HESY:n puheenjohtajat
1874–1877 THEODOR SEDERHOL, senaattori
1877–1879 ANTON ALMBERG, maisteri
1879–1881, WILHELM LAVONIUS, lakitieteen tohtori
1881–1884 GUSTAF LUNDGREN, eläinlääkäri
1884–1886 ABEL LANDEN, vaakamestari
1886–1895 ZACHARIAS TOPELIUS, valtioneuvos
1895–1896 THEODOR SEDERHOLM, senaattori
1896–1904 E.J. MELLBERG, professori
1904–1915 C.E. DEGERHOLM, kunnallisneuvos
1915–1916 ALLAN HÖIJER, läänineläinlääkäri
1916-1926 CONSTANCE ULLNER, rouva
1926-1936 VOLMAR LINDMAN, kirjailija, toimittaja
1936–1938 HANS SÖDERLUND, eläinlääketieteen tohtori
1938–1939 KARL EINAR BRANDER, metsänhoitaja
1939–1951 BRUNO ENKVIST, tohtori
….–1968 CONRAD RAFN
1968–1982 YNGVE ERICSSON, eversti
1982–1986 CARL-HEINZ KLATT, eläinlääketieteen tohtori, kaupungineläinlääkäri
1986–2014 HANNELE LUUKKAINEN, valtiotieteen lisensiaatti, kaupunginvaltuutettu 1989-2012
2014–2015 SUSANNA PAAVILAINEN, lemmikkihotelliyrittäjä
2016-2020 HANNELE LUUKKAINEN, valtiotieteen lisensiaatti, kaupunginvaltuutettu 1989-2012
2020- NINA IMMONEN, yrittäjä
Teksti: Hannele Luukkainen