Category

Blogi

Jan 07
3

Lilianin tarina

By | Blogi, Blogi | No Comments

Minut löydettiin ulkoa Vantaalta ja vaikka päädyin Viikin löytöeläintalolle, jostain syystä aikaisempi omistajani ei noutanut minua alkuperäiseen kotiini. Olin tullut hylätyksi ja pennutkin mahassa. 

Lilianin tarina ei alkanut kovin positiivisesti, mutta onneksi Lilian pääsi HESYn kautta hoitokotiin synnyttämään pennut rauhassa, jonka jälkeen niin pennut kun Liliankin päätyivät HESYlle. Pennut saivat omat kodit ja kaunis Lilian oli osunut Longzhun ja hänen tyttärensä silmiin HESYn nettisivuilla. Ja niin he tulivatkin katsomaan Liliania paikan päälle.

Sitten yksi päivä kaksi mukavaa ihmistä tuli katsomaan minua, siis juuri vain minua! Toinen oli vähän pienempi, ihmispentu ilmeisesti. Kuulin heidän juttelevan yhden mukavan hoitajan kanssa minusta ja ihan kun olisin kuullut, että he haluaisivat viedä minut kotiinsa. Kuinka onnekas olinkaan, he olivat siis minun tuleva perheeni.

Lilianin tulevaisuus kirkastui kuitenkin reippaasti uuden kodin löytymisen myötä. Longzhun tytär oli kokenut olonsa yksinäiseksi ollessaan yksin kotona, mutta onneksi Lilian oli tulossa pelastamaan tältä yksinäisyydeltä.

Ei mennyt kauaakaan ensi tapaamisestamme, kun uusi perheeni tuli uudestaan HESYlle ja nyt heillä oli koppa mukanaan. Olen ollut ennenkin tuollaisessa. Tiedän, että sillä siirrytään paikasta toiseen, mutta pelottava se on joka kerta. Kuitenkin taas sinne suostun pienellä kannustuksella ja matka kotiin alkoi. Matka oli jännittävä ja kun pääsimme perille, oli talo ihan oudon hajuinen ja kaikki oli vierasta. Kovasti minua kuitenkin kiinnosti tutkia ja olihan uuden perheeni hajuja talo täynnä, joten tämän on pakko olla se koti. Varovasti tutkailtuani talon läpi varmistuin, että tämä on ihan kiva paikka. Kaikki tarvittava löytyy ja ihmiset on vieläkin mukavia. Täällä on hyvä olla.

Sosiaalinen Lilian kotiutui upeasti uuteen kotiin jo heti ensimmäisenä päivänä. Uudessa kodissa riitti uteliaalle kissalle tutkittavaa ja tilaa taas juosta ja leikkiä. Energiaahan Lilianilta ei puutu. Lilianin ulkona asuneen kissan vaistot olivat alkuun vielä nähtävissä, esimerkiksi ruuan puute näkyi oksennustenkin syömisellä, mitään ei jätetty hyödyntämättä. Pian kuitenkin Lilian huomasi, että ruokaa riittää ja kukaan ei aio hylätä häntä enää ja antaa nykyään palvelijan siivota sotkunsa. Lilian on selvästi onnellinen kotikissana.

Täällä kodissa on mukava ikkuna josta näkee ulos suoraan omenapuulle. Joka aamu istun ikkunalla vahtimassa ettei nuo viheliäiset oravat ja linnut vie kaikkia omenoita. Tykkään kertoa havainnoistani myös ihmisystävilleni ja välillä epäilen, että he ymmärtävätkin minua. Välillä pääsen näkemään lintuja ja oravia ulkonakin. Siellä minulla tosin on aina hihna, jotta en eksyisi perheestäni, enkä pääse kunnolla näyttämään noille viheliäisille omenavarkaille. Ulkoilu on kuitenkin lempipuuhaani nyt, kun tiedän olevani turvassa, eikä minun tarvitse enää saalistaa taltuttaakseni nälkäni. 

Longzhun tyttären tai Lilianin ei tarvitse enää olla yksin. Yhdessä he voivat leikkiä ja opetella yhdessä mitä kaikkea kotikissan elämään kuuluukaan. Lilian on myös herkkä kissa ja huomaa jos olet surullinen ja tulee lohduttamaan. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kun kissan hurina.

Dec 11
2

HESYn eläinten kirjeet pukille 2018

By | Blogi, Blogi | No Comments

HESYn eläimet toivovat lahjoja pukilta yhtä lailla kuin me ihmisetkin. Tässä ovatkin tämän vuoden toivelistat.

Lahjoituksia voi tuoda suoraan HESYn Eläinsuojelukeskukseen Itä-Pakilaan (Yhdyskunnantie 11) ma-pe klo 10–18, su klo 15–18. Lauantaisin suljettu.

Hyvää joulun ja uuden vuoden odotusta kaikille!
Toivovat HESYn kaikki eläimet ja henkilökunta.

Nov 22
1

VANHA KOIRAKIN OPPII UUTTA – JA OPETTAA SAMALLA OMISTAJAANSA

By | Blogi, Blogi | No Comments

Eräs päivä jokin aika sitten havahduin siihen, että ennen aina niin innokas agilityakin harrastanut lenkkikaverini hölkötteli perässä pysähtyen jokaisen puun juurelle lepotauolle haistelemaan. Silloin sen vasta ensimmäistä kertaa ymmärsi, että pentumaisten kasvojen takana seisoo ikääntynyt ja arvokas pappakoira. Vanhenevan koiran kanssa eläminen tuo muutoksia muun muassa ulkoiluun, harrastuksiin, ruokintaan ja virikkeisiin, mutta kurjimmassa tapauksessa myös koiran terveyteen.

Vanheneva koira saa nostettua omistajan tuntosarvet pystyyn. Koiraa ja sen käytöstä sekä terveydentilaa analysoi ehkä hieman liiaksikin. Koiran vanhetessa ongelmat ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmistenkin ikääntyessä. Yleisimpiä vaivoja ovat eläinlääkäreiden mukaan esimerkiksi aistien heikentyminen, sydänsairaudet, hammasongelmat, kasvaimet, nivelongelmat sekä sisäelinten vajaatoiminnallisuudet. Ulkoisia, omistajalle silmin nähtäviä muutoksia ovat meillä olleet esimerkiksi turkin heikkeneminen ja pienimuotoinen kaihi. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että urhea koira saattaa pitää piilevän sairautensa tai kipunsa omistajan tietämättömissä.

Aiemmin vettä aivan sen jokaisessa muodossa inhonnutta pappakoiraa on nykyisin vaikea saada pihalle syksyiseen kaatosateeseen. Lenkit ovat myös pituudeltaan lyhyempiä ja tallustelemme menemään aiempaa hitaammin. Ulkoiluun liittyen suuri muutos voi koskea myös pidätysongelmia, jotka kuitenkin ainakin meillä selittyi eturauhasvaivoilla. Vaikka eturauhasongelmat saatiin eläinlääkärin avustuksella taltutettua, kuitenkin normaali 8 tunnin työpäivä saattaa välillä tuntua pappakoirasta liian pitkältä. Vanha koira tarvitsee ymmärrystä tällaisiin muutoksiin – sisäsiisti koira kokee mahdolliset vahingot tosi noloiksi.

Ei ole syytä unohtaa, että myös vanha koira oppii. Entisaikainen sanonta siitä, ettei vanha koira oppisi uusia temppuja, on aivan jonninjoutava! Koiravanhuskin rakastaa aivopähkinöitä ja mielen aktivointia. Oma pappakoira on vanhuusiällään saanut hurjasti iloa mm. aktivointileluista, herkkupalojen piilottelusta sekä temppuilusta. Lelujen osalta on ollut hyvä siirtyä takaisin pentuajalle, sillä heikentyneille (ja parille puuttuvalle) hampaille pehmeät lelut ovat miellyttävimpiä. Myös koko iän käytössä olleet lempilelut saavat kovaa kyytiä ja koira taantuu leikkiessään vielä aivan pennun tasolle.

Pappakoiran elämiseen liittyy myös henkisiä muutoksia, joita se käy läpi ikääntyessään. Ennen hyvinkin itsenäinen ja kaikin puolin itsevarma koira saattaa ymmärtää, ettei enää pärjääkään ilman omistajaa. Koira kaipaa tukea erityisesti muistamiseen liittyvien ongelmien kanssa. Oma asiansa on myös omistajan henkimaailma koiran vanhetessa, pappakoira herättää tuntemuksia myös kotiväessä. Näin ensimmäistä koiraa omistaessa ei koirasta luopumiselle ole aikaisemmin osannut antaa ajatustakaan. Tuntuu, että vaikka pappakoira porskuttelisi vielä vuosia eteenpäin, tulee jäljellä oleva yhdessä vietetty aika loppumaan kuitenkin liian nopeasti. Nyt kun tämän läheisimmän ystävän ikääntymistä koskevan ajatusmallin on sisäistänyt, on sitä vaikea hyväksyä. Totuus on kuitenkin se, että ihmisen elinkaareen voi mahtua useampia lemmikkieläimiä. Koiralle omistaja on parhaimmassa tapauksessa sen ainoa omistaja. Näin ei valitettavasti kuitenkaan aina ole.

Ihan mahtavaa pappakoiran kanssa on erityisesti arjessa levähtäminen ja rentoutuminen niin kotisohvalla kuin kävelyillä. Eläkeiän saavuttaneen koiran katseesta näkee aivan uudella tavalla kahdenvälisen arvostamisen, välittämisen ja jotenkin yhteys ikäkoiran kanssa on vaan erilainen kuin ennen. Pappakoira on ollut koko elämästäni 47 % kanssani ja kirjaimellisesti aivan kaikessa mukana. Yhdessä on eletty, koettu, kasvettu, itketty, iloittu, matkusteltu, muutettu, valvottu, uinuttu ja huolehdittu toistemme voinnista puolin toisin. Kun ruskeat nappisilmät katsovat merkitsevästi silmiin ja koko koiruus tuhisee tyytyväisesti, on helppo pysähtyä. Koiran luottamuksesta, kiitollisuudesta, viisaudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta ei voi kuin ottaa oppia ja tulla kerta toisensa jälkeen hyvälle mielelle. Ei juuri mikään tuo koiranomistajalle onnellisempaa tunnetta kuin tämä viisaan ikäkoiran kanssa saavutettu yhteys. Siten koen itseni etuoikeutetuksi voivani antaa elämäni yhdelle tärkeimmistä asioista hyvää huolenpitoa. Kaikki eläimet ansaitsisivatkin koko elinkaaren mittaisen hyvän elämän. Autetaan yhdessä eläimiä voimaan niiden arvonsa mukaisella tavalla ihan vauvasta vaariin.

♥:llä Silva Peltola ja Manu-herra

Oct 31
2

Sisäkissa ei halua olla vain koriste-esineesi, sillä on tylsää

By | Blogi, Blogi | No Comments

Kaikillehan on selvää, että uusi kissanpentu täynnä energiaa kaipaa paljon leikitystä ja virikkeitä, muuten kissa on verhoissa varmasti. Mutta entä sitten kun kissa rauhoittuu, tarvitaanko virikkeitä yhä yhtä lailla vai riittääkö kissalle pullonkorkit leluiksi? Vastaus on kyllä, kissasi kaipaa edelleen ihan yhtä lailla aktivointia ja virikkeitä vanhemmallakin iällä. Ei yhtä paljoa kuin pentuna, mutta kissasi nauttii aivojen saamista haasteista. Jos kissaa ei aktivoi, näkyy se usein käytöshäiriöinä ja huonekalut saavat uuden ilmeen äkkiä tai kissa passivoituu. Kissasi ei siis ilkeyttään roiku verhoissasi öisin, sillä on tylsää.  Mitä enemmän kissallasi on aktiviteettia, sitä onnellisempi kissa on ja saat viettää yösi nukkuen eikä kissa tuhoa huonekalujasi.

Moni ajattelee, ettei kissaa voi kouluttaa tai että kissalle ei voi opettaa temppuja kuten koiralle, mutta molemmat väitteet ovat kaupunkilegendaa. Kissa ei toki ole yhtä miellyttämisenhaluinen luonteeltaan kuin koira, mutta kissakin nauttii uuden oppimisesta yhtä lailla. Kissalla yleensä siis oppiminen kestää merkittävävästi pidempään, eli pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaaditaan omistajalta välillä hyvin paljonkin, mutta lopputulos palkitsee odotuksen. Temput ja koulutus ei kuitenkaan ole ainoita tapoja haastaa kissan aivoja.

Aktivointilelut ja –pelit ovat myös hyvä tapa pitää kissan aivot virkeinä silloinkin, kun itse ei ole paikalla. Erilaisia leluja ja pelejä löytyy kaupoista koko ajan vaan enemmän, mutta hyvä vaihtoehto on myös askarella itse. Aktivointileluissa on hyvä huomioida juuri ne oman kissan mieltymykset, kaikki ei tykkää kalastaa nappuloita, toinen taas ei kiinnostu pallosta ollenkaan. Jokaiselle kissalle varmasti löytyy mielekäs aktivointitapa, kunhan jaksaa hetken pohtia asiaa.  Kissa on luontainen saalistaja ja vietti jahdata on vahva. Lähes mikä vaan karkuun lähtevä lelu siis innostaa kissaa helposti. Ruokapiilot tai herkuilla täytetyt aktiivisuuspallot ovat myös suosittuja ja toimiviksi todettuja varsinkin ruualle persoille kissoille.

Erityisen aktiiviselle kissalle voi olla haastavaa järjestää sisällä tarpeeksi virikkeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että kissa pitäisi päästää seikkailemaan yksin isoon maailmaan. Valjasulkoilu tai ulkotarha ovat hyviä vaihtoehtoja kissan turvalliseen ulkoiluun. Valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman ajoissa, jotta kissa oppii niissä kulkemaan. Jos mahdollista, ulkotarha on myös kiva mahdollisuus sisäkissalle päästä tutustumaan ulkoilmaan. Tarhassa hyötynä on myös se, että itse voi kissan ulkoilun aikana tehdä myös muuta. Näissä molemmissa pitää muistaa turvallisuusasiat. Valjaiden tulee olla sopivan kokoiset ja malliset, jotta kissa ei pääse karkaamaan.  Tarhassa taas hyvä muistaa, että kissa on mestari pakenemaan. Verkkoa tulee kaivaa myös maan alle reippaasti, kissatkin kun ovat kovia kaivamaan.

Kaikki kissat taas eivät edes halua ulos ollenkaan, mutta nauttivat kyllä lintujen seurailusta sisätiloista. Kissalle olisi hyvä olla jokin paikka ikkunalla josta pääsisi seuraamaan ulkomaailmaa. Ikkunalauta ajaa asian tai kiipeilypuu ikkunan läheisyydessä. Loppujen lopuksi tärkeintä on, että kissallasi riittää puuhaa ja virikkeitä, myös silloin kun sinä olet poissa.

Oct 22
1

Hellekesä tuskin suosi kanikantaa – metsästystä perustellaan harhaanjohtavin tiedoin

By | Blogi, Blogi | No Comments

Hufvudstadsbladet julkaisi syyskuun lopussa kaupunkikaneja käsittelevän jutun Citykaninerna är tillbaka – Torra sommaren perfekt för dem. HESYn edustaja laati siihen vastineen, joka julkaistiin Insändare-palstalla. Kirjoittaja on varttunut biotieteilijä, joka seuraa tiiviisti kaneja koskevaa uutisointia. Vastine on luettavsissa alta.

Hufvudstadsbladet julkaisi citykaneja koskevan jutun, jossa oli haastateltu metsästäjä Hannu Luotoa. Artikkelissa oli paljon harhaanjohtavia väitteitä ja suoranaisia asiavirheitä.

Ensinnäkin RHDV2-viruskannan aiheuttama kanien verenvuototauti -epidemia puhkesi vasta huhtikuussa 2016 – ei kautena 2015–2016. Kuolleita villikaniineja löytyi ensin Käpylästä ja sen jälkeen ympäri pääkaupunkiseutua, jopa Tikkurilassa saakka. Evira on kerännyt havaintoja ja julkaissut ne verkkosivuillaan.

RHD-virus on erittäin kestävä, ja se säilyy maastossa pitkään. Näin ollen tautia esiintyy jatkossakin, laumaimmuniteetista huolimatta.

Luodon mukaan citykaneja voi olla nyt noin 3000 kappaletta. Luku on tuulesta temmattu, muistellaanpa aikaisempia lausuntoja. Helsingin kaupungin ”kanivirkamies” Antti J. Rautiainen arvioi maaliskuussa 2009, että villikaneja oli tuolloin jo noin 10 000, metsästyksestä huolimatta.

Sitten ääni muuttui kellossa. Tuli neljä peräkkäistä runsaslumista talvea, ja pyydystettyjen kanien määrä romahti 3900 yksilöstä (metsästyskauden 2009 tilastopiikki) 1100-1200 yksilöön vuosina 2010-2013. Niinpä Rautiainen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 22.9.2012, että ”villikanien lukumäärästä ei ole arvioita, sillä kanien laskemista pidetään mahdottomana”. Mies oli jo aiemmin ilmoittanut, että kanien kokonaismäärää on hankala arvioida, koska maa-alueiden hallinta Helsingissä on pirstoutunut (Helsingin Uutiset 12.6.2010).

Kanisaaliin määrä korreloi erittäin hyvin Ilmatieteen laitoksen säätilastojen kanssa. Leudot ja vähälumiset talvet kasvattavat kanikantaa, sillä ne parantavat poikasten selviytymistä ensimmäisestä elinvuodestaan seuraavaan lisääntymiskauteen saakka. Suurin osa syksyllä pyydystetyistä kaneista olisi kuollut aivan luontaisesti. Sitä paitsi, kun kanikantaa harvennetaan, jäljelle jääneille yksilöille jää enemmän ravintoa ja suojapaikkoja.

Kaninmetsästäjät kuitenkin väittävät, että nimenomaan metsästys on pienentänyt citykanikantaa tuntuvasti. Tässä lienee kyse siitä, ettei haluta kaninmetsästykseen käytettävien määrärahojen tippuvan. Helsingin kaupunki käytti kanintorjuntaan 1,2 miljoonaa euroa vuosina 2009–2012. Istutusten suojaukseen kului ainoastaan 55 000 euroa, suurin osa summasta meni metsästyskuluihin.

Seura-lehti haastatteli Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Hentosta tammikuussa 2016. Hän oli sitä mieltä, että miltei ainoa keino estää kanien aiheuttamia vahinkoja on suojata istutukset siten, että kanit eivät pääse niitä jyrsimään. Henttonen toteaa myös, että uuden lajin kanta kasvaa ensin voimakkaasti ja asettuu sitten ympäristön määrittelemälle tasolle.

Oliko hellekesä erityisen suotuisa kaneille? Tuskinpa. Niin linnut, siilit kuin oravatkin kärsivät kuumuudesta ja kuivuudesta, suuri osa hoidetuista nurmikoista paloi ruskeaksi.

Anja Lampio
HESYn kaniasiantuntija, dosentti

Sep 26
1

Koira oppii parhaiten palkitsemalla

By | Blogi | No Comments

Koira oppii parhaiten, kun ihminen vahvistaa sen toivotunlaista käytöstä ja jättää ei-toivotun vahvistamatta. Esimerkiksi BAT 2.0 -menetelmässä remmirähjääjää ohjataan pääsemään eroon ohitustilanteisiin liittyvästä stressistä ja rettelöinnistä kontrolloidussa ja turvallisessa harjoitustilanteessa.

Saavun koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän tiloihin Pitäjänmäkeen hieman myöhässä. Nose Work eli nenätyöskentelytunti on jo alkanut, ja istuudun bordercollie Saarnin ja parsonrussellinterrieri Kookoksen viereen. Parivaljakko kuuluu Miira Hellstenille, joka on Heiluvan Hännän perustaja ja eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittanut päätoiminen eläintenkouluttaja.

Tänään hän ei kuitenkaan pidä tuntia, vaan harjoittelee omien koiriensa kanssa toisen kouluttajan vetämällä tunnilla. Parivuotias Kookos ei malttaisi odottaa omaa vuoroaan, hieman vanhempi Saarni on tyynempi. Suoritusten jälkeen koirille satelee herkkuja ja kehuja. Usein palkinto tulee leikin muodossa: Hellsten ottaa esiin tekoturkiksesta tehdyn takinkauluksen, ja varsinkin Saarni säteilee onnea saadessaan antaa kaulukselle kyytiä.

Yhteiskuntatieteilijästä koirankouluttajaksi

Hellsten kertoo, että päätyi alalle noin kymmenen vuotta sitten opiskeltuaan ensin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Ennen alanvaihtoa hän oli tehnyt varsinaisen työnsä ohessa paljon vapaaehtoistyötä löytöeläinten parissa. Koirankoulutus tuli kuvioihin oman haastavan löytökoiran myötä. Koira oli pelkoaggressiivinen ja kävi pariin otteeseen toisen koiran kimppuun.

Hellstenin silloiselta kotipaikkakunnalta, Jyväskylästä, ei löytynyt koulutusapua, joten Hellstenin oli opeteltava itse. Kokemus ajoi opiskelemaan koirankouluttajaksi. Hellsten toimii tätä nykyä myös Kulkurit ry:ssä, jossa hän kouluttaa aktiiveja ja järjestää tukitapahtumia ja keräyksiä. Tällä hetkellä hänellä on kolme omaa koiraa: aiemmin mainitut Saarni ja Kookos sekä romanialainen löytökoira Eeben. Hellsten ei ole keskittynyt mihinkään tiettyyn koirarotuun tai -tyyppiin, ja hän on tarkoituksella itse omistanut koiria, jotka ovat taustaltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Tästä on ollut hyötyä myös työssä, sillä erilaiset yksilöt ovat opettaneet Hellstenille eri asioita.

Koira oppii kuten ihminenkin

Miten koira oppii parhaiten? Hellsten painottaa, että eläinten käyttäytymistiede, johon myös eläinten oppiminen kuuluu, on oikea tutkimusala ja että tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi suomalainen, tätä nykyä Bristolissa asuva ja työskentelevä Helena Telkänranta on tehnyt eläinten kognitioon liittyvää tutkimustyötä Helsingin yliopistolla. Paitsi tutkija Telkänranta on myös tietokirjailija, ja Hellsten suosittelee lämpimästi hänen kahta viimeisintä teostaan: Millaista on olla eläin sekä Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää?.

Kaikkien eläinten oppimisessa on samankaltaisuuksia, ja samat oppimisteoriat pätevät sekä ihmisiin että koiriin. Ihminenkin oppii paremmin motivoinnin, palkitsemisen ja kehumisen kuin kieltojen kautta. Miten koiraa sitten kannattaa motivoida ja palkita? Hellsten kehottaa miettimään, millainen eläin koira on ja mitä se elämässään ja eri tilanteissa haluaa.

– Mutta kukaanhan meistä ei elä ilman ruokaa, hän naurahtaa.

Ruokaa kannattaa hyödyntää paljon. Hellstenin omat koirat saavat ruokansa suurelta osin palkkioiden tai virikkeistämisen muodossa eli esimerkiksi etsien ruokaa Kong-leluista, virikepelloista tai -alustoista tai pureskelemalla luita.

– Eläimet tutkitusti puuhailevat paljon mieluummin ruokansa eteen kuin syövät tavallisesta ruokakupista, Hellsten kertoo ja suosittelee luopumaan tavanomaisista ruokakupeista ja siirtymään ruoan avulla virikkeistämiseen.

Herkuilla palkitseminen saattaa olla kaikkein helpoin tapa palkita koiraa. Lisähyötyä saa vaihtelusta. Tänäänkin Hellstenillä oli mukana harjoituksissa viittä eri koiranruokalajiketta.

– Hyviä palkintoja ovat myös lelu ja varsinkin yhteinen leikkihetki. Monet koirat eivät niinkään innostu pelkästä lelusta vaan haluavat nimenomaan leikkiä yhdessä omistajansa kanssa. Eri yksilöillä on myös omat mieltymyksensä, jotka olisi hyvä oppia tuntemaan. Esimerkiksi Kookos nauttii siitä, että saa pitkään pureskella palloa suussaan, Hellsten jatkaa.

Palkkiona voi käyttää myös esimerkiksi niskahierontaa, kehuja tai koiralle mieluisan toiminnan toteuttamista. Palkkio voi siis olla vaikkapa se, että koira pääsee katsekontaktin ja lupasanan jälkeen ovesta ulos. Vastaavasti hihnassa vetämättä kulkevaa koiraa voi palkita siten, että talutushihna pidetään löysällä ja koiran annetaan haistella lenkin aikana vaikkapa toisten koirien hajuja tai muita mielenkiintoisia tuoksuja maasta.

BAT 2.0:ssa mennään koiran ehdoilla

Hellsten on tuonut Suomeen Grisha Stewartin kehittämän BAT 2.0 -menetelmän.

– Remmirähinä ja erilaiset arastelut ovat katukuvassa yleisesti näkyvä ongelma, Hellsten kertoo.

Hän pyytää miettimään hetken, mitä me oikein teemme koiralle, kun laitamme sen lyhyeen hihnaan ja pakotamme sen kulkemaan pitkin ihmisen määrittelemää reittiä suoraan kohti muita ihmisiä ja koiria ja ohittamaan ne aivan vierestä. Tämä on nimittäin hyvin kaukana koiran luontaisesta käytöksestä.

– Koirat haluavat olla kohteliaita. Vapaina ne kiertävät, kaartavat ja väistelevät toisiaan. Ne eivät lähtökohtaisesti haluaisi kulkea suoraviivaisesti kohti toista koiraa.Ihminen siis aiheuttaa suuren osan remmirähinätilanteista. Me ajamme koiran sille epämiellyttävään tilanteeseen emmekä huomaan tämän tekemiä pieniä rauhoittavia stressieleitä, kuten esimerkiksi kirsun lipaisua, pään tai koko kehon kääntämistä poispäin, tilan hakemista sivummalta tai maan haistelua heti ärsykkeen näkemisen jälkeen. Kun emme huomaa näitä signaaleja ajoissa, koiralle ei jää muuta mahdollisuutta kuin reagoida isommin eli rähjätä.

Heiluvan Hännän perustaja ja eläintenkouluttaja Miira Hellsten painottaa, että koiranomistajien tulisi opetella lukemaan lemmikkinsä elekieltä.

 

Hellsten kuitenkin painottaa, että räyhäämisen syynä voi olla myös esimerkiksi kipu, jota voi olla vaikea tunnistaa ja joka olisikin ensin suljettava pois.

BAT 2.0 eli Behavior Adjustment Training 2.0 -menetelmässä koiraa siedätetään ärsykkeisiin kontrolloidussa tilanteessa ensin niin kaukaa, että koira ei stressaannu ja oppii käyttämään pieniäkin rauhoittavia eleitä ja huomaa niiden toimivan. Pitkän hihnan käyttö harjoitellaan turvalliseksi, jolloin koira saa enemmän liikkumatilaa ja mahdollisuuden väistää ja tutustua ensin rauhassa ja etäämpää ärsykkeisiin, kuten toisiin koiriin tai pelottaviin ihmisiin. Koiralle annetaan mahdollisuus päästä aina kauemmas tilanteesta, jossa sitä jännittää. Vaiheittain koira saa enemmän luottamusta, menee lähemmäs tutustumaan ärsykkeisiin ja saa niistä positiivisia kokemuksia. Lopulta koira oppii, että inhottavasta tilanteesta voi selvitä muutoinkin kuin räyhäämällä.

Hellsten vertaa pelokkaan koiran tilannetta siihen, että minua lähestyisi pimeällä kujalla epäilyttävän näköinen hahmo.

– Kumpi olisi mielestäsi vähemmän ahdistavaa: se, että joku vetää sinut väkisin hahmon ohitse ja syöttää sinulle samalla suklaata vai se, että saat arvioida tilanteen ja itse päättää, miten lähestyt hahmoa tai jopa paeta, jos haluat? Eri eläinten peloissa on paljon samaa. Tunne siitä, että pystyy itse kontrolloimaan tilaansa, on todella tärkeä meille kaikille ja toimii itsessään myös palkintona BAT 2.0:ssa.

Rangaistukset aiheuttavat masennusta ja vaaratilanteita

Hellsten kertoo, että vanhakantaisissa rankaisuun eli kivun, uhan tai pelon tuottamiseen perustuvissa koulutusmenetelmissä suuri ongelma on se, ettei eläimelle opeteta vaihtoehtoista, kannattavaa tapaa toimia eikä toisenlaista, positiivista tunnetilaa ärsykettä kohtaan. Sama pätee yksioikoiseen kieltämiseen. Tämän lisäksi rankaisuun perustuvat menetelmät voivat aiheuttaa koiralle masennusta ja jopa vahvistaa ongelmakäyttäytymistä. Koiran ja ihmisen välinen luottamussuhde kärsii.

Rankaisuun perustuvissa menetelmissä piilee vaaroja. Esimerkiksi kuristuspannan käytöstä voi seurata se, että koira vahingossa yhdistää kuristavan tunteen siihen täysin liittymättömään asiaan, jonka sattuu samaan aikaan havaitsemaan. Koira saattaa esimerkiksi nähdä lapsen kadulla juuri silloin, kun siihen sattuu. Yhtäkkiä koira pelkää lapsia ja alkaa suhtautua niihin aggressiivisesti.

– Melkoista venäläistä rulettia, Hellsten toteaa.

Kuristus- ja piikkipannat voivat myös vahingoittaa vakavasti koiraa. Eläinten käyttäytymistieteissä tehdyt tutkimukset tukevat käsitystä, että palkitsemiseen perustuva kouluttaminen johtaa paitsi onnellisempaan koiraan myös parempiin oppimistuloksiin. Tämän on tiedostanut esimerkiksi Euroopan laajuisesti Rajavartiolaitos, joka on viime vuosien aikana muuttanut koulutusmenetelmänsä täysin palkitsemiseen perustuviin.

Koira ei synny yhteiskuntakelpoisena

Mitä virheitä tavalliset koiranomistajat tekevät koiraa kouluttaessaan? Hellsten kertoo, ettei koiraan eläimenä usein perehdytä tarpeeksi. Jo ennen kuin ottaa koiran, tulisi miettiä, millainen eläin se on ja millainen koira omaan kotiin sopii. Ihmisten tulisi ymmärtää, että koiralla on koiramaisia tarpeita, esimerkiksi tarpeita liikuntaan ja metsässä liikkumiseen. Koiraa ei myöskään pitäisi jättää noin vain yksin. Yksinolokin vaatii opettelua.

– Kun kerran otamme koiran osaksi ihmisten yhteiskuntaa, meidän tulisi vaivautua opettamaan sille, miten ihmisen rakentamassa yhteiskunnassa kannattaa toimia. Tätä taitoa ei nimittäin ole kirjoitettu koiran perimään. Koiran kouluttamiseen tulisi varata riittävästi aikaa ja etenemisen tulisi tapahtua hiljalleen pienissä erissä, tilanteita ennakoiden, Hellsten summaa.

Hyvä koiran ja ihmisen välinen suhde on ennen kaikkea luottamussuhde. Luottamussuhde lähtee siitä, että ihminen ja koira ymmärtävät toinen toistaan.

– Jotta tämä voisi toteutua, tulisi ihmisen opetella lukemaan koiran elekieltä. Omalta osaltaanhan koira yrittää jatkuvasti lukea ihmistä. Luottamuksen pitää olla molemminpuolista, eikä eläimellä saisi olla koskaan huono olla ihmisen lähellä, Hellsten kiteyttää.

Teksti ja kuvat: Iikki Donner
Juttu on julkaistu alun perin HESYn kevään jäsenlehdessä 1/2017.

Jun 28
1

Suomessa hylätään noin 20 000 kissaa vuodessa

By | Blogi, Blogi | No Comments

Kissa ei pärjää Suomen luonnossa.

Kissojen hylkääminen on yhä edelleen iso ongelma maassamme. Useat ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kissasta mitään ja laiminlyövät sen terveyden ja hoidon. Kun kissaan kyllästytään, se saatetaan jättää heitteille. 

Suuri osa hylätyistä kissoista päätyy löytöeläinkoteihin, mutta osa kuolee luontoon tai lopetetaan ei-toivottuina. Vuodesta toiseen löytöeläinten talteenottopaikat ovat syksyllä täynnä hylättyjä kissoja. Suurin osa niistä on jätetty heitteille syystä tai toisesta. Kissoista osa on sairastunut: eläimestä on haluttu päästä eroon, koska sen hoidosta ei ole oltu valmiita maksamaan. Tämä on todella surullista. On vaikea ymmärtää, että omistaja voi luopua kissasta vain sen sairauden takia. Sairaalle kissalle on sitten taas huomattavasti vaikeampi löytää uutta kotia.

Kissanomistajan on syytä varautua lemmikin pidosta syntyviin kuluihin. Matolääkityksestä ja oikeanlaisesta ruoasta syntyy rahanmenoa. Sadan euron arvoista sterilointia tai kastrointia ei voi jättää tekemättä. Jos kissanomistajalla ei ole varaa leikkauttaa lemmikkiään, on se parempi jättää hankkimatta. Edellä mainitut menot ovat vasta alkusoittoa. Monenlaisia yllättäviä kuluja nimittäin tullee vastaan kissan elämän aikana.

Eläinlääkärikäynnit ovat kalliita. Kissa on vietävä esimerkiksi suun tarkastukseen ja hammaskiven poistoon kerran vuodessa. Käynnin yhteydessä voi myös ilmetä, että hammas pitääkin poistaa, mikä nostaa kuluja entisestään. Tällaisissa yhteyksissä kissa saatetaan jättää oman onnensa nojaan: koska kissa on saatu usein ilmaiseksi, sen hoitokuluihin ei olla valmiita panostamaan.

Myös iäkkäitä kotikissoja hylätään. Ihmisten välinpitämättömyydellä ei ole mitään rajoja. Kissat kiintyvät kotiväkeensä ja tottuvat asumaan tutussa ympäristössä. Hylätyksi tuleminen aiheuttaa kissalle valtavan suurta stressiä. Eläin on ihmisen tavoin tunteva olento. Kissa saattaa alkaa ikävöidä omistajaansa ja muuttua apaattiseksi. Äärimmäisessä tilanteessa kissa lakkaa syömästä. Jokainen kissa reagoi hylätyksi tulemiseen eri tavalla.

Kadonnutta kissaa ei välttämättä etsitä: ei haluta eikä viitsitä. Vain joka kymmenes talteenottopaikkaan päätynyt löytökissa haetaan takaisin omaan kotiinsa.

Vapaana ulkona kulkevaan kissaan ei välttämättä kiinnitetä huomiota, vaikka kissa ei pärjää Suomen luonnossa. Talvipakkanen aiheuttaa paleltumisia ja koituu monen kissan kuolemaksi. Suomen lain mukaan kissan hylkääminen on rikos.

Kissoja hylätään eniten kesällä. Pieni ja pörröinen kissanpentu on suloinen, mutta siitä on pidettävä huolta myös kesän jälkeen. Kissanpentu ei ole kesälelu, jonka voi hylätä loman jälkeen. Kissasta on pidettävä huolta sen koko eliniän ajan. Kissa voi elää jopa 20-vuotiaaksi, joten kissaa hankittaessa on syytä pohtia hyvin tarkkaan, onko siihen valmis sitoutumaan niin pitkäksi ajaksi.

Mietithän siis ensin tarkoin, että oletko valmis huolehtimaan kissaystävästä koko sen eliniän ajan, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Jos otat, et hylkää! Luethan vielä tämän: https://www.hesy.fi/kissa-ei-ole-kertakayttoesine/

Teksti: Heidi Dahlman

Jun 20
1

Kissa kaipaa aivopähkinöitä

By | Blogi | No Comments

Kierähdys maassa, uljas loikka renkaan läpi, ketterä pujottelu omistajan jalkojen välistä –kissan norja vartalo on kuin luotu temppujen tekemiseen. Temppuiluista nauttii myös kissan mieli: aktivointi pitää virkeänä ja tyytyväisenä. Aktivoinnin suurin palkinto on kuitenkin se, että koulunpenkillä omistajan ja kissan suhde lujittuu.

Yhä useammat kissat asuvat tänä päivänä lemmikkeinä sisätiloissa, missä niillä on turvallista ja lämmintä, mutta vähemmän virikkeitä kuin ulkona. Virikkeettömässä ympäristössä kissa ei kykene purkamaan energiaansa ja tylsistyy. Kissa, jonka elintila on rajoitettu huoneistoneliöihin ja jolla ei ole liikuntaa tarjoavia aktiviteetteja, voi alkaa myös lihoa, mikä vaarantaa sen terveyden.

Kurjalta kuulostaa sisäkissan tulevaisuus, vaan ei hätää. Jokainen kissanomistaja voi nimittäin ryhtyä taistelemaan lemmikkinsä apaattisuutta ja fyysistä repsahtamista vastaan aktivoimalla eli opettamalla sille erilaisia temppuja.

– Kissat, joita aktivoidaan, ovat virkeitä, seurallisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. Aktivoinnilla voidaan päästä eroon myös kissan häiriökäyttäytymisestä. Jotkut erittäin aktiiviset kissat eivät osaa hallita vaistojaan, vaan voivat alkaa raapia sohvia, kiivetä verhoissa, repiä tapetteja. Aktivoimalla kissan toimintoja voidaan ohjata pois ei-toivotuista toiminnoista kohti toivottuja asioita. Kouluttamalla kissa voidaan ohjata raapimaan esimerkiksi vain raapimapuita, Kissan aktivointi -kirjan ja uudemman Suuri Kissatemppukirjan kirjoittanut, kokenut kissankouluttaja Elina Väyrynen kertoo.

Kissa, jota aktivoidaan, on harmoninen ja tyytyväinen: sen ei tarvitse etsiä itselleen ympäristöstä viihdykettä. Hyvillään on varmasti myös kissanomistaja, jonka hermot säästyvät, kun koti ei ole joka päivä kuin myrskyn jäljiltä. Aktivoimalla kissa voidaan totuttaa myös erilaisiin arkielämän toimintoihin, kuten harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen, matkustamiseen, hampaiden pesuun, valjaissa kävelemiseen ja turkin pesemiseen.

Keskittymisharjoituksilla, kuten kosketuskeppiin koskemisella, voidaan puolestaan lisätä aran kissan itsevarmuutta. Harjoitukset vievät kissan huomion pois sitä jännittävistä asioista.

– Jos kissa esimerkiksi pelkää vieraita ihmisiä, voi omistaja vähitellen auttaa kissa rentoutumaan näissä pelottavissa tilanteissa. Aluksi kissan kanssa harjoitellaan helppoja koulutustehtäviä kissalle turvallisen matkaan päässä vieraasta henkilöstä. Nämä harjoitukset vievät kissan huomiota pois pelottavasta asiasta ja toisaalta viestittävät sille, että mukavia asioita voi tapahtua myös vieraan läsnä ollessa.

Metodina huomion ohjaaminen

Kissan koulutus on vaativampaa omistajalle kuin kissalle. Perusajatus on, että kissa toimii omien viettiensä ja tapojensa mukaisesti ja kouluttaja yrittää palkitsemalla ohjata kissan toimintoja haluttuun suuntaan.

– Jotta kissaa voidaan kouluttaa, tulee ensiksi löytää asia, joka motivoi juuri kyseistä kissaa. Kun tehokas motivaattori on löytynyt, käytetään sitä palkkiona vahvistamaan toivottua käytöstä. Kissalta ei siis koulutustilanteen aikaansaamiseksi vaadita kuin ripaus uteliaisuutta ja kiinnostus palkkiota kohtaan. Palkkiona voi olla esimerkiksi ruokaa, silitys tai leikkiä, Väyrynen selventää.

Kouluttajalta temppujen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, nopeutta, hyvää huomiokykyä, suunnittelutaitoa sekä oman toiminnan ja kissan toiminnan arviointikykyä. Kissan huomio pyritään kiinnittämään joko houkuttelemalla sitä aktiivisesti esimerkiksi makupalalla tai suuntaamalla toimintaa vapaasti (sheiping) ilman näkyvää houkutinta. Jälkimmäisessä tavassa odotetaan, että kissa toimii, ja kissaa palkitaan toiminnan ollessa oikean suuntaista. Kissa siis oppii yrityksen, erehdyksen ja onnistumisten kautta. Väyrynen käyttää koulutusmetodinaan yleensä kissan käytöksen vapaata suuntaamista.

– Suosittelen toiminnan vapaata suuntaamista, sillä se opettaa tempun kissalle perusteellisemmin. ideana on, että kouluttaja odottaa kissan tekevän jonkin liikkeen, joka on osa haluttua toimintaa, ja palkitsee vasta sitten kissaa. Toiminnan vapaa suuntaaminen vie usein enemmän aikaa kuin tempun opettaminen esimerkiksi namupalalla houkuttelemalla, mutta kissa oppii etenkin pitkät toimintaketjut tällä menettelytavalla paremmin.

Vaatimustaso kissan kykyjen mukaiseksi

Jotta kissa oppisi uusia asioita, on sen oltava terve ja voitavat luottaa ympäristöönsä ja kouluttajiinsa. Kissan ylipaino ei ole este temppujen oppimiselle, mutta se on otettava huomioon kissalta vaadittavissa asioissa. Väyrynen muistuttaa, että temppuja opetettaessa on ylipäätään aina toimittava ja edettävä kissan ehdoilla: on pohdittava, millaisesta tempusta juuri tämä kissa olisi kiinnostunut.

– Jos koulutus ei etene, on vika yleensä ajoituksessa, kriteereissä, vahvistetiheydessä, motivaatiossa tai kissan terveydessä. Yksi yleisimmistä kompastuskivistä on liian korkea kriteeri. Kissan tulisi saada toiminnastaan riittävän usein positiivista palautetta. Jos temppu on kuitenkin kissalle liian vaikea, se ei saa positiivista palautetta, jolloin vahvistustiheys heikkenee. Tällöin vaatimustasoa kannattaa laskea.

Kissa kannattaa kouluttaa aluksi aina samassa suljetussa tilassa, jonka se on todennut turvalliseksi. Ympärillä tulisi olla mahdollisimman vähän häiriötä, sillä liiallinen virikkeiden määrä saattaa häiritä kissan keskittymistä. Vasta kissan opittua tempun kunnolla voidaan opetustilaan tuoda yksi kerrallaan myös häiriöitä, kuten ääniä, liikkeitä ja uusia ihmisiä.

– Kun ulkoisia häiriötekijöitä lisätään tässä koulutusvaiheessa, voi olla, että kissa tarvitsee kertausta, sillä sen keskittyminen herpaantuu helposti ulkoisten muutosten vuoksi. Kouluttajan kannattaakin olla kärsivällinen ja palkita kissaa yrittämisestä, vaikka temppu ei täysin onnistuisikaan. Suurin kissan koulutuksen haaste on juuri opitun asian toistaminen rauhallisen koulutustilan ulkopuolella: ulkona, kylässä tai suuremmassa koulutustilassa.

Kissalle voidaan opettaa lukemattomia erilaisia temppuja vauhdikkaasta agilitysta keskittymistä vaativaan värierotteluun. Kissat ovat erittäin älykkäitä ja oppivat nopeasti myös eri temppujen sovelluksia, mutta on hyvä muistaa, että pienen kokonsa vuoksi niitä ei esimerkiksi tule laittaa kantamaan liian raskaita esineitä.

– Sen sijaan korkeat hypyt ja uskomattomat vartalon asennot ovat kissan erityisalaa. Hyvä kouluttaja käyttääkin kekseliäisyyttään ja kehittelee lemmikilleen mitä uskomattomimpia temppusovelluksia.

Kissan ehdoilla

Aktivointi ei stressaa kissaa. Stressaantuneen tai sairaan kissan kouluttaminen ei yleensä edes onnistu. Kouluttamisen perusajatuksena sitä paisti on, että siinä edetään kissan omien edellytysten mukaan, sen omat lähtökohdat huomioiden.

– Mikäli kouluttaja vaatii kissalta liian vaikeita asioita liian nopealla tahdilla, kissa kyllästyy koulutukseen. Koska koulutuksen lähtökohtana on kissan omaehtoinen halua toimia, poistuu kissa todennäköisesti paikalta ennen kuin se ehtii stressaantua tilanteesta:

Aktivointi ei siis kuormita kissaa, vaan pikemminkin vahvistaa kissan itsetuntoa. Kissa nauttii onnistuessaan. Kissan kouluttaminen myös syventää ja lujittaan omistajan ja kissan välejä.

– Kissan näkökulmasta omistajasta tulee koulutuksen myöstä mielenkiintoisempi. Omistajan toimia kannattaa seurata, koska ruoan ja silitysten lisäksi omistaja tarjoaa kissalle myös aktiivista yhteistä aikaa. Omistaja puolestaan oppii kissaa kouluttaessaan tulkitsemaan paremmin tämän viestejä: Ahaa, tuollainen hännän heilautus tarkoittaa, että kissa pohtii, ja nyt se iloitsee! Myös kissa oppii tietämään, mitä omistaja toivoo siltä.

Teksti: Erja Veivo
Kuvat: Kirjasta Kissan aktivointi, kuvaaja Jan Nyström

Jun 18
1

Kun kissa tai koira katoaa

By | Blogi | No Comments

Kadonneen eläimen etsinnässä kärsivällisyys palkitaan. Etsintää on jatkettava riittävän kauan – kissojen ja koirien tiedetään olleen kateissa jopa vuoden ja löytyneen vielä hengissä ulkoa.

KARKAAMISHETKELLÄ

Kissa

Jos kissa pääsee karkuun valjaista ulkona, älä juokse sen perään. Jahtaaminen käynnistää kissassa pakoreaktion. Kyykisty maahan ja puhu rauhallisesti.

Jos kissa tulee kosketusetäisyydelle, anna sen ensin haistella ojennettua kättäsi. Juttele kissalle, rapsuta sitä varovasti poskesta ja silitä selkää. Nosta se sitten syliin varmalla ja lujalla otteella.

Jos kissa pakenee, seuraa sitä rauhallisesti. Näin saat selville kissan liikkumisalueen.

Koira

Jos koira karkaa, odota karkauspaikalla. Monet koirat palaavat lähtöpaikalle. Voit jättää karkaamispaikalle myös koiran herkkuja tai omaa hajuasi (esimerkiksi takin), jolloin koira voi jäädä odottamaan paluutasi.

KARKAAMISEN JÄLKEEN

1. Hajujäljet

Jos eläin karkaa kodistaan, anna sen palata kotiin samaa reittiä pitkin. Jätä ovi tai ikkuna auki.

Jätä katoamispaikan lähelle tuttua hajua, kuten oma paitasi, karkurin nukkuma-alusta, leluja sekä mahdollisimman haisevaa herkkuruokaa. Jätä kesällä katoamispaikalle myös vettä.

Ruoka on tehokas houkutin. Laita mahdollisimman vahvasti tuoksuvaa ruokaa sukkahousuihin ja vedä niillä niin kutsutut hajujäljet eri ilmansuunnista kotiin asti.

Ota karkurin hajua talteen siltä varalta, että tarvitset etsijäkoiran apua. Hajuksi käyvät esimerkiksi lemmikin makuualusta, hoitovälineet tai kaulapanta. Säilö hajut puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.

2. Etsi karkuria

Karkuri hakeutuu usein tuttuihin paikkoihin. Karannut eläin ei käyttäydy normaaliin tapaansa. Etsi karkuria vain pienellä, eläimelle rakkaiden ihmisten joukolla. Iso etsintäjoukko tai muuten kova hälinä todennäköisesti pelästyttää eläimen.

Ruoka on etsiessäkin hyvä houkutin. Jos mahdollista, grillaa katoamispaikan lähettyvillä ja vietä rauhassa aikaa ruokaisissa tuoksuissa.

Kissa

Kissa pysyttelee yleensä 300–500 metrin säteellä katoamispaikastaan ja piiloutuu. Tutki roskakatokset, vajat, autotallit, ladot ja pyöräkellarit, kurkkaa autojen alle ja kaikenlaisiin koloihin. Kissat liikkuvat mielellään öisin. Ihmisrakas kissa voi lähestyä ohikulkijoita tai naukua vieraiden ovien takana. Arka kissa kulkee piilotellen.

Koira

Karanneet koirat ”villiintyvät”. Joillakin koirilla se tapahtuu saman tien karkaamisen yhteydessä, etenkin, jos koira pelästyy.

Karannut koira hakee turvaa ja pysyttelee usein poissa vilkkaimmilta paikoilta. Koira hakeutuu lepäämään paikkoihin, joihin voi piiloutua, joissa selusta on turvattu ja joista voi tarkkailla ympäristöä.

3. Ilmoita karkurista

Löytöeläintaloon: Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Kirkkonummen alueella kadonneista eläimistä on tehtävä oma katoamisilmoitus Viikin löytöeläintaloon. Poikkeuksena ovat Kirkkonummella kadonneet koirat, joista tehdään ilmoitus Kirkkonummen löytökoiratarhaan.

Internetissä: www.karkurit.fi (sivustolle ja Facebook-ryhmään) ja www.eLassi.fi

Ilmoitukset lähialueilla: Kiinnitä ilmoituksia lyhtypylväisiin ja ilmoitustauluille ja jaa niitä lähialueiden postilaatikoihin. Laita ilmoitukseen karkurin valokuva ja omat yhteystietosi. Huom! Älä laita ilmoitukseen eläimen nimeä, koska eläin voi pelästyä, mikäli tuntemattomat huutelevat sitä.

4. Ole valppaana

 Tarkista näköhavaintopaikat heti ilmoituksen saatuasi. Älä mainosta saamiasi havaintoja internetissä, etteivät omatoimiset etsijät mene pelästyttämään karkuria. Seuraa löytöeläintalojen internetpäivityksiä talteen otetuista eläimistä.

5. Käytä etsinnässä tehokkaita apulaisia

Etsijäkoiraliiton etsijäkoirat paikantavat karkurin tuoreimmat jäljet. Koirat osaavat ilmaista sen, onko karkuri hyvässä kunnossa ja elossa vai huonossa kunnossa tai kuollut.

Karkuria voi myös etsiä sen lemmikkiystävän avulla. Karkurit eivät välttämättä välitä ihmisistä, mutta voivat tulla kaverinsa luo. Lemmikkikaveri jättää maastoon hajujälkiä, jotka johtavat takaisin kotiin. Pennun etsinnässä tehokkain apuri on sen oma emo, uroskoiraan voi tehota myös juoksuinen narttu.

6. Reviirin paikantaminen

Merkitse kaikki havainnot eläimestä kartalle. Näin saat tietoa eläimen reviiristä ja liikkumispaikoista. Reviiri ei yleensä muutu karkureissun aikana, ellei siellä tapahdu jotain, joka aiheuttaa turvattomuutta. Kissa voi muuttaa ydinaluettaan esimerkiksi tilanteissa, joissa kissan reviirille ilmestyy toinen kissa, jonka kohtaamista se välttelee.

7. Loukutus

Jos kissasta tai pienestä koirasta on tehty näköhavaintoja ja sen reviiri on osittain tiedossa, voi alueelle laittaa pyydyksen eli loukun. Loukun voi lainata esimerkiksi HESYltä tai Etsijäkoiraliitolta. Varmista saatavuus etukäteen.

Loukutus vaatii aina maanomistajan luvan. Laita loukkuun ruokasyötti ja vedä hajujäljet eri ilmansuunnista. Korjaa ruoka aamulla pois, sillä se houkuttelee paikalle lintuja. Nosta loukku 10 sentin korkeudelle, etteivät siilit kiipeä sinne.

Loukku sijoitetaan paikkaan, jossa karkuri on havaittu, tai rauhalliseen, karkuria houkuttelevaan paikkaan. Loukku pitää tarkistaa usein. Jos loukku on vilkkaalla paikalla, sitä pitää vahtia jatkuvasti esimerkiksi autosta.

KARKULAISEN KIINNIOTTO

Karkulaisen kiinniottotilanteessa tulee toimia rauhallisesti.

Houkuttele karkuria luoksesi äänellä, leikkimällä tai herkkuruoalla. Voit kutsua eläintä tutulla sanonnalla, jota käytät esimerkiksi antaessasi sille ruokaa.

Kissa

Jotkut kissat tulevat ihmisen luo heti kuullessaan ruokapurkin avautuvan. Laita ruokaa kuppiin ja siirry itse hiukan syrjään. Jos kissa syö ruoan, ota avuksesi kuljetuskoppa – ellei kissasi pelkää koppaa. Koppaa pelkäävä kissa on turvallisinta laittaa laatikkoon vasta suljetussa tilassa, esimerkiksi autossa.

Älä tuijota kissaa herkeämättä silmiin. Sulje välillä silmäsi hitaasti, siristele silmiäsi tai käännä katseesi sivuun. Kissalle tuijottaminen suoraan silmiin on uhkaus, kun taas katseen sivuun kääntäminen tai silmien sulkeminen on rauhoittava ja ystävällinen ele.

Koira

Jos koira on tottunut tulemaan luokse vihellyksestä, naksuttimesta tai muusta äänimerkistä, kokeile näitä. Erilaiset äänimerkit tuntuvat olevan toimivampia kuin ihmisen puhe.

Jos koira ei heti uskalla tulla luoksesi, heitä herkkupaloja kerta kerralta lähemmäs itseäsi, kunnes se tulee kosketusetäisyydelle. Myös leikkikalut voivat toimia, koska leikkivä koira unohtaa helposti varovaisuutensa.

Anna kosketusetäisyydelle uskaltautuneen koiran haistella kättäsi. Saatat saada koiran kiinni myös tarjoamalla sille makupalan ja ottamalla toisella kädellä kiinni sen kaulapannasta. Puhu koiralle rauhallisesti. Älä kuitenkaan taputa tai silitä tuntemattoman koiran päätä tai selkää. Anna koiralle mahdollisuus väistää lähestyvää ihmistä, koska nurkkaan ahdistettu koira saattaa käyttäytyä aggressiivisesti.

Älä katso koiraa suoraan silmiin, koska koira tulkitsee sen uhkaukseksi. Suosi koiraa rauhoittavia eleitä, kuten haukottelua, pään kääntämistä pois koiran suunnasta ja maanpinnan tutkimista. Lähesty koiraa rauhallisesti puhellen. Voit houkutella koiraa luoksesi myös kyykistymällä maahan ”tutkimaan” herkkupalaa. Yritä vaikuttaa välinpitämättömältä, niin koira ei koe sinua uhkaavaksi.

Muista, että karkuri on usein niin keskittynyt selviämiseensä, ettei se välttämättä tunnista omistajaansa.

Lähteet: www.hesy.fi, www.etsijakoiraliitto.fi, www.karkurit.fi

Teksti: Kati Wikström

 

Jun 15
1

Kissa, joka karkasi

By | Blogi, Blogi | No Comments

Kun Jami-kissa karkasi kesken eläinlääkärireissun, koko naapurusto lähti mukaan kuukausia kestäneeseen etsintäoperaatioon. Katoamistemppu oli uuvuttava kokemus kaikille osapuolille. Kuitenkaan kissalle se ei ollut ensimmäinen.

Oli luminen ja kylmä helmikuun yö, kun näin pihallani hangessa kissan tassujen jälkiä. Seurasin niitä ja totesin kissan viihtyneen pienessä suojaisassa tilassa ulkorappusten alla. Pitkin talvea näin tassujen jälkiä ja muutaman kerran itse kissankin, mutta se ei päästänyt minua lähelleen. En vielä siinä vaiheessa huolestunut, koska alueella liikkui paljon omatoimisia ulkoilijoita.

Keväällä kissa alkoi oleilla pihallani enemmän. Se makoili auringon läikissä, nukkui keskellä pihaa ja söi siileille antamiani raksuja. Se ei enää juossut minua karkuun, mutta ei päästänyt lähellekään. Oleskelimme kumpikin pihalla omissa oloissamme, näköetäisyydellä toisistamme.

Alkukesällä kissasta oli tullut jo pihallani tuttu näky. Vein sille omia raksuja ja kissanruokaa. Kiitokseksi niistä se eräänä päivänä hyppäsi eteeni pihapöydälle ja kehräsi hartaasti. Olimme ystävystyneet.

Nimesin kissan Jamiksi.

Uskollinen ystävä

Jami oli pihallani lähes vuorokauden ympäri. Kissalla oli myös paljon punkkeja, joten en enää uskonut sen olevan omatoiminen kulkuri.

Kuvailin kissan tuntomerkkejä ilmoituksissa, joita vein katujen varsille ja lähikauppoihin. Tein ilmoitukset myös Karkurit-sivustolle ja lähimpiin löytöeläintaloihin. Omistajaa ei kuitenkaan löytynyt.

Näin Jamista tuli uskollinen ystäväni koko kesäksi. Se nukkui grillikatoksen alle laittamassani kissanpedissä, ruokaili pihalla ja tuli naukuen vastaan aina, kun astuin pihalle, vuorokauden ajasta riippumatta. Se antoi minun poistaa punkkeja itsestään ja toi saalistusretkiltään tuliaisia.

Lämpiminä öinä luin kirjaa grillikatoksessa myrskylyhdyn valossa ja Jami kehräsi pöydän päällä. Aika ajoin se sai vauhdikkaita hepulikohtauksia ja juoksi ympäri pihaa. Jami oli myös hyvin seurallinen ja kulki reippaasti grillivieraidemme joukossa, vaikka paikalla oli suurikin määrä ihmisiä.

Vietin Jamin kanssa aikaa ulkona toukokuusta syyskuuhun. En voinut ottaa sitä sisälle, koska toinen omista kissoistani, ärhäkkä kolli, ei voinut sietää sitä.

Syksyn lähestyessä aloin huolestua. Olimme tulleet Jamin kanssa hyviksi ystäviksi, enkä olisi halunnut luopua siitä. En kuitenkaan voisi jättää kissaa talveksi ulos.

Syksyksi uuteen kotiin

Eräänä elokuisena päivänä sain odotetun puhelinsoiton henkilöltä, joka uskoi tietävänsä Jamin omistajan. Pyysin tätä käymään pihallani, kun Jami oli paikalla.

Omistaja saapui ja tunnisti Jamin heti. Selvisi, että Jamin koti oli vain sadan metrin päässä omastani. Omistaja kertoi, ettei kissa viihtynyt hänen luonaan vaan karkaili jatkuvasti. Tuon vuoden aikana kissa oli ollut kadoksissa kahdesti: ensin muutaman kuukauden alkutalvesta ja sitten alkukeväästä aina elokuulle asti.

Omistajalla oli useampi lemmikki, ja hän uskoi Jamin sopivan paremmin kodin ainoaksi lemmikiksi. Siksi sovimme, että etsisin Jamille uuden kodin. Koska halusin nähdä Jamia jatkossakin, päätin kääntyä tuntemieni eläinrakkaiden ihmisten puoleen.

Ystäväni Juha oli vieraillut luonani useamman kerran kesällä ja rapsutellut Jamia. Kaksikko tuli hyvin toimeen keskenään. Syyskuun kylmien öiden saapuessa myös Juha oli huolissaan Jamin tilanteesta. Kissalle oli vaikea löytää uutta kotia, koska useimmat tuttavani halusivat kissanpennun. Ei riittänyt, että Jamilla oli sosiaalinen, lempeä ja rauhallinen luonne – kaksivuotias ja kahdeksankiloinen roteva kolli oli kaukana suloisen pörröisestä pennusta.

Pitkän harkinnan jälkeen Juha päätti ottaa Jamin elämänsä ensimmäiseksi kissaksi. Lokakuisena, sateisena iltana laitoin Jamin kuljetuskoppaan ja vein sen Juhan luokse. Parin viikon harjoittelun jälkeen kaksikosta tulikin ylimmät ystävykset, joiden luona pääsin vierailemaan usein.

Juhan ja Jamin yhteiseloa kesti lähes päivälleen kaksi vuotta. Sitten matkalla lääkärintarkastukseen kissa pääsi karkuun kuljetuskopastaan. Tästä alkoi useamman kuukauden epätoivo.

Emme tienneet, pyrkiikö Jami takaisin vanhoille seuduilleen minun luokseni vai pysyykö se kaupunkimiljöössä Juhan lähistöllä. Kuljimme ja huhuilimme kissaa, kurkimme pysäköityjen autojen ja parvekkeiden alle, tutkimme puskat, kiersimme lähimetsät ja veimme potentiaalisiin piiloihin ja Juhan talon eteen ruokaa.

Etsintäpartio

Jätimme jälleen ilmoituksia. Karkurit-sivusto, löytöeläintalot, lyhtypylväät, bussipysäkit, ulkoilualueet, kaupat, nuorisotalojen ja seurakuntien ilmoitustaulut – yhteensä jätimme jälkeemme lähes 80 lappua.

Yöt laskivat pakkasen puolelle ja lunta satoi. Olosuhteet olivat kissalle varsin huonot. Saimme ilmoituksia näköhavainnoista, mutta ruokakupin kera tehdyt etsinnät olivat tuloksettomia.

Kun Jamin katoamisesta oli kulunut runsaat kolme kuukautta, saimme lupaavia ilmoituksia näköhavainnoista. Jamin näköisen kissan oli nähty penkovan roskia teollisuusalueella. Kissa kuulemma vietti öitään varastoalueiden avovarastoissa.

Näiden havaintojen perusteella olimme lähes varmoja Jamin liikkuma-alueesta, joten kutsuimme Etsijäkoiraliitosta etsijäkoiran paikalle. Koiralle annettiin haisteltavaksi Jamin nukkuma-alusta. Ja pian lähdettiinkin liikkeelle.

Etsijäkoirat osaavat paikantaa kadonneen lemmikin tuoreimmat jäljet. Ne pysähtyvät noin sadan metrin säteelle kohteestaan, jotta eivät pelästyttäisi tätä. Etsijäkoirat osaavat ilmaista sen, onko karkuri elossa, huonossa kunnossa vai kuollut, ja ne pystyvät paikantamaan jo pitkäänkin kadoksissa olleen lemmikin. Avuksemme tullut koira paikansi Jamin tuoreimmat jäljet juuri sille varastoalueelle, josta näköhavaintoja oli tehty.

Jätimme loukun yöksi aina tuoreimman paikannetun jäljen kohdalle. Haimme loukun aamulla pois, koska alue oli päivisin vilkasliikenteistä ja ajattelimme, että pelästynyt karkuri ei uskaltaisi silloin liikkua. Öisin vuorottelimme ja purevan pakkasen vuoksi kävimme katsomassa loukkua muutaman tunnin välein. Vedimme loukkuun tonnikalajäljet ja jätimme loput tonnikalasta loukkuun sisälle.

Tätä jatkoimme muutaman viikon ajan, mutta loukku pysyi tyhjänä. Saimme kuitenkin edelleen soittoja näköhavainnoista samalta alueelta.

Karkuri kotiin

Kutsuimme etsijäkoiran uudelleen apuun, ja nyt se merkkasi tietyn varastoalueen, jossa oli muutama avovarasto. Varaston portti lukittiin yöksi, joskin portti oli kissan mentävä. Olimme saaneet varaston yövartijalta näköhavainnon muutamalta yöltä, joten nyt tiesimme Jamin yöpaikan. Kiinteistön omistaja antoi meille luvan asettaa loukun avovarastoon ennen porttien sulkemista. Sovimme yövartijan kanssa, että hän ilmoittaisi, mikäli havaitsisi loukun toimineen yöllisten kierrostensa aikana.

Maaliskuisena aamuyönä kahden aikaan Juha sai soiton vartijalta. Puhelun taustalta kuului tuttu nau’unta. Jami oli mennyt loukkuun ja naukui tuttuun tapaansa varsin äänekkäästi. Yhteensä viisi kuukautta reissussa ollut Jami oli rähjääntynyt hieman ja laihtunut kovasti. Tärkeintä oli kuitenkin, että ystävämme oli saatu turvallisesti kotiin. Tyytyväinen oli Jamikin, joka tupatarkastuksen jälkeen asettui tuttuun nukkumapaikkaansa eikä päästänyt Juhaa silmistään.

Tämän etsintäprosessin aikana oli hienoa huomata, kuinka ihmiset soittivat näköhavainnoistaan, myötäelivät, etsivät Jamia kinkkuviipaleiden kera ja välittivät aidosti. Moni näköhavaintoja tehnyt soitti vielä myöhemminkin ja kysyi kissan kohtalosta. Oli mahtavaa kertoa heille mukavasta uutisesta.

Pitkällä tarinalla oli onnellinen loppu, mutta myös opetus: eläin ei käyttäydy lemmikin tavoin silloin, kun se on karkuteillä. Siksi karkurin etsinnässä on tärkeää noudattaa ammattilaisen ohjeita.

Teksti ja kuvat: Kati Wikström