Title Image

Tutkija kansantajuistaa eläinten mielen toimintoja

Tutkija kansantajuistaa eläinten mielen toimintoja

Oman lemmikin touhuja seuratessa moni on voinut päätellä, että eläimetkin kokevat tunteita ja mielihyvää, ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja osaavat ratkaista ongelmia älykkäästi. Tutkimusmaailmassa tosin muun muassa lääketieteen, filosofian ja psykologian alan jotkut edustajat ajattelevat niin, että tunteiden näkeminen eläimillä on vain eläinten inhimillistämistä eli pyrkimystä aiheettomasti nähdä eläimissä meille tuttuja malleja.

Eläinten kognitiota on kuitenkin viime vuosikymmeninä tutkittu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Samalla tutkimustulokset ovat paljastaneet, että olemme tienneet eläinten mielen toiminnasta varsin vähän. Nykytiedon valossa eläimet eivät olekaan vaistojensa automaattisesti ohjaamia olentoja, vaan erittäin monipuolisia toimijoita.

Kirjalle löytyi tilaus

Tutkimustietoa eläinten kokemusmaailmasta on julkaistu valtavasti kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä, mutta se ei ole vielä tavoittanut suurta yleisöä tai tullut osaksi biologian oppikirjoja. Telkänranta ei halunnut, että uudet löydöt jäisivät vain tieteellisiä julkaisuja seuraavien lukijoiden tietoon, ja näin syntyi idea aihetta käsittelevästä kirjasta.

– Mediassa on ollut jonkin verran yksittäisiä tiedonmurusia eläinten kognitiosta. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta artikkeleita Tiede-lehteen vuosien ajan, mutta yksittäisissä lehtijutuissa ei ole mahdollisuutta käsitellä kuin näiden laajojen ja mielenkiintoisten kokonaisuuksien osasia. Halusin siis olla sillanrakentajana tiedeyhteisön ja yhteiskunnan välillä. Tarkoituksenani oli saada tutkimustieto helppolukuisessa, yleistajuisessa muodossa suomalaisen yleisön ulottuville, Telkänranta kertoo.

Helena Telkänranta on omistanut akateemisen uransa eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkimukselle, ja hän on kirjoittanut aiheesta kirjoja aikaisemminkin. Hänen kiinnostuksensa eläintieteeseen syntyi jo varhain.

– Eläimet ovat kiinnostaneet minua lapsesta lähtien. Erityisen paljon olen pohtinut sitä, millaisia eläinten omat tuntemukset ja kokemukset mahtavat olla. Lapsena minulla oli tilaisuus lukea joidenkin erinomaisten tutkijoiden, kuten Jane Goodallin, kirjoittamia kirjoja. Silloin minulle valkeni myös se, että tiede tarjoaa meille keinoja, joiden avulla saamme vähitellen yhä enemmän selvää eläinten käyttäytymisestä ja kokemusmaailmasta, Telkänranta muistelee.

Kokemisen jäljillä laboratorioissa

Telkänrannan kirjassa Millaista on olla eläin? kerrotaan eri puolilla maailmaa toimivista tutkijoista, jotka selvittävät eläinten kokemusmaailman arvoitusta. Heidän käyttämiään koejärjestelyjä ja niiden tuloksia kuvaillaan ymmärrettävästi mutta perinpohjaisesti, kuten oikeaoppisen populaaritieteen kirjan kuuluukin.

Aivotutkimuksen menetelmien käsittely on kirjassa keskeisessä roolissa. Samoja menetelmiä käytetään myös ihmismielen toiminnan tutkimiseen, ja niiden avulla olemme saaneet paljon tietoa eläinten ja ihmisten kokemusmaailman samankaltaisuuksista. Aivotutkimus on paljastanut muun muassa sen, että varikset tuntevat pelkoa samalla aivoalueella kuin ihmiset. Helsingin yliopistossa toteutettu tutkimus taas osoitti, että kun koira näkee tietokoneen näytöltä vieraiden ja tuttujen koirien ja ihmisten kasvoja, sen aivoaalloissa tapahtuu samanlaisia muutoksia kuin ihmisillä silloin, kun he katsovat kasvokuvia.

Kirjassa esitellään myös yksi vähemmän tekninen tutkimus, joka todisti, että kalat kykenevät tuntemaan kipua. Akvaariossa elävän kirjolohen huuleen suihkutettiin kirvelevää etikkahappoa, minkä jälkeen kala pyrki helpottamaan oloaan hankaamalla huultaan akvaarion reunaa vasten. Jos kirjolohelle annettiin kuitenkin myös kipua lievittävää morfiinia, se ei reagoinut etikkahappoon mitenkään.

Monta tapaa nähdä maailma

Eri eläinlajit kokevat ympäristönsä eri tavalla monestakin syystä, kuten muun muassa siksi, että niillä on erilaiset aistit. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi linnuista, jotka näkevät ultraviolettivaloa, sekä magneettiaistista, joka on usealla eläinlajilla. Myös saman lajin eri eläinyksilöillä on erilainen kokemusmaailma, koska kukin yksilö on omakohtaisesti oppinut erilaisia asioita. Monet eläimet ovat esimerkiksi oppineet käyttämään apuvälineitä. Kirjassa kerrotaan haikarasta, joka osasi pyydystää kaloja asettamalla leivänpalasyötin veteen.

Puhuvia papukaijoja tutkimalla on saatu selville, että ne kokevat mielihyvän tunteen samanlaisena oli sen syynä sitten hyvä ruoka tai rapsutuksien saaminen. Papukaija pystyi kertomaan tutkijalle itse, mitä asioita se haluaa ja pitää hyvänä, kun sille oli ensin opetettu oikeat sanat.

Eläinten sosiaalinen elämä saa kirjassa oman lukunsa. Eläimille on monella tavalla tärkeää seurustella ja koskettaa toisiaan. Tämä tarve kumpuaa eläinten geeniperimästä. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi hevoset ovat hyvin motivoituneita pääsemään toistensa seuraan. On myös havaittu, että eläimet voivat kokea myötätuntoa toisiaan kohtaan ja jopa toisen lajin edustajia kohtaan.

Kiitosta on satanut

Millaista on olla eläin? onnistuu tieteen kansantajuistamisessa. Teoksen lukeminen on erinomainen tapa päästä perille eläinten kognitiosta. Kirja on sujuvalukuinen, ja sen pariin palaa mielellään uudelleen. Opus onkin saanut erittäin positiivisen vastaanoton.

– Mediahuomiota on ollut paljon, ja kaikki näkemäni jutut ovat olleet myönteisiä. Tietokirjallisuutta edistävä Lauri Jäntin säätiö valitsi kirjan vuoden 2015 parhaaksi suomenkieliseksi tietokirjaksi. Kirja oli myös yksi kuudesta Tieto-Finlandia-ehdokkaasta. Nyt reilu puoli vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen saan edelleen useita haastattelu- ja yleisöluentopyyntöjä viikossa – välillä useamman päivässä, kertoo Telkänranta.

Kirja on sai jatkoa syksyllä 2016 eläinten kognitiota käsittelevällä kirjalla nimeltä Eläin ja ihminen. Kirja keskittyy siihen, mitkä yleisesti ihmisen erityisominaisuuksina pidetyt piirteet esiintyvät myös eläimillä ja mitkä niistä ovat todellisia ihmisen ja eläinten välisiä eroja. Kirja tarkastelee myös sitä, miten ihmiset ja eräät eläimet ovat vaikuttaneet toistensa evoluutioon.

Millaista on olla eläin? osoittaa, miten huonosti olemme ymmärtäneet eläimiä. Monien eläinten kyvyt ovatkin paljastuneet erittäin monipuolisiksi, ja muun muassa nisäkkäiden perustunteet – kuten ilo, suru ja pelko – ovat samankaltaisia kuin ihmisillä. Vanhalle uskomukselle, jonka mukaan muiden nisäkkäiden tunteet olisivat vähemmän voimakkaita kuin ihmisten, ei ole löytynyt tutkimuksissa mitään tukea.

Telkänranta toivoo, että hänen kirjastaan olisi pitkällä tähtäimellä apua lemmikki- ja tuotantoeläinten elämässä esiintyvien ongelmien ratkaisemisessa.

– Toivon, että lukijat oppivat ymmärtämään eläimiä paremmin ja että kirja tarjoaa asiatietoa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun, Telkänranta kertoo.

TEKSTI | Olli Makkonen

Artikkeli on julkaistu HESYn jäsenlehden numerossa 01/2016.