Title Image

Tähdellistä elämää

Tähdellistä elämää

TÄHDELLISTÄ ELÄMÄÄ

Mustavalkoinen Stella-kisa näyttää kieltä.

Stella ja kieli.

Syksyllä 2020 oli jännittävä päivä, kun neljä tassuparia liittyi perheeseemme. Tähän perjantai-iltaan, jolloin kissasisarukset matkasivat HESYn hellästä huomasta loppuelämän kotiinsa, oli varauduttu kauan ja huolella. Eläinkaupasta oli hankittu leluja ja ruokakuppeja; HESY-puodin kattavasta valikoimasta taas oli tarttunut mukaan käytetty hiekkalaatikko ja uudenkarhea raapimapuu. Sukulaisilta oli saatu lainaksi pari kantokoppaa, ja keittiössä odotti muonaa ja kylpyhuoneessa hiekkasäkki. Kaikki oli siis valmiina; vain itse lemmikit puuttuivat.

Uudet nimet

Sanotaan, että nimi on enne. Tyttöpuolisen nimi vaihtui uudessa kodissa Stellaksi, ja niinpä veljellekin piti saada tähdellinen nimi. Selasimme kissojen nimipäiväkalenteria, ja sieltähän se löytyi. Poikakissasta tuli Sirius, joka on kirkkain tähti maan yötaivaalla. Kuten ystäväni sanoi, meistä tuli tähtien palveluskuntaa.

Totuttelua puolin ja toisin

Alkuun sauna toimi jonkinlaisena turvapaikkana. Välillä maattiin kylki kyljessä, joskus taas eri lauteilla. Löylyhuoneesta tehtiin varovaisia, mutta huolellisia tutustumisretkiä uuden kodin muihin tiloihin. HESYstä tuttu kuivamuona maistui, ja menyyhyn lisättiin ajan oloon kalaa, jauhelihaa ja märkäruokaa. Kun kiipeilypuu asennettiin olohuoneen ikkunan äärelle, sauna alkoi menettää vetovoimaansa.

Sirius pötköttelee saunassa pyyhkeen päällä.

Sirius turvassa saunassa.

Jos oli kissoilla ihmettelemistä, niin oli ihmisilläkin. Vaikka Stella ja Sirius olivat jo kolmivuotiaita, oli lemmikin elämässä vielä opettelemista. Viiksiniekkojen reaktioita piti tarkkailla, ja luottamusta täytyi rakentaa vähitellen. Vaikka olin ollut aina kovin eläinrakas, en ollut aikoihin ollut tekemisissä kissojen kanssa. Edellinen lemmikkimme oli ollut koira, joka oli nukkunut vanhuuden ikiuneen. Puhuin siis aika sujuvasti hauhauta, mutta miau-taitoni oli ruosteessa.

Yhdessä

Pikkuhiljaa yhteinen elämämme asettui uomiinsa. Sisarukset huomasivat, että rutiinit pyörivät, ja palvelu pelasi sekä keittiössä että hiekkalaatikolla. Höyhenkepit ja kilinäpallot tarjosivat huvitusta, ja välillä kirmattiin peräkanaa huoneesta toiseen.

Tasainen arki teki tehtävänsä, ja Stella ja Sirius alkoivat tulla kuorestaan esiin. Veli oli ollut jo alun alkaen se rohkeampi osapuoli, ja hän oli tehnyt tuttavuutta kanssamme jo HESYssä. Eipä aikaakaan, kun kissaherra oli ottanut kirjahyllyn kiipeilypaikakseen ja herätti meidät aamuyöstä opusten sinkoillessa lattialle. Vaikka mieheni on yrittänyt rakentaa kirjallisia esteitä, ei hylly ole vieläkään menettänyt suosiotaan.

Stella puolestaan oli se kovempi pähkinä, ja hän halusi selvästikin edetä omilla ehdoillaan. Onneksi aika parantaa ainakin osan haavoista, ja eräänä kauniina päivänä kissarouva päätti ottaa joka aamuiseksi tavakseen herättää meidät puskien ja kehräten. Vieläkin Stella vähän arkailee, mutta silti häntä saa nykyään silittää jo vatsastakin. Varsinkin Stellan vapautumista omaksi itsekseen on ollut sykähdyttävää seurata. Useitakin kertoja hylätyistä voi siis saada mitä ihanimpia perheenjäseniä, kunhan vain tarjoaa runsaasti rakkautta ja huolenpitoa.

Sirius ja Stella parvekkeella

Parveke-elämää.

Nykykuulumisia

Tällä hetkellä odottelemme kevään lämpenemistä, jotta voisimme ryhtyä viettämään aikaa verkotetulla parvekkeella. Siellä on mukavaa tähystää katuvilinää, jahdata ötököitä ja ihmetellä välillä ohikiitäviä lintuja. Lämpimällä lattialla saa kelliä yksin tai yhdessä sekä nauttia sydämensä kyllyydestä tähdellisestä elämästä. Tule jo lempeä, suloinen kesä!

16.5.2022

Teksti ja kuvat: Heidi Tissari