Susi – poliittinen peto

SUSI – POLIITTINEN PETO

Teksti: Carina Lintula
Kuvat: Lassi Rautiainen

Susi (Canis lupus) on saanut paljon huomiota Suomessa viime vuosina. Suteen liittyy monia näkökulmia, kuten ekologiset, taloudelliset ja kulttuuriset näkökohdat. Tässä artikkelissa muistutetaan, että myös Euroopan unionin luontodirektiivi ja EU-tuomioistuimen päätökset vaikuttavat suteen poliittisena eläimenä Suomessa.

Euroopan unionin luontodirektiivi on keskeinen lainsäädäntöväline, joka ohjaa EU:n jäsenvaltioiden toimintaa luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Luontodirektiivi koskee luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä. Sen tavoitteena on:

• saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana,
• säilyttää laji luontaisessa ympäristössään niin, ettei sen luontainen levinneisyysalue supistu, sekä
• säilyttää riittävä määrä lajin elinympäristöjä, jotta kannan säilyminen voidaan turvata myös tulevaisuudessa.[1]

Suomessa esiintyy 140 lajia, alalajia tai lajiryhmää, jotka on suojeltu luontodirektiivillä – yksi näistä on susi. Suomi on sitoutunut noudattamaan EU:n luontodirektiiviä ja on näin tunnustanut susien suojelutarpeen. Kuitenkin suhtautuminen susiin on Suomessa jakautunut. Esimerkiksi monet metsästyksen harrastajat ovat kokeneet susien aiheuttavan merkittäviä haittoja harrastukselleen. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja ja poliittista painetta susien metsästämiseen.

EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu kannanhoidollisesta metsästyksestä

Myös EU-tuomioistuin on vaikuttanut susiin liittyvään politiikkaan Suomessa. Vuonna 2019 EU-tuomioistuin antoi ennakkoratkaisun, jossa se vastasi Suomen korkeimman hallinto-oikeuden esittämiin kysymyksiin luontodirektiivin artiklaan 16(1)e liittyen. Artikla 16(1)e-poikkeamaperustetta käytetään Suomessa niin sanotun kannanhoidollisen metsästyksen oikeusperustana.

Suomen riistakeskus oli vuonna 2016 myöntänyt luvan kannanhoidolliseen suden metsästykseen, ja Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola Pohjois-Savo – Kainuu ry oli tehnyt asiasta valituksen hallinto-oikeuteen. KHO päätyi pyytämään asiassa ennakkoratkaisua EU-tuomioistuimelta. Ennakkoratkaisu linjaa EU:n luontodirektiivin tulkintaa, ja tuomioistuinratkaisut tulee huomioida myös hallinnollisessa päätöksenteossa, kuten Suomen riistakeskuksen päätöksissä. [2][3]

EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu vuodelta 2019 linjasi, että jatkossa susien tappamiseen oikeuttavien poikkeuslupien tueksi on muun muassa esitettävä täsmälliset tieteelliset perusteet siitä, miksi lupia tarvitaan. Tuomioistuin linjasi yksilöintivelvoitteen, jolloin suojelusta poikkeaminen tulisi rajata jopa tiettyyn yksilöön.

Ratkaisun mukaan poikkeamisen päämäärä on oltava direktiivin tarkoitukseen nähden hyväksyttävä (kannan rajoittaminen ei sitä ole, sillä kannan rajoittaminen ei edistä suojellun lajin kannan säilymistä) ja se on määriteltävä selkeästi ja täsmällisesti tieteelliseen tietoon perustuen. Riistahallinnon tulee myös selvittää, onko poikkeusluvan myöntämisen sijaan olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua.[4] [5]

Mahdolliset sanktiot

Jos Suomi ei ota huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen linjausta susipolitiikastaan ja jatkaa aiempaa linjaa, se voi johtaa vakavampiin seuraamuksiin EU:n taholta. Tuomioistuin voi edetä seuraaviin vaiheisiin ja mahdollisesti määrätä Suomelle sanktioita. Seuraamusmenettely voi sisältää useita vaiheita, kuten komission lisähuomautuksia, jatkokäsittelyä tuomioistuimessa ja lopulta seuraamusten määräämistä.

Lopulliset seuraamukset riippuvat tilanteesta, mutta mahdollisia toimenpiteitä ovat erilaiset taloudelliset seuraamukset. Ne voivat tarkoittaa esimerkiksi leikkauksia EU:n Suomelle myöntämiin tukiin ja rahoitusohjelmiin. Suomi saattaa myös joutua maksamaan sakkoja EU:lle. Seuraamukset voivat siis vaikuttaa maan taloudelliseen tilanteeseen ja valtion budjettiin.

Taloudellisten seuraamusten lisäksi EU voi ryhtyä myös muihin toimenpiteisiin, kuten lisääntyneeseen Suomen käytänteiden valvontaan tai toimien tiukentamiseen Suomen suhteen. Tällaiset seuraamukset vaikuttaisivat Suomen maineeseen ja suhteisiin muiden EU-maiden kanssa.

Suomen tulisi tarkastella susipolitiikkaansa ja tehdä tarvittavia muutoksia EU:n luontodirektiivin vaatimusten mukaisesti. Tämä auttaa välttämään mahdolliset seuraamukset ja edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua EU:n tasolla.[6]

Reaktioita ennakkopäätökseen

EU:n luontodirektiivi ja EU-tuomioistuimen päätökset ovat lisänneet susien suojelun merkitystä ja korostaneet tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin susikannan säilyttämiseksi ja lisääntymisen turvaamiseksi. Hallinto on joutunut paineen alle parantamaan susien suojelua ja valvontaa, erityisesti laittoman metsästyksen estämiseksi.

Toisaalta suojeluvelvoitteet ovat aiheuttaneet vastustusta. Susien aiheuttamat taloudelliset menetykset maaseudulla asuville ihmisille sekä metsästysharrastuksen sujuvuudelle ovat johtaneet vaatimuksiin susikannan hallinnan tehostamisesta ja jopa kannan rajoittamisesta.

Polarisoitunut susikeskustelu

Poliittinen keskustelu susista ja niiden suojelusta on Suomessa hyvin polarisoitunut, kun eri intressiryhmät ajavat omia näkemyksiään. Vastakkain ovat EU:nkin velvoittama susien suojelu ja monien metsästäjien ja maaseudun asukkaiden huolenaiheet.

Metsästysjärjestöt lobbaavat voimakkaasti susien metsästyksen puolesta ja pyrkivät vaikuttamaan poliitikkoihin. He painottavat susikannan hallinnan tarvetta ja väittävät, että kannanhoidollisen metsästyksen avulla voidaan vähentää susien aiheuttamia vahinkoja esimerkiksi karjankasvattajille. Metsästystä perustellaan sekä suden aiheuttamien taloudellisten menetysten että ihmisten turvallisuuden näkökulmasta. Metsästysjärjestöt tekevät vaikutustyötä poliitikkojen keskuudessa ja pyrkivät saamaan heiltä lupauksen kannanhoidollisen metsästyksen jatkumiselle.

Samaan aikaan vapaaehtoiset susien suojelijat tekevät valtavasti töitä suden suojelemiseksi riistahallinnon toimenpiteiltä. Esimerkiksi monien Suomen riistakeskuksen myöntämien susien tappoon oikeuttavien poikkeuslupien lainmukaisuus on saatettu hallinto-oikeuksien tarkasteltavaksi ja monet niistä onkin todettu lainvastaisiksi. (Sama koskee muuten myös karhun ja ilveksen kannanhoidollisia tappolupia.)

Suomessa susi on usein otettu esiin myös vaalikampanjoissa. Poliitikot käyttävät sutta poliittisena välineenä pyrkiessään houkuttelemaan äänestäjiä ja vastaamaan eri intressiryhmien odotuksiin. Erityisesti maaseudulla, missä sudet koetaan usein haitallisina, suden suojelun ja metsästyksen välinen ristiriita on noussut kipeästi esiin, ja on siksi hedelmällinen maaperä politiikan tekemiselle.

Ratkaisumalleja suden ja Suomen parhaaksi

EU:n tuomioistuimen ennakkopäätöksessä Riistahallinto velvoitettiin kartoittamaan myös vaihtoehtoisia tapoja haittojen ehkäisemiseksi. Kestävien ja ei-tappavien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden hyödyntäminen auttaa ylläpitämään sekä susikantaa että karjataloutta. Tämä voi luoda tasapainoa ja vähentää konflikteja susien ja maanviljelijöiden sekä metsästysharrastajien välillä. Samalla se osoittaa, että Suomi pyrkii täyttämään EU:n luontodirektiivin vaatimukset ja edistämään kestävää luonnonvarojen käyttöä.

On monia ei-tappavia, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joita voidaan käyttää karjan suojelemiseksi. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi aidat, vartijakoirat, sähköpaimenet, valvontajärjestelmät ja koulutus karjankasvattajille.

Metsästyskoirille aiheutuvat vahingot ovat estettävissä sillä, että omistaja on lähellä koiraansa ja turvaa koiran läsnäolollaan. Koiraa ei tule päästää ainakaan yksin alueelle, jossa susien tiedetään oleskelevan. Susien aiheuttamat koiravahingot ovat kuitenkin suhteellisen vähälukuisia, kun niitä verrataan muihin onnettomuuksiin, joita koirille tapahtuu metsästyksen yhteydessä (esim. liikennevahingot).

Tiedottamalla yleisöä näistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä Suomi voi vähentää suden aiheuttamia vahinkoja karjataloudelle ja metsästysharrastukselle. Lisäksi on tärkeää hyödyntää EU:n tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia, sillä Suomi on EU:ssa nettomaksaja. EU voi tarjota taloudellista tukea susivahinkojen ennaltaehkäisyyn ja auttaa suomalaisia karjankasvattajia suojelemaan karjaansa.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka perustuu ennaltaehkäisyyn ja kestävyyteen, voi tarjota pitkän aikavälin ratkaisuja, jotka ovat hyödyllisiä sekä karjankasvattajille ja metsästysharrastajille että susille.

Vastuullista ja rehellistä susipolitiikkaa

On tärkeää muistaa, että metsästykseen liittyvät päätökset ja niiden seuraukset koskevat laajempaa yhteiskuntaa kuin pelkästään metsästysyhteisöä. Poliitikot joutuvat punnitsemaan eri intressiryhmien odotuksia, yhteiskunnallisia vaikutuksia ja EU:n lainsäädännön noudattamista päätöksenteossaan. Yksittäisten harrastajien näkökulmasta metsästysharrastus voi olla tärkeä, mutta poliitikkojen on otettava huomioon laajempi yhteiskunnallinen konteksti ja EU-jäsenyyden tuomat velvoitteet.

Susipoliittinen keskustelu tulee saada rauhoitettua, jotta poliitikot voivat keskittyä tärkeisiin yhteiskuntamme vääryyksiin sen sijaan, että lupailevat vaaleissa äänestäjille asioita, jotka eivät ole heidän toteutettavissaan. EU:n luontodirektiivin nojalla susien suojelu on jäsenvaltioiden vastuulla ja päätökset susien metsästyksen rajoittamisesta tai sallimisesta tehdään EU:n tasolla. EU-luontodirektiivin liitteessä V olevia lajeja voidaan lähtökohtaisesti metsästää ja liitteen IV lajit, susi mukaan lukien, ovat tiukasti suojeltuja[7].

On tärkeää, että Suomi noudattaa EU:n lainsäädäntöä ja ottaa vakavasti Euroopan unionin tuomioistuimen huomautukset. EU:n lainsäädännön noudattaminen on jäsenvaltioiden velvollisuus, ja vakavien rikkomusten seuraukset voivat olla merkittäviä. Metsästyslobbaajien tyynnyttelyn sijaan päättäjien tulee nyt edistää ei-tappavia keinoja auttamaan metsästyksenharrastajien ja susien rinnakkaiseloa. Hallitusneuvottelujen tavoitteenahan on laatia säästöbudjetti, ei menettää EU-tukia.

 

[1] EU:n luonto- ja lintudirektiivit – Ympäristöministeriö
[2] CURIA – Documents (europa.eu)
[3] Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu suden kannanhoidollisesta metsästyksestä odotettua tiukempi – Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi)
[4] https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:C:2021:496:FULL&from=EN/#d1e4265-1-1
[5] EU-tuomioistuin linjasi suden kaatolupia – Luonnonsuojeluliitto: ”jatkossa poikkeusluvat pitää perustella tarkemmin” (yle.fi)
[6] 6.1 EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden välinen suhde | Lainkirjoittajan opas (finlex.fi)
[7] Poronhoitoalueella susi kuuluu liitteen V lajeihin.