Title Image

Mittatilauslemmikki takuun kera

Mittatilauslemmikki takuun kera

Otetaan vaaleanpunainen kissa, joka kävelee päällään, mutta käskystä heittää myös kaksi volttia taaksepäin kerien – milloin voin noutaa sen?

Kaikkien asiallisten ja fiksujen hakemusten joukossa tämän otsikon tyyppiset yhteydenotot eivät valitettavasti ole harvinaisuus. Eläinsuojelun näkökulmasta viestit ovat huolestuttavia: eläimeltä vaaditaan paljon asioita ja eläimistä ollaan valmiita luopumaan, kun odotukset eivät täytykään.

Usein ihmiset kertovat meille etukäteen hyvin tarkasti millainen eläimen pitää olla tai millainen se ei saa olla. On erittäin hämmentävää lukea, että etsitty eläin ei saisi käyttäytyä lajityypillisesti! Koira ei saa haukkua eikä purra tavaroita, eikä kissa saa syödä kasveja tai hypätä pöydälle – saatikka sitten naukua hämmennystään uuden ja ihmeellisen edessä.

Koiran pitää olla sohvaperuna, jota ei tarvitse aktivoida ja ulkoiluttaa ihan joka päivä; toisaalta taas sen pitää venyä saumattomasti yhteen tulevan omistajansa olympiatason liikuntasuoritusten kanssa. Lemmikin pitää olla olemassa, muttei kuitenkaan omana itsenään vaan omistajansa tiukasti rajaamana haavekuvana. Monesti tulevan omistajan vaatimukset ovat, paitsi kohtuuttomia ja täysin epärealistisia, jo lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään: eläimen halutaan esimerkiksi olevan rauhallinen mutta leikkisä ja aktiivinen.

Haluaisimme muistuttaa, että HESY on eläinsuojeluyhdistys – ei Stockmannin Hullut Päivät! Eläimet eivät ole tilaustavaraa eikä niillä ole myöskään minkäänlaista takuuta: se, että eläin on ollut kunnossa lähtöpäivänään ei millään muotoa takaa sitä, etteikö se voisi sairastua ensimmäisenä päivänä uudessa kodissaan. Se, että eläin on käyttäytynyt tietyllä tavalla eläintalolla tai entisellä omistajallaan, ei missään nimessä tarkoita sitä, ettei eläin voisi käyttäytyä täysin toisella tavalla uudessa kodissaan. On hyvä myös muistaa, että eläin peilaa aina ympäristöään, jossa se on. Vaikka takuuta ei olekaan niin apua ja tukea meiltä toki aina saa.

Monen eläimen perään kyselevän mielestä eläimen pitää olla tutkitusti terve, kun se lähtee uuteen kotiin: siltä pitäisi olla testattuna kaikki mahdollinen ja selvitettyinä pitäisi olla kaikki piilevätkin sairaudet. Vaikka paljon asioita meillä tutkitaan, testataan ja hoidetaan eläimen matkatessa kohti uutta elämäänsä, ei kukaan voi olettaa, että resurssit riittävät jokaisen eläimen täydelliseen terveydentilan läpikäymiseen. Antaessaan kodin rescue-eläimelle tuleva perhe hyväksyy samalla sen, että uusi perheenjäsen voi sairastua tai sillä voi ilmetä käytösongelmia. Me voimme auttaa ja olla omistajan tukena siinä, mutta vastuu eläimestä ja eläimen hyvinvoinnista on kuitenkin eläimen kodilla.

Moni haluaa päästä helpolla uuden lemmikin kanssa. Tiedoksi, että meillä ei ole helppoja tai vaikeita lemmikkejä: on vain tuntevia eläimiä, joista kukin on paitsi oman lajinsa edustaja myös yksilö. Eläin, jolla on tilanteen, ihmisten ja ajan mukaan muotoutuvat tarpeensa. Jos eläimen tarpeet tänään ovat tietynlaiset, niin jo huomenna sen tarpeet voivat olla toisenlaiset. Ei siis ole mitään virtaviivaista ”helpon lemmikin janaa” syntymäpesästä hautaan; on vaan eläinyksilö, joka otetaan vastaan sellaisena kuin se on.

Monella on tarve pelastaa eläin: halutaan antaa koti juuri sille, jonka on vaikea löytää omaa kotia. Tämä on ihana ajatus, ja sisällä jo läikähtääkin lämpimästi, kunnes samaan hengenvetoon kodintarjoaja toteaa kuin huomaamattaan, että eläimen pitää kuitenkin olla kesy, nuori, terve, sopivan kokoinen, hyväkäytöksinen – ja kirsikkana kakun päällä viihtyä sylissä.

Siinä missä osa määrittääkin hyvin tarkat kriteerit etsimälleen eläimelle, osalle kyselijöistä kaikki eläimet ovat lajista riippumatta tervetulleita: linnut, kalat, jyrsijät, kissat, koirat, liskot… kaikki käy! Hakemuksesta ei selviä, että henkilöllä olisi minkäänlaista kokemusta tai tietoa ylipäänsä yhtään mistään lajista, saati useammasta, eikä eläimistä kaivata mitään lisätietojakaan. Herää paljon kysymyksiä ja huolta.

Välillä eläintä kysytään, vaikka jo etukäteen on tiedossa, ettei eläimelle ole aikaa. Miksi sinne kotiin pitää hankkia eläin olemaan yksin ja turhautuneena, kun omistaja ei itsekään käy kotona kuin nukkumassa? Ei se ainakaan eläintä kohtaan ole missään määrin oikein. Monesti koiran sijaan hankitaan kissa, kun aikaa koiralle ei ole. Silloin on tärkeää jo etukäteen tutustua kissaan lajina ja lemmikkinä. Kissa ei ole koira eikä sitä voi kohdella sellaisena. Kissa kuten muutkin lemmikit vaativat aikaa, panostusta, leikitystä ja muuta aktivointia!

Monet haluavat ottaa eläimen masennuslääkkeeksi. Eläin antaa masentuneelle ihmiselle virtaa – mikä on sinällään tietysti hyvä juttu – mutta mitä tapahtuu eläimen omalle virralle? Saako se vastineeksi kaikkea sitä mitä se tarvitsee? Eläimellä on aina omat lajityypilliset tarpeensa, ja vaikka osa eläimistä nauttiikin ihmisen sylistä ja paijattavana olemisesta, ne lajikohtaiset tarpeet ovat myös vahvasti ympäristössä ja toiminnassa. Esimerkiksi kissan lajityypillisiin tarpeisiin kuuluu saada saalistaa päivittäin.

Usein meitä lähestyy ihana ihminen, joka haluaa ilahduttaa lähimmäistään yllätyslahjalla. Nyt tulee kuitenkin paljastus: meillä eläinsuojeluyhdistyksessä ei myydä yllätyslahjoja! Ei sittenkään, vaikka se olisi jo lapselle luvattu ja itkupotkuraivari odottaisi aivan kulman takana. Kun ihminen ei ole itse tehnyt päätöstä eläimen hankkimisesta niin todennäköisesti se palautuu viimeistään ongelmien ilmaantuessa takaisin, tai jatkaa yllätyslahjana eteenpäin päätyen lopulta kirpparikamaksi ja roskiin. Ei näin: eläin on tunteva olento ja ansaitsee myös tulla kohdelluksi sen mukaisesti!

Pentukissaa huhuilevan on hyvä miettiä, haluaako todella antaa kodin kissalle. Jos aikuinen kissa ei miellytä niin jätä hyvä ihminen ottamatta se pentukin: kissa on pentu vain hyvin lyhyen aikaa noin 20 vuoden eliniästään. Pennut eivät myöskään ole ”tyhjiä tauluja”, joista voi muovata haluamansa laisen kissan: pennuilla on kaikilla omat luonteensa, jotka vaikuttavat pitkälti siihen millaisiksi aikuisiksi kissoiksi ne kasvavat. Monesti etsitään pentua ainoaksi kissaksi. Se ei kuitenkaan ole missään määrin sosiaalisen ja aktiivisen nuoren kissan etu, vaan lähinnä surullinen juttu. Pennulla ja nuorella kissalla on valtava määrä energiaa: kun kaveria ei ole, käyttämätön energia voi näkyä kodin tuhoamisena ja hyökkäyksinä ihmisen päälle. Yhtä kaikki: kissa jää paitsi paljosta. Muistathan myös pitää kiinni vähintään 14 viikon luovutusiästä, jotta kissalle ei niitä käytösongelmia kehittyisi.

Moni haluaa löytää eläimen, joka tulee sen oman lemmikin kanssa toimeen. Tästä ei meillä valitettavasti voida valalle mennä koskaan. Paitsi eläinten kokemuksista ja luonteista, paljon riippuu myös ympäristöstä, resursseista sekä siitä miten eläimet tutustutetaan toisiinsa. Silloin tällöin törmäämme tilanteisiin, joissa eläimenomistaja haluaa pakonomaisesti hankkia jo olemassa olevalle eläimelleen seuraa, vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, ettei vanha lemmikki sitä kuolemakseenkaan halua.

Yhä useampi haluaa avata kotinsa ovet populaatiokissalle, mikä on ihana asia. Mutta jos perheessä on pieniä lapsia, se ei vaan ole useinkaan mahdollista. Populaatiokissat ovat lähtökohtaisesti arkoja, ja niiden kotiutuminen voi viivästyä tai estyä rauhattomassa ympäristössä. Populaatiokissoja ei voi sijoittaa myöskään perheisiin, joissa on lemmikkeinä ulkona elävän kissan saalista: pupuja ja jyrsijöitä. Populaatiokissat eivät ole myöskään ensisijaisia ehdokkaita kulkemaan valjaissa arkuutensa vuoksi; todennäköisesti kissa on jo sängyn alla ennen kuin edes ehdit sille valjasulkoilua ehdottaa.

Mutta palataanpa ulkonäkökriteereihin. Kun eläin etsii kotia eläinsuojelun kautta, niin se on jo kokenut elämässään todennäköisesti menetyksiä tai hylkäämisen, pelkoa ja jopa väkivaltaa. Tässä valossa tuntuu aika kornilta, kun joku lähestyy meitä ulkonäölliset seikat edellä. Onko todella tärkeää se, minkä värinen tai pituinen kissan turkki on? Siitäkö eläinsuojelussa onkin kysymys? Ei, ei ole! Eläinsuojeluyhdistys ei ole tehdas, joka pukkaa ulos eläimiä ihmisten toiveiden ja vaatimusten mukaan. Sen kautta tuleva eläin on juuri sellainen kuin se on; se ei ole mitään vähempää eikä mitään enempää, mutta se kuitenkin määrittää kriteerit. Eläin määrittää sen millainen sen uusi koti voi olla.

Moni on kärsimätön, kun hakemus on lähetetty eikä mitään heti tapahdukaan. Emme kuitenkaan sijoita eläimiä hakemusten tulojärjestyksessä, vaan pyrimme löytämään kodin, joka kullekin eläimelle sopii. Tarkastelemme aina siis asiaa eläimen kannalta: millaisen kodin ja yhteisön juuri tämä eläin vaatii.

On ilman muuta hyvä asia, että ihmiset miettivät millainen eläin siihen omaan elämäntilanteeseen ja laumaan sopii: se jättää tilaa myös sille lopputulemalle, että jättää eläimen ottamatta, jos resursseja siihen ei ole. Eläimen omistaminen ei ole yksi perustuslakiin kirjatuista ihmisoikeuksista.

Mielestäni hyvä ohje jokaiselle lemmikistä haaveilevalle on: Älä mieti sitä, mitä eläin voi sinulle antaa, vaan mitä sinä voit antaa eläimelle.

Teksti: Inari Suomela