Mittatilauslemmikki takuun kera
Mittatilauslemmikki takuun kera
Otetaan vaaleanpunainen kissa, joka kävelee päällään mutta käskystä heittää myös kaksi volttia taaksepäin kerien – milloin voin noutaa sen?
Kaikkien asiallisten ja fiksujen eläinhakemusten joukossa tämän otsikon tyyppiset yhteydenotot eivät valitettavasti ole harvinaisuus. Eläinsuojelun näkökulmasta viestit ovat huolestuttavia: eläimeltä vaaditaan paljon asioita ja eläimistä ollaan valmiita luopumaan, kun odotukset eivät täytykään.
Usein ihmiset kertovat meille etukäteen hyvin tarkasti millainen eläimen pitää olla tai millainen se ei saa olla. On erittäin hämmentävää lukea, että etsitty eläin ei saisi käyttäytyä lajityypillisesti! Koira ei saa haukkua eikä purra tavaroita eikä kissa saa syödä kasveja tai hypätä pöydälle – saatikka sitten naukua hämmennystään uuden ja ihmeellisen edessä.
Koiran pitää olla sohvaperuna, jota ei tarvitse aktivoida ja ulkoiluttaa ihan joka päivä; toisaalta taas sen pitää venyä saumattomasti yhteen tulevan omistajansa olympiatason liikuntasuoritusten kanssa. Lemmikin pitää olla olemassa muttei kuitenkaan omana itsenään vaan omistajansa tiukasti rajaamana haavekuvana. Monesti tulevan omistajan vaatimukset ovat, paitsi kohtuuttomia ja täysin epärealistisia, jo lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään: eläimen halutaan olevan rauhallinen mutta toisaalta leikkisä ja aktiivinen.
Haluaisimme muistuttaa, että HESY on eläinsuojeluyhdistys – ei Stockmannin Hullut Päivät! Eläimet eivät ole tilaustavaraa eikä niillä ole myöskään minkäänlaista takuuta: se, että eläin on ollut kunnossa lähtöpäivänään, ei millään muotoa takaa sitä, etteikö se voisi sairastua ensimmäisenä päivänä uudessa kodissaan. Se, että eläin on käyttäytynyt tietyllä tavalla eläintalolla tai entisellä omistajallaan, ei missään nimessä tarkoita sitä, ettei eläin voisi käyttäytyä täysin toisella tavalla uudessa kodissaan. On hyvä myös muistaa, että eläin peilaa aina ympäristöään, jossa se on. Vaikka takuuta ei olekaan, niin apua ja tukea meiltä toki aina saa.
Kodin varauduttava yllätyksiin
Monien eläinkyselijöiden mielestä eläimen pitää olla tutkitusti terve, kun se lähtee uuteen kotiin. Halutaan, että siltä on testattu kaikki mahdollinen ja sen terveyttä on selvitelty piilevien sairauksien varalta. Vaikka HESYn eläimiä hoidetaan, tutkitaan ja testataan perusteellisesti niiden matkatessa kohti uutta elämäänsä, ei kukaan voi olettaa, että resurssit riittävät jokaisen eläimen täydelliseen terveydentilan läpikäymiseen.
Antaessaan kodin rescue-eläimelle tuleva perhe hyväksyy samalla sen, että uusi perheenjäsen voi sairastua tai sillä voi ilmetä käytösongelmia. Me voimme auttaa ja olla omistajan tukena siinä, mutta vastuu eläimestä ja eläimen hyvinvoinnista on kuitenkin eläimen kodilla.
Moni haluaa päästä helpolla uuden lemmikin kanssa. Tiedoksi, että meillä ei ole helppoja tai vaikeita lemmikkejä. Meillä on vain tuntevia eläimiä, joista kukin on paitsi oman lajinsa edustaja myös yksilö. Eläin, jolla on tilanteen, ihmisten ja ajan mukaan muotoutuvat tarpeensa. Jos eläimen tarpeet ovat tänään tietynlaiset, niin jo huomenna sen tarpeet voivat olla toisenlaiset. Ei siis ole mitään virtaviivaista ”helpon lemmikin janaa” syntymäpesästä hautaan; on vaan eläinyksilö, joka otetaan vastaan sellaisena kuin se on.
Kotitarjokkaiden kirjavat toiveet
Monella on tarve pelastaa eläin: halutaan antaa koti juuri sille, jonka on vaikea löytää omaa kotia. Tämä on ihana ajatus, ja sisällä jo läikähtääkin lämpimästi, kunnes samaan hengenvetoon kodintarjoaja kertoo, että eläimen pitää kuitenkin olla läpeensä kesy, nuori, terve, sopivan kokoinen, hyväkäytöksinen – ja kirsikkana kakun päällä: viihtyä sylissä.
Siinä missä osa määrittääkin hyvin tarkat kriteerit etsimälleen eläimelle, osalle kyselijöistä kaikki eläimet ovat lajista riippumatta tervetulleita: linnut, kalat, jyrsijät, kissat, koirat, liskot… kaikki käy! Hakemuksesta ei selviä, onko henkilöllä minkäänlaista kokemusta tai tietoa ylipäänsä yhdestäkään mainituista eläinlajeista, eikä eläimistä kaivata mitään lisätietojakaan. Herää paljon kysymyksiä ja huolta.
Välillä eläintä kysytään, vaikka jo etukäteen on tiedossa, ettei eläimelle ole aikaa. Miksi sinne kotiin pitää hankkia eläin olemaan yksin ja turhautuneena, kun omistaja ei itsekään käy kotona kuin nukkumassa? Ei se ainakaan eläintä kohtaan ole missään määrin oikein. Monesti koiran sijaan hankitaan kissa, kun aikaa koiralle ei ole. Silloin on tärkeää jo etukäteen tutustua kissaan lajina ja lemmikkinä. Kissa ei ole koira, eikä sitä voi kohdella sellaisena. Kissa kuten muut lemmikitkin vaativat aikaa, panostusta, leikitystä ja muuta aktivointia!
Eläin ei ole masennuslääke
Monet haluavat ottaa eläimen masennuslääkkeeksi. Eläin antaa masentuneelle ihmiselle virtaa – mikä on sinällään tietysti hyvä juttu – mutta mitä tapahtuu eläimen omalle virralle? Saako se vastineeksi kaikkea sitä, mitä se tarvitsee? Eläimellä on aina omat lajityypilliset tarpeensa, ja vaikka osa eläimistä nauttiikin ihmisen sylistä ja paijattavana olemisesta, niin kyllä ne lajikohtaiset tarpeet liittyvät vahvasti ympäristöön ja toimintaan. Esimerkiksi kissan lajityypillisiin tarpeisiin kuuluu saada saalistaa päivittäin.
Usein meitä lähestyy ihana ihminen, joka haluaa ilahduttaa lähimmäistään yllätyslahjalla. Nyt seuraa kuitenkin paljastus: meillä eläinsuojeluyhdistyksessä ei myydä yllätyslahjoja! Ei sittenkään, vaikka se olisi jo lapselle luvattu ja itkupotkuraivari odottaisi aivan kulman takana. Jos ihminen ei ole itse tehnyt päätöstä eläimen hankkimisesta, niin eläin palautuu eläinsuojelyhdistykselle viimeistään, ongelmien ilmaantuessa. Tai sitten eläin jatkaa matkaansa yllätyslahjan muodossa eteenpäin ja päätyy lopulta kirpparikamaksi ja roskiin. Ei näin: eläin on tunteva olento ja ansaitsee tulla kohdelluksi sen mukaisesti!
Populaatiokissojen erityistarpeet
Moni haluaa löytää eläimen, joka tulee toimeen perheessä jo olevan lemmikin kanssa. Tätä emme valitettavasti voi koskaan taata. Sopeutuminen riippuu eläinten kokemuksista ja luonteista, ympäristöstä ja resursseista sekä siitä, miten eläimet tutustutetaan toisiinsa. Silloin tällöin törmäämme tilanteisiin, joissa eläimen omistaja haluaa pakonomaisesti hankkia jo olemassa olevalle eläimelleen seuraa, vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, ettei vanha lemmikki sitä kuolemakseenkaan halua.
Yhä useampi haluaa avata kotinsa ovet populaatiokissalle, mikä on ihana asia. Mutta kun perheessä on pieniä lapsia, niin se ei vaan ole useinkaan mahdollista. Populaatiokissat ovat lähtökohtaisesti arkoja, ja niiden kotiutuminen voi viivästyä tai estyä rauhattomassa ympäristössä. Populaatiokissoja ei voi sijoittaa myöskään perheisiin, joissa on lemmikkeinä ulkona elävän kissan saalista: pupuja ja jyrsijöitä. Populaatiokissat eivät ole myöskään ensisijaisia ehdokkaita kulkemaan valjaissa arkuutensa vuoksi; todennäköisesti kissa on jo sängyn alla ennen kuin edes ehdit sille valjasulkoilua ehdottaa.
Eläinyksilö määrittelee vaatimukset uudelle kodille
Palataanpa vielä ulkonäkökriteereihin. Kun eläin etsii kotia eläinsuojeluyhdistyksen kautta, niin se on jo kokenut elämässään todennäköisesti menetyksiä tai hylkäämisen, pelkoa ja jopa väkivaltaa. Tässä valossa tuntuu aika kornilta, kun joku lähestyy meitä ulkonäölliset seikat edellä. Onko todella tärkeää se, minkä värinen tai pituinen kissan turkki on? Siitäkö eläinten suojelussa onkin kysymys? Ei, ei ole!
Eläinsuojeluyhdistys ei ole tehdas, joka pukkaa ulos eläimiä ihmisten toiveiden ja vaatimusten mukaan. Sen kautta tuleva eläin on juuri sellainen kuin se on; se ei ole mitään vähempää eikä mitään enempää, mutta se kuitenkin määrittää kriteerit. Eläin määrittää sen, millainen sen uusi koti voi olla.
Moni on kärsimätön, kun hakemus on lähetetty mutta mitään ei tapahdukaan. Tavoitteenamme on kuitenkin löytää kullekin eläimelle sopivin koti, ja siksi etenemme omassa järjestyksessämme. Tarkastelemme aina siis asiaa eläimen kannalta: millaisen kodin ja yhteisön juuri tämä eläin vaatii. Me HESYllä teemme parhaamme, että uusi lemmikki ja uusi koti voisivat olla toisiinsa tyytyväisiä ja elää onnellisina yhdessä eläimen koko eliniän ajan.
On ilman muuta hyvä asia, että ihmiset miettivät sitä, millainen eläin omaan elämäntilanteeseen ja laumaan sopii. Se jättää tilaa myös sille lopputulemalle, että jättää eläimen ottamatta, jos resursseja siihen ei ole. Mainittakoon tässä yhteydessä, että eläimen omistaminen ei myöskään ole mikään perustuslakiin kirjattu ihmisoikeus.
Mielestäni hyvä ohje jokaiselle lemmikistä haaveilevalle on: Älä mieti sitä, mitä eläin voi sinulle antaa, vaan sitä, mitä sinä voit antaa eläimelle.
Teksti: Inari Suomela