Lilianin tarina
Minut löydettiin ulkoa Vantaalta ja vaikka päädyin Viikin löytöeläintalolle, jostain syystä aikaisempi omistajani ei noutanut minua alkuperäiseen kotiini. Olin tullut hylätyksi ja pennutkin mahassa.
Lilianin tarina ei alkanut kovin positiivisesti, mutta onneksi Lilian pääsi HESYn kautta hoitokotiin synnyttämään pennut rauhassa, jonka jälkeen niin pennut kun Liliankin päätyivät HESYlle. Pennut saivat omat kodit ja kaunis Lilian oli osunut Longzhun ja hänen tyttärensä silmiin HESYn nettisivuilla. Ja niin he tulivatkin katsomaan Liliania paikan päälle.
Sitten yksi päivä kaksi mukavaa ihmistä tuli katsomaan minua, siis juuri vain minua! Toinen oli vähän pienempi, ihmispentu ilmeisesti. Kuulin heidän juttelevan yhden mukavan hoitajan kanssa minusta ja ihan kun olisin kuullut, että he haluaisivat viedä minut kotiinsa. Kuinka onnekas olinkaan, he olivat siis minun tuleva perheeni.
Lilianin tulevaisuus kirkastui kuitenkin reippaasti uuden kodin löytymisen myötä. Longzhun tytär oli kokenut olonsa yksinäiseksi ollessaan yksin kotona, mutta onneksi Lilian oli tulossa pelastamaan tältä yksinäisyydeltä.
Ei mennyt kauaakaan ensi tapaamisestamme, kun uusi perheeni tuli uudestaan HESYlle ja nyt heillä oli koppa mukanaan. Olen ollut ennenkin tuollaisessa. Tiedän, että sillä siirrytään paikasta toiseen, mutta pelottava se on joka kerta. Kuitenkin taas sinne suostun pienellä kannustuksella ja matka kotiin alkoi. Matka oli jännittävä ja kun pääsimme perille, oli talo ihan oudon hajuinen ja kaikki oli vierasta. Kovasti minua kuitenkin kiinnosti tutkia ja olihan uuden perheeni hajuja talo täynnä, joten tämän on pakko olla se koti. Varovasti tutkailtuani talon läpi varmistuin, että tämä on ihan kiva paikka. Kaikki tarvittava löytyy ja ihmiset on vieläkin mukavia. Täällä on hyvä olla.
Sosiaalinen Lilian kotiutui upeasti uuteen kotiin jo heti ensimmäisenä päivänä. Uudessa kodissa riitti uteliaalle kissalle tutkittavaa ja tilaa taas juosta ja leikkiä. Energiaahan Lilianilta ei puutu. Lilianin ulkona asuneen kissan vaistot olivat alkuun vielä nähtävissä, esimerkiksi ruuan puute näkyi oksennustenkin syömisellä, mitään ei jätetty hyödyntämättä. Pian kuitenkin Lilian huomasi, että ruokaa riittää ja kukaan ei aio hylätä häntä enää ja antaa nykyään palvelijan siivota sotkunsa. Lilian on selvästi onnellinen kotikissana.
Täällä kodissa on mukava ikkuna josta näkee ulos suoraan omenapuulle. Joka aamu istun ikkunalla vahtimassa ettei nuo viheliäiset oravat ja linnut vie kaikkia omenoita. Tykkään kertoa havainnoistani myös ihmisystävilleni ja välillä epäilen, että he ymmärtävätkin minua. Välillä pääsen näkemään lintuja ja oravia ulkonakin. Siellä minulla tosin on aina hihna, jotta en eksyisi perheestäni, enkä pääse kunnolla näyttämään noille viheliäisille omenavarkaille. Ulkoilu on kuitenkin lempipuuhaani nyt, kun tiedän olevani turvassa, eikä minun tarvitse enää saalistaa taltuttaakseni nälkäni.
Longzhun tyttären tai Lilianin ei tarvitse enää olla yksin. Yhdessä he voivat leikkiä ja opetella yhdessä mitä kaikkea kotikissan elämään kuuluukaan. Lilian on myös herkkä kissa ja huomaa jos olet surullinen ja tulee lohduttamaan. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kun kissan hurina.