Lemmikin kuolema on monelle rankka paikka – lohtua voi silti löytyä
Teksti ja kuva: Inka Kuutti
Jokin aika sitten ystäväni menetti rakkaan koiransa. Koira oli ollut läheisin ja uskollisin ystävä vuosikaudet. Koiran kanssa oli koluttu metsiä ja mantereita, vierailtu ja kahviteltu ympäri kyliä, vastaanotettu rapsutuksia ja lepertelyjä, käperrelty sohvan nurkassa ja heräilty joka aamu säästä riippumatta yhteisille lenkeille. Koiran remmejä, tarvikkeita ja jälkiä oli kotona joka nurkassa.
Ystäväni suru oli pohjaton ja pitkä. Rakkaan lemmikin menettäminen voi joskus olla jopa rankempaa kuin läheisen ihmisen menettäminen ja surutyö voi vaatia pitkällisen prosessin. Suruterapiaa ja suruun liittyviä tukiryhmiä löytyy kyllä, mutta lemmikin kuoleman jälkeen tarjottava tuki ja apu on aika vähäistä.
Lemmikiltä saatu pyytetön rakkaus on ainutlaatuista, jonka vuoksi menetys voi olla todella kivuliasta. Yhä useammin lemmikin kuolemaan liittyy myös vaikean päätöksen tekeminen, koska vakavan sairauden tai muun äkillisen vaivan parantaminen ei ole mahdollista tai eläimelle suotavaa. Näin ollen on joskus armollisinta antaa lemmikin nukkua ikuiseen uneen eläinlääkärin avustuksella.
Miten jatkaa elämää ilman karvaisten kasvojen ilahduttavaa olemusta tai raahautua aamulenkeille ilman hihnassa tempovaa hännänheiluttajaa? Lohtua voi löytyä melko läheltäkin: joku naapurustossa saattaisi kaivata lemmikilleen päivähoitajaa tai ulkoiluttajaa, joten kannattaa kysyä rohkeasti tarvitaanko lähipiirissä apua. Kodittomia eläimiä voi auttaa vaikkapa osallistumalla HESYn toimintaan. Apukäsien tarpeesta ilmoitellaan HESYn vapaaehtoisryhmän FB-sivuilla.