Title Image

Kurinaa kopissa – veikeän valloittavat marsut

Kurinaa kopissa – veikeän valloittavat marsut

Cavia porcellus, tutummalta nimeltään marsu, on kotoisin Etelä-Amerikasta ja kuuluu Caviidae-heimoon eli marsueläimiin. Eurooppaan ne kulkeutuivat espanjalaisten löytöretkeilijöiden mukana jo 1500-luvulla ja ne saivatkin nopeasti maineen mukavina ja säyseinä lemmikkeinä. Marsut ovat jyrsijöitä ja niiden sukulaisia ovat esimerkiksi villinä elävät kapybara ja mara eli pampajänis.

Luonnossa marsut elävät aina laumana. Ne kommunikoivat keskenään useilla erilaisilla äänillä, kuten vikinällä ja kurinalla. Myös ihminen voi oppia tunnistamaan marsun tuottamia ääniä ja saada selville, millaisessa mielentilassa marsu kulloinkin on. Ihmisen seura ei kuitenkaan koskaan korvaa toista marsua ja lemmikkimarsullakin on oltava vähintään yksi lajitoveri.

Moni ihminen on siinä uskossa, että marsu on hamsterin tai hiiren tapaan lyhytikäinen lemmikki. Marsun keski-ikä on kuitenkin noin viisi vuotta ja ne voivat hyvässä hoidossa elää jopa kahdeksanvuotiaiksi. Marsu vaatii lähes yhtä pitkää sitoutumista kuin iso koira tai kani, joten kevyin perustein ei tätä kurnuttajaa kannata kotiinsa tuoda.

Marsun asuinolosuhteet

Sen lisäksi, että marsut elävät useita vuosia, ne tarvitsevat myös runsaasti tilaa. Ehdoton minimi kahdelle marsulle on 120 x 60 cm, mutta isompi on aina parempi. Kompostikehikkoa eli kompparia voi käyttää, jos haluaa rajata huoneesta tietyn osuuden marsuja varten. Tällöin on tärkeää huomioida kehikon pinnojen väli ja koko. Marsu mahtuu tunkemaan itsensä yllättävän pieniin rakosiin, mutta saattaa jäädä jumiin yrittäessään mennä liian pienestä aukosta.

Marsuilla on erittäin herkät tassunpohjat. Häkissä käytetään kuivikkeena mahdollisimman pehmeää materiaalia, kuten kutterinpurua, puupellettiä, turvetta tai haapahaketta. Kissanhiekka tai sahanpuru ei tähän tarkoitukseen sovi.

Jos kuivikkeen pohjalla haluaa käyttää sanomalehteä asumuksen pohjaa suojaamaan, on syytä käyttää vähintään viikon vanhoja lehtiä. Näin lehden muste on varmasti ehtinyt kuivua, eikä vaaranna marsun terveyttä. Paljaaltaan sanomalehteä ei tule koskaan käyttää.

Marsuilla voi käyttää vessalaatikoita ja laittaa muualle asumukseen esimerkiksi räsymattoa jalkojen pehmikkeeksi. Nämä puippaavat pötkäleet eivät opi yhtä helposti sisäsiistiksi kuin esimerkiksi kanit, mutta ulostavat usein samaan paikkaan ja myös syödessään. Marsujen käytöstä seuraamalla on helppo asettaa vessalaatikko paikkaan, johon ne mieluiten tekevät tarpeensa.

Asumus, oli se sitten häkki tai aitaus, siivotaan tarpeen mukaan. Marsujen määrä vaikuttaa luonnollisesti siihen, kuinka nopeasti asumus likaantuu. Siivouksen saattaa joutua tekemään jopa päivittäin, toisinaan muutaman päivän väli riittää. Mikäli asumus selkeästi haisee, se on liian likainen ja kannattaa seuraavalla kerralla siivota jo aiemmin.

Helposti särkyvä, käsittele varoen

Marsun hoidossa ja käsittelyssä on huomioitava, että se on saaliseläin ja rakenteeltaan melko heiveröinen. Marsut eivät juurikaan puolustaudu puremalla tai raapimalla, vaan korkeintaan rimpuilevat ja yrittävät päästä pois ihmisen otteesta. Marsua on tästä syystä nostettava ja pidettävä sylissä tukevassa kahden käden otteessa.

Luottamus lemmikin ja ihmisen välillä rakentuu pikkuhiljaa. Marsut ovat persoja ruualle ja tätä ominaisuutta kannattaakin hyödyntää, kun yrittää ansaita marsun luottamuksen. Älä koskaan jahtaa marsua, vaan tarjoa sille herkkuja kädestäsi. Marsu oppii nopeasti siihen, että ihmisen käsi tarkoittaa ruokaa eli on hyvä asia.

Teoriassa marsut ovat hyviä lemmikkejä myös lapsiperheisiin. Ne ovat rauhallisia, eivät yleensä pure ja lapsi oppii niitä seuraamalla paljon eläinten välisestä kommunikaatiosta. Vastuuta ei tästä huolimatta anneta koskaan täysin lapselle, vaan marsut otetaan ensisijaisesti aikuisen lemmikeiksi.

Liikaa ei voi painottaa myöskään sitä, että aikuisen on opetettava lapselle oikea tapa käsitellä marsuja. Pienelle lapselle marsua ei kannata antaa nosteltavaksi ollenkaan, vaan lapsi voi helliä marsua lattialla niin, että se laitetaan hänen syliinsä ja marsu voi siten myös omia aikojaan poistua.

Marsu ei ole häkkieläin ja sen onkin päästävä säännöllisesti jaloittelemaan häkin ulkopuolelle. Liikunta ylläpitää marsun terveyttä ja ennaltaehkäisee ylipainosta aiheutuvia haittoja. Uteliaat marsut saavat lisävirikettä tutkimalla uusia paikkoja ja aktivoituvat joskus tekemään jopa pieniä, innokkaita pukkihyppyjä.

Marsun perushoitotoimenpiteitä ovat punnitus, kynsien leikkaus ja ruokinta. Joskus saattaa olla tarpeen puhdistaa marsun korvia tai häntä- eli rasvarauhasta, joka sijaitsee marsun pepun päällä.

Punnitus on hyvä tehdä vähintään kahden viikon välein, sillä painonmuutokset kertovat jo varhaisessa vaiheessa, mikäli marsulla on jokin hätänä. Varsinaisia oireitaan ne peittelevät aivan viimeiseen asti, ja pahimmassa tapauksessa marsu kuolee täysin yllättäen.

Heinää pöytään!

Marsut ovat kasvissyöjiä, eli niille ei saa tarjota mitään eläinperäisiä ravintoaineita. Tärkeintä näiden otusten ruokinnassa on muistaa, että niiden keho ei tuota C-vitamiinia. Ne tarvitsevat säännöllisesti C-vitamiinilisää. Puutostila aiheuttaa terveysongelmia ja esimerkiksi keripukkia.

C-vitamiinia saa useassa eri muodossa, mutta jauhemaisena sen tarjoaminen on helpointa. Jauhetta voi lisätä esimerkiksi päivittäisten tuoreruoka-annosten sekaan. Kurkun päälle siroteltu jauhe uppoaa nopeasti marsujen ahnaisiin suihin. Muistetaan kuitenkin kohtuus kaikessa, eli maltillinen määrä tuoreruokaa on parempi kuin ylenpalttinen herkuttelu.

Toinen tärkeä asia marsun ruokinnassa on kuivaheinä. Sitä on oltava koko ajan tarjolla. Marsun ruuansulatus perustuu suoliston bakteerikannan toimintaan, jota heinässä oleva kuitu ylläpitää. Jos heinää ei ole, kuituakaan ei ole tarpeeksi ja suoliston bakteerikanta kuolee. Tämä aiheuttaa sen, että marsu ei enää kykene sulattamaan ruokaansa ja suoliston toiminta lakkaa kokonaan. Lopulta marsu menehtyy.

Marsuille tarjotaan eläinkaupoissa myös erilaisia kuivaruokia. Sekoitukset, joissa on esimerkiksi siemeniä mukana, kannattaa jättää suoraan hyllyyn. Näistä marsut noukkivat vain parhaat palat, jotka ovat usein myös rasvaisimmat ja epäterveellisimmät.

Kuivaruokana kannattaa suosia pellettejä. Pelletit koostuvat heinästä, sinimailasesta, ohrasta tai muista vastaavista raaka-aineista. Niihin on yleensä lisätty valmiiksi C-vitamiinia, mutta C-vitamiinin heikon säilyvyyden vuoksi myös tällaisia pellettejä syöville marsuille kannattaa antaa lisänä C-vitamiinia.

Mitä marsuista tulisi tietää?

Ystävällisestä luonteestaan ja kompaktista koostaan huolimatta marsua ei kannata ottaa ilman etukäteisharkintaa. Marsun hoidosta aiheutuvat kulut ovat parhaassa tapauksessa pieniä verrattuna esimerkiksi koiraan, mutta myös marsu tarvitsee hyvälaatuista ravintoa, aktivointia, tilaa liikkua ja tarvittaessa eläinlääkärin hoitoa.

Marsu on eksoottinen eläin, jonka hoitoa kaikki eläinlääkärit eivät hallitse. Eksoottisten eläinten eläinlääkäreitä ei ole jokaisella klinikalla, joten marsua hankittaessa kannattaa lähimmän lääkärin sijainti tarkistaa jo etukäteen. Se, että marsu on jyrsijä ja itse eläin verrattain halpa, ei ole syy jättää sen vaivoja tai kipuja hoitamatta.

Marsut saattavat olla ajoittain hyvin äänekkäitä, eikä niitä voi käskeä olemaan hiljaa. Äänet ovat marsujen luontainen kommunikointitapa ja siksi ennen marsujen hankintaa kannattaa testata, kuinka pahasti pinna kiristyy marsujen kuikuttaessa, röhkiessä tai vinkuessa.

Täydellistä sisäsiisteyttä ei marsuilta myöskään voi odottaa. Siisteimmätkin marsut päästelevät papanoita jaloitellessaan ja saattavat yhtä lailla pissailla ympäriinsä reviiriä merkatessaan.

Marsunomistajan on varauduttava siivoamaan ja pitämään paikkoja puhtaana. Marsut eivät liiemmälti välitä siitäkään, ovatko ihmisen sylissä hädän yllättäessä. Lattioiden siivoamisen lisäksi saattaa siis joutua myös pyykkihommiin.

Kuivaheinää marsutaloudessa kuluu paljon. Marsut syövät sitä, mutta käyttävät sitä myös kaivautumiseen ja lepopaikkana. Kaupunkialueella heinää voi olla vaikeaa saada suoraan tuottajalta, jolloin joutuu ostamaan eläinkaupan pienempiä säkkejä. Nämä ovat huomattavasti kalliimpia, kuin tuottajilta suoraan ostetut isommat paalit ja tekevät äkkiä loven varautumattoman marsunomistajan kukkaroon.

Yllätyksenä uudelle marsunomistajalle saattaa tulla vielä esimerkiksi se, että marsut ovat koprofaageja. Se tarkoittaa, että marsut syövät omaa ulostettaan, kuten kanit tekevät. Erityisesti tavallisia papanoita hieman suuremmat ja kosteammat umpisuolipapanat sisältävät marsulle tärkeitä proteiineja, vitamiineja ja pieneliöstöä.

Syömällä papanoitaan marsut ikään kuin optimoivat ruuansulatusta ja ravintoaineiden hyötykäyttöä. Papanoiden syöminen ei siis ole millään lailla haitallista, eikä sitä pidä estää. Ihmisen silmään kummalliselta ja jopa ällöttävältä vaikuttava toiminta on marsun terveyden ja suoliston hyvinvoinnin ylläpitämistä.

Varovainen, utelias marsu on suloinen löllerö, jonka elämää ihminen pääsee parhaimmillaan seuraamaan useiden vuosien ajan. Helppohoitoinen se ei kuitenkaan ole, vaan vaatii omistajaltaan perehtymistä lajin käyttäytymiseen ja ruokailutapoihin. Kun nämä asiat ovat kunnossa, marsut ovat oivallisia lemmikkejä ja ystäviä, jotka ovat ansainneet asemansa yhtenä suosituimmista lemmikkijyrsijöistä.

Teksti: Satu Laine