Kristiina-kissan selviytymistarina

Kristiina-kissan selviytymistarina

Teksti: Tanja Puhakka
Kuvat: Kristiinan koti

Kristiina Kouvolasta

Kouvolassa erään omakotitalon asukas huomasi, että hänen talonsa alle oli majoittunut valkoinen kissa. Kissa kulki talon alle omia aikojaan ja talon väki ajatteli ensin, että se on jonkun naapurin eivätkä häiriintyneet tästä. Kului aikaa ja talon väki huomasi, että kissoja olikin enemmän. Valkoisella kissalla oli kolme pentua. Tämän huomattuaan he pyysivät apua eläinsuojelusta, että kissaperhe loukutettaisiin turvaan heidän talonsa alta.

Elämä HESYllä

Tämä valkoinen kissa kuljetettiin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen kolmen pentunsa kanssa 7.9.2018. ja siellä se sai nimekseen Kristiina. Kristiinan pennut olivat noin 4 kuukauden ikäisiä, pelokkaita ja villiintyneitä. Eläintenhoitajat katsoivat parhaaksi erottaa tässä vaiheessa pennut Kristiinasta, jotta niille löytyisi omat kodit. Onnellisesti Kristiinan pennut saivat kodit heti, kun ne oli rokotettu ja leikattu.

Kristiina oli hyvin pelokas ja totaalisen villiintynyt. Se oli lähes raivohullu ja sen silmistä tuli liekkejä, kun sen luokse koitti mennä. Kristiina pelkäsi ihmisessä kaikkea. Käden liikettä, vierellä oloa ja ruoan antamista. Varsinkin siivoamistilanteet olivat sille kauhistus. Kristiina pyrki pakoon ihmistä, hyppi majoitustilassaan seinille ja kattoon, vaikka eläintenhoitajat yrittivät liikkua todella hitaasti ja rauhallisesti. Kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet, rokotukset ynnä muut asiat saivat sen puremaan ja kynsimään. Kristiinaa ei kukaan etsinyt, ei kaivannut, eikä kysellyt perään. Näin ei saatu koskaan tietää miksi se oli jäänyt yksin, kuka oli mahdollisesti hylännyt tämän kauniin kissan.

Kun aikaa kului, Kristiina rauhoittui pikkuhiljaa ja se lopetti seinille ja kattoon sinkoilun. Kaikki hoitotoimenpiteet pyrittiin kuitenkin tekemään aina Kristiinan ehdoilla, sillä ne olivat edelleen hankalia ja pelottavia. Tilanne näytti kuitenkin lupaavammalta, kunnes tapahtui käänne huonompaan suuntaan.

Yllättäen Kristiina muuttui täysin. Se meni katatoniseen tilaan, eli menetti motoriset kykynsä ja jäykistyi asentoihin ja ei enää piitannut ulkoisista ärsykkeistä. Sitä sai ottaa kiinni ja siirrellä, eikä se enää vastustellut ja katse oli lasittunut. Päivä päivältä se sulkeutui yhä enemmän omaan maailmaansa. Sen koko olemus oli täysin jäykkä ja tassukin jäi siihen asentoon, mihin hoitaja sen laittoi. Se ei enää raivonnut, eikä juurikaan pyrkinyt karkuunkaan. Mitään elimellistä vikaa ei löytynyt.

HESYn hoitajat miettivät, mitä niin kauheaa se oli kokenut, että käyttäytyi näin ihmisen seurassa. Millaiseen kotiin tällaista kissaa voisi antaa, millaisen kodin se tarvitsisi? Oliko mitään tehtävissä? Todettiin, että Kristiinan parhaaksi olisi päästä HESYn kodittomien eläinten talosta kotihoitokokeiluun eräälle kotihoitajalle. Kristiina oli tuolloin nuori, alle viisivuotias. Jos se olisi jäänyt HESYn tiloihin, se olisi todennäköisesti kuollut. Silloin ei vielä tiedetty mitä kotikokeilu toisi tullessaan ja olisiko siitä apua. Päätettiin kuitenkin kokeilla.

Kotihoito

Kristiina pääsi kotihoitoon 8.11.2018. Kotihoidossa Kristiina eli ensimmäiset kuukaudet sohvan sisällä ja liikkui vain öisin. Pienikin ihmisen liike, esimerkiksi sängyssä kääntyminen, sai Kristiinan pakenemaan takaisin sohvan sisälle. Yllätyskohtaamisia ihmisen kanssa sattui joskus, ja siitä seurasi vain sähinää ja pakokauhussa oleva kissa. Kristiinalle annettiin aikaa ja pikkuhiljaa se alkoi käydä syömässä ja vessassa myös päivisin. Vähitellen Kristiina siirtyi sohvan sisästä sohvan alle ja sitä pystyi katsomaan turvavälin päästä ilman sähinää. Lopulta sitä alkoi nähdä esillä myös sohvalla ja raapimispuussa. Kotihoito siis tepsi ja Kristiina alkoi voida paremmin.

 

 

 

Kristiina sai kotihoitopaikastaan pysyvän kodin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tänä päivänä Kristiinaa näkee jatkuvasti ympäri taloa.  Se nukkuu samassa huoneessa omistajansa kanssa ja joskus jopa samassa sängyssä. Se ei anna vielä ihmisen koskea, mutta turvaväli on pienentynyt noin puoleen metriin. Kristiinan hoitajan tavoitteena olisi saada koskea siihen joskus, aika näyttää toteutuuko se vielä jonain päivänä. Pääasia on, että Kristiina voi nyt paljon, paljon paremmin ja sillä on hyvä ja rakastava koti.