Title Image

Koiran ja kissan toisiinsa totuttaminen vaatii paneutumista

Koiran ja kissan toisiinsa totuttaminen vaatii paneutumista

Tällaisesta perheidyllistä moni eläinten ystävä haaveilee.

Koiran ja kissan toisiinsa totuttaminen vaatii paneutumista

 Lajienvälisessä ystävyydessä on jotain erityisen liikuttavaa, mutta aina eläimet eivät valitse toistensa läsnäoloa luonnollisesti, vaan ihminen päättää sen niiden puolesta. Näissä tilanteissa ihmisellä on velvollisuus tehdä parhaansa, jotta yhteiselo voisi alkaa hyvältä pohjalta.  

 Monen eläinten ystävän haave on saada kotiinsa sekä kissa että koira, vaikka kansanviisaus väittääkin, etteivät ne tule toimeen keskenään. Ei olekaan tavatonta, että koira ja kissa kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa elämässään silloin, kun molemmat päätyvät samaan talouteen lemmikeiksi. Tarina voi jatkua ensikohtaamisen hetkestä monella eri tavalla. Ihmisen velvollisuus on panostaa eläinten totuttamiseen riittävästi, jotta seesteinen yhteiselo ei jää haaveeksi.  

 – Ystävyys on eläimille voimavara aivan kuten ihmisillekin, mutta ihmisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, jotta lajienvälisellä yhteiselolla olisi parhaat mahdollisuudet syventyä ystävyydeksi, sanoo eläintenkouluttaja Miira Hellsten.

Hän on perustanut Heiluva Häntä koira- ja kissakoulun, kouluttanut eläimiä ammatikseen jo yli 11 vuotta ja perehtynyt työssään erityisesti koiriin ja kissoihin. 

 Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa 

 Helpointa eläinten totuttaminen toisiinsa on luonnollisesti siinä vaiheessa, kun eläin on muovautuvimmillaan eli pentuiässä. Silloin eläimen on helpointa omaksua perheenjäsenekseen myös sellaisia kumppaneita, jotka eivät luontaisesti olisi sille elämänkumppaneita.  

 Vanhemmatkin eläimet voivat tottua toisiinsa, mutta prosessi on usein hitaampi. Todennäköisimmin sopeutuu seniori, jolla on jo kokemusta reviirin jakamisesta muiden kanssa. Mikäli eläin ei ole koskaan jakanut elämäänsä toisen eläimen kanssa, tapaaminen voi olla järkytys.  

 Hellsten muistuttaa, että jokaisella eläimellä on myös oma luonteensa ja temperamenttinsa. Jotkut sopeutuvat luonnostaan helpommin muutoksiin, toiset ahdistuvat – ainakin hetkeksi – pienistäkin muutoksista. Tutustuttamisessa tulee aina edetä eläimiä kuunnellen, sillä ei ole mitään tiettyä aikaa, jossa siedättyminen tulisi varmasti “valmiiksi”. Aikaa voi kulua muutamasta viikosta aina puoleen vuoteen. 

 Ensikohtaamisesta ystävyyteen 

 Eläimet ovat ensikohtaamisten suhteen hyvin samankaltaisia kuin ihmiset: syntynyttä vaikutelmaa on vaikea saada muutettua. Negatiivinen ensimmäinen kokemus leimaa helposti jatkokanssakäymistä.  

 Tutustuttaminen kannattaa siis suunnitella tarkkaan, jotta eläinten suhde lähtee liikkeelle positiivisissa merkeissä. Kun eläin kohtaa itselleen vieraita asioita, tulee tilanteeseen tuoda mahdollisimman paljon eläimelle mukavia elementtejä mukaan. Yleensä tämä on helpointa tehdä yhdistämällä uusi asia herkkuihin.  

 Ensikontaktin ei myöskään kannata antaa tapahtua fyysisesti, vaan tutustumisen voi aloittaa hajujen maailmasta. Perheeseen muuttavan koiranpennun viltin voi esimerkiksi tuoda kissojen ruokakuppien alustaksi. Tällä tavalla kissoille vieraan hajun voi liittää miellyttävään tapahtumaan. 

 Jos koira on opetettu rauhoittumaan, kyseinen taito toimii hyvin kissaan tutustumisen tukena. Huomion lempeä kiinnittäminen toisaalle rauhoittumiskäskyllä ja herkkupalalla harjaannuttaa koiran käyttäytymään rauhallisesti kissan läsnä ollessa, jos kierrokset tahtovat muuten nousta.  

 Eläimet kannattaa pitää eristyksissä toisistaan tutustumisprosessin alussa. Samalla jatketaan harjoitteiden tekemistä. Ensimmäisen kohtaamisen samassa tilassa ei tarvitse kestää kauaa. Alkuun riittää mainiosti pelkkä vilkaisu samalla, kun molemmat osapuolet nauttivat lempiherkkujaan.  

 – Kissojen ja koirien tutustuttamisessa on hyvin tärkeää, että jahtaamisen kierrettä ei pääse ollenkaan syntymään, Hellsten korostaa.

– Jos eläimet joutuvat tilanteeseen, jossa toinen osapuoli hyökkää ja toinen pakenee, syntynyttä alkuasetelmaa ei saada noin vain purettua.  

Miira Hellsten on kouluttanut eläimiä ammatikseen jo yli 11 vuotta.
Kuva: Heiluva Häntä

 Ihmiseltä vaaditaan valppautta ja kärsivällisyyttä 

 Hellstenin mukaan on valitettavan tyypillistä, ettei eläinten toisiinsa totuttamiseen panosteta kunnolla. Syynä on usein tietämättömyys: ei yksinkertaisesti tiedetä, miten tutustuttamisprosessi kannattaisi tehdä. Toinen suuri syy epäonnistumisiin on ihmisen kärsimättömyys. Ei jakseta elää arkea kodissa, joka on jaettu vyöhykkeisiin, tai malteta edetä riittävän pienin askelin, jotta tilanne pysyisi koko ajan eläimille positiivisena.

Hellsten toivookin, että ihmiset panostaisivat tutustumisen suunnitteluun nykyistä enemmän. On paljon helpompi ennaltaehkäistä ongelmien syntyminen kuin ratkoa niitä jälkikäteen.  

 Jos tutustuttamisprojekti askarruttaa tai alkaa mennä pieleen, voi aina pyytää apua ammattilaiselta – mieluummin aiemmin kuin liian myöhään. Apua eläinten käytösasioissa saa esimerkiksi Suomen Eläintenkouluttajat ry:n sivustolta, jonne on koottu ammattitutkinnon suorittaneiden eläintenkouluttajien yhteystietoja. Myös eläimiä luovuttavilla tahoilla, kuten löytöeläinsuojilla ja kasvattajilla, on tärkeä rooli uusien kotien valistamisessa oikeanlaisen kohtaamisen suhteen. 

 Omistaja ei aina ole täysin perillä eläinten välien todellisesta tilasta. Joskus voi vaikuttaa siltä, että eläimet vain välttelevät toisiaan, mutta eläinten käytöstä tarkemmin tunteva huomaa vihamieliset viestit eläinten välillä. Toisaalta vihamielisyyskään ei aina johdu huonoista väleistä, vaan eläin saattaa ilmentää kipua ärähtelemällä ja hyökkäilemällä toisten kimppuun. Tällöin ratkaisu vihanpitoon löytyy eläinlääkäriltä. 

 Aina ei voi onnistua 

 Aina ei ole hyvä idea lähteä yrittämään eläinten toisiinsa sopeuttamista. Jos perheessä on esimerkiksi hyvin metsästysviettinen koira, ei välttämättä ole viisasta tuoda taloon kissaa. Monilla roduilla, kuten esimerkiksi vinttikoirilla, on poikkeuksellisen voimakas jahtivietti, jolloin riski tämän vietin toteuttamiseen on melko suuri. Kissaa ei nähdä kaverina, vaan saaliina. 

 Joskus koulutettu eläintenkouluttajakaan ei pysty pelastamaan eläinten keskinäisiä välejä. Tällöin ainoa eettinen ratkaisu on luopua jommastakummasta eläimestä. 

– Jos eläin altistuu jatkuvasti stressille tai uhalle arjessaan, sen hyvinvoinnin kannalta voi olla parempi vaihtoehto etsiä sille toinen koti, Hellsten sanoo. 

 Miira Hellsten korostaa kaikkien eläinten olevan ennen kaikkea yksilöitä. Jokaisella eläimellä on omat mieltymyksensä, ominaisuutensa ja taustansa. Mitä paremmin omistaja tuntee lemmikkinsä, sitä paremmin hän osaa luotsata lemmikkien välistä suhdetta oikeaan suuntaan. Hyvä lemmikinomistaja on valpas ja tarkkailee eläimen signaaleja tietääkseen, miten eläin voi.
  

Teksti: Hilkka Ekholm

Juttu on julkaistu alun perin HESYn jäsenlehdessä 1/2020.