Kissojen laiton loukuttaminen ja tappaminen lopetettava Perhon kunnassa
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.
Tiedote 9.9.2021
Kissojen laiton loukuttaminen ja tappaminen lopetettava Perhon kunnassa
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY vaatii, että Perhon kunnassa käynnissä oleva villiintyneiksi tulkittujen kissojen loukutus- ja tappamisoperaatio on pysäytettävä välittömästi laittomana toimenpiteenä. Perhon tuoreimmassa kuntatiedotteessa 6/2021 (s. 3) kunnan tekninen toimi pyytää ”kissanomistajia merkitsemään lemmikkikissat kaulapannalla” ja ilmoittaa tulkitsevansa loukkuun jääneet kaulapannattomat kissat villikissoiksi, jotka lopetetaan. Kissoja on loukutettu ja lopetettu Perhon Hiekanmäen alueella jo vuoden alusta alkaen.
HESY muistuttaa, että villiintyneisiin kissoihin sovellettavan metsästyslain perusteluiden mukaan villiintyneen kissan voi tunnistaa ”ulkoisten tuntomerkkien, käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella” ja ”villiintyneenä on pidettävä kissaa, joka hankkii ravintonsa luonnosta oman pihapiirinsä ulkopuolelta”. Vain nämä tunnusmerkit täyttävä kissa on sallittua tappaa metsästyslain nojalla.
– Arviota villiintymisestä ei saa yhdenkään kissan kohdalla tehdä sen perusteella, onko sillä kaulapanta. Mikään laki ei velvoita kuntalaista pannoittamaan kissaansa. Vaadimme Perhon kuntaa noudattamaan lakia ja korjaamaan pikaisesti toimiaan säädösten mukaisiksi, sanoo HESYn puheenjohtaja Nina Immonen.
HESYn mielestä kissojen loukuttamisesta ja lopettamisesta tiedottaminen on ollut riittämätöntä, sillä aluelehdissä ja kunnan sivuilla julkaistut ilmoitukset eivät tavoita kaikkia paikkakunnan kissanomistajia. Perhon kissaloukutuksissa onkin tiettävästi lopetettu ainakin yksi karannut lemmikkikissa. Kissanomistaja oli nähnyt teknisen toimen tiedotteen loukutusten jo alettua.
– Tällainen toiminta saattaa kuolemanvaaraan niin ulkoilevat lemmikki- ja työkissat kuin hylätyt ja karanneet kotikissatkin. Kissojen lopetukset loukutusten yhteydessä tulisi yksiselitteisesti kieltää, sillä Suomessa ei ole velvoitetta tunnistusmerkitä ja rekisteröidä kissoja ja kotikissat saavat liikkua ulkona vapaana. Tämän seurauksena loukkuihin jäävien kissojen alkuperä voi olla mitä vain, Immonen summaa.
HESYn näkemyksen mukaan ulkoa löydettyä tai loukutettua omistajatonta kissaa – myös populaatiokissaa – on aina pidettävä ensisijaisesti löytökissana, joka tulee toimittaa löytöeläintalolle. Vasta löytöeläinten talteenottopaikassa voidaan arvioida, onko kissa villiintynyt. Arviota kissan villiintymisestä ei pidä koskaan tehdä kiinniottotilanteen perusteella. Kaikissa tapauksissa on tarkistettava, onko kissalla tunnistusmerkintä.
– Karkuun päässeen kotikissan ja villiintyneen kissan erottaminen toisistaan käytöksen ja ulkonäön perusteella voi olla vaikeaa, ja lähes mahdotonta se on kissan ollessa loukussa. Monen karkuteille päässeen kissan ulkomuoto voi muuttua nopeasti epäsiistiksi ja käyttäytyminen pelokkaaksi ja aggressiiviseksi. Myös eläinsuojelulain täytäntöönpanoa valvova Ruokavirasto (ent. Evira) on todennut kissan villiintyneisyyden arvioinnin olevan vaikeaa ja suosittelee toimittamaan ulkoa löydetyn kissan kunnan osoittamaan talteenottopaikkaan, Immonen jatkaa.
– Samalla haluamme muistuttaa, että Suomessa ei ole villikissoja luonnonvaraisina eläiminä, vaan ainoastaan villiintyneitä kotikissoja. Viranomaisten on käytettävä oikeita käsitteitä. Virheelliset termit antavat kissatilanteesta väärän kuvan, Immonen lisää.
Suomessa vallitsevan valtavan kissaongelman ratkominen kissoja lopettamalla on ylipäätään brutaalia ja tuloksetonta.
– Villiintynyt kissa on ihmisen hylkäämä kissa tai ihmisen hylkäämän kissan jälkeläinen. Ihminen on vastuussa kissojen päätymisestä luontoon omilleen. Ihminen on siksi vastuussa myös näiden kissojen auttamisesta ja uusien kissapopulaatioiden muodostumisen estämisestä. Kissojen leikkauttaminen, tunnistusmerkitseminen ja omistajatietojen rekisteröiminen ovat tehokkaimpia keinoja estää heitteille jätettyjen kissojen määrää. Tähän tarvitaan resursseja ja rahoitusta – etenkin alueilla, joilla on vähän eläinsuojelutoimijoita ja joissa elää pitkä perinne kissan vähäisestä arvostuksesta, Immonen sanoo.