Kissa kaipaa aivopähkinöitä

By June 20, 2018Blogi

Kierähdys maassa, uljas loikka renkaan läpi, ketterä pujottelu omistajan jalkojen välistä –kissan norja vartalo on kuin luotu temppujen tekemiseen. Temppuiluista nauttii myös kissan mieli: aktivointi pitää virkeänä ja tyytyväisenä. Aktivoinnin suurin palkinto on kuitenkin se, että koulunpenkillä omistajan ja kissan suhde lujittuu.

Yhä useammat kissat asuvat tänä päivänä lemmikkeinä sisätiloissa, missä niillä on turvallista ja lämmintä, mutta vähemmän virikkeitä kuin ulkona. Virikkeettömässä ympäristössä kissa ei kykene purkamaan energiaansa ja tylsistyy. Kissa, jonka elintila on rajoitettu huoneistoneliöihin ja jolla ei ole liikuntaa tarjoavia aktiviteetteja, voi alkaa myös lihoa, mikä vaarantaa sen terveyden.

Kurjalta kuulostaa sisäkissan tulevaisuus, vaan ei hätää. Jokainen kissanomistaja voi nimittäin ryhtyä taistelemaan lemmikkinsä apaattisuutta ja fyysistä repsahtamista vastaan aktivoimalla eli opettamalla sille erilaisia temppuja.

– Kissat, joita aktivoidaan, ovat virkeitä, seurallisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. Aktivoinnilla voidaan päästä eroon myös kissan häiriökäyttäytymisestä. Jotkut erittäin aktiiviset kissat eivät osaa hallita vaistojaan, vaan voivat alkaa raapia sohvia, kiivetä verhoissa, repiä tapetteja. Aktivoimalla kissan toimintoja voidaan ohjata pois ei-toivotuista toiminnoista kohti toivottuja asioita. Kouluttamalla kissa voidaan ohjata raapimaan esimerkiksi vain raapimapuita, Kissan aktivointi -kirjan ja uudemman Suuri Kissatemppukirjan kirjoittanut, kokenut kissankouluttaja Elina Väyrynen kertoo.

Kissa, jota aktivoidaan, on harmoninen ja tyytyväinen: sen ei tarvitse etsiä itselleen ympäristöstä viihdykettä. Hyvillään on varmasti myös kissanomistaja, jonka hermot säästyvät, kun koti ei ole joka päivä kuin myrskyn jäljiltä. Aktivoimalla kissa voidaan totuttaa myös erilaisiin arkielämän toimintoihin, kuten harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen, matkustamiseen, hampaiden pesuun, valjaissa kävelemiseen ja turkin pesemiseen.

Keskittymisharjoituksilla, kuten kosketuskeppiin koskemisella, voidaan puolestaan lisätä aran kissan itsevarmuutta. Harjoitukset vievät kissan huomion pois sitä jännittävistä asioista.

– Jos kissa esimerkiksi pelkää vieraita ihmisiä, voi omistaja vähitellen auttaa kissa rentoutumaan näissä pelottavissa tilanteissa. Aluksi kissan kanssa harjoitellaan helppoja koulutustehtäviä kissalle turvallisen matkaan päässä vieraasta henkilöstä. Nämä harjoitukset vievät kissan huomiota pois pelottavasta asiasta ja toisaalta viestittävät sille, että mukavia asioita voi tapahtua myös vieraan läsnä ollessa.

Metodina huomion ohjaaminen

Kissan koulutus on vaativampaa omistajalle kuin kissalle. Perusajatus on, että kissa toimii omien viettiensä ja tapojensa mukaisesti ja kouluttaja yrittää palkitsemalla ohjata kissan toimintoja haluttuun suuntaan.

– Jotta kissaa voidaan kouluttaa, tulee ensiksi löytää asia, joka motivoi juuri kyseistä kissaa. Kun tehokas motivaattori on löytynyt, käytetään sitä palkkiona vahvistamaan toivottua käytöstä. Kissalta ei siis koulutustilanteen aikaansaamiseksi vaadita kuin ripaus uteliaisuutta ja kiinnostus palkkiota kohtaan. Palkkiona voi olla esimerkiksi ruokaa, silitys tai leikkiä, Väyrynen selventää.

Kouluttajalta temppujen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, nopeutta, hyvää huomiokykyä, suunnittelutaitoa sekä oman toiminnan ja kissan toiminnan arviointikykyä. Kissan huomio pyritään kiinnittämään joko houkuttelemalla sitä aktiivisesti esimerkiksi makupalalla tai suuntaamalla toimintaa vapaasti (sheiping) ilman näkyvää houkutinta. Jälkimmäisessä tavassa odotetaan, että kissa toimii, ja kissaa palkitaan toiminnan ollessa oikean suuntaista. Kissa siis oppii yrityksen, erehdyksen ja onnistumisten kautta. Väyrynen käyttää koulutusmetodinaan yleensä kissan käytöksen vapaata suuntaamista.

– Suosittelen toiminnan vapaata suuntaamista, sillä se opettaa tempun kissalle perusteellisemmin. ideana on, että kouluttaja odottaa kissan tekevän jonkin liikkeen, joka on osa haluttua toimintaa, ja palkitsee vasta sitten kissaa. Toiminnan vapaa suuntaaminen vie usein enemmän aikaa kuin tempun opettaminen esimerkiksi namupalalla houkuttelemalla, mutta kissa oppii etenkin pitkät toimintaketjut tällä menettelytavalla paremmin.

Vaatimustaso kissan kykyjen mukaiseksi

Jotta kissa oppisi uusia asioita, on sen oltava terve ja voitavat luottaa ympäristöönsä ja kouluttajiinsa. Kissan ylipaino ei ole este temppujen oppimiselle, mutta se on otettava huomioon kissalta vaadittavissa asioissa. Väyrynen muistuttaa, että temppuja opetettaessa on ylipäätään aina toimittava ja edettävä kissan ehdoilla: on pohdittava, millaisesta tempusta juuri tämä kissa olisi kiinnostunut.

– Jos koulutus ei etene, on vika yleensä ajoituksessa, kriteereissä, vahvistetiheydessä, motivaatiossa tai kissan terveydessä. Yksi yleisimmistä kompastuskivistä on liian korkea kriteeri. Kissan tulisi saada toiminnastaan riittävän usein positiivista palautetta. Jos temppu on kuitenkin kissalle liian vaikea, se ei saa positiivista palautetta, jolloin vahvistustiheys heikkenee. Tällöin vaatimustasoa kannattaa laskea.

Kissa kannattaa kouluttaa aluksi aina samassa suljetussa tilassa, jonka se on todennut turvalliseksi. Ympärillä tulisi olla mahdollisimman vähän häiriötä, sillä liiallinen virikkeiden määrä saattaa häiritä kissan keskittymistä. Vasta kissan opittua tempun kunnolla voidaan opetustilaan tuoda yksi kerrallaan myös häiriöitä, kuten ääniä, liikkeitä ja uusia ihmisiä.

– Kun ulkoisia häiriötekijöitä lisätään tässä koulutusvaiheessa, voi olla, että kissa tarvitsee kertausta, sillä sen keskittyminen herpaantuu helposti ulkoisten muutosten vuoksi. Kouluttajan kannattaakin olla kärsivällinen ja palkita kissaa yrittämisestä, vaikka temppu ei täysin onnistuisikaan. Suurin kissan koulutuksen haaste on juuri opitun asian toistaminen rauhallisen koulutustilan ulkopuolella: ulkona, kylässä tai suuremmassa koulutustilassa.

Kissalle voidaan opettaa lukemattomia erilaisia temppuja vauhdikkaasta agilitysta keskittymistä vaativaan värierotteluun. Kissat ovat erittäin älykkäitä ja oppivat nopeasti myös eri temppujen sovelluksia, mutta on hyvä muistaa, että pienen kokonsa vuoksi niitä ei esimerkiksi tule laittaa kantamaan liian raskaita esineitä.

– Sen sijaan korkeat hypyt ja uskomattomat vartalon asennot ovat kissan erityisalaa. Hyvä kouluttaja käyttääkin kekseliäisyyttään ja kehittelee lemmikilleen mitä uskomattomimpia temppusovelluksia.

Kissan ehdoilla

Aktivointi ei stressaa kissaa. Stressaantuneen tai sairaan kissan kouluttaminen ei yleensä edes onnistu. Kouluttamisen perusajatuksena sitä paisti on, että siinä edetään kissan omien edellytysten mukaan, sen omat lähtökohdat huomioiden.

– Mikäli kouluttaja vaatii kissalta liian vaikeita asioita liian nopealla tahdilla, kissa kyllästyy koulutukseen. Koska koulutuksen lähtökohtana on kissan omaehtoinen halua toimia, poistuu kissa todennäköisesti paikalta ennen kuin se ehtii stressaantua tilanteesta:

Aktivointi ei siis kuormita kissaa, vaan pikemminkin vahvistaa kissan itsetuntoa. Kissa nauttii onnistuessaan. Kissan kouluttaminen myös syventää ja lujittaan omistajan ja kissan välejä.

– Kissan näkökulmasta omistajasta tulee koulutuksen myöstä mielenkiintoisempi. Omistajan toimia kannattaa seurata, koska ruoan ja silitysten lisäksi omistaja tarjoaa kissalle myös aktiivista yhteistä aikaa. Omistaja puolestaan oppii kissaa kouluttaessaan tulkitsemaan paremmin tämän viestejä: Ahaa, tuollainen hännän heilautus tarkoittaa, että kissa pohtii, ja nyt se iloitsee! Myös kissa oppii tietämään, mitä omistaja toivoo siltä.

Teksti: Erja Veivo
Kuvat: Kirjasta Kissan aktivointi, kuvaaja Jan Nyström