Title Image

Eutanasia – varmuuden vuoksi?

Eutanasia – varmuuden vuoksi?

Eutanasia – varmuuden vuoksi?

Eläinsuojelupiirejä on etenkin tällä viikolla puhuttanut menettely, jossa ulkoa loukutetut kissat lopetetaan heti. Valitettavan monen mielestä menettely on perusteltu, koska he pitävät populaatiokissoja villiintyneinä ja lemmikeiksi kelvottomina – mutta näin ei ole.

Kissa päätyy ulos neljällä tavalla: se syntyy ulos luontoon, se elää ihmisten pihapiirissä, koti päästää sen ulkoilemaan vapaana tai se on karannut. Kolmessa jälkimmäisessä vaihtoehdossa kissa on elämänsä aikana ollut tekemisissä ihmisten kanssa tavalla tai toisella, saattaen muodostaa hyväksyvän tai läheisen suhteen omistajaansa ja muihinkin ihmisiin. Ei ole mitään syytä olettaa, että ulkona oleva ja loukkuun menevä kissa on poikkeuksetta tai suurella todennäköisyydellä täysin tottumaton ihmisiin.

Kissanpennun ensimmäiset elinviikot (n. 2-8 viikkoa) ovat sosiaalistumisen kannalta tärkeitä. Tuona aikana saadut myönteiset kokemukset erilaisista ihmisistä sekä käsittelystä luovat hyvän pohjan ystävälliseen ja luottavaiseen ihmissuhteeseen. Oppiminen kuitenkin jatkuu myös tämän jälkeen ja vanhempikin kissa voi alkaa luottaa sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa se viettää aikaa ja joista se saa hyviä kokemuksia. Tulee ymmärtää, että mikäli kissa ei ole sosiaalistunut otollisella kaudella erilaisiin ihmisiin ja tavannut niitä erilaisissa yhteyksissä, se saattaa välttää ja pelätä vieraita ihmisiä etenkin kokiessaan itsensä uhatuksi. Tuttujen ihmisten kanssa sama kissa voi olla täysin luottavainen sylikissa.

Jos kissa on ollut ulkona jo pitkään, joutunut tappeluihin, nähnyt nälkää, kärsii loisista ja on ehkä sairas tai kipeä, sen habitus on resuinen. Loukkuun jäädessään se käyttäytyy uudessa ja uhkaavassa tilanteessa lajilleen ja omalle taustalleen tyypillisesti: se pyrkii pakenemaan tai puolustautumaan, tai lamaantuu. Kun loukulle tulee vieras ihminen ja kyseessä mahdollisesti on vieläpä kissa, joka ei ole sosiaalistunut laajasti ihmisiin, käyttäytyminen on varmasti säikkyä ja jopa raivoisaa – ”villiä”. Täysiverinen lemmikkikissa voi siis käyttäytyä samoin kuin koko elämänsä ulkona elellyt populaatiokissa. Tässä tarvitaan ihmiseltä malttia ja ymmärrystä. Tämä hetki ei ole oikea ajankohta arvioida kissan edellytyksiä lemmikiksi, eivätkä välttämättä vielä seuraavat viikotkaan. Eutanasiaa ei saa tehdä ”varmuuden vuoksi”.

Paitsi että omistajille on annettava mahdollisuus saada oma kissansa elossa takaisin, kaikille kissoille on annettava mahdollisuus elää ja löytää uusi, huolehtiva koti. Sellainen, joka ei jätä niitä oman onnensa nojaan pahimmillaan leikkaamattomina, tekemään lisää kodittomia kissoja. Kissapopulaatio-ongelma ratkaistaan vain loukuttamalla, leikkauttamalla, ja pitämällä huoli, ettei kukaan jätä kissojaan ulos lisääntymään.

Eläinsuojeluyhdistyksille tulee vuosittain satoja ulkoa talteen otettuja kissoja. Osa on kenties ollut jonkun lemmikki; osa on populaatiotaustaisia, villiintymään päässeitä kissoja, joita kukaan ei kaipaa. Ne kaikki saavat ruokaa, vettä, suojaa, eläinlääkärin tarkastuksen ja tarvittavan hoidon, loishäädön, rokotukset ja tunnistusmerkinnät. Emme väitä, että matolääkkeen saaminen populaatiokissan sisään on helpoimpia työtehtäviämme, mutta siihenkin niksit ja tekniikat löytyvät! Haluamme auttaa kaikkia eläimiä, emme vain niitä helppoja ja mukavia.

Kissojen käyttäytymistä tarkkaillaan ja niille annetaan aikaa: aikaa tottua sisällä elämiseen ja ihmisiin. Jos ilmenee, että kissalla on elämänlaatua vakavasti heikentäviä terveysongelmia, joiden hoitaminen aiheuttaa vain lisää stressiä ja kärsimystä ja ennuste on huono, eutanasia voi tulla ajankohtaiseksi – eläinsuojelullisista syistä. Mutta ei koskaan ”varmuuden vuoksi”.

Eläinsuojassa kissat aluksi piilottelevat ja liikkuvat vain, kun ihmisiä ei ole paikalla. Tämä on tavallista jopa suoraan kodista tulevilla kissoilla, joiden tiedetään olevan ihmisläheisiä. Öiset jäljet kuitenkin paljastavat, että syömässä ja laatikolla on käyty, sekä ympäristöä tutkittu. Kohta lelujakin on saatettu testata. Hoitotoimenpiteissä rutiinit ovat tärkeitä: niistä kissat oppivat nopeasti tietämään mitä ihminen aikoo kulloinkin tehdä. Ennakoitavuus vähentää stressiä ja mahdollistaa rentoutumisen. Suurin osa kissoista alkaa kömpiä ruoka-aikaan esille, vaikka muulloin ne vielä piilottelevat. Niille, jotka eivät ruokaa tule hakemaan, viedään sitä piilon lähelle, jotta ne oppivat, että ihmisestä on jotain hyötyäkin. Hiljalleen kissojen kanssa aletaan viettää enemmän aikaa, mutta niiden ehdoilla. Tarjotaan nameja, leikkimistä ja harjoitellaan koskemisen sietämistä. Tässä vaiheessa toisinaan ilmenee, että kissa itse asiassa pitää rapsuttelusta ja on vain odottanut, että joku tulee tekemään lähempää tuttavuutta, kuten joskus silloin aiemmin edellisessä kodissa. Osa mörökölleistä puolestaan lämpenee yllättäen tietylle ihmiselle, vaikka välttelisi muita. Luultavasti tällöinkin kyse on kissan aiemmista kokemuksista – tai yksinkertaisesti siitä, että kyseinen ihminen osaa kommunikoida ja tehdä tuttavuutta juuri oikein.

Kun populaatiokissoille tai muuten vain ihmisujoille kissoille aletaan etsiä loppuelämän kotia, on kotien ja ihmisen oltava oikeanlaisia. Ihmisille ujot ja jopa tottumattomat kissat tarvitsevat runsaasti aikaa uuteen kotiin ja kotiväkeen tottumisessa. Kodin tulee olla kärsivällinen ja hyväksyä se, että kissalla on omat yksilölliset mieltymyksensä ja tapansa. Uudessa ympäristössä usein havaitaan sama kehityskaari kuin löytöeläintalossa: aluksi kissa piilottelee, sitten se alkaa liikkua, kun kukaan ei näe tai ole lähellä, ja alkaa leikiskellä itsekseen. Yöllä omistaja ehkä havahtuu siihen, että kissa käy sängyllä tai jopa nukkuu siinä hetken, kunhan siihen ei reagoida. Kissan tulee kokea voivansa liikkua häiritsemättä ja halutessaan saada olla rauhassa. Se lisää uskallusta ja halua olla ihmisen lähellä. Kissa oppii, ettei ihminen ole vaarallinen, ja ruokapalvelun myötä se alkaa pitää ihmistä jopa hyödyllisenä otuksena.

Eläinsuojeluyhdistykset saavat jatkuvasti iloisia kuulumisia kodeista, joihin on otettu loukutettuja kissoja. Voi olla vaikea uskoa, että alun sihisevästä ja poksahtelevasta resupekasta tulee omistajansa kanssa oleskeleva, vuorovaikutusta hakeva kissa. Osasta tulee jopa sylikissoja. Kaikista ei tule, mutta ei tule kaikista luovutusikäisenä kasvattajalta otetuista pennuistakaan. Luottamus rakentuu asteittain, eikä siinä voi kiirehtiä. Prosessi kestää tapauskohtaisesti viikoista kuukausiin ja usein koti huomaa kissan käytöksen jatkavan muuttumistaan vuosi vuodelta. Ilmaiseksi tämä ei tapahdu. Uusi koti joutuu näkemään vaivaa suhteen luomisessa ja kotinsa sisustamisessa kissalle sopivaksi. Hoitotoimenpiteitä joutuu harjoittelemaan kissan ehdoilla, jotta ne alkaisivat sujua mahdollisimman helposti ja stressittömästi. Tämä koskee kuitenkin kaikkia kissoja, ei vain loukutettuja.

Valtaosa HESYn kissoista on kuluneen vuoden aikana ollut taustaltaan populaatiokissoja. HESY on siitä onnekkaassa asemassa, että käytössä on eläinten hoitoon rakennettu talo, jonne voidaan vastaanottaa säännöllisesti isompiakin määriä kissoja. Koulutettujen eläintenhoitajien lisäksi harjoittelijat, työkokeilijat ja vapaaehtoiset huolehtivat päivittäisestä hoidosta. Lisäksi apunamme toimii kotihoitopaikkoja, jotka voivat ottaa vastaan kissoja, jotka eivät syystä tai toisesta sopeudu tiloihimme. Varsinkin ihmisiin tottumattomien kissojen kanssa äärimmäisen tärkeää työtä tekevät vapaaehtoiset ihmisystävät. He tulevat viettämään aikaa kissojen kanssa, ja antavat niille aluksi kokemuksen samassa tilassa oleskelusta ja myöhemmin vuorovaikutuksesta, kun kissa on siihen valmis. Heidän panoksensa nopeuttaa kissojen rohkaistumista ja samalla kotien saamista.

Ihmisujo kissa ei sovi jokaiseen kotiin ja elämäntilanteeseen, eikä jokaisesta kodista ole ujon kissan kodiksi. Populaatiokissoille kissoille tulee kuitenkin antaa mahdollisuus. Kokemukset osoittavat, että se kannattaa. Sen vuoksi emme missään tapauksessa hyväksy eutanasiaa eli kissojen tappamista nopeasti loukuttamisen jälkeen – ”varmuuden vuoksi”.

Teksti:
Laura Tuominen, eläinkoordinaattori
Marika Stillman, johtava eläintenhoitaja