Elämää vanhan koiran kanssa
Teksti ja kuvat: Mia Backman
Kun tekee merkittävän päätöksen sitoutua elämässään, on onni ettei tiedä mitä on edessä. Tähän asiaan hyvä vertaus löytyy vihkivalasta. Valaa vannottaessa ei kysytä haluatko vaan tahdotko. Samaa tahtoa vaaditaan lemmikin omistajalta moneen otteeseen, kun vatsatauti iskee, kun kynsien leikkuu pelottaa, kun räntää sataa vaakasuoraan tai kun jokin kodin esine tai kulma tuhoutuu puolivahingossa.
Oma rakas koirani Iines asteli elämääni yli kymmenen vuotta sitten. Olin kasvanut perheessä, jossa oli aina ollut koira, joten tiesin jotakuinkin mihin ryhdyin. Otin koirani entisen puolisoni kanssa, mutta tiesin vastuun olevan pitkälti minulla. Mitä en tiennyt, oli kuinka syväksi meidän välisemme suhde kasvaa ja miten se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiini siitä päivästä eteenpäin.
Kymmeneen vuoteen on mahtunut useampi muutto, uusi ihana isäntä koiralle minun lisäkseni, muutama lapsi häiritsemään lemmikin mielen- ja unirauhaa sekä nivelrikon kanssa elämistä. Vuodet ovat pitäneet sisällään isoa ja pientä huolta ja tuskastumista sekä rentouttavia hetkiä metsissä, sohvalla ja missä kaikkialla olemmekaan vaeltaneet ja aikaa viettäneet yhdessä.
Lemmikin omistajana en ole ollut vuosikymmeneen yksin arjessa, ja niin kuin aika muuttaa ihmistä, niin se muuttaa lemmikkiäkin, mutta nopeammin. Useiden tuntien pallopelit ovat hiljalleen muuttuneet pieniksi pyrähdyksiksi pallon kanssa ja päiväunet lisääntyneet. Enää en kannusta ystävääni ulos kanssani kamalalla säällä, vaan kotiin saa jäädä, etteivät nivelet kipeydy. Joka päivä silti vaellamme, edes vähän, ja halailemme, kuten ennenkin.
Se mitä yritän sanoa on, että myötätunto ja arjen jakaminen kantaa omistajan ja lemmikin suhdetta läpi erilaisten aikojen. Kuten vanhemmuuteen, myös lemmikin kanssa elämiseen on jossain määrin sisäänkirjoitettu huono omatunto ja riittämättömyyden tunteet, mutta myös pyyteetön rakkaus ja kumppanuus. Läpi vaihtuvien elämäntilanteiden ja tuen tarpeiden. Jokainen lemmikki ansaitsee sen, että niiden olemassa olon tarkoitus on ennalta mietitty ja harkittu, mutta myös yllätyksiä kestävä. Olla osa omaa laumaa, kepeistä pentuajoista vanhuuden hitauteen.