Eläinten kyky rakastaa
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professorin Outi Vainion mukaan mitä enemmän eläinten havainnointia, ajattelukykyä ja tunteita tutkitaan, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa ihmistä. Eläimistä tämä koskee erityisesti koti- ja lemmikkieläimiä, joita tutkitaan paljon. Perustunteet, kuten ilo, suru ja pelko, ovat samankaltaisia kuin ihmisillä. Myös empatiaa on tutkittu paljon. Empatia vaatii monimutkaisempaa ajattelukykyä. Empatian taito edellyttää kykyä ymmärtää toinen tuntevaksi olennoksi. Erityisen empaattisiksi eläimiksi on havaittu muun muassa rotat. Osa eläimistä voi auttaa pulassa olevaa lajitoveriaan. Tutkimusten mukaan ihmisen jälkeen vahvin myötäelämisen kyky on norsuilla. Ne kannattelevat sairaita norsuja, vievät väärään laumaan eksyneet poikaset takaisin emolleen ja auttavat tovereitaan irti liejusta.
Osaako eläin siis rakastaa? Olen lähes varma, että kaikki eläinten omistajat vastaavat tähän kyllä. Tieteessä termiä rakkaus ei käytetä, mutta jos rakkaus määritellään voimakkaaksi ja pitkäkestoiseksi kiintymykseksi, niin silloin eläimet todellakin pystyvät rakastamaan. Tiede ei kuitenkaan pysty vertaamaan suoraan, onko jonkin tietyn eläimen kokemus yhtä voimakas kuin ihmisen. Tutkimusten mukaan eläin tuntee, mutta ei ihmisten tapaan haudo esimerkiksi kostoa. Tutkimusten mukaan eläimetkin kokevat esimerkiksi yllättymisen, nälän, janon ja sairauden aitoina tunteina. Jotkin eläimet saattavat mahdollisesti kokea myös inhoa. Näihin tuntemuksiin liittyviä aivokemiallisia tapahtumaketjuja ei kuitenkaan vielä tunneta niin tarkasti kuin muiden perustunteiden. Tunteiden voimakkuus ei riipu eläimen älykkyydestä. Mitä enemmän eläimiä tutkitaan, sitä enemmän niiltä löydetään yhä pidemmälle menevää ymmärrystä. Se on varmaa, että eläimet kokevat tunteita älystä riippumatta ja ajatus siitä, että ihmisten tunteet olisivat voimakkaammat, ei myöskään näyttä pitävän paikkansa.
Kun puhutaan rakkaudesta parisuhteessa ja siihen liittyvästä uskollisuudesta, naakka on pariuskollinen. Naakan rakkauselämään liittyy hellyys, nokkasuukot ja juttelu. Naakkapariskunta tervehtii toisiaan kuhertelemalla. Myös joutsenet, sudet ja kojootit ovat uskollisia ja rakastavat toisiaan kuolemaan asti. Pariuskollisuus on yleistä erityisesti linnuilla, kuten kirjosiepoilla, peipoilla, hanhilla ja kurjilla. Kun toinen osapuoli kuolee, toinen jää suremaan. Tutkimusten mukaan norsut saattavat pitää jonkinlaisia ”muistojuhlia” kuolleille lajitovereilleen ja usein norsu jää kumppaninsa ruumiin äärelle pitkäksikin aikaa. Myös sudet ja joutsenet oikeasti surevat. Susi saattaa pitkään ulvoa tuskaansa ja suruaan. Samaa ilmenee koiralla, kun tämän rakkain ihminen on kuollut. Surua näkee myös esimerkiksi kanilla, kun se menettää kaverinsa, jonka kanssa se on elänyt samassa kodissa. Eläimiä seuratessamme näemme, että eläimetkin hellivät toisiaan, joten rakkaus ei todellakaan ole vain ihmisille kuuluva ainutlaatuinen ominaisuus. Ympäristöfilosofi Leena Vilkan mukaan eläimet ovatkin tietoisia olentoja ja pyrkivät keskinäiseen hyvyyteen.
Ihmisen rakkaus on usein pyyteellistä, ehdollista rakkautta, kun taas eläimen rakkaus on pyyteetöntä ja ehdotonta rakkautta. Koiran, kissan tai minkä tahansa eläimen rakkaus on aina ainutlaatuista ja korvaamatonta. Eläinten tunteita ei kannata vähätellä, sillä ne ovat yhtä arvokkaita ja todellisia kuin ihmistenkin. Eläimet eivät pyydä meiltä vastapalvelukseksi mitään muuta kuin rakkautta. Eläimen rakkaus voi auttaa tuomaan esiin parhaat puolemme. Onko meillä siis rakkauden suhteen opittavaa eläimiltä? Minun mielestäni on. Rakkaus terminä on monimutkainen ja rakkautta on monenlaista. Rakkaus ja kyky rakastaa ei kuitenkaan ole vain inhimillinen ominaisuus.
Kunpa vain osaisimmekin suhtautua elämään eläinten lailla. Sillä eläimet osaavat elää hetkessä ja hyväksyvät sen, että kaikelle on aikansa, niin syntymälle, elämälle, kuin kuolemallekin. Eläimet antavat jo pelkällä olemassaolollaan ihmisille niin paljon. Ne elävät meidän armoillamme ja olemme sen velkaa, että niiden elämä on hyvää ja, että me rakastamme heitä takaisin. Eläimen läheisyys on terapeuttista. Kun esimerkiksi palattuasi kotiin huonon päivän jälkeen, koirasi odottaa sinua innolla ja on valmis osoittamaan sinulle, että kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Eläimesi silmin juuri sinä olet ihana, arvokas ja tärkeä ja se ei johdu pelkästään siitä, että ruokit ja hoidat sitä. Eläimesi on myös innoissaan, kun tuntee sinun rakkautesi sitä kohtaan. Katsoessasi eläintä silmiin, sen silmät ovat vilpittömät ja voivat tarjota sinulle lohtua ja uutta voimaa murheiden ja stressin keskellä. Kaikki eläimet ja eläinlajit ovat erilaisia ja yhtä arvokkaita. Ne ovat kykeneviä rakastamaan huolimatta siitä, mihin muottiin me ihmiset heidät haluamme laittaa ja millä mittarilla haluamme mitata heidän kykyänsä rakastaa.
Teksti: Tanja Puhakka