Category

Blogi

FIV eli Kissan immuunikato 

By | Blogi, Blogi

Mikä se on? 

FIV on viruksen aiheuttama kissan immuunikato. FIV on verrattavissa ihmisen HIV-tartuntaan On kuitenkin mahdollista, että osa näistä täysin terveistäkin kissoista kantaa virusta omistajan tietämättäFIV on kissan oma virus, eikä tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.  

Miten se tarttuu? 

FIV tarttuu tavallisesti kissasta toiseen esimerkiksi astumisen, verensiirron tai pureman kautta.Samassa taloudessa voi elää keskenään kissoja, joilla kaikilla ei ole virusta, eli ihan pienestä tartuntaa ei saa.  

Miten se ilmenee? 

FIV-tartunta pystytään toteamaan kissalla ainoastaan verikokeilla eläinlääkärissä. Jokainen kissa, varsinkin vapaasti ulkoilevat olisi hyvä testauttaa säännöllisesti. FIV pystytään toteamaan kissalla 4 viikon kuluttua tartunnasta. 

OIREET 

Tartunnassa on erilaisia vaiheita ja oireet vaihtelevat vaiheen mukaan.  

  1. Akuutti vaihe: Kissa saattaa oireilla 1-2kk kuluttua tartunnasta, mutta aina omistaja ei edes huomaa lieviä oireita. Kissa saattaa olla rauhallisempi ja kuumeinen. Myös imusolmukkeet suurenevat. Tämä ensimmäinen vaihe kestää pari viikkoa, tai useamman kuukauden, jonka jälkeen oireet katoavat ja kissa vaikuttaa taas terveeltä ja normaalilta.  
  1. Oireeton kantajavaihe: Tämä vaihe voi kestää useita vuosia, jolloin kissa vaikuttaa terveeltä ilman minkäänlaisia oireita. On myös mahdollista, että kissa ei koskaan siirry kolmanteen vaiheeseen.  
  1. Krooninen vaihe: Tämä vaihe voi kestää kuukausista vuosiin. kissan puolustuskyky heikkenee ja erilaisia tulehduksia alkaa ilmetä. Yleisempiä tulehduksia ovat suun ja hengitysteiden tulehdukset, silmätulehdukset ja krooniset ihotulehdukset. Kissa saattaa myös ripuloida ja laihtua rankasti. Mitään rokotetta tai hoitokeinoa virukseen ei ole vaan kissa kuolee.  

Jos sinulla on kissa, joka on todettu FIV- positiiviseksi, niin hoida häntä hyvin ja pidä rokotukset voimassa siihen saakka, kun kissallasi alkaa krooninen vaihe (ellei eläinlääkäri toisin suosittele). Muista kuitenkin aina mainita eläinlääkärille kissasi olevan viruksen kantaja, koska tämä tieto vaikuttaa rokotteen valintaan (rokotus tapetulla rokotteella).   

FIV-positiiviselle kissalle on tärkeintä loppuelämän koti ja stressitön ympäristö.  

Miten sitä hoidetaan? 

Hyvä ruokavalio, säännölliset terveystarkastukset, sekä loishäädöt ja rokotukset lääkärin ohjeen mukaisesti ovat parhaita tukihoitoja immuunikatoa sairastavalle kissalle. Sairauksien ja stressin ennaltaehkäisy on keskeisessä asemassa. 

Voiko sen estää? 

Kissan immuunikatoa vastaan ei ole olemassa rokotetta. Parhaiten kissansa voi suojata taudilta rajoittamalla kissan vapaana ulkoilua, ja sitä kautta kissan mahdollista altistumista virusta kantaville kissoille.  

Kuinka vakava tauti on? 

Virusta kantava kissa voi elää hyvin onnellisen ja pitkänkin elämän.  

TL;DR 

FIV-positiivinen kissa voi elää normaalia elämää. FIV ei tartu ihmisiin eikä muihin eläimiin. FIV-tartunta voi heikentää kissan puolustuskykyä, jolloin muutoin vaarattomat taudit voivat osoittautua vakaviksi. FIV-positiivisen kissan omistajan täytyy sitoutua kissan huolelliseen hoitamiseen eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Stressiä ja elämänmuutoksia tulisi välttää.  

Tutkija kansantajuistaa eläinten mielen toimintoja

By | Blogi, Blogi

Miten eläimet aistivat ja kokevat maailman? Tähän kysymykseen vastaa evoluutiobiologi ja tiedetoimittaja Helena Telkänrannan kirja Millaista on olla eläin? Teoksessa käydään kattavasti läpi tuoretta tutkimusta eläinten mielen toiminnasta eli kognitiosta.

Oman lemmikin touhuja seuratessa moni on voinut päätellä, että eläimetkin kokevat tunteita ja mielihyvää, ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja osaavat ratkaista ongelmia älykkäästi. Tutkimusmaailmassa tosin muun muassa lääketieteen, filosofian ja psykologian alan jotkut edustajat ajattelevat niin, että tunteiden näkeminen eläimillä on vain eläinten inhimillistämistä eli pyrkimystä aiheettomasti nähdä eläimissä meille tuttuja malleja.

Eläinten kognitiota on kuitenkin viime vuosikymmeninä tutkittu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Samalla tutkimustulokset ovat paljastaneet, että olemme tienneet eläinten mielen toiminnasta varsin vähän. Nykytiedon valossa eläimet eivät olekaan vaistojensa automaattisesti ohjaamia olentoja, vaan erittäin monipuolisia toimijoita.

Kirjalle löytyi tilaus

Tutkimustietoa eläinten kokemusmaailmasta on julkaistu valtavasti kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä, mutta se ei ole vielä tavoittanut suurta yleisöä tai tullut osaksi biologian oppikirjoja. Telkänranta ei halunnut, että uudet löydöt jäisivät vain tieteellisiä julkaisuja seuraavien lukijoiden tietoon, ja näin syntyi idea aihetta käsittelevästä kirjasta.

– Mediassa on ollut jonkin verran yksittäisiä tiedonmurusia eläinten kognitiosta. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta artikkeleita Tiede-lehteen vuosien ajan, mutta yksittäisissä lehtijutuissa ei ole mahdollisuutta käsitellä kuin näiden laajojen ja mielenkiintoisten kokonaisuuksien osasia. Halusin siis olla sillanrakentajana tiedeyhteisön ja yhteiskunnan välillä. Tarkoituksenani oli saada tutkimustieto helppolukuisessa, yleistajuisessa muodossa suomalaisen yleisön ulottuville, Telkänranta kertoo.

Helena Telkänranta on omistanut akateemisen uransa eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkimukselle, ja hän on kirjoittanut aiheesta kirjoja aikaisemminkin. Hänen kiinnostuksensa eläintieteeseen syntyi jo varhain.

– Eläimet ovat kiinnostaneet minua lapsesta lähtien. Erityisen paljon olen pohtinut sitä, millaisia eläinten omat tuntemukset ja kokemukset mahtavat olla. Lapsena minulla oli tilaisuus lukea joidenkin erinomaisten tutkijoiden, kuten Jane Goodallin, kirjoittamia kirjoja. Silloin minulle valkeni myös se, että tiede tarjoaa meille keinoja, joiden avulla saamme vähitellen yhä enemmän selvää eläinten käyttäytymisestä ja kokemusmaailmasta, Telkänranta muistelee.

Kokemisen jäljillä laboratorioissa

Telkänrannan kirjassa Millaista on olla eläin? kerrotaan eri puolilla maailmaa toimivista tutkijoista, jotka selvittävät eläinten kokemusmaailman arvoitusta. Heidän käyttämiään koejärjestelyjä ja niiden tuloksia kuvaillaan ymmärrettävästi mutta perinpohjaisesti, kuten oikeaoppisen populaaritieteen kirjan kuuluukin.

Aivotutkimuksen menetelmien käsittely on kirjassa keskeisessä roolissa. Samoja menetelmiä käytetään myös ihmismielen toiminnan tutkimiseen, ja niiden avulla olemme saaneet paljon tietoa eläinten ja ihmisten kokemusmaailman samankaltaisuuksista. Aivotutkimus on paljastanut muun muassa sen, että varikset tuntevat pelkoa samalla aivoalueella kuin ihmiset. Helsingin yliopistossa toteutettu tutkimus taas osoitti, että kun koira näkee tietokoneen näytöltä vieraiden ja tuttujen koirien ja ihmisten kasvoja, sen aivoaalloissa tapahtuu samanlaisia muutoksia kuin ihmisillä silloin, kun he katsovat kasvokuvia.

Kirjassa esitellään myös yksi vähemmän tekninen tutkimus, joka todisti, että kalat kykenevät tuntemaan kipua. Akvaariossa elävän kirjolohen huuleen suihkutettiin kirvelevää etikkahappoa, minkä jälkeen kala pyrki helpottamaan oloaan hankaamalla huultaan akvaarion reunaa vasten. Jos kirjolohelle annettiin kuitenkin myös kipua lievittävää morfiinia, se ei reagoinut etikkahappoon mitenkään.

Monta tapaa nähdä maailma

Eri eläinlajit kokevat ympäristönsä eri tavalla monestakin syystä, kuten muun muassa siksi, että niillä on erilaiset aistit. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi linnuista, jotka näkevät ultraviolettivaloa, sekä magneettiaistista, joka on usealla eläinlajilla. Myös saman lajin eri eläinyksilöillä on erilainen kokemusmaailma, koska kukin yksilö on omakohtaisesti oppinut erilaisia asioita. Monet eläimet ovat esimerkiksi oppineet käyttämään apuvälineitä. Kirjassa kerrotaan haikarasta, joka osasi pyydystää kaloja asettamalla leivänpalasyötin veteen.

Puhuvia papukaijoja tutkimalla on saatu selville, että ne kokevat mielihyvän tunteen samanlaisena oli sen syynä sitten hyvä ruoka tai rapsutuksien saaminen. Papukaija pystyi kertomaan tutkijalle itse, mitä asioita se haluaa ja pitää hyvänä, kun sille oli ensin opetettu oikeat sanat.

Eläinten sosiaalinen elämä saa kirjassa oman lukunsa. Eläimille on monella tavalla tärkeää seurustella ja koskettaa toisiaan. Tämä tarve kumpuaa eläinten geeniperimästä. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi hevoset ovat hyvin motivoituneita pääsemään toistensa seuraan. On myös havaittu, että eläimet voivat kokea myötätuntoa toisiaan kohtaan ja jopa toisen lajin edustajia kohtaan.

Kiitosta on satanut

Millaista on olla eläin? onnistuu tieteen kansantajuistamisessa. Teoksen lukeminen on erinomainen tapa päästä perille eläinten kognitiosta. Kirja on sujuvalukuinen, ja sen pariin palaa mielellään uudelleen. Opus onkin saanut erittäin positiivisen vastaanoton.

– Mediahuomiota on ollut paljon, ja kaikki näkemäni jutut ovat olleet myönteisiä. Tietokirjallisuutta edistävä Lauri Jäntin säätiö valitsi kirjan vuoden 2015 parhaaksi suomenkieliseksi tietokirjaksi. Kirja oli myös yksi kuudesta Tieto-Finlandia-ehdokkaasta. Nyt reilu puoli vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen saan edelleen useita haastattelu- ja yleisöluentopyyntöjä viikossa – välillä useamman päivässä, kertoo Telkänranta.

Kirja on sai jatkoa syksyllä 2016 eläinten kognitiota käsittelevällä kirjalla nimeltä Eläin ja ihminen. Kirja keskittyy siihen, mitkä yleisesti ihmisen erityisominaisuuksina pidetyt piirteet esiintyvät myös eläimillä ja mitkä niistä ovat todellisia ihmisen ja eläinten välisiä eroja. Kirja tarkastelee myös sitä, miten ihmiset ja eräät eläimet ovat vaikuttaneet toistensa evoluutioon.

Millaista on olla eläin? osoittaa, miten huonosti olemme ymmärtäneet eläimiä. Monien eläinten kyvyt ovatkin paljastuneet erittäin monipuolisiksi, ja muun muassa nisäkkäiden perustunteet – kuten ilo, suru ja pelko – ovat samankaltaisia kuin ihmisillä. Vanhalle uskomukselle, jonka mukaan muiden nisäkkäiden tunteet olisivat vähemmän voimakkaita kuin ihmisten, ei ole löytynyt tutkimuksissa mitään tukea.

Telkänranta toivoo, että hänen kirjastaan olisi pitkällä tähtäimellä apua lemmikki- ja tuotantoeläinten elämässä esiintyvien ongelmien ratkaisemisessa.

– Toivon, että lukijat oppivat ymmärtämään eläimiä paremmin ja että kirja tarjoaa asiatietoa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun, Telkänranta kertoo.

 

 

TEKSTI | Olli Makkonen

KUVAT | Ramesh Belagere, Stina Roth

 

Artikkeli on julkaistu HESYn jäsenlehden numerossa 01/2016.

Eläinosteopaatti lähestyy kehon ongelmia kokonaisvaltaisesti

By | Ajankohtaista, Blogi

Erilaiset kehon kiputilat, toiminnalliset ongelmat ja lihasjumit voivat vaivata muuten terveeltä vaikuttavaa lemmikkiä. Eläinosteopaatti lähestyy lemmikin kehon ongelmia kokonaisvaltaisesti kartoittaen ongelmien syitä ja arvioiden jatkohoidon tarvetta.

ANNA KIVINEN on koulutettu ja Valviran hyväksymä eläinosteopaatti, joka on pätevöitynyt eläinten hoitoon useilla kursseilla Suomessa ja Englannissa. Hän on koko ikänsä elänyt koirien kanssa. Nytkin hänen kotonaan temmeltää kaksi koiraa ja kissa, jotka ovat kaikki rescue-eläimiä. Hylätyt eläimet ovat lähellä Kivisen sydäntä. Hän on käynyt HESYn Eläinsuojelukeskuksessa antamassa osteopatiahoitoja sellaisille kissoille, jotka sitä mahdollisesti kaipaavat. Lisäksi hän on aikoinaan toiminut Animalian toiminnanjohtajana.

Ammatilleen omistautunut Kivinen järjestää erilaisia koulutuksia sekä koiranomistajille että koira-alan ammattilaisille. Koulutuksissa on käsitelty koiran anatomiaa ja kehoa. Ammattilaisille, kuten esimerkiksi koirahierojille, Kivinen on pitänyt palpaation eli käsintunnustelun kehittämiskoulutuksia.

– Näitä koulutuksia on säännöllisesti vuoden aikana, mutta järjestän niitä myös tilauksesta esimerkiksi rotujärjestöille ja muille ryhmille. Olisikin hauskaa järjestää ensimmäinen Kissa pintaa syvemmältä -koulutus. Kissaosteopatiaa käsittelevä sivustokin on juuri valmistunut, Kivinen sanoo innostuneesti.

 

Manuaalista terapiaa keholle

Eläinosteopaatti hoitaa yleensä eläimen elimistön kipu- tai häiriötiloja. Kivisen hoidettavina ovat koirat ja kissat. Hän kertoo osteopaatin lähestyvän lemmikin kehon ongelmia kokonaisvaltaisesti. Osteopaatti pyrkii siis ymmärtämään, mitä kaikkea kehossa on meneillään ja mistä mahdolliset ongelmat johtuvat.

– Osteopatia on manuaalista terapiaa. Työvälineenämme ovat kädet ja hyvin herkkä palpaatio. Hoidamme eri kudoksia: lihaksia, luita, niveliä, faskioita eli kalvoja, kehon nesteitä sekä hermoja. Osteopaatti pyrkii auttamaan kehoa löytämään tasapainon ja terveyden. Olennaista ei ole se, että tehdään mahdollisimman paljon ja isoliikkeistä, vaan että tehdään juuri sen verran ja sen tyyppistä hoitoa, jota keho tarvitsee parantuakseen, Kivinen selventää.

Yleensä osteopatiaa käytetään esimerkiksi liikuntaelinten tai rangan alueen toiminnallisten ongelmien hoitoon, lihasjumien vapauttamiseen, kipujen vähentämiseen ja vanhenevilla eläimillä elinvoiman ylläpitoon. Osteopatian avulla saadaan lisätietoa eläimen kehosta ja sen mahdollisista jännitteistä tai kipukohdista.

 

Apua liikkumisongelmiin

Kivisen tyypillisin potilas on koira, jolla on jäykkyyttä takapäässä, hyppyongelmia sekä vaikeuksia nousta ylös ja kulkea portaissa. Eläimen hoito aloitetaan aina tilanteen kartoituksella.

– Ensin katson koiran liikkeitä ja arvioin, missä kohdassa kehoa on ehkä ongelmia ja mistä ne voisivat johtua. Sitten haastattelen omistajaa muun muassa koiran historiasta ja liikkumisesta.  Tutkin ja hoidan eläimen yleensä lattialla. Pienemmät eläimet hoidan pöydällä. Käyn läpi eläimen koko kehon ja tutkin sen liikkeitä, jännitteitä ja kudoksen laatua. Myös kehon lämpötilaerot ja nesteiden liike voivat antaa paljonkin tietoa samoin kuin eläimen reaktiot kosketteluun.

Tutkittuaan potilaan Kivinen aloittaa hoidon osteopaattisilla tekniikoilla, joita on laaja kirjo.

– Itse käytän eniten niin sanottuja kraniaalisia tekniikoita, jotka ovat hyvin hellävaraisia, vähäeleisiä ja kuitenkin tehokkaita. Hoidan tarvittaessa myös sisäelimiä. Manipulaatiota eli voimakkaampia ja nopeita impulsseja käytän harvoin ja harkiten, koska kokemukseni mukaan eläimet vastaanottavat yleensä parhaiten pehmeämpiä tekniikoita.

Hoidon päätteeksi Kivinen kertoo omistajalle löydöksistään ja käsityksensä ongelmien syystä sekä arvion jatkohoidon tarpeesta. Tarvittaessa hän saattaa lähettää eläimen jatkohoitoon muille ammattilaisille, joihin lukeutuvat esimerkiksi eläinlääkärit ja eläinhierojat.

 

Helpotusta kipuun ja apua kuntoutukseen

Osteopatialla voidaan helpottaa lemmikin kipua, mutta hoidon teho riippuu kivun syystä. Jos kivun aiheuttajana on toiminnallinen ongelma, johon voidaan pureutua osteopatialla, kipuongelma on sillä ratkaistu. Osteopatiasta voi olla apua myös etenevien sairauksien, kuten vaikkapa nivelrikon, hoidossa, sillä sen avulla kyetään vapauttamaan muiden kuin nivelrikkoisten alueiden liikkeitä. Näin nivelrikkoisille alueille ei muodostu tarpeetonta rasitusta.

Osteopatia voi myös vapauttaa aineenvaihduntaa ja sitä kautta helpottaa esimerkiksi tulehdusprosesseja ja lisätä kehon liikkuvuutta. Osteopatian avulla voidaan helpottaa hermokipujakin. – Kipu on yleensä varsin monisyinen ongelma, johon liittyy sekä fyysisiä, psyykkisiä että ympäristöön liittyviä tekijöitä, Kivinen lisää. Osteopatiaa voidaan käyttää niin ikään eläinten kuntouttamisessa. Ensimmäiseksi on varmistettava, että eläimen keho toimii optimaalisesti nykytilanteessa.

– Jos esimerkiksi eläimen polvi on leikattu, on tärkeää varmistaa, että muut nivelet liikkuvat hyvin eikä kehoon ole päässyt syntymään suhteetonta lihasepätasapainoa. Näin kuntoutus harjoitteiden avulla pääsee paremmin käyntiin ja etenee niin hyvin kuin mahdollista.

Eläinosteopaattien koulutuksissa on eroja. Kivinen on ainoana suomalaisena käynyt Englannissa terapeuttisen kuntoutuksen kurssin osana laajempaa eläin osteopatiakoulututusta. Tämän ansiosta hänellä on valmiudet tarjota koirille kuntouttavia hoitokokonaisuuksia.

 

Kissa piilottelee kipuaan

Koirille ja kissoille annettavat osteopatiahoidot ovat toimintaperiaatteiltaan samanlaisia. Anatomiakin on molemmilla lajeilla kohtalaisen samanlainen, mutta kissojen vaivat ovat yleensä monimutkaisempia ja vaativat usein enemmän salapoliisityötä.

– Kissat eivät ehkä ilmaise ongelmiaan niin selkeästi kuin koirat. Ne voivat ilmaista kipuaan peitellysti. Kissat voivat oireilla vetäytymällä, käyttäytymällä aggressiivisesti tai olemalla haluttomia liikkumaan, ja me pyrimme ymmärtämään käytöksen syitä.

– Kuntoutettavilla kissoilla voi olla taustallaan traumaattisia kokemuksia, kuten esimerkiksi putoaminen korkealta tai joutuminen koiran riepoteltavaksi. Toisaalta kissan keho on joustava, joten ne ehkä pystyvät hieman helpommin käsittelemään itse kehossaan syntyneitä ongelmia. Uskon kuitenkin, että moni kissa hyötyisi osteopatiasta. Toivottavasti tieto tästä leviäisi myös kissanomistajien keskuudessa, Kivinen esittää.

 

Omistaja aavistaa lemmikin hädän

Kivinen on kuullut monet kerrat vastaanotolleen tulleelta eläimen omistajalta, että lemmikistä ei ole löytynyt eläinlääkärissä mitään vikaa. Omistajalla on kuitenkin ollut sellainen tunne, että eläin ei ole täysin kunnossa. Tällöin yleensä joku osteopatialla hoidettava toiminnallinen ongelma on löytynyt ja sen käsittely on helpottanut eläimen oloa. Siksi Kivinen uskoo siihen, että omistaja yleensä tietää, jos lemmikillä ei ole kaikki kunnossa.

– Selkeitä merkkejä osteopatian tarpeesta ovat kipuilu, ontuminen, jäykkyys, hyppyongelma, rappusissa kulkemiseen liittyvät vaikeudet, yllättävät käytösongelmat, toispuolisuus, lihasjännitykset, muutokset liikkeissä ja kuumat alueet kehossa. Yleensäkin suosittelen aina tuomaan lemmikin tarkastukseen trauman jälkeen esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa eläin on kaatunut, pudonnut tai törmännyt johonkin.

Aina lemmikin omistaja ei voi olla varma siitä, onko eläimellä jokin ongelma. Tilanne on silti hyvä tarkastaa, jotta lemmikin hyvinvoinnista saadaan varmuus. Yleensä osteopaatilta saa lisätietoa eläimen terveydentilasta – ja toisaalta sekin tieto, että ongelmia ei ole, voi olla omistajalle helpotus.

– Itse kukin voi kotikonstein arvioida eläimen liikkeitä esimerkiksi houkuttelemalla namin avulla lemmikkiä kääntämään päätään sivuille sekä ylös ja alas. Koko kehon ympyrä- tai kahdeksikkoliikkeellä voi sekä arvioida liikettä että venyttää eläimen kylkiä. Silmämääräisesti voi arvioida sitä, seisooko eläin tasaisesti kaikilla raajoillaan.

 

TEKSTI | Kati Wikström

KUVAT | Stina Roth

Artikkeli on julkaistu aiemmin HESYn jäsenlehdessä.

Kun lemmikkieläin sairastuu miten arki jatkuu?

By | Blogi

Jokaisen lemmikkieläimen ottajan on varauduttava siihen, että jossakin vaiheessa edessä on tilanne, kun lemmikki sairastuu.

Jotkut lemmikit sairastuvat jo nuorina, mutta yleensä viimeistään vanhuus tuo mukanaan myös erilaisia kremppoja. Jos sairaudet ovat alussa oireettomia, lemmikin omistaja ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, että hänen lemmikkinsä voisi olla sairas. Sairauksista suurin osa paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lemmikki viedään tutkittavaksi eläinlääkäriin.

Sairaus tai sairaudet yllättävät usein eläimen omistajan, joka saattaa pohtia sitä, miksi juuri hänen lemmikkinsä on sairas ja mitkä ovat hoitomahdollisuudet. Tässä vaiheessa on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa elinajan odotteesta ja elämänlaadusta. Kannattaa muistaa, että lääkityksen avulla sairauksista osa pysyy hallinnassa. Ruokavaliollakin voidaan hidastaa sairauksien etenemistä ja saada jopa vuosia lisäaikaa. Myös leikkaukset ovat yksi hoitovaihtoehto.

Varaudu haasteisiin

Arki voi olla sairastuneen lemmikin kanssa haastavaa. Jos lemmikille määrätään uusi ruokavalio ja perheessä on muitakin eläimiä, sairaan eläimen ruokkiminen pitää hoitaa siten, etteivät muut pääse sen aterioihin käsiksi. Jos sairautta hoidetaan lääkkein, saattaa lääkitseminen osoittautua hankalaksi. Etenkin pillerin antaminen kissalle voi olla vaikeaa. On myös tärkeätä muistaa, että lääkitys on annettava eläimelle joka päivä samaan aikaan – joskus jopa aamuin illoin. Omat aikataulut pitää sovittaa sairaan lemmikin hoidon mukaisiksi: lääkityksestä ei voi luistaa.

Lemmikkieläimen vointia on seurattava. On varmistettava, että eläin syö, juo ja tekee tarpeensa, eli perusasioiden on oltava kunnossa. Jos esimerkiksi kissa on syömättä yhdenkin vuorokauden, sen maksa alkaa vaurioitua. Juominenkin on tärkeätä, ettei eläimen elimistö pääse kuivumaan. Lemmikin suoliston toimintaa on hyvä seurata ja ylös kannattaa kirjata niin löysä ja kova uloste kuin ripulointi ja ummetuskin. Myös lemmikin painoa, turkin kuntoa ja juomisen määrää on seurattava, sillä niissä tapahtuvat muutokset ovat ensimmäisiä merkkejä sairaudesta.

Salakavala munuaisten vajaatoiminta

Sain omakohtaista kokemusta lemmikin sairastumisesta, kun ensimmäisellä kissallani Almalla todettiin munuaisten vajaatoimintaa. Sitä ei voida parantaa, mutta sairauden etenemistä kyetään hidastamaan oikealla ruokavaliolla. Munuaisten vajaatoiminnan oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, pahanhajuinen hengitys, suun haavaumat, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä laihtuminen. Sairaus todetaan verikokeilla ja virtsatutkimuksilla. Siksi yli 7-vuotiaat kissat olisi vietävä kerran vuodessa terveystarkastukseen. Mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sitä enemmän lemmikkieläimelle voidaan luvata elinaikaa.

Munuaisten vajaatoimintaa on haastavaa hoitaa. Pitää seurata, että lemmikkieläin syö eikä ala paastota. Sairauteen kuuluu laihtuminen, joten lemmikille on usein annettava lisäravintona energiageeliä, jota voi ostaa apteekista. Salakavala sairaus saattaa piillä pitkään: kissa vaikuttaa päällisin puolin terveeltä ja syö täysin normaalisti. Vasta munuaisten petettyä kissan kunto romahtaa ja sairaus aktivoituu.

Pahasti oireileva kilpirauhasen liikatoiminta

Seuraavan kerran törmäsin lemmikin sairauteen, kun vein toisen kissani Nellin verikokeisiin. Se oli muuttunut aggressiiviseksi ja alkanut käydä nuorimman kissani kimppuun ja maukua öisin eteisessä. Verikokeista selvisi, että Nellillä oli kilpirauhasen liikatoiminta.

Kissa oireili pahasti. Oli karvanlähtöä, laihtumista, jatkuvaa nälkää ja janoa, vilkastunutta aineenvaihduntaa, hermostuneisuutta ja vilkkautta, kehon lämpötilan vaihtelua ja mouruamista sekä maukumista. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan lääkityksellä, joka ei paranna sairautta mutta pitää oireet kurissa.

Aamuin ja illoin annettavan lääkkeen saamisessa suu kautta perille oli omat haasteensa. Vuoden lääkitsemisen jälkeen tilanne onneksi helpottui, kun Nellille määrättiin kerran päivässä annettava lääkitys. Kissa on vaikea saada nielemään pillereitä, joten ruiskutin tabletit Nellin suuhun veden sekaan murskattuina.

Lääkkeen tehoa seurattiin alussa kuuden kuukauden välein otettavilla verikokeilla. Sitten siirryimme vuosittaiseen terveystarkastukseen ja laajojen verenkuvien ottamiseen. Lääkityksen avulla kilpirauhasen liikatoiminta saatiin hallintaan ja oireet kuriin. Lääkettä piti antaa Nellille joka päivä samaan kellonaikaan, mikä edellytti täsmällistä päivärytmiä.

Suun terveydenhuolto tärkeää

Iän myötä Nellillä alkoi olla yhä enemmän vaivoja. Kun Nelli oli 17-vuotiaana röntgenkuvauksessa, eläinlääkäri havaitsi kissavanhuksella alkuvaiheessa olevan hammassyöpymän, jota hoidettiin poistamalla yksi hammas leikkauksessa ja putsaamalla purukalusto hammaskivestä. Jälkihoidosta piti huolen tulehduskipulääke.

Lemmikin suun terveydestä kannattaa pitää huolta. Hampaat on syytä tarkastuttaa eläinlääkärillä säännöllisesti vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä. Kissan normaaliin syömiseen ja suun toimintaan on hyvä kiinnittää huomiota. Välillä kannattaa itsekin kurkata lemmikin suuhun ja varmistaa, ettei hengitys haise pahalle.

Hammassyöpymähavainnon jälkeen tarkkailin, että Nelli söi normaalisti ja ettei syöminen tuottanut kipua. Kurkkasin sen suuhun säännöllisesti, vaikka kaveri ei siitä alkuun tykännytkään. Kerran sainkin kynsistä kunnolla käteeni.

Nelli ikääntyi ja menetti hampaita, aloin tarjota sille helposti purtavaa monipuolista ravintoa. Pehmeää ja pieneksi pilkottua lihaa sen oli helpompi syödä. Ruokakaupoissakin on tarjolla hyvä valikoima monipuolisia ja maukkaita senioriruokia, jotka kelpasivat nirsolle Nellille.

Monet lemmikin omistajat kauhistelevat aivan turhaan hampaiden poistoa. Esimerkiksi kissa ja koira pärjäävät ihan hyvin ilman purukalustoa ja voivat paremmin, kun kipeät hampaat eivät ole niiden kiusana.

Nivelrikko vaivaa seniorimirrejä

Nivelrikko on yleinen mutta vaikeasti havaittava ikäkissojen sairaus. Nivelrikon oireet ovat lievähköjä ja vaikeasti tunnistettavia. Eläimen liikkuminen voi olla jäykkää, ja kissa saattaa olla haluton hyppäämään. Kankeus ja väsymys tupataan yleensä laittaa vanhuuden piikkiin. Nellillä nivelrikko todettiin sen ollessa 16-vuotistarkastuksessa eläinlääkärillä.

Nivelrikkoisen kissan painoa on tarkkailtava, sillä ylipaino rasittaa niveliä ja pahentaa oireita. Nelli oli normaalipainoinen, joten sen painoa ei onneksi tarvinnut alkaa pudottaa. Sairautta hoidettiin tulehduskipulääkkeillä ja omega3-rasvahappovalmisteilla.

Koska Nellin takajalkojen lihaksisto oli surkastunut ja lonkat arat, seurasin sen liikkumista päivittäin. Lelut eivät enää jaksaneet kiinnostaa nivelvaivaista, mutta välillä kissavanhus riehaantui juoksemaan rallia pitkin asuntoa. Kissan kunto vaihteli päivittäin. Toisinaan Nelli kävi vain syömässä ja meni takaisin nukkumaan. Se tykkäsi makoilla iltaisin nojatuolissa ja oleilla ihmisten lähellä. Nelliä sai silitellä ja harjata. Joskus se puri harjaa, jos kampaussessio kesti liian kauan. Kesäisin Nelli viihtyi parvekkeella, jossa se bongaili lintuja.

Eläimen ehdoilla elämän ehtoopuolella

Vielä viimeisimpinä vuosinaan Nelli hyppäsi joka yö nukkumaan viereeni. Iltatoimenaan kissamummo halusi aina pestä perheen nuorimman kissan, jolle se oli kuin emo. Punnitsin Nellin säännöllisesti ja vein sen kerran vuodessa eläinlääkäriin senioritarkastukseen ja verikokeisiin.

Nelli oli hyvin kranttu ruoan suhteen; mikä tahansa ei nirsoilijalle kelvannut. Jos se sai yhtenä päivänä hyytelöä, seuraavana päivänä se ei kelvannut. Toisinaan minun oli käytävä vielä illalla kaupassa ruokaostoksilla, kun rouva ei suostunut syömään mitään tarjolla olevaa vaan vaati esimerkiksi moussea!

Nellillä oli vanhoilla päivillään useita sairauksia, mikä edellytti minulta valppautta. Seurasin, että lääkkeet tehosivat, ettei kissalla ollut kipuja ja ettei mitään poikkeavaa ilmaantunut. Halusin tarjota Nellille pitkän, hyvän ja nautinnontäyteisen elämän. Maaliskuussa 2016 nivelrikko vei voiton ja äityi niin pahaksi, että Nelli lähti kissojen taivaaseen Alma-kissan luokse.

TEKSTI | Heidi Dahlman

Juttu on julkaistu HESYn jäsenlehden numerossa 2/2017.

Kissan parodontiitti

By | Blogi

Mikä se on?

Parodontiitti on hampaiden kiinnityskudosten tulehdustila. Se alkaa yleensä ientulehduksesta ja voi hoitamattomana levitä leukaluuhun saakka. Parodontiitti on kivulias vaiva, ja se on yleisin syy kissojen hampaiden irtoamiselle tai poistamistarpeelle. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 85% yli 4-vuotiaista kissoista kärsii jonkinasteisesta tulehdustilasta suussaan.

Miten se ilmenee?

Parodontiitti voi ilmetä pahanhajuisena hengityksenä, ienten punoituksena, kuolaamisena, puremisvaikeuksina (mikä voi näkyä sotkuisina syömätapoina) tai vaisuna ruokahaluna. Kissa saattaa myös hangata tassulla suutaan. Kissat ovat kuitenkin taitavia peittämään kipunsa ja usein hammasvaivat havaitaankin eläinlääkärin tarkastuksessa.

Miten sitä hoidetaan?

Hoito riippuu tulehdustilan vakavuudesta. Jos kissa kärsii vasta ientulehduksesta eikä tauti ole vielä päässyt jäytämään kudoksia, eläinlääkärin tekemä perusteellinen hampaiden ja ientaskujen puhdistus saattaa riittää. Jos tauti on jo heikentänyt hampaan kiinnityskudoksia, muutoksia ei saada enää peruutettua, vaan tarvitaan juurihoito tai hampaanpoisto. Hoitotoimenpiteet tehdään nukutuksessa.

Voiko sen estää?

Suun tulehdusten syntymekanismi on kissoilla aivan sama kuin ihmisilläkin: ientaskuihin muodostuu hammaskiveä ja plakkia, jotka tulehduttavat ikenen. Sieltä tulehdus voi levitä edelleen muihin leuan kudoksiin. Tulehduksia voi estää tutulla tavalla: hampaita harjaamalla. Kissoille valmistetaan erityisesti niille suunniteltuja hammasharjoja sekä hyvänmakuisia hammastahnoja. Kissan hampaat tulisi harjata ainakin kolme kertaa viikossa. Aikaa yhteen harjauskertaan kuluu pari minuuttia. Aikuisenkin kissan saa opetettua hampaidenhoitohetken sietämiseen, kunhan varaa projektiin aikaa, kärsivällisyyttä ja kissalle maistuvan hammastahnamerkin. Opetusvinkkejä – ja kokonaisia koulutusohjelmiakin – löytyy netistä.

Myös ruokavalio on tärkeä osa kissan suun terveyden ylläpitoa. Kissalle kannattaa tarjota useamman kerran viikossa kokolihaa ja rustoja (ei luita!) järsittäväksi. Saatavilla on myös erityisesti hampaiden hoitoon kehitettyjä teollisia ruokia.

Kuinka vakava tauti on?

Parodontiitti aiheuttaa kissalle kipuja ja voi johtaa hampaiden menetykseen. Kissoille ei tehdä tekohampaita, joten kissan omasta purukalustosta kannattaa pitää huolta! Tulehtuneen suun bakteerit voivat myös päätyä verenkierron mukana tulehduttamaan sisäelimiä, joten paikalliselta vaikuttavalla tulehduksella voi olla hyvinkin laajat vaikutukset. Ihmisillä parodontiitti korreloi lyhyemmän eliniän kanssa, ja tutkimusten valossa vaikuttaisi siltä, että näin on myös koirilla, kissoilla ja muilla eläimillä.

TL;DR

Parodontiitti on kivulias, ientulehduksesta alkava hampaiden kiinnityskudosten tulehdus, joka voi johtaa kissan hampaiden irtoamiseen. Parodontiitti on kissoilla yleinen vaiva, mutta helposti ehkäistävissä hampaiden harjauksella ja oikealla ruokavaliolla. Parodontiitin hoitotoimenpiteet vaativat nukutuksen ja ne hoitaa eläinlääkäri.

Lahjoituksilla hankitaan terveyttä ja hyvinvointia

By | Blogi

Facebookin käyttäjien on ollut viime vuoden heinäkuusta lähtien mahdollista järjestää keräys HESYn eläinten hyväksi vaikkapa syntymäpäivänsä kunniaksi. Mahdollisuuteen on tartuttu innokkaasti. Synttärisankarit ja heidän anteliaat ystävänsä ovat tähän päivään mennessä keränneet HESYn kodittomille kulkureille jo toistakymmentä tuhatta euroa.

Facebook-keräysten tuotoilla on saatu hankittua aimo kasat eläintenruokaa ja kissanhiekkaa, mutta niillä on myös katettu usean eläimen erikoislääkärikuluja. Monet HESYn hoiviin päätyvät eläimet tulevat kotiinlähtökuntoon perushoidolla, johon kuuluvat rokotus, madotus, leikkaus, tunnistusmerkintä, hyvä ravinto ja hellä hoiva. Toisinaan vastaan tulee kuitenkin kimurantimpia tapauksia, joissa tarvitaan erityishoitoa ja ulkopuolisten asiantuntijoiden apua.

Hurtsaa haukottaa.

Hurtsa-kolli on arvonsa tunteva, tyyni herra, jonka silmät oireilivat: oli rähmimistä, punoitusta, turvotusta. Aluksi oireet vaikuttivat tavanomaisilta tulehdusoireilta, mutta tulehduslääkitys ei niihin purrut. Sitten oireet alkoivat vaikuttaa allergisilta, sillä Hurtsan silmiä alkoivat ärsyttää myös kissanhiekka ja päivänvalo. Sen elinolot piti muuttaa kokonaan silmien rauhoittumisen toivossa. Hurtsa kävi silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin pakeilla ja sai hoitosuunnitelman lääkityksineen ja elinolosuosituksineen. Tarkkaa diagnoosia Hurtsan vaivalle ei löytynyt, mutta silmät ovat pysyneet ylläpitohoidolla kunnossa, ja Hurtsa viettää nyt kissanpäiviä omassa kodissa.

Paloma

Suloinen Paloma-neitonen luovutettiin HESYlle, koska omistajat katsoivat sen ”osoittavan mieltään” pissailemalla vääriin paikkoihin. HESYllä lähdettiin oitis selvittämään kissan terveydentilaa (useinhan pissaongelmien taustalla on sairaus) ja kävi ilmi, että Paloma kärsi virtsakivistä. Eikä edes tavanomaisista virtsakivistä, vaan oksalaattikivistä, joita ei saada hoidettua liuotushoidolla vaan jotka on pakko poistaa kirurgisesti. Jos Paloma ei olisi päässyt leikkaukseen, kivuliaat virtsakivet olisivat voineet ajan myötä aiheuttaa kuolemaan johtavan tukoksen. Nyt, leikkauksen jälkeen, Paloma voi mainiosti, on täysin oireeton ja on löytänyt uuden kodin.

Mietteliäs Matti.

Matti-katti kärsi yskästä. Oireiden mukainen viruslääkitys ei auttanut. Seuraavaksi koitettiin antibioottia bakteeriperäisen tulehduksen varalta, mutta silläkään ei ollut vaikutusta. Matti vietiin keuhkoröntgeniin, jotta saataisiin selville, mitä sen keuhkoissa ja hengitysteissä oikein tapahtuu. Matilla diagnosoitiin astma. Nyt Matilla on oikeat lääkkeet ja oma koti, ja se on lähes oireeton.

Hans lähikuvassa.

Viime talven aikana HESYn hoidossa on ollut harvinaisen paljon kaneja. Kanien sterilointeja ja kastrointeja ei voida tehdä HESYn eläinlääkäritiloissa, mutta leikkauksilla on lemmikkikaneille kiistattomia terveyshyötyjä – ja yllätyspoikueiden estäminen on tärkeää! HESYn kanit lähetetään leikattavaksi asiantuntevalle eläinlääkäriasemalle. Viime kuukausien aikana on leikkautettu 11 kania ja sekä leikkaukset että toipumiset ovat sujuneet hienosti. Näistä pupusista moni etsii vielä rakastavaa loppuelämän kotia, käy tutustumassa!

HESYn eläimet ja ihmiset haluavat kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajia! Yhdessä pystymme auttamaan kodittomia kulkureita uuden, paremman elämän alkuun.

Populaatiokissoista sylikissoiksi: Simon ja Jönssin tarina

By | Blogi, Blogi

Kaisa Rantala päätti yhdessä avopuolisonsa Raine Kuosmasen kanssa tarjota paremman tulevaisuuden kahdelle onnekkaalle populaatiokissalle, Simolle ja Jönssille. Nyt Kaisa kertoo, miten kahdesta populaatiokissasta kuoriutui rakkaudella ja kärsivällisyydellä kaksi hellyydenkipeää kotikissaa.

Miksi päätitte adoptoida kissoja HESYltä?

Ylhäältä alkaen: Jönssi, Simo ja Taavi

Haluamme aina ottaa meille kissan tai kissoja, jotka oikeasti tarvitsevat kotia. Jokainen kissa on mahtava tyyppi! Kaikilla on oma persoonansa ja on aina etuoikeus tutustua kissaan. HESY on meitä lähin eläinsuojeluyhdistys, joten sieltä on helppo ottaa kissa. Arvostamme sitä, että HESY on kissojen suhteen rehellinen: jos niillä on sairauksia tai esimerkiksi merkkailuongelmaa, siitä kerrotaan heti. Lisäksi HESYltä otettaessa kissoilla on rokotukset ja madotukset kunnossa, mikä sekin helpottaa kotiutumista, kun ei heti tarvitse lähteä eläinlääkäriin tai alkaa sylitellä ja ottaa jotain pahanmakuisia matolääkkeitä.

Olimme avoimia vaihtoehdoille, kun menimme HESYlle. Kuljimme kopilta toiselle lukien kuvauksia kodittomista kissoista. Simon ja Jönssin kohdalla totesimme, että niin, miksipä ei saman tien kaksi kissaa? Simo ja Jönssi sopivat hakuumme täydellisesti: nuoria poikia, joilla ei ollut perussairauksia. Tiesimme, että populaatiokissoissa olisi haastetta, mutta meillähän oli parhaimmillaan jopa yli 20 vuotta aikaa! Ajattelimme myös, että seurallinen Taavi-kissamme saattaisi hyvinkin näyttää nuorille pojille esimerkkiä sylikissan elämästä. Luotimme siihen, että ajan kanssa saisimme Simosta ja Jönssistä hyvät ja läheiset ystävät meille. Oli mukavaa huomata, miten paljon oletettua nopeammin se tapahtui.

Miten kotiutuminen sujui?

Kotiutuminen sujui yllättävän hyvin. Pojat olivat ihan uskomattoman uteliaita heti alusta alkaen. Meitä ne jännittivät tosi paljon, mutta omista kopeistaan ne tulivat ulos heti ja haistelivat kaikkea mahdollista. Myös ruoka maistui välittömästi. Taavi ei reagoinut millään tavalla uusien kissojen hajuihin ja ääniin, joten ajattelimme kokeilla, miten kasvokkain kohtaaminen sujuisi – siis jo ensimmäisen illan aikana. Taavi meni heti haistelemaan poikia, mutta pojat vähän jännittivät Taavia ja sihisivät ja suhisivat muutaman kerran. Kuitenkin rohkea tutkimusmatka uudessa kodissa oli niin mielenkiintoinen, että pelko unohtui nopeasti.

Jo hyvin varhain kävi selväksi, että Simo on pojista se rohkea ja Jönssi taas seuraa Simoa kaikessa. Pojat rohkaisivat alusta alkaen toisiaan ja Taavin esimerkistä oli varmasti hyötyä. Pidimme kiinni rutiineistamme ja pojat saivat totutella niihin. Olimme ja elimme käytännössä ihan normaalia, rauhallista elämäämme, mutta olimme koko ajan valmiina antamaan hellyyttä ja osoittamaan huomiota, jos sitä kaivattiin.

Uskomme, että avain poikien nopeaan kotiutumiseen on ollut se, ettemme pakota niitä mihinkään, vaan kunnioitamme niiden omaa tilaa. Ne saavat olla, elää ja tehdä asioita ihan omaan tahtiinsa. Juttelemme kissoillemme paljon ollessamme kotona ja tarjoamme kättä puskettavaksi, mutta emme mene häiritsemään esimerkiksi kissojen unia tai peseytymishetkiä. Kyllä kissasta näkee, jos se haluaa rapsutuksia. Lisäksi rakensimme hyvää suhdetta poikiin leikkimällä niiden kanssa. Tärkeää on myös hakea ystävällistä katsekontaktia ja osoittaa luottamusta ”siristelemällä”.

Millaisia haasteita kohtasitte kotiutumisessa?

Pojat olivat aluksi arkoja ja varautuneita ihmisiä kohtaan. Vieläkin, puolisen vuotta meillä asuneina, ne suhtautuvat uusiin ihmisiin varauksella. Jönssi menee aina ihan kokonaan piiloon, kun ovikello soi. Simo menee johonkin tarkkailupaikkaan, kuten televisiotason alle, ja tarkkailee tilannetta hetken sieltä, ja tulee sitten tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Jönssi lämpenee hitaammin, mutta Simon rohkeus rohkaisee myös sitä. Jos vieras istuu sohvalla tunninkin, hän saa molemmat pojat luokseen, yhden yhteen reiteen kiinni ja toisen toiseen. Ja silittää pitäisi koko ajan.

Sylissä pojat eivät tietenkään olleet tottuneet olemaan, joten sitä on pitänyt opetella. Aloitimme sylissäoloharjoitukset vasta, kun pojat luottivat meihin täysin. Aluksi kaksi sekuntia sylissä, seuraavalla kerralla ehkä jo kolme. Aikanaan viisi, sitten kymmenen. Pidämme tärkeänä sitä, että tilanteet ovat miellyttäviä: juttelemme pojille mukavia koko ajan ja paijaamme niitä samalla, ja kehumme niitä vuolaasti ja palkitsemme herkuilla sylittelyn jälkeen. Lisäksi olemme alusta asti laskeneet ne nätisti lattialle heti, kun ne ovat osoittaneet ensimmäisiä merkkejä rimpuiluaikeista.

Vieläkään pojat eivät vietä rajattomasti aikaa syliin otettuina, vaan olemme päässeet noin puoleen minuuttiin. Kynsiä olemme saaneet jo leikattua kummaltakin, mikä on ollut valtava onnistuminen.

Miten Simo ja Jönssi voivat nykyään?

Simo köllöttelee

Jönssistä kuoriutui täysi mammanpoika ja sylikissa, mukavuudenhaluinen köllöttelijä. Simosta taas kuoriutui utelias ja kaikessa mukana oleva aktiivinen kissa, joka istuu seurana, kun teemme ruokaa ja seuraa uteliaana jopa imurointia. Se auttaa myös pöytien pyyhkimisessä saalistamalla rättiä.

Sekä Simo että Jönssi rakastavat läheisyyttä. Pojat tulevat mielellään itse syliin, kun istumme esimerkiksi sohvalla. Kun nukun päiväunia sohvalla, ne tulevat aina viereen tai kyljen päälle nukkumaan. Jönssillä varsinkin on päiviä, jolloin se ei muuta haluaisi tehdäkään kuin vain nukkua sylissä ja ehkä jahdata kursoria, jos yritämme tehdä tietokoneella töitä.

Parasta on arki. Meidän ihana, rauhallinen arkemme, joka on täynnä rakkautta. Kun saamme kissan syliin kehräämään, ja sitä saa paijata. Kun kissa katsoo syvälle silmiimme katse täynnä kiitollisuutta ja rakkautta. Kun meihin luotetaan niin paljon, että syliimme nukahdetaan. Nämä ovat kissanomistamisen parhaita puolia.

Teksti: Krista Hagman

Pentutehtailu aiheuttaa surua ja kärsimystä

By | Blogi, Blogi

Valistuskampanjoista huolimatta pentutehtailtujen pentujen määrä Suomessa lisääntyy. Ilman kysyntää ei olisi tarjontaakaan – miksi ihmiset sitten tukevat pentutehtailijoita? Varsinkin pienten suosittujen rotukoirien hankinnassa voi kulua aikaa ja rahaa, ja jotkut eivät jaksa odottaa pentua vastuulliselta kasvattajalta. Toiset taas ajattelevat pelastavansa pennun pentutehtaasta ja tulevat samalla tukeneeksi pentutehtailijaa. Joku ei ehkä pysty vastustamaan pientä suloista koiranpentua, joka on myynnissä huokeaan hintaan auton takakontissa tai netin myyntipalstalla. Jotakuta ei ehkä edes kiinnosta pennun tai emon taustat, kunhan saa koiranpennun halvalla ja heti.

Lokakuussa 2018 eläinsuojeluneuvojan Minna Pellisen Facebook-päivitys pentutehtailusta kohahdutti. Pellisen jakama kuva jätesäkkeihin pakattujen pentutehtaassa kaltoinkohdeltujen emo- ja isäkoirien ruumiista järkytti ja ihmetytti. Kuitenkin jo tammikuussa 2019 uutisoitiin uudesta järkyttävästä pentutehtailusta Itä-Helsingissä. Naisen kotoa löytyi 26 erittäin huonokuntoista koiraa, joista jokainen jouduttiin lopettamaan. Pentuja nainen myi netin myyntipalstoilla ja sosiaalisen median sivustoilla.

Pentutehtailu aiheuttaa suurta kärsimystä koiravanhemmille, joista ei pidetä huolta – koirien elinolosuhteet ovat usein järkyttävät; ilman ruokaa, vettä, virikkeitä ja liikkumatilaa. Emokoiria astutetaan jokaisesta juoksusta, mikä on vaarallista narttukoiran terveydelle. Pennuistakaan ei huolehdita riittävästi ja monesti ne jätetään myös rokottamatta siinä toivossa, että ne ehdittäisiin myydä ennen kuin laiminlyönnin oireet alkavat näkymään joko pennun terveydessä tai käytöksessä. Pentutehtailusta aiheutuu surua ja ylimääräisiä kuluja myös pentujen ostajille, kun sairasta pentua käytetään eläinlääkärissä ja hoidosta huolimatta laiminlyödyt pennut eivät aina selviä hengissä.

Pentutehtailijat pyrkivät tekemään mahdollisimman suurta voittoa, välittämättä pentujen tai koiravanhempien hyvinvoinnista. Pentutehtailusta langetettavat tuomiot ovat pieniä eikä kiinnijäämisen riski pelota. Pentutehtailijat yrittävät vedota ihmisten säälintunteeseen, joka saa monen pentutehtailua vastustavankin pään pyörälle. Koiranpennut ovat niin suloisia, että niillä sulattaa kaikkien sydämen. Pentua etsiessä pitää muistaa varoitusmerkit, jotka osoittavat pentutehtailuun.

Vaikka koirien pentutehtailu on huomattavasti yleisintä, on viranomaisten tietoon tullut myös tapauksia, joissa kissoja ja kaneja on kasvatettu puutteellisissa oloissa pentutehtaissa. Kissanpentuja tehtaillaan jopa aiempaa enemmän. Lemmikkiä etsiessä pitää eläimestä riippumatta olla tarkkana, jos haluaa löytää itseen terveen, hyväkäytöksisen ja vastuullisesti kasvatetun kumppanin.

Ennen kuin päätät ostaa pennun

Käy katsomassa pentua useammin kuin kerran, sillä pentutehtailijat eivät siihen yleensä suostu. Tarkista silloin, että emo on terve ja eläinten elinympäristö on siisti. Pyydä nähdä terveystarkistuksesta todistus tai rokotuskortti – näin voit varmistua siitä, että pentu on terve ja rokotettu. Pyydä nähtäväksi myös rotukoiran tai -kissan rekisterikirja, tai todiste siitä, että prosessi on aloitettu. Rotukissan rekisteröintiä ei voi tehdä jälkikäteen, vaikka myyjä niin väittäisikin. Kasvattajan tulisi huolehtia myös pentujen tunnistusmerkinnästä eli mikrosirutuksesta. Voit myös tarkistaa, löytyykö myyjän numero numerotiedustelusta; pentutehtailijat käyttävät usein prepaid-liittymiä, joita on lähes mahdoton jäljittää.

Älä koskaan ota pentua, joka ei ole vielä luovutusikäinen; koirat ovat luovutusikäisiä aikaisintaan 7-8-viikkoisina, kissat taas 12-viikkoisina. Vastuullinen kasvattaja ei yritä kaupitella liian nuoria pentuja, sillä liian aikainen vieroitus voi aiheuttaa pennuille erilaisia käytöshäiriöitä. Vastuullisten kasvattajien lisäksi lemmikkejä voi hankkia luotettavista eläinsuojelujärjestöstä tai löytöeläintaloista, jolloin pääset antamaan kodin eläimelle, joka sitä todella tarvitsee.

Teksti: Krista Hagman

Karvaiset kaverit hengenpelastajina

By | Ajankohtaista, Blogi
Häpi pelasti perheensä tulipalon alta viime hetkillä. Kuva: Suomen Kissaliitto ry


Suomen Kissaliitto myöntää sankarikissan arvonimen kissoille, jotka ovat pelastaneet ihmishenkiä tai auttaneet ihmistä välttymään vaaratilanteelta tai vaikkapa sairaskohtaukselta. Sankaruus korostaa positiivisella tavalla eläimen kyvykkyyttä ja merkityksellisyyttä ihmiselle.

Ensimmäiset sankarikissat palkittiin vuonna 2014. Sittemmin sankarin arvonimiä on myönnetty kissoille vuosina 2015 ja 2017. Sankarikissan arvonimellä on vuosien saatossa palkittu kissoja, jotka ovat pelastaneet perheitään tulipaloista ja olleet perheenjäsentensä tukena ja turvana esimerkiksi heidän terveytensä heiketessä. Sankarit ovat tällöin vaistonneet ja varoittaneet terveydentilan muutoksista kotiväkeään.

Sankarikissoja moneen lähtöön

Vuonna 2017 Suomen Kissaliitto myönsi sankarikissan arvonimen neljälle kyvykkäälle kehrääjälle. Nämä tuoreimmat sankarit ovat Sofi, Roope, Dalton ja Häpi.

Sofi on cornish rex -rotuinen kissa, kasvattajanimeltään FI*Saca’s Sloane Shopie, joka pelasti sairauskohtauksen saaneen isäntänsä. Sofin omistaja oli ollut jo aiemmin päivällä huonovointinen, mutta hänet lähetettiin sairaalasta kotiin. Kotona isäntä vaipui tajuttomuuteen ja kärsi hengityskatkoksesta. Silloin neuvokas kissaneiti pyrki kaikin tavoin saamaan isäntänsä havahtumaan. Sofi talloi hänen rintakehäänsä, pesi tämän kasvoja ja huusi kovaäänisesti, mikä tuotti tulosta. Isäntä palasi tajuihinsa juuri sen verran, että pystyi soittamaan ambulanssin. Pelottavasta tilanteesta selvittiin Sofin ansiosta sairaalahoidolla.

Roope-kissa Uudestakaupungista korvaa nyt itse saamaansa apua. Uudenkaupungin Sanomien mukaan Roope oli joutunut hylätyksi. Kissan nykyinen omistaja löysi pienen Roope-pennun aikoinaan jätteiden joukosta. Nyt avustajakissaksi asti koulutettu lahjakas Roope toimii kotonaan emäntänsä ja tämän henkilökohtaisen avustajan korvaamattomana apurina.

Emäntä kärsii eri sairauksista, joihin liittyy verensokerin laskua, epileptisiä kohtauksia ja hengityskatkoksia. Roopen kerrotaan tunnistavan nämä oireet. Sankarikissa osaa myös kiinnittää henkilökohtaisen avustajan huomion, kun emäntä tarvitsee apua. Roope on valmiudessa kellon ympäri ja valmiina herättämään avustajan huomatessaan, ettei emännällä ole kaikki hyvin.

Roope valvoo eri sairauksista kärsivän emäntänsä vointia. Kuva: Suomen Kissaliitto ry

Niin ikään Dalton-kissa Vaasasta vainuaa laskeneen verensokerin ja varoittaa asiasta emäntäänsä. Aikainen hälytys auttaa välttämään liian alhaisesta verensokerista aiheutuvat kohtaukset ja insuliinisokin. Dalton huolehtiikin perheensä ja emäntänsä hyvinvoinnista taukoamatta. Havaitessaan emäntänsä verensokerin laskevan Dalton kiinnittää tämän huomion. Tarvittaessa kissa herättää emäntänsä kovaäänisesti naukuen ja hänen päällään tallustaen. Emännän sanoin Dalton on ollut ”hengenpelastaja jo kerta toisensa jälkeen”.

Urhea Happyday eli Häpi-kissa pelasti perheensä tulipalon alta juuri viime hetkillä. Häpin kerrotaan havahtuneen yöllä tulipalon merkkeihin ja savuun. Pakenemisen tai jähmettymisen sijaan tämä karvainen sankari juoksi oitis herättämään nukkuvan emäntänsä, joka ehti ulos hälyttämään palokunnan. Savun keskeltä pelastui myös Häpin kissakaveri Sunnyday eli Sani, joka oli jo tuupertunut tiedottomaksi sängyn alle, mutta elpyi pian emännän vietyä kissan ulos. Tulipalo osoittautui myöhemmin sähkövian aiheuttamaksi. Palohälyttimen paristot olivat loppuneet, mutta onneksi perhettä oli suojelemassa Häpi-kissa.

Arjen sankaruutta

Sankaruus ei tarkoita aina urotekoja hätätilanteissa, vaan myös arjen sankaruutta. Eräs vuoden 2014 sankarikissoista on Mörri, joka pitää dementiaa sairastavan omistajansa kiinni elämässä. Suomen Kissaliitto kuvaa Mörrin merkitystä haltijalleen seuraavasti: ”Mörri ei välttämättä ole pelastanut omistajansa henkeä konkreettisesti, mutta pelastaa hänet elämään joka päivä.”

Moni kissanomistaja allekirjoittaneekin väittämän, että kotitiikerissä on usein sankariainesta. Vaikka monen mielessä elää sitkeästi käsitys, jonka mukaan kissa on välinpitämätön yksineläjänä, tieteellinen näyttö osoittaa muuta. Animal Cognition -lehdessä julkaistujen artikkelien “What’s inside your cat’s head?” ja “Man’s other best friend” mukaan oman ihmisen on todettu olevan tärkeä kanssaeläjä etenkin kotikissalle. Kissojen on todettu seuraavan omistajansa eleitä ja mielialaa ja peilaavan omaa käytöstään näihin. Samoin kissan on todettu kommunikoivan ihmisensä kanssa varsin eri tavalla kuin tuntemattomien kanssa.

Vaikka kissan mielenmaisemaa on tutkittu vasta vähän, tulokset ovat suuntaa-antavia. Testeissä on havaittu, että kissoilla on kyky muistaa havaittuja, mutta välittömästä näköpiiristä pois siirrettyjä kohteita. Lisäksi on todettu, että kissojen pitkäaikaismuisti on hyvä ja tapa kommunikoida verrattain monipuolinen. Kissoilla voidaan tämän lisäksi erottaa eri persoonallisuustyyppejä. Koiraa kuvataan usein ihmisen parhaaksi ystäväksi, mutta kissa on eittämättä ihmisen toinen paras ystävä. Vaikka mielipidepalstojen koiranleuat saattavatkin toisinaan muuta väittää, myös kissa kiintyy ihmiseensä.

Porkkanoilla palkittu sankarikoira

Sankarikoira Lassi pelasti isäntänsä sortuvan katon alta. Lassi on adoptoitu uuteen kotiinsa HESYltä. Kuva: Sinikka Rahikainen

Koirienkin riveistä löytyy sankareita. Suomen Kennelliitto myöntää sankarikoiran arvonimiä vuosittain koirille, jotka ovat toiminnallaan vaikuttaneet yhden tai useamman ihmishengen pelastumiseen. Vuonna 2018 palkittiin 18 sankarikoiraa, joista yksi on HESYltä adoptoitu Lassi. Lassi sai ansaitun sankarikoiran arvonimen pelastettuaan isäntänsä uhkaavasta tilanteesta sortuvan katon alta. Muu perhe – mukaan lukien muut koirasisarukset – oli jo nukkumassa, kun Lassi alkoi poikkeuksellisella tavalla herätellä emäntäänsä kesken unien. Emäntä havahtui ja meni katsomaan, onko jokin hätänä. Tällöin hän huomasi, että olohuoneen katto oli sortumaisillaan ja vaarassa tippua sohvalle nukahtaneen isännän päälle hetkenä minä hyvänsä. Lassin ansioista tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Sankarikoiran 2018 arvonimen lisäksi Lassi pääsi paistattelemaan julkisuudessa. Yle teki neuvokkaasta koirasta jutun ja palkitsi perhettään rakastavan hännänheiluttajan tämän lempiherkuilla: korillisella porkkanoita.

Teksti: Eeva-Mari Virtanen

Lähteet:

Suomen Kissaliitto: kissaliitto.fi
Galvan, Moriah; Vonk, Jennifer: Man’s other best friend: domestic cats (F. silvestris catus) and their discrimination of human emotion cues. Animal Cognition, 2016. Vol 19, ss.193–205.
Vitale (Shreve), Kristyn R.; Udell, Monique A. R.: What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future. Animal Cognition, 2015. Vol 18, ss. 1195–1206.

 

 

Lilianin tarina

By | Blogi, Blogi

Minut löydettiin ulkoa Vantaalta ja vaikka päädyin Viikin löytöeläintalolle, jostain syystä aikaisempi omistajani ei noutanut minua alkuperäiseen kotiini. Olin tullut hylätyksi ja pennutkin mahassa. 

Lilianin tarina ei alkanut kovin positiivisesti, mutta onneksi Lilian pääsi HESYn kautta hoitokotiin synnyttämään pennut rauhassa, jonka jälkeen niin pennut kun Liliankin päätyivät HESYlle. Pennut saivat omat kodit ja kaunis Lilian oli osunut Longzhun ja hänen tyttärensä silmiin HESYn nettisivuilla. Ja niin he tulivatkin katsomaan Liliania paikan päälle.

Sitten yksi päivä kaksi mukavaa ihmistä tuli katsomaan minua, siis juuri vain minua! Toinen oli vähän pienempi, ihmispentu ilmeisesti. Kuulin heidän juttelevan yhden mukavan hoitajan kanssa minusta ja ihan kun olisin kuullut, että he haluaisivat viedä minut kotiinsa. Kuinka onnekas olinkaan, he olivat siis minun tuleva perheeni.

Lilianin tulevaisuus kirkastui kuitenkin reippaasti uuden kodin löytymisen myötä. Longzhun tytär oli kokenut olonsa yksinäiseksi ollessaan yksin kotona, mutta onneksi Lilian oli tulossa pelastamaan tältä yksinäisyydeltä.

Ei mennyt kauaakaan ensi tapaamisestamme, kun uusi perheeni tuli uudestaan HESYlle ja nyt heillä oli koppa mukanaan. Olen ollut ennenkin tuollaisessa. Tiedän, että sillä siirrytään paikasta toiseen, mutta pelottava se on joka kerta. Kuitenkin taas sinne suostun pienellä kannustuksella ja matka kotiin alkoi. Matka oli jännittävä ja kun pääsimme perille, oli talo ihan oudon hajuinen ja kaikki oli vierasta. Kovasti minua kuitenkin kiinnosti tutkia ja olihan uuden perheeni hajuja talo täynnä, joten tämän on pakko olla se koti. Varovasti tutkailtuani talon läpi varmistuin, että tämä on ihan kiva paikka. Kaikki tarvittava löytyy ja ihmiset on vieläkin mukavia. Täällä on hyvä olla.

Sosiaalinen Lilian kotiutui upeasti uuteen kotiin jo heti ensimmäisenä päivänä. Uudessa kodissa riitti uteliaalle kissalle tutkittavaa ja tilaa taas juosta ja leikkiä. Energiaahan Lilianilta ei puutu. Lilianin ulkona asuneen kissan vaistot olivat alkuun vielä nähtävissä, esimerkiksi ruuan puute näkyi oksennustenkin syömisellä, mitään ei jätetty hyödyntämättä. Pian kuitenkin Lilian huomasi, että ruokaa riittää ja kukaan ei aio hylätä häntä enää ja antaa nykyään palvelijan siivota sotkunsa. Lilian on selvästi onnellinen kotikissana.

Täällä kodissa on mukava ikkuna josta näkee ulos suoraan omenapuulle. Joka aamu istun ikkunalla vahtimassa ettei nuo viheliäiset oravat ja linnut vie kaikkia omenoita. Tykkään kertoa havainnoistani myös ihmisystävilleni ja välillä epäilen, että he ymmärtävätkin minua. Välillä pääsen näkemään lintuja ja oravia ulkonakin. Siellä minulla tosin on aina hihna, jotta en eksyisi perheestäni, enkä pääse kunnolla näyttämään noille viheliäisille omenavarkaille. Ulkoilu on kuitenkin lempipuuhaani nyt, kun tiedän olevani turvassa, eikä minun tarvitse enää saalistaa taltuttaakseni nälkäni. 

Longzhun tyttären tai Lilianin ei tarvitse enää olla yksin. Yhdessä he voivat leikkiä ja opetella yhdessä mitä kaikkea kotikissan elämään kuuluukaan. Lilian on myös herkkä kissa ja huomaa jos olet surullinen ja tulee lohduttamaan. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kun kissan hurina.