Muutos tuli, ruokahalu meni

By | Blogi | No Comments

Kuva: Oana Badiu

Kissat ovat tapojensa orjia. Ne rakastavat rutiineja ja vihaavat muutoksia. Kaikenlaisia muutoksia. Myös muutokset parempaan (kuten muutto löytöeläinkodista omaan kotiin) saavat kissan henkisen tasapainon hetkeksi pois tolaltaan. Itsevarmat ja rohkeat kissat tokenevat nopeasti, mutta arat mirrit voivat omaksua hyvinkin merkillisiltä näyttäviä tapoja hallitakseen muutoksen aiheuttamaa stressiä. Ihmisille hermoja raastavin lienee vääriin paikkoihin pissaaminen (= kissa merkitsee tilaa omalla hajullaan rauhoittaakseen itseään), mutta kissalle vaarallisin on ruuasta kieltäytyminen. Kyse voi olla stressin aiheuttamasta ruokahalun puutteesta, tai sitten kissa ei syystä tai toisesta uskalla rentoutua ympäristössään siinä määrin, että paneutuisi atrialle.

Onko sinullekin kerrottu, että ”ei eläin itseään nälkään tapa” ja ”kyllä se syö jos sillä on nälkä”? Älä usko näihin kansanviisauksiin! Syömättömyydestä voi tulla kissalle uusi ”normaali”, jota ylläpitämällä se pitää elämänsä mukavassa muuttumattomuuden tilassa. Paastoaminen on kissoille hyvin vaarallista. Kun kissat eivät syö eivätkä näin saa proteiinia, ne kuluttavat energiantarpeen kattamiseksi rasvavarantojaan. Ennen kuin rasva muuttuu energiaksi, sen prosessoi maksa. Lihansyöjä-kissan maksa ei ole kovinkaan hyvä muuttamaan rasvaa energiaksi ja tarvitsisi tähän prosessiin avuksi proteiinia – jota nälässä kuijottava kissa ei mistään saa. Poltettavat rasvasolut kertyvät kissan maksaan aiheuttaen rasvamaksan. Tila voi alkaa kehittyä jo parin kolmen päivän syömättömyyden jälkeen ja on jatkuessaan hengenvaarallinen. Syömättömyys voi olla kissalle kuolemaksi jo kauan ennen kuin sen rasvavarannot loppuvat.

Jos kissasi ei suostu syömään, on ensisijaisen tärkeää keksiä keino saada sen sisälle ravintoa: tämä ei ole tilanne, jossa taivastellaan kissan nirsoutta tai mietitään kaloreita. Koita tarjota kissalle sen lempiruokia ja erikoisherkkuja. Voimakkaasti tuoksuva ruoka viehättää kissoja enemmän kuin hajuton, ja lämmin ruoka tuoksuu voimakkaammin kuin kylmä. Ruokaa kannattaa siis lämmittää hieman ennen tarjoamista. Laita herkut tarjolle mahdollisimman rauhalliseen paikkaan, jossa kissa tykkää oleskella. Älä jää vahtimaan syökö kissa, vaan anna sen olla yksikseen. Syömättömyys voi laueta, jos kissa lankeaa natustelemaan yhdenkin katkaravun.

Jos herkuilla maanittelu ei auta, kissa tulee ehdottomasti kiikuttaa eläinlääkärille. Kissalle voidaan määrätä ruokahalua herättelevää lääkettä, ja eläinlääkäri voi myös tarpeen tullen opettaa miten kissaa syötetään ruiskulla. Samalla tutkitaan, johtuuko syömättömyys stressistä vai onko taustalla jokin sairaus. Syömättömyys voi olla myös sairauden oire! Monet kissojen sairaudetkin nimittäin laukeavat stressin johdosta.

Kun syömättömyyden tapa on saatu katkaistua (tai sen syy, toivottavasti, hoidettua), voitte palata normaaliin päiväjärjestykseen, jossa kissasi luultavasti nyrpistää nenää eläinlääkärin suosittelemalle täysravinnolle, mutta rakastaa markettien märkämuonaa. Kaikki on taas hyvin!

TL;DR

Jos kissasi ei suostu syömään mitään noin kahteen päivään, vie se ehdottomasti eläinlääkärille. Syömättömyys rasittaa kissan maksaa aivan eri tavalla kuin monien muiden eläinten: se johtaa rasvamaksan kehittymiseen ja voi olla hengenvaarallista. Ruokahaluttomuuden syy tulee aina selvittää.

Ahne, ahneempi, ihminen

By | Blogi | No Comments

Muinaisina aikoina ihmiset käyttivät oravannahkoja ja muiden eläinten turkiksia maksuvälineinä. Niinpä näitä rahanarvoisia eläimiä metsästettiin massoittain ja raakalaismaisesti. Sitten ihminen keksi lyödä metallista taalereita ja paperista seteleitä. Sen jälkeen eläimet eivät enää olleet maksuvälineen roolissa, mutta ne alistettiin välineiksi tehdä rahaa.

Eläimet ovat olleet ihmisten armoilla kaikissa maissa ja niitä on pyydystetty ja tapettu sääliä tuntematta, koska ihminen on ahne. Tässä rumbassa moni laji on kuollut sukupuuttoon. Kivikautisina aikoina tämän on voinut ymmärtää, koska ihmisillä ei ole ollut tietämystä siitä, että eläimet ovat kipua ja hätää tuntevia olentoja. Enää tämä selitys ei mene läpi!

Siitä huolimatta, että tiede on osoittanut eläinten tuntevan tuskaa olennaisesti samalla tavalla kuin ihminen, eläimet nähdään edelleenkin ruoan, vaatteiden ja kenkien raaka-aineena. Lisäksi eläimet alistetaan lääke-, kemian- ja sotateollisuuden koe-eläimiksi ja viihdyttämään ihmisiä niin sirkuksissa kuin härkätaisteluissa. Pentutehtailu kukoistaa, ja alati kasvava matkailu houkuttaa vangitsemaan eksoottisia eläimiä ja tarjoamaan niitä huumattuina selfieiden vetonauloiksi.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että eläinten asiat ovat Suomessa hyvällä tolalla verrattuna Aasian kauhukabinetteihin. Yhtä epäkohtaa ei kuitenkaan voi puolustella toisella. Turkistarhaus on Suomen suuri häpeäpilkku. Ja jatkossa me suomalaiset joudumme häpeämään myös uutta eläinsuojelulakia, mikäli se tulee voimaan siinä muodossa, jossa se oli lausunnolla. Perustavaa laatua oleva puute on se, että lain määräykset on laadittu eläinten käyttötarkoituksen mukaan eikä eläinten lajityypillisten tarpeiden mukaan.

On aivan käsittämätöntä, että vuonna 2018 Suomi säätäisi lain, jossa eläimille ei taata jatkuvaa vedensaantia eikä oikeutta liikkua! Kuvitelkaapa itsenne lehmän, porsaan tai ketun asemaan. Pelkkä ajatuskin siitä, että emme saisi vettä juodaksemme, kuristaa jo kurkkua. Samoin ahdistuisimme, jos emme pääsisi ulos tai liikkumaan. Miksi sitten olisimme valmiit kohtelemaan eläimiä näin julmasti? Emme voi sallia, että laki säädetään maidon-, lihan- ja munantuottajien sekä turkistarhaajien näkökulmasta. Kenelläkään ei voi olla oikeutta kohdella eläimiä huonosti saadakseen enemmän rahaa pankkitililleen.

HESY on antanut lausuntonsa esityksestä eläinten hyvinvointilaiksi. Se on luettavissa ohesta.  

Hannele Luukkainen
HESYn puheenjohtaja

Kuva: Kristina Oinonen

 

Kissan koronavirus

By | Blogi | No Comments

Mikä se on?

Kissojen koronavirukset (FCoV) ovat hyvin yleisiä ja sukua esimerkiksi ihmisten flunssaviruksille. Lähes kissa kuin kissa altistuu jollekin koronaviruskannalle elämänsä aikana. Koronaviruskantoja on monenlaisia ja oireet vaihtelevat olemattomista epämukaviin. Mutatoituessaan koronavirus voi kuitenkin johtaa kissan kuolemaan.

Miten se tarttuu?

FCoV tarttuu kissasta toiseen ulosteiden välityksellä. Ulosteessa ja hiekkalaatikoissa virus elää jopa 7 viikkoa, mutta muuten se elää ympäristössä korkeintaan muutamia päiviä. Epäsuora tartunta esimerkiksi ihmisen kautta on mahdollinen, mutta varsin epätodennäköinen. Yleensä kissat saavat virustartunnan suorassa kontaktissa esimerkiksi jaetun hiekkalaatikon tai hiekkalaatikosta kulkeutuneen hiekan välityksellä.

Miten se ilmenee?

Valtaosa tartunnan saaneista kissoista ei saa mitään oireita. Toisinaan oireina voi olla lievää, itsestään paranevaa oksentelua tai ripulia heti tartunnan jälkeen. Tartunnan jälkeen kissa erittää virusta ulosteeseen yleensä muutaman kuukauden ajan – jotkut tosin voivat jäädä koronaviruksen kantajiksi ja erittää virusta loppuelämänsä.

Joskus koronavirus mutatoituu kissan elimistössä ja aiheuttaa sille FIP:in, kissojen tarttuvan vatsakalvontulehduksen (feline infectious peritonitis). Alkuoireina ovat kuumeilu, väsymys ja ruokahaluttomuus, jotka sopivat monien muidenkin tautien oirekuvaan. FIP on monimuotoinen ja vatsakalvontulehdus on vain yksi sen mahdollisista oireista. Tauti voi aiheuttaa nestekertymiä kissan ruumiinonteloihin (märkä FIP) tai peruuttamattomia vaurioita kissan elimiin (kuiva FIP), eikä parantavaa hoitoa ole. Käytännössä FIP johtaa aina kissan kuolemaan. FIP:iin sairastuvat yleensä alle 2-vuotiaat kissat ja se on onneksi suhteellisen harvinainen: vain 5 -10% koronaviruksen saaneista kissoista kehittää FIP:iin johtavan virusmutaation. Nykytiedon valossa näyttää myös siltä, että mutatoituneet virukset eivät tartu kissasta toiseen, joten FIP ei ole tarttuva – tauti on siis kaikkinensa hieman harhaanjohtavasti nimetty.

Miten sitä hoidetaan?

Hoidot helpottavat kissan oireita, mutta itse virukseen ei ole hoitoa. Valtaosa koronaviruksen saaneista kissoista ei tarvitse tukihoitoja eikä omistaja edes huomaa tartuntaa. Harvinaisissa FIP-tapauksissa hoidoilla voidaan jossain määrin hidastaa taudin etenemistä, mutta parantavaa hoitoa ei valitettavasti vielä ole.

Voiko sen estää?

Toimivaa rokotetta koronavirusta vastaan ei ole onnistuttu vielä kehittämään. Hyvä hiekkalaatikkohygienia on avainasemassa viruksen rajoittamisessa, ja useimmat desinfiointiaineet (kuten apteekista saatava Virkon S) tehoavat koronaviruksiin. Kissan riski sairastua FIP:iin riippuu tarttuneesta viruskannasta, tartuntojen kokonaismäärästä, kissan immuunijärjestelmän toimivuudesta (eli sen geeneistä) ja stressitasosta.

Kuinka vakava tauti on?

Yleensä koronavirus on aika harmiton eikä välttämättä aiheuta kissalle minkäänlaisia oireita. Ainoastaan sen harvinainen, FIP:iä aiheuttava mutatoitunut muoto on vakava ja johtaa valitettavasti aina kuolemaan.

TL;DR

Koronavirukset ovat hyvin yleisiä. Altistunut kissa ei välttämättä saa mitään oireita, mutta joskus virus voi jostain syystä mutatoitua vaaralliseksi kissojen vatsakalvontulehdusta (FIP) aiheuttavaksi virukseksi. Mutatoitunut virus ei tartu kissasta toiseen. Stressin epäillään osaltaan toimivan mutaation laukaisijana, joten mitä tasaisempaa ja rauhallisempaa kissan elo on, sitä terveempänä se pysyy. Kissan hyvä yleiskunto edistää myös terveyttä, joten normaali, hyvä kissanpito – hyvä ravinto, terveydenhuolto ja huolellinen hygienia – on paras tapa ehkäistä tätäkin sairautta.

Kissan kalikivirus

By | Blogi | No Comments

Mikä se on?

Kissojen kalikivirus (FCV) on yleinen, erilaisia hengitysteiden infektioita aiheuttava virus. Kissojen kalikiviruskantoja on monenlaisia ja oireet voivat vaihdella olemattomista hyvinkin vakaviin.

Miten se tarttuu?

FCV tarttuu kissasta toiseen kissan nenän, suun ja silmän eritteiden kautta sekä ihmisen vaatteiden tai käsien välityksellä. Virus voi elää kissan elimistön ulkopuolella jopa useita viikkoja. Epäsuora kontakti on siksi yhtä tärkeä tartuntatapa kuin suorakin. Viruksella ei myöskään ole passiivista muotoa (kuten vaikkapa herpesviruksella), vaan viruksen saanut kissa on aina aktiivinen kantaja ja levittää virusta joko ajoittain tai jatkuvasti.

Miten se ilmenee?

Yleisimmin kalikivirus aiheuttaa suun haavaumia, nuhaisuutta, aivastelua ja kuumeilua. Kissa voi suun haavaumista johtuen kuolata. Jotkut viruksen muodot aiheuttavat myös niveloireita, jolloin kissa liikkuu jäykästi tai ontuu.

Miten sitä hoidetaan?

Itse virustartuntaan ei ole hoitoa, vaan hoidot lievittävät tartunnan aiheuttamia oireita. Kissa voi tarvita esimerkiksi silmätippoja, särkylääkettä tai nestehoitoa. Viruksen rikkomaan kudokseen pesiytyy helposti bakteereja, joten usein kissa saa myös antibioottia. Suun haavaumat voivat tehdä syömisestä kivuliasta, joten omistajan tulee huolehtia, että kissalla on pehmeää naposteltavaa. Kissa tulee pitää lämpimässä, vedottomassa ja rauhallisessa paikassa.

Voiko sen estää?

Kalikiviruksia vastaan on rokotteita, jotka pyrkivät suojaamaan kissan mahdollisimman monelta viruskannalta. Kaikkia kantoja ehkäisevää yhtä rokotetta ei kuitenkaan ole. Rokote on tehokkain, kun se annetaan ennen tartuntaa. Rokotuksen saanut kissa myös sairastuu lievemmin kuin rokottamaton kissa.

Kuinka vakava tauti on?

Tavallisimmin oireet ovat kissalle epämukavia, mutta eivät vakavia, ja etenkin aikuisten kissojen toipuminen on tukihoitojen avulla nopeaa. On kuitenkin olemassa myös muutamia hyvin vaarallisia kalikikantoja, jotka aiheuttavat jopa kuolemaan johtavan ankaran keuhkokuumeen. Useimmiten vakavimman muodon uhriksi joutuvat pienet pentukissat.

TL;DR

Kalikivirus aiheuttaa aktivoituessaan kissalle flunssaoireita ja suun alueen haavaumia. Aikuinen kissa toipuu sairausepisodista yleensä oikein hyvin. Stressi toimii usein infektion laukaisijana, joten mitä tasaisempaa ja rauhallisempaa kissan elo on, sitä terveempänä se pysyy.

Kaliki tarttuu kissasta toiseen hyvin herkästi, joten kalikikissa kannattaa ottaa vain toisen kalikikissan seuraksi. Kissan kalikivirukset eivät tartu ihmiseen, joten voit huoletta hellitellä FCV-positiivista lemmikkiäsi!

Kissan herpes

By | Blogi | No Comments

Mikä se on?

Kissan herpesvirus-1 (FHV-1) on yleisin kissojen silmätulehdusoireiden syy, ja se aiheuttaa myös ylempien hengitysteiden tulehduksia. Valtaosa kissoista altistuu virukselle elämänsä aikana. Suurin osa infektoituneista kissoista selviää yhdellä ärhäkällä tulehduksella, jonka jälkeen virus jää piileväksi ja kissa on oireeton. Noin 30%:lla infektoituneista kissoista viruksen aiheuttamista episodeista tulee toistuvia.

Miten se tarttuu?

FHV-1 tarttuu kissasta toiseen kissan nenän, suun ja silmän eritteiden kautta sekä ihmisen vaatteiden tai käsien välityksellä. Virus voi elää kissan elimistön ulkopuolella noin 48 tuntia.

Miten se ilmenee?

Kissa on nuhainen ja sen silmät tulehtuvat ja/tai haavautuvat. Ensi-infektion oireet ovat rajumpia, mahdolliset myöhemmät infektiot lievempiä: ne voivat ilmetä vaikkapa vain muutaman viikon jatkuvana aivasteluna.

Miten sitä hoidetaan?

Itse virustartuntaan ei ole hoitoa, vaan hoidot lievittävät tartunnan aiheuttamia oireita. Oireita hoidetaan antiviraalisilla lääkkeillä, jotka estävät viruksen lisääntymistä, sekä lysiinillä ja erilaisilla tulehduslääkityksillä. Kissan silmät ja nenä puhdistetaan useita kertoja päivässä keittosuolaliuoksella. Toisinaan tarvitaan myös eläinlääkärin määräämiä silmätippoja. Potilaalle tulee myös tarjota runsaasti hellyyttä ja huolenpitoa. Hoito helpottaa kissan oireita yleensä nopeasti.

Voiko sen estää?

Kissan herpesvirusta vastaan on olemassa rokotteita, mutta ne eivät estä viruksen tarttumista tai kissan sairastumista. Ne voivat kuitenkin lieventää taudin oireita – etenkin ensimmäisen infektion vakavuutta. Huolellinen hygienia voi estää viruksen leviämistä, sillä viruksen saa tuhottua useilla tavallisilla desinfiointiaineilla.

Kuinka vakava tauti on?

Kissanpennuille infektio voi olla hengenvaarallinen. Pienen pennun vastustuskyky ei vielä kestä viruksen ensihyökkäystä ja yli 2/3 sairastuneista pennuista menehtyy. Aikuiset kissat sitä vastoin toipuvat tulehduksista yleensä hyvin eikä vakavia seurauksia synny.

TL;DR

Kissan herpesvirus on aikuisella kissalla vähän samanlainen riesa kuin herpes ihmisilläkin: hyvin yleinen ja aiheuttaa yleensä oireita, joista selviää huolellisella lääkityksellä. Toisilla virus on aktiivisempi, toisilla rauhallisempi, joillakin oireita ei ilmene lainkaan. Stressi toimii usein infektion laukaisijana, joten mitä tasaisempaa ja rauhallisempaa kissan elo on, sitä terveempänä se pysyy.

Ja ei, kissan herpesvirus ei tartu ihmiseen! Herpesvirukset ovat lajikohtaisia. Voit siis huoletta halailla FHV-1-positiivista kissaasi.

HESY lahjoitti sorsille kauraa

By | Blogi | No Comments
Teksti ja kuvat: Kirsi Ilves

Vesialueiden jäättömän ajan pidetessä yhä useampi vesilintu jää talvehtimaan Suomeen. Kun maa jäätyy ja pakkaset alkavat paukkua, maahamme jääneet vesilinnutkin kaipaavat usein ruoka-apua.

Kaisa ja Rasmus kantoivat 25 kilon kaurasäkit sutjakasti autoon.

Sateisena marraskuun viimeisenä päivänä HESYn kaurajengi lähti Haltialan tilalta hakemaan 100 kiloa kauraa Kirsti Sahlmanille. Hän on saanut HESYltä lahjoituksena kauraa sorsien talviruokintaan jo vuodesta 2010. Sahlman havahtui aikoinaan lintujen vaikeaan tilanteeseen eläkkeelle jäätyään, kun kovana pakkastalvena linnut olivat todellisessa pulassa.

– Sorsia on noin kolmesataa, ja niillä on aina nälkä. Meitä lintujensyöttäjiä on vähän ja meistäkin toiset syöttävät mieluummin joutsenia kuin sorsia.

Nyt Sahlmanilla on sydänvaivoja, joten lintujen syöttäminen onnistuu vain kodin lähialueilla.

Kirsti Sahlman on iloinen, että pystyy tänäkin talvena ruokkimaan lintuja.

– Ruokinnasta kiinnostuneita ei ole pahemmin näkynyt ja Helsingissä lintujen syöttäminen on monessa paikassa kielletty. Minä syötänkin lintuja vain sallituilla alueilla. Myös ihmisten suhtautuminen lintujen syöttämiseen on kahtiajakoista: toiset ymmärtävät ja toiset pelkäävät, että syöttäminen lisää jyrsijäongelmia.

HESYn lahjoitus riittää kevättalvelle, jonka jälkeen Sahlman pyrkii syöttämään sorsia omasta pussistaan.

HESYn kaurajengi = Kaisa Pohjakoski ja Rasmus Alanen.

 

Lukukoira Einon vastaanotolla

By | Blogi | No Comments
Teksti ja kuvat: Anniina Keiskander

Odottelemme Tuusulan kirjaston aulassa, milloin tanskandoggi Einon vastaanotto alkaa. Eino on yksi lukukoirista, joka auttaa lapsia kehittymään ääneen lukemisessa. Kun vastassa on karvainen ystävä, ei virheistä tarvitse olla moksiskaan – koska eihän karvaturrikaan ole.  Luppakorvat kuuntelevat yhtä sujuvasti kaikkia erilaisia lukijoita.

4-vuotias Oscar Tiippana vähän jännittää koiria, kertoo Oscarin äiti Maria Tiippana. Lukukoiran kohtaaminen on kuitenkin hyvä tilaisuus oleskella rauhallisen koiran läheisyydessä ja totutella koiriin. Siksi perhe on tullut paikalle, vaikkei Oscar vielä ihan osaakaan lukea.

Kun Oscarin vuoro tulee, Eino on omistajansa Anne Komsin kanssa vastaanottohuoneen ovella. Mahtaa 4-vuotiaan silmissä Eino olla kooltaan suurin piirtein puoliverisen ratsun luokkaa. Tämä uusia tulijoita haisteleva komistus ei olekaan mikään sylikoira, vaikka kiltti seurakoira onkin.

– Kyllähän Einon huomaavat kaikki, ja sillä tavalla Einon olemus tuo myös huomiota itse toiminnalle. Se on siksi hyvä mannekiini, Anne nauraa.

Käy ilmi, että lukijalla ja kuulijalla on jotakin yhteistä; myös Eino on täyttänyt 4 vuotta. Oscarin ei tarvitse kuitenkaan yksin tehdä tuttavuutta suuren ikätoverinsa kanssa. Oscar pääsee istumaan lukupaikalla isänsä Glenn Stephensonin turvalliseen syliin, josta voi kirjan takaa tähyillä Einoa. Rauhallinen Eino käy kiltisti makuulle uusien ystävien lähelle ja nauttii Glennin antamista rapsutuksista huokaillen. Oscar keskittyy kirjan kuviin mutta välillä Einon ilmeet tai tassun ojentelut vähän naurattavat. Muistaa hän myös kääntää kirjaa niin, että Einokin näkee kuvat, vaikka rapsuttelut delegoidaankin isälle.

Kun vartti Einon kanssa on kulunut, kysytään Oscarilta, millainen kokemus oli. Pelkonsa voittanut pikku sankari lähinnä kohauttelee olkiaan ja tekee jo muita puheita. Kuitenkin hän on ensimmäistä kertaa elämässään istunut noin ison koiran lähellä, ihan kosketusetäisyydellä.

-Eino tietää jo liiveistä, että ollaan menossa töihin. Kun sanon, että mennään mummolaan, Eino tietää, että sillä kertaa mennään vanhainkotiin, Anne kertoo.

Eino on Suomen karvakaverit ry:n testaama koira ja lukukoiratoiminta on vapaaehtoistyötä. Eino on ollut jo kaksi vuotta karvakaverina; lukukoirana Tuusulassa ja Klaukkalassa sekä seurakoirana vanhainkodeissa ja palvelutaloissa. Keikkaa Einolle pukkaa noin 4 kertaa kuussa. Liivit saavat Einon selvästi palvelu-mielentilaan.

– Monet kysyvät, onko Eino aina näin rauhallinen. Ei se kotona todellakaan ole aina näin rauhallinen, Anne nauraa.

Annella on myös kotona mäyräkoira, joka ilahduttaa niin ikään vanhuksia vapaaehtoistyössä. Lukukoiraksi on valittu kuitenkin vain Eino tanskandoggin rauhallisemmalla luonteella. Anne kertoo, että hänen mäyräkoiransa ei jaksaisi olla vain paikoillaan ja kuunnella, vaan sille soveltuvat paremmin tehtävät, joissa saa myös touhuta. Annella on ollut tanskandoggeja jo vuodesta -93.  Anne tutustuttaa mielellään ihmisiä vapaaehtoistoiminnan kautta myös rotuun, jolle on menettänyt sydämensä.

– Olen aina halunnut ison koiran, ja tämä rotu on ylväs mutta samalla myös rauhallinen ja kiltti seurakoira.

Seuraavaksi on 5-vuotiaan Aini Ojaniemen vuoro, joka saapuu paikalle äitinsä seurassa. Aini alkaa reippaasti lukea äidin vanhaa Aapista Einolle, joka pötköttää nyt ihan rentona Ainin vieressä, välillä nostaen päätään ja ojentaen tassuaan kohti Ainin kirjaa. Aini ottaa välillä katsekontaktia Einoon, ja miettii mistäköhän tarinasta Eino erityisesti pitäisi. Pieni lukija ja häntä huomattavasti isompi kuuntelija ovat varsin liikuttavan näköisiä yhdessä. Näiden kahden välillä on rauhaisa yhteisymmärrys, ja vartti kuuluu hujauksessa. Jälkikäteen rapsutellaan ja silitellään Einoa kiitokseksi.

– Oli jännittävää lukea Einolle ensimmäisen kerran, mutta minua ei silti pelottanut. En ole aiemmin päässyt rapsuttamaan näin isoa koiraa, Aini kertoo.

Aini on hyvin eläinrakas, ja sen näkee jo olemisen helppoudesta Einon kanssa. Koirien lisäksi Aini kertoo pitävänsä erityisesti kissoista ja hevosista. Tytön kasvot loistavat tapaamisen jälkeen.

Anne Komsi ja Eino

Einon omistaja Anne on itse töissä sairaalassa ja halusi lähteä koirineen mukaan toimintaan, jotta voisi jotenkin ilahduttaa ihmisiä. Hoitajat ovatkin kertoneet Annelle, että esimerkiksi muistisairaiden ihmisten luona käyneistä eläimistä on ihan selvästi ollut hyötyä.

Lukukoiratoiminnassa Anne pääsee näkemään kehityksen omin silmin, ja se voi olla hyvinkin liikuttavaa.

– Sen huomaa, että lapset kehittyvät lukemisessa ja aika usein samat lapset käyvät yhden lukuvuoden aikana säännöllisesti. Parasta tässä on vanhempien kiitokset, näen ilmeistä, että ovat tyytyväisiä ja todella onnellisia lapsensa puolesta.

Hei me treenataan!

By | Blogi | No Comments

Kun aikomus on lähteä treenaamaan kissojen kanssa, on asioita, joita on hyvä huomioida. Esimerkiksi mihin aikaan kissa nukkuu, millä alueella lähdet yrittämään treeniä tai mitä palkkaa treenissäsi käytät.

Valikoin HESYn namikätköistä laajasti erilaisia raksuja ja herkkuja treeneihini, ja huomasin pian, että kissoilla oli tosiaan mielipiteitä erilaisista treeninameista. Asiakkailta olen kuullut, ettei heidän kissaansa voi treenata, koska se ei syö annettua palkkaa. Mutta onko palkkana käytetty sitä yhtä tiettyä herkkua mikä kaupasta tähän valittiin tai kissan omia raksuja, ja sitten todettu, ettei homma luista? Tutkailemalla minkälaisista herkuista kissa pitää, varmistat, että se todella tuntee tulevansa palkituksi treenien aikana. Näin varmistat treenien tehokkaan etenemisen! Muistakaa myös pieni namikoko, sillä kissoilla on pieni vatsalaukku ja treenit loppuvat varmasti, jos kisusta tulee kylläinen.

Kissakaverukset päiväkävelyllä HESYn käytävällä.

Mihin aikaan kissa on aktiivinen? Kissat rakastavat rutiineja, aikatauluja, sitä kun asiat tehdään aina tietyllä tavalla. Näin ollen kissa on voinut kaavoittaa itselleen päivän aikataulun ja se ei todennäköisesti ole innoissaan, jos sinun suunnittelemasi treeeniaikataulu sattuu sen nokosten kohdalle – jos edes suostuu treenaamaan. Voit yrittää yleisesti pohtia kissaa lajina ja kokeilla treenata mieluiten illan hämärtyessä, mutta kaikista varmin tapa olisi tuntea oma kissansa. Mihin aikaan se nukkuu? Mihin aikaan se metsästää tai ”metsästää”? Tuplamaininta ja lainausmerkit johtuvat siitä, että maaseudulla kissojen todellinen työ voi tosiaan olla tuholaisten metsästys, mutta sisäkissat tyydyttävät metsästystarpeensa muutoin, esimerkiksi tarkkailemalla lintuja ikkunasta.

Tämän aikataulutuksen opin kantapään kautta. Aluksi saavuin aina treenailemaan HESYlle samaan aikaan kun siellä oli aamusiivoukset käynnissä, ja kissat näin ollen hereillä, kun talossa tapahtuu. Noh, päätin kokeilla saapua vasta siivouksien jälkeen, etten olisi henkilökunnan tiellä kouluttaessani, ja voi, hyvältä idealtahan se tosiaan aluksi tuntui.

Matilda valtakunnassaan.

Matilda ei ruvennut kanssani millekään. Hän oli nukkumassa pesässään kun saavuin, ja sain laiskan päänkohautuksen ja ärsyyntyneen mulkaisun. Ihmiset ne ei vaan tajua mitään, luki selvästi Matildan kasvoilla kun se jatkoi uniaan aivan kuin en olisi läsnä, ja sain päättää treenit siltä päivältä ennen kuin ne edes alkoivat. Kävelin käytävän läpi ja katsoin kissoja kaapeissaan. Silloin se vasta minulle iski: joka ikinen oli nukkumassa, koska nyt ei tosiaan ollut mikään treeniaika. Aktiivisen aamun jälkeen loossit oli siistitty, henkilökunta poistunut ja kaikki kissat ulkoilleet ja syöneet  – mitä ihmettä minä kuvittelin kissojen tekevän ellei käyvän nukkumaan. Tarmo oli ainoa, joka heräsi minun läsnäolooni ja tyytyväisenä oli jälleen valmiina treeneihin – kuten aiemmin todettua – äärimmäisen koiramaisesti.

Sitten viimeisenä muttei taatusti vähäisimpänä: sijainti. Jos opin aikataulutuksen kantapään kautta, niin ihan samankaltaisen kokemuksen huomasin myös sijaintien suhteen. Ai että pohditte mitä väliä? No koirille sillä ei olisikaan suurta merkitystä, vaan ne lähtevät treenaamaan, tai sosiaalistumaan, ihmisen kanssa missä vain. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani valotin, kissat jaottelevat maailmaansa osasiin, ja treenaaminen voi sijoittua kissasta riippuen sosiaalistumis-, metsästys- tai ruokailualueelle.

Matildan opittua jo sujuvasti koskemaan kosketuskeppiini omassa kaapissaan erehdyin käytävällä häneen törmätessäni tarjoamaan keppiä pelattavaksi. Jälleen sain osakseni ”Ihmiset ne ei vaan tajua mitään” -mulkaisun ja minut ohitettiin käytävällä kylmän viileästi.

Tarmo metsästää.

Tiedän, että sanoin Tarmon olevan jonkinlainen super-kissa-koira-hybridi, mutta itseasiassa jopa niinkin lungista kissasta kuin Tarmosta näki, ettei sille ollut aivan sama missä treenit tapahtuivat. Se teki mitä pyydettiin, mutta elekieli kertoi kiihtymisestä ja viive suorittamiseen kasvoi. Tarmon tapauksessa hän tykkäsi mieluiten treenata kotikaappinsa ylimmällä tasolla, suostui treeneihin hyvin myös toisella tasanteella, mutta lattia sekä käytävä olivat paikkoja, joissa kiihtyminen sekä viive olivat silmin havaittavissa.

Tässä taas tältä erää kaikki, painakaa nämä vinkit korvan taakse ja ensi kerralla päästäänkin jo siihen, miten koulutus aloitettiin ja mitähän hyötyä siitä kosketuskepillä pelautumisesta oikein olikaan.

6 päivää jouluun laskin aivan itse!

Nita Leinonen
Eläintenkouluttajaopiskelija
(Kainuun ammattiopisto)

Kissojen kouluttaminen? Kissojen kouluttaminen!

By | Blogi | No Comments

Olen kuullut monenlaisia naureskeluja urani aikana liittyen ennakkoluuloihin eläintenkouluttamisessa. ”Eihän tämä jääräpää kyllä ainakaan…”, ”Ei vanha koira opi ennää mittään” tai ”Meinasitko tosissasi kissoja koulutella?” Mutta faktahan on se, että kaikki eläimet oppivat – vauvasta vaariin, kissasta koiraan sekä hiirestä elefanttiin.

Pyysin päästä HESYlle kouluttamaan heidän kissojaan kartuttaakseni omaa osaamistani kissojen parissa. Ja voi veljet, osaamistahan sieltä ropisikin ja huimasti! Kissoja oli paljon erilaisia persoonia, joista valita keneen tutustua, eivätkä suurimmat opettajani itseasiassa olleetkaan sellaiset kissat, jotka olivat valmiiksi helppoja käsitellä ja innokkaita tekemään ihmisen kanssa – päinvastoin.

Aluksi minulle valikoitui koulutukseen kaksi hyvin erilaista kissaa. Toinen oli kaunis punavärityksinen uroskissa nimeltään Tarmo. Tarmo oli kaikkien mielestä oikein loistava kissa ja häntä kutsuttiinkin aluksi minun ”temppukissakseni,” mikä oli kyllä aika hyvä projektinimi. Tarmo oli todella sosiaalinen, suorastaan tyrkky, ja perso ruoalle. Oikeastaan Tarmo oli melko ”koiramainen” kissaksi, joten siitä oli hyvä aloitella saadakseen itsevarmuutta kissojen kanssa toimimiseen.

Toinen kissa, johon aloin hieromaan lähempää tuttavuutta, oli nimeltään Matilda. Matildaa kuvaisi hyvin sanoa, että he olivat Tarmon kanssa yö ja päivä. Tämä raidallinen kissarouva oli hyvinkin kissamainen, oman arvonsa tunteva ja kaikkia kissaoppejani mukaileva. Matilda ei perustanu minusta yhtään, eikä kyllä juuri muistakaan ihmisistä. Eikä hän todellakaan luottanut minuun, kun astelin ensimmäisen kerran hänen häkkiinsä kosketuskeppeineni!

Kyräilevä Matilda ja kaikkien kaveri Tarmo

Kouluttaakseni kissoja olin saanut teoriatasolla tietoa kissojen lajityypillisestä käytöksestä – asioista, jotka olisi tärkeää tietää nähdäkseen asiat kissan silmin ja päästäkseen ymmärrykseen sen käytöksestä. Muistan, kuinka lapsuuden ystäväni kuvaili omaa kissaansa aina jakomielitautiseksi, koska siltä ymmärtämättömän ihmisen silmään kissan toimet vaikuttivat. Yhtenä hetkenä kissa saattoi tulla syliin nukkumaan ja kierähtää söpösti selälleen, mutta seuraavana hetkenä se antoikin sylittäjälle kynnestä ja poistui tuohtuneena paikalta. Heidän toinen kissansa taas oli todella retuutettava ja söpö kaiken aikaan eikä koskaan antanut ihmisille kynnestä.

Nykyisen tietämykseni kanssa kissojen käyttäytymistä mietittyäni se käy täydellisesti järkeen. Kissa oli määrittänyt ihmisen kanssa kokoontumispaikakseen sohvan, jossa lapset usein pelasivat, sen vuoksi että silloin ihminen oli ”rauhassa” aloillaan. Ja jos se osoitti luottamustaan kääntämällä vatsansa esiin, se ei todellakaan tarkoittanut, että siitä sai paijata, joten kun lapset työnsivät kätensä sinne minne ne eivät kuuluneet, siitä annettiin varoitus ja homma puhallettiin poikki. Samaista kissaa ei myöskään saanut lähestyä ihan missä vain, vaan ainoastaan niillä alueilla, jotka se oli itse rajannut ihmisen kanssa kokoontumiskäyttöön. Perheen toinenkin kissa sai useamman kerran höykytystä tältä vanhemmalta, sillä se ei tainnut ihan tajuta, ettei myöskään kissojen kokoontumiselle sopinut ihan mikä tahansa paikka.

Mistäkö ihmeen kokoontumispaikoista minä höpötän? Kissojen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu jaotella maailma osiin ja määritellä omat paikat kaikille resursseille (syöminen, nukkuminen, tarpeiden teko, metsästäminen sekä sosiaalistuminen). Olette varmaan joskus pohtineet miksi niin monet kissat tykkäävät hengailla näppäimistöjen päällä? Ihminen on pääasiassa rauhassa, kun syventyy viettämään aikaa television tai läppärin kanssa. Siksi ne ovat kissalle oivallisia valintoja paikaksi ihmisen kanssa hengailuun, joten ne tulevat siihen kun on heidän mielestään sopiva aika pienelle sosiaalistumiselle. Todella järkeenkäyvää nyt kun sitä miettii, eikös?

Tässä tällainen pintaraapaisu kissojen maailmoihin! Seuraavassa osassa perehdyn syvemmin Tarmon sekä Matildan koulutuskertomuksiin: miten lähdimme etenemään, mihin asti pääsimme ja mitä hyötyä tästä nyt sitten olikaan.

Mukavaa joulunodotusta!

Nita Leinonen
Eläintenkouluttaja opiskelija
(Kainuun ammattiopisto)

Kahdeksan hyvää syytä adoptoida aikuinen kissa

By | Blogi | No Comments

Tyyneyttä. Tervettä itsetietoisuutta. Kokemusta. Kypsää eleganssia.

 

Kyllä kyllä, kissanpoikaset ovat tavattoman söpöjä! Alla kerromme kuitenkin syitä, miksi kannattaa valita nimenomaan aikuinen kissa.

  1. WYSIWYG. Aikuinen kissa on jo se mitä se on. Kissanpoikasista ei voi olla koskaan varma minkä luonteisia ja näköisiä niistä isona tulee – ja isojahan niistä joka tapauksessa tulee.
  2. Koska aikuisten kissojen persoonallisuus on jo kehittynyt, ne tietävät mitä ovat ja mitä haluavat. Eläintenhoitajien on siksi helpompaa auttaa sinua valitsemaan kotiisi ja elämääsi sopiva kissa aikuisten kissojen joukosta. Haluatko aktiivisen ja puheliaan kissan vai leppoisan sohvaperunan, tai kenties ihmisrakkaan puskutraktorin? Voimme esitellä sinut sellaiselle!
  3. Aikuisista kissoista on vähemmän huolta ja vaivaa. Kissanpennut ovat energiapakkauksia, jotka vaativat paljon huomiota. Ne tutkivat kaiken, kiipeävät kaiken päälle, pureskelevat kaikkea, roikkuvat kaikessa mihin kynnet pystyvät (kyllä, myös sinun reidessäsi) ja ovat kaiken kaikkiaan riiviöitä päivät pääksytysten ja yöt pitkät. Aikuiset kissat ovat tyynempiä ja rauhallisempia.
  4. Aikuisille kissoille sisäsiisteys on yleensä itsestäänselvyys ja etenkin kotioloissa jo aiemmin eläneet kissat ovat perillä kotikissan perusetiketistä. Vähemmän vessavahinkoja, vähemmän pudotettuja koriste-esineitä, vähemmän lattialle levitettyjä vessapaperirullia, vähemmän päivällispöydästä varastettua ruokaa.* Vähemmän aikaa tuhotöissä, enemmän aikaa halailulle ja rapsutuksille!
  5. Ethän vain kuvittele, että jäät leikkivän kissan söpöydestä paitsi, jos valitset aikuisen kissan? Aikuiset kissat ovat edelleen pieniä petoja, tarvitsevat viihdykettä ja innostuvat leikkimisestä. Pahvilaatikot! Höyhentikut! Pingispallot! Aikuiset kissat ovat myös pentuja parempia erottamaan lelut ihmisten varpaista.
  6. Huolettaako, että aikuisen kissan kohdalla lopullisen luopumisen suru tulee eteen liian nopeasti? Hyvin hoidetun sisäkissan keskimääräinen elinikä on noin 16 vuotta, ja monet elävät parikymmentävuotiaiksi. Amerikkalainen Creme Puff -kissa eli 38-vuotiaaksi! Toisaalta nuoren pennun kohdallakaan ei voi tietää, kuinka pitkä elämä sillä on edessään. Kissan kiintymys on aina riskin väärti.
  7. Meille päätyneet tai meillä syntyvät kissanpoikaset ovat siinä onnellisessa asemassa, että niiden elämä pääsee alkuun huolehtivissa käsissä ja niillä on (toivottavasti) edessään vain yksi muutto: HESYltä loppuelämän kotiin. Aikuiset kissat ovat ainakin kertaalleen kotinsa menettäneet, jos niillä sellaista on konsanaan ollutkaan. Nekin ansaitsevat loppuelämän turvan.
  8. Mitä nuorempi kissa on, sitä nopeammin se löytää uuden kodin, myös täältä HESYltä. Teet hyvän työn jo siinä, että annat kodin kodittomalle kissalle: harkitse hyvän karman tuplaamista adoptoimalla aikuinen mirri, joka saattaisi joutua muuten odottamaan kotia kuukausikaupalla.

*Huomaa, että sanomme ”vähemmän”. Jos kissa ei missään tapauksessa saa koskaan pudottaa mitään, kiivetä missään tai kiinnostua jostain mistä se saisi mieluummin olla kiinnostumatta, kannattaa, öhöm, ehkä harkita uudemman kerran onko kissa sinulle sopiva lemmikki.