All Posts By

Pipsa

Lilianin tarina

By | Blogi, Blogi | No Comments

Minut löydettiin ulkoa Vantaalta ja vaikka päädyin Viikin löytöeläintalolle, jostain syystä aikaisempi omistajani ei noutanut minua alkuperäiseen kotiini. Olin tullut hylätyksi ja pennutkin mahassa. 

Lilianin tarina ei alkanut kovin positiivisesti, mutta onneksi Lilian pääsi HESYn kautta hoitokotiin synnyttämään pennut rauhassa, jonka jälkeen niin pennut kun Liliankin päätyivät HESYlle. Pennut saivat omat kodit ja kaunis Lilian oli osunut Longzhun ja hänen tyttärensä silmiin HESYn nettisivuilla. Ja niin he tulivatkin katsomaan Liliania paikan päälle.

Sitten yksi päivä kaksi mukavaa ihmistä tuli katsomaan minua, siis juuri vain minua! Toinen oli vähän pienempi, ihmispentu ilmeisesti. Kuulin heidän juttelevan yhden mukavan hoitajan kanssa minusta ja ihan kun olisin kuullut, että he haluaisivat viedä minut kotiinsa. Kuinka onnekas olinkaan, he olivat siis minun tuleva perheeni.

Lilianin tulevaisuus kirkastui kuitenkin reippaasti uuden kodin löytymisen myötä. Longzhun tytär oli kokenut olonsa yksinäiseksi ollessaan yksin kotona, mutta onneksi Lilian oli tulossa pelastamaan tältä yksinäisyydeltä.

Ei mennyt kauaakaan ensi tapaamisestamme, kun uusi perheeni tuli uudestaan HESYlle ja nyt heillä oli koppa mukanaan. Olen ollut ennenkin tuollaisessa. Tiedän, että sillä siirrytään paikasta toiseen, mutta pelottava se on joka kerta. Kuitenkin taas sinne suostun pienellä kannustuksella ja matka kotiin alkoi. Matka oli jännittävä ja kun pääsimme perille, oli talo ihan oudon hajuinen ja kaikki oli vierasta. Kovasti minua kuitenkin kiinnosti tutkia ja olihan uuden perheeni hajuja talo täynnä, joten tämän on pakko olla se koti. Varovasti tutkailtuani talon läpi varmistuin, että tämä on ihan kiva paikka. Kaikki tarvittava löytyy ja ihmiset on vieläkin mukavia. Täällä on hyvä olla.

Sosiaalinen Lilian kotiutui upeasti uuteen kotiin jo heti ensimmäisenä päivänä. Uudessa kodissa riitti uteliaalle kissalle tutkittavaa ja tilaa taas juosta ja leikkiä. Energiaahan Lilianilta ei puutu. Lilianin ulkona asuneen kissan vaistot olivat alkuun vielä nähtävissä, esimerkiksi ruuan puute näkyi oksennustenkin syömisellä, mitään ei jätetty hyödyntämättä. Pian kuitenkin Lilian huomasi, että ruokaa riittää ja kukaan ei aio hylätä häntä enää ja antaa nykyään palvelijan siivota sotkunsa. Lilian on selvästi onnellinen kotikissana.

Täällä kodissa on mukava ikkuna josta näkee ulos suoraan omenapuulle. Joka aamu istun ikkunalla vahtimassa ettei nuo viheliäiset oravat ja linnut vie kaikkia omenoita. Tykkään kertoa havainnoistani myös ihmisystävilleni ja välillä epäilen, että he ymmärtävätkin minua. Välillä pääsen näkemään lintuja ja oravia ulkonakin. Siellä minulla tosin on aina hihna, jotta en eksyisi perheestäni, enkä pääse kunnolla näyttämään noille viheliäisille omenavarkaille. Ulkoilu on kuitenkin lempipuuhaani nyt, kun tiedän olevani turvassa, eikä minun tarvitse enää saalistaa taltuttaakseni nälkäni. 

Longzhun tyttären tai Lilianin ei tarvitse enää olla yksin. Yhdessä he voivat leikkiä ja opetella yhdessä mitä kaikkea kotikissan elämään kuuluukaan. Lilian on myös herkkä kissa ja huomaa jos olet surullinen ja tulee lohduttamaan. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kun kissan hurina.

HESYn eläinten kirjeet pukille 2018

By | Blogi, Blogi | No Comments

HESYn eläimet toivovat lahjoja pukilta yhtä lailla kuin me ihmisetkin. Tässä ovatkin tämän vuoden toivelistat.

Lahjoituksia voi tuoda suoraan HESYn Eläinsuojelukeskukseen Itä-Pakilaan (Yhdyskunnantie 11) ma-pe klo 10–18, su klo 15–18. Lauantaisin suljettu.

Hyvää joulun ja uuden vuoden odotusta kaikille!
Toivovat HESYn kaikki eläimet ja henkilökunta.

VANHA KOIRAKIN OPPII UUTTA – JA OPETTAA SAMALLA OMISTAJAANSA

By | Blogi, Blogi | No Comments

Eräs päivä jokin aika sitten havahduin siihen, että ennen aina niin innokas agilityakin harrastanut lenkkikaverini hölkötteli perässä pysähtyen jokaisen puun juurelle lepotauolle haistelemaan. Silloin sen vasta ensimmäistä kertaa ymmärsi, että pentumaisten kasvojen takana seisoo ikääntynyt ja arvokas pappakoira. Vanhenevan koiran kanssa eläminen tuo muutoksia muun muassa ulkoiluun, harrastuksiin, ruokintaan ja virikkeisiin, mutta kurjimmassa tapauksessa myös koiran terveyteen.

Vanheneva koira saa nostettua omistajan tuntosarvet pystyyn. Koiraa ja sen käytöstä sekä terveydentilaa analysoi ehkä hieman liiaksikin. Koiran vanhetessa ongelmat ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmistenkin ikääntyessä. Yleisimpiä vaivoja ovat eläinlääkäreiden mukaan esimerkiksi aistien heikentyminen, sydänsairaudet, hammasongelmat, kasvaimet, nivelongelmat sekä sisäelinten vajaatoiminnallisuudet. Ulkoisia, omistajalle silmin nähtäviä muutoksia ovat meillä olleet esimerkiksi turkin heikkeneminen ja pienimuotoinen kaihi. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että urhea koira saattaa pitää piilevän sairautensa tai kipunsa omistajan tietämättömissä.

Aiemmin vettä aivan sen jokaisessa muodossa inhonnutta pappakoiraa on nykyisin vaikea saada pihalle syksyiseen kaatosateeseen. Lenkit ovat myös pituudeltaan lyhyempiä ja tallustelemme menemään aiempaa hitaammin. Ulkoiluun liittyen suuri muutos voi koskea myös pidätysongelmia, jotka kuitenkin ainakin meillä selittyi eturauhasvaivoilla. Vaikka eturauhasongelmat saatiin eläinlääkärin avustuksella taltutettua, kuitenkin normaali 8 tunnin työpäivä saattaa välillä tuntua pappakoirasta liian pitkältä. Vanha koira tarvitsee ymmärrystä tällaisiin muutoksiin – sisäsiisti koira kokee mahdolliset vahingot tosi noloiksi.

Ei ole syytä unohtaa, että myös vanha koira oppii. Entisaikainen sanonta siitä, ettei vanha koira oppisi uusia temppuja, on aivan jonninjoutava! Koiravanhuskin rakastaa aivopähkinöitä ja mielen aktivointia. Oma pappakoira on vanhuusiällään saanut hurjasti iloa mm. aktivointileluista, herkkupalojen piilottelusta sekä temppuilusta. Lelujen osalta on ollut hyvä siirtyä takaisin pentuajalle, sillä heikentyneille (ja parille puuttuvalle) hampaille pehmeät lelut ovat miellyttävimpiä. Myös koko iän käytössä olleet lempilelut saavat kovaa kyytiä ja koira taantuu leikkiessään vielä aivan pennun tasolle.

Pappakoiran elämiseen liittyy myös henkisiä muutoksia, joita se käy läpi ikääntyessään. Ennen hyvinkin itsenäinen ja kaikin puolin itsevarma koira saattaa ymmärtää, ettei enää pärjääkään ilman omistajaa. Koira kaipaa tukea erityisesti muistamiseen liittyvien ongelmien kanssa. Oma asiansa on myös omistajan henkimaailma koiran vanhetessa, pappakoira herättää tuntemuksia myös kotiväessä. Näin ensimmäistä koiraa omistaessa ei koirasta luopumiselle ole aikaisemmin osannut antaa ajatustakaan. Tuntuu, että vaikka pappakoira porskuttelisi vielä vuosia eteenpäin, tulee jäljellä oleva yhdessä vietetty aika loppumaan kuitenkin liian nopeasti. Nyt kun tämän läheisimmän ystävän ikääntymistä koskevan ajatusmallin on sisäistänyt, on sitä vaikea hyväksyä. Totuus on kuitenkin se, että ihmisen elinkaareen voi mahtua useampia lemmikkieläimiä. Koiralle omistaja on parhaimmassa tapauksessa sen ainoa omistaja. Näin ei valitettavasti kuitenkaan aina ole.

Ihan mahtavaa pappakoiran kanssa on erityisesti arjessa levähtäminen ja rentoutuminen niin kotisohvalla kuin kävelyillä. Eläkeiän saavuttaneen koiran katseesta näkee aivan uudella tavalla kahdenvälisen arvostamisen, välittämisen ja jotenkin yhteys ikäkoiran kanssa on vaan erilainen kuin ennen. Pappakoira on ollut koko elämästäni 47 % kanssani ja kirjaimellisesti aivan kaikessa mukana. Yhdessä on eletty, koettu, kasvettu, itketty, iloittu, matkusteltu, muutettu, valvottu, uinuttu ja huolehdittu toistemme voinnista puolin toisin. Kun ruskeat nappisilmät katsovat merkitsevästi silmiin ja koko koiruus tuhisee tyytyväisesti, on helppo pysähtyä. Koiran luottamuksesta, kiitollisuudesta, viisaudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta ei voi kuin ottaa oppia ja tulla kerta toisensa jälkeen hyvälle mielelle. Ei juuri mikään tuo koiranomistajalle onnellisempaa tunnetta kuin tämä viisaan ikäkoiran kanssa saavutettu yhteys. Siten koen itseni etuoikeutetuksi voivani antaa elämäni yhdelle tärkeimmistä asioista hyvää huolenpitoa. Kaikki eläimet ansaitsisivatkin koko elinkaaren mittaisen hyvän elämän. Autetaan yhdessä eläimiä voimaan niiden arvonsa mukaisella tavalla ihan vauvasta vaariin.

♥:llä Silva Peltola ja Manu-herra

Sisäkissa ei halua olla vain koriste-esineesi, sillä on tylsää

By | Blogi, Blogi | No Comments

Kaikillehan on selvää, että uusi kissanpentu täynnä energiaa kaipaa paljon leikitystä ja virikkeitä, muuten kissa on verhoissa varmasti. Mutta entä sitten kun kissa rauhoittuu, tarvitaanko virikkeitä yhä yhtä lailla vai riittääkö kissalle pullonkorkit leluiksi? Vastaus on kyllä, kissasi kaipaa edelleen ihan yhtä lailla aktivointia ja virikkeitä vanhemmallakin iällä. Ei yhtä paljoa kuin pentuna, mutta kissasi nauttii aivojen saamista haasteista. Jos kissaa ei aktivoi, näkyy se usein käytöshäiriöinä ja huonekalut saavat uuden ilmeen äkkiä tai kissa passivoituu. Kissasi ei siis ilkeyttään roiku verhoissasi öisin, sillä on tylsää.  Mitä enemmän kissallasi on aktiviteettia, sitä onnellisempi kissa on ja saat viettää yösi nukkuen eikä kissa tuhoa huonekalujasi.

Moni ajattelee, ettei kissaa voi kouluttaa tai että kissalle ei voi opettaa temppuja kuten koiralle, mutta molemmat väitteet ovat kaupunkilegendaa. Kissa ei toki ole yhtä miellyttämisenhaluinen luonteeltaan kuin koira, mutta kissakin nauttii uuden oppimisesta yhtä lailla. Kissalla yleensä siis oppiminen kestää merkittävävästi pidempään, eli pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaaditaan omistajalta välillä hyvin paljonkin, mutta lopputulos palkitsee odotuksen. Temput ja koulutus ei kuitenkaan ole ainoita tapoja haastaa kissan aivoja.

Aktivointilelut ja –pelit ovat myös hyvä tapa pitää kissan aivot virkeinä silloinkin, kun itse ei ole paikalla. Erilaisia leluja ja pelejä löytyy kaupoista koko ajan vaan enemmän, mutta hyvä vaihtoehto on myös askarella itse. Aktivointileluissa on hyvä huomioida juuri ne oman kissan mieltymykset, kaikki ei tykkää kalastaa nappuloita, toinen taas ei kiinnostu pallosta ollenkaan. Jokaiselle kissalle varmasti löytyy mielekäs aktivointitapa, kunhan jaksaa hetken pohtia asiaa.  Kissa on luontainen saalistaja ja vietti jahdata on vahva. Lähes mikä vaan karkuun lähtevä lelu siis innostaa kissaa helposti. Ruokapiilot tai herkuilla täytetyt aktiivisuuspallot ovat myös suosittuja ja toimiviksi todettuja varsinkin ruualle persoille kissoille.

Erityisen aktiiviselle kissalle voi olla haastavaa järjestää sisällä tarpeeksi virikkeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että kissa pitäisi päästää seikkailemaan yksin isoon maailmaan. Valjasulkoilu tai ulkotarha ovat hyviä vaihtoehtoja kissan turvalliseen ulkoiluun. Valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman ajoissa, jotta kissa oppii niissä kulkemaan. Jos mahdollista, ulkotarha on myös kiva mahdollisuus sisäkissalle päästä tutustumaan ulkoilmaan. Tarhassa hyötynä on myös se, että itse voi kissan ulkoilun aikana tehdä myös muuta. Näissä molemmissa pitää muistaa turvallisuusasiat. Valjaiden tulee olla sopivan kokoiset ja malliset, jotta kissa ei pääse karkaamaan.  Tarhassa taas hyvä muistaa, että kissa on mestari pakenemaan. Verkkoa tulee kaivaa myös maan alle reippaasti, kissatkin kun ovat kovia kaivamaan.

Kaikki kissat taas eivät edes halua ulos ollenkaan, mutta nauttivat kyllä lintujen seurailusta sisätiloista. Kissalle olisi hyvä olla jokin paikka ikkunalla josta pääsisi seuraamaan ulkomaailmaa. Ikkunalauta ajaa asian tai kiipeilypuu ikkunan läheisyydessä. Loppujen lopuksi tärkeintä on, että kissallasi riittää puuhaa ja virikkeitä, myös silloin kun sinä olet poissa.