All Posts By

erja.veivo

Palomieskalenteri 2019 kampanjoi kissojen puolesta

By | Tiedotteet | No Comments

Juhana Vallaksella on itselläänkin löytökissa Randy. Kuvassa oleva HESYn kissa on jo saanut kodin. Palomieskalenterin kampanjakuva: Kristi Vilmunen, KVPhoto.

Tiedote 2.7.2018

Palomieskalenteri 2019 kampanjoi kissojen puolesta

Palomieskalenteri 2019 ryhtyi eläinsuojelun sanansaattajaksi ja otti muutaman kampanjakuvan Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESYn hoidossa olevista hylätyistä kissoista palomiesten kanssa. Keväällä julkaistut kissakuvat tavoittivat Palomieskalenterin Facebook-sivujen kautta yli 47 000 ihmistä.

Palomieskalenterin erikoiskampanjan kohteena ovat jo toista kertaa hädänalaiset lemmikit. Tänä vuonna teemana on kesäkissailmiö. Viime vuonna Palomieskalenteri 2018 auttoi rescue-koiria julkaisemalla kuvia ulkomailta Suomeen tuoduista katukoirista, joista useimmille löytyi tempauksen ansiosta koti. Kampanjan tarkoituksena on edesauttaa hylättyjen lemmikkien uudelleensijoittumista. Loppukesästä Palomieskalenteri 2019 julkaisee Facebook-tilillään julisteen, joka kehottaa ihmisiä ottamaan vastuun lemmikeistään lomakauden jälkeenkin.

HESY on ilahtunut valistuskampanjasta ja toivoo sen tepsivän lemmikkikuumeilijoihin.

– Olemme kesän aikana levittäneet viestiä kissan ottamiseen liittyvästä lemmikin eliniän mittaisesta sitoutumisesta. Kissojen vastuuton pito on Suomessa laaja ongelma, jota on yritetty ratkoa vuosikymmeniä tuloksetta. Siksi kaikki päänavaukset, jotka kehottavat lemmikin harkittuun hankintaan, ovat tervetulleita. Kiitämme Palomieskalenterin 2019 malleja ja tiimiä erinomaisesta kampanjasta, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Palomieskalenterin avulla tehdään hyväntekeväisyystyötä, sillä joka vuosi sen koko myyntituotto tilitetään verojen ja pakollisten kulujen jälkeen valitulle yleishyödylliselle taholle. Palomieskalenteri julkaistiin ensimmäisen kerran vuodelle 2017 ja kalenterin tuotto ohjattiin Hope ry:lle. Vuoden 2018 kalenterin tuotto lahjoitetaan syksyllä Pelastakaa Lapset ry:lle. Vuoden 2019 lahjoituskohde on vielä avoinna.
Juhana Vallas opiskelee Helsingin pelastuskoulussa ja on mukana ensi vuoden kalenterissa ensimmäistä kertaa. Hänellä on itsellään 6-vuotias löytökissa Randy, ja Vallas onkin sitä mieltä, että aikuisen kissan ottamisessa on monia etuja.

– Eläinsuojista saa usein sisäsiistin, rokotetun ja madotetun lemmikin, joten käytännönläheinen ihminen säästää aikaa ja rahaa hankkimalla aikuisen eläimen pennun sijaan. Olisi tärkeää saada ihmiset ymmärtämään, miten yleistä kissojen heitteillejättö Suomessa on ja kuinka suuri merkitys uuteen kotiin pääsemisellä on yksittäisen eläimen kannalta, Vallas summaa.

Eläimen mittainen sitoumus -kampanja
HESYn Eläimen mittainen sitoumus -kampanja muistuttaa, että lemmikkiin tulee sitoutua sen koko eliniän ajaksi. Kissan kohdalla sitoutuminen voi tarkoittaa jopa 20 vuotta. Voit tulostaa tämän linkin kautta itsellesi julisteen ja jakaa tärkeää viestiämme viemällä sen vaikka lähikauppasi ilmoitustaululle. Voit myös jakaa linkin takaa löytyviä sosiaaliseen mediaan tarkoitettuja bannereita ja edistää siten eettisiä eläinsuhteita.

Lisätietoja:

Hannele Luukkainen
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Kati Kottila-Etuaro
Palomieskalenterin tuottaja, Hali ry:n puheenjohtaja
p. 040 756 8158
kati.kottila@gmail.com

 

 

Suomessa hylätään noin 20 000 kissaa vuodessa

By | Blogi, Blogi | No Comments

Kissa ei pärjää Suomen luonnossa.

Kissojen hylkääminen on yhä edelleen iso ongelma maassamme. Useat ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kissasta mitään ja laiminlyövät sen terveyden ja hoidon. Kun kissaan kyllästytään, se saatetaan jättää heitteille. 

Suuri osa hylätyistä kissoista päätyy löytöeläinkoteihin, mutta osa kuolee luontoon tai lopetetaan ei-toivottuina. Vuodesta toiseen löytöeläinten talteenottopaikat ovat syksyllä täynnä hylättyjä kissoja. Suurin osa niistä on jätetty heitteille syystä tai toisesta. Kissoista osa on sairastunut: eläimestä on haluttu päästä eroon, koska sen hoidosta ei ole oltu valmiita maksamaan. Tämä on todella surullista. On vaikea ymmärtää, että omistaja voi luopua kissasta vain sen sairauden takia. Sairaalle kissalle on sitten taas huomattavasti vaikeampi löytää uutta kotia.

Kissanomistajan on syytä varautua lemmikin pidosta syntyviin kuluihin. Matolääkityksestä ja oikeanlaisesta ruoasta syntyy rahanmenoa. Sadan euron arvoista sterilointia tai kastrointia ei voi jättää tekemättä. Jos kissanomistajalla ei ole varaa leikkauttaa lemmikkiään, on se parempi jättää hankkimatta. Edellä mainitut menot ovat vasta alkusoittoa. Monenlaisia yllättäviä kuluja nimittäin tullee vastaan kissan elämän aikana.

Eläinlääkärikäynnit ovat kalliita. Kissa on vietävä esimerkiksi suun tarkastukseen ja hammaskiven poistoon kerran vuodessa. Käynnin yhteydessä voi myös ilmetä, että hammas pitääkin poistaa, mikä nostaa kuluja entisestään. Tällaisissa yhteyksissä kissa saatetaan jättää oman onnensa nojaan: koska kissa on saatu usein ilmaiseksi, sen hoitokuluihin ei olla valmiita panostamaan.

Myös iäkkäitä kotikissoja hylätään. Ihmisten välinpitämättömyydellä ei ole mitään rajoja. Kissat kiintyvät kotiväkeensä ja tottuvat asumaan tutussa ympäristössä. Hylätyksi tuleminen aiheuttaa kissalle valtavan suurta stressiä. Eläin on ihmisen tavoin tunteva olento. Kissa saattaa alkaa ikävöidä omistajaansa ja muuttua apaattiseksi. Äärimmäisessä tilanteessa kissa lakkaa syömästä. Jokainen kissa reagoi hylätyksi tulemiseen eri tavalla.

Kadonnutta kissaa ei välttämättä etsitä: ei haluta eikä viitsitä. Vain joka kymmenes talteenottopaikkaan päätynyt löytökissa haetaan takaisin omaan kotiinsa.

Vapaana ulkona kulkevaan kissaan ei välttämättä kiinnitetä huomiota, vaikka kissa ei pärjää Suomen luonnossa. Talvipakkanen aiheuttaa paleltumisia ja koituu monen kissan kuolemaksi. Suomen lain mukaan kissan hylkääminen on rikos.

Kissoja hylätään eniten kesällä. Pieni ja pörröinen kissanpentu on suloinen, mutta siitä on pidettävä huolta myös kesän jälkeen. Kissanpentu ei ole kesälelu, jonka voi hylätä loman jälkeen. Kissasta on pidettävä huolta sen koko eliniän ajan. Kissa voi elää jopa 20-vuotiaaksi, joten kissaa hankittaessa on syytä pohtia hyvin tarkkaan, onko siihen valmis sitoutumaan niin pitkäksi ajaksi.

Mietithän siis ensin tarkoin, että oletko valmis huolehtimaan kissaystävästä koko sen eliniän ajan, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Jos otat, et hylkää! Luethan vielä tämän: https://www.hesy.fi/kissa-ei-ole-kertakayttoesine/

Teksti: Heidi Dahlman

Kissa kaipaa aivopähkinöitä

By | Blogi | No Comments

Kierähdys maassa, uljas loikka renkaan läpi, ketterä pujottelu omistajan jalkojen välistä –kissan norja vartalo on kuin luotu temppujen tekemiseen. Temppuiluista nauttii myös kissan mieli: aktivointi pitää virkeänä ja tyytyväisenä. Aktivoinnin suurin palkinto on kuitenkin se, että koulunpenkillä omistajan ja kissan suhde lujittuu.

Yhä useammat kissat asuvat tänä päivänä lemmikkeinä sisätiloissa, missä niillä on turvallista ja lämmintä, mutta vähemmän virikkeitä kuin ulkona. Virikkeettömässä ympäristössä kissa ei kykene purkamaan energiaansa ja tylsistyy. Kissa, jonka elintila on rajoitettu huoneistoneliöihin ja jolla ei ole liikuntaa tarjoavia aktiviteetteja, voi alkaa myös lihoa, mikä vaarantaa sen terveyden.

Kurjalta kuulostaa sisäkissan tulevaisuus, vaan ei hätää. Jokainen kissanomistaja voi nimittäin ryhtyä taistelemaan lemmikkinsä apaattisuutta ja fyysistä repsahtamista vastaan aktivoimalla eli opettamalla sille erilaisia temppuja.

– Kissat, joita aktivoidaan, ovat virkeitä, seurallisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. Aktivoinnilla voidaan päästä eroon myös kissan häiriökäyttäytymisestä. Jotkut erittäin aktiiviset kissat eivät osaa hallita vaistojaan, vaan voivat alkaa raapia sohvia, kiivetä verhoissa, repiä tapetteja. Aktivoimalla kissan toimintoja voidaan ohjata pois ei-toivotuista toiminnoista kohti toivottuja asioita. Kouluttamalla kissa voidaan ohjata raapimaan esimerkiksi vain raapimapuita, Kissan aktivointi -kirjan ja uudemman Suuri Kissatemppukirjan kirjoittanut, kokenut kissankouluttaja Elina Väyrynen kertoo.

Kissa, jota aktivoidaan, on harmoninen ja tyytyväinen: sen ei tarvitse etsiä itselleen ympäristöstä viihdykettä. Hyvillään on varmasti myös kissanomistaja, jonka hermot säästyvät, kun koti ei ole joka päivä kuin myrskyn jäljiltä. Aktivoimalla kissa voidaan totuttaa myös erilaisiin arkielämän toimintoihin, kuten harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen, matkustamiseen, hampaiden pesuun, valjaissa kävelemiseen ja turkin pesemiseen.

Keskittymisharjoituksilla, kuten kosketuskeppiin koskemisella, voidaan puolestaan lisätä aran kissan itsevarmuutta. Harjoitukset vievät kissan huomion pois sitä jännittävistä asioista.

– Jos kissa esimerkiksi pelkää vieraita ihmisiä, voi omistaja vähitellen auttaa kissa rentoutumaan näissä pelottavissa tilanteissa. Aluksi kissan kanssa harjoitellaan helppoja koulutustehtäviä kissalle turvallisen matkaan päässä vieraasta henkilöstä. Nämä harjoitukset vievät kissan huomiota pois pelottavasta asiasta ja toisaalta viestittävät sille, että mukavia asioita voi tapahtua myös vieraan läsnä ollessa.

Metodina huomion ohjaaminen

Kissan koulutus on vaativampaa omistajalle kuin kissalle. Perusajatus on, että kissa toimii omien viettiensä ja tapojensa mukaisesti ja kouluttaja yrittää palkitsemalla ohjata kissan toimintoja haluttuun suuntaan.

– Jotta kissaa voidaan kouluttaa, tulee ensiksi löytää asia, joka motivoi juuri kyseistä kissaa. Kun tehokas motivaattori on löytynyt, käytetään sitä palkkiona vahvistamaan toivottua käytöstä. Kissalta ei siis koulutustilanteen aikaansaamiseksi vaadita kuin ripaus uteliaisuutta ja kiinnostus palkkiota kohtaan. Palkkiona voi olla esimerkiksi ruokaa, silitys tai leikkiä, Väyrynen selventää.

Kouluttajalta temppujen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, nopeutta, hyvää huomiokykyä, suunnittelutaitoa sekä oman toiminnan ja kissan toiminnan arviointikykyä. Kissan huomio pyritään kiinnittämään joko houkuttelemalla sitä aktiivisesti esimerkiksi makupalalla tai suuntaamalla toimintaa vapaasti (sheiping) ilman näkyvää houkutinta. Jälkimmäisessä tavassa odotetaan, että kissa toimii, ja kissaa palkitaan toiminnan ollessa oikean suuntaista. Kissa siis oppii yrityksen, erehdyksen ja onnistumisten kautta. Väyrynen käyttää koulutusmetodinaan yleensä kissan käytöksen vapaata suuntaamista.

– Suosittelen toiminnan vapaata suuntaamista, sillä se opettaa tempun kissalle perusteellisemmin. ideana on, että kouluttaja odottaa kissan tekevän jonkin liikkeen, joka on osa haluttua toimintaa, ja palkitsee vasta sitten kissaa. Toiminnan vapaa suuntaaminen vie usein enemmän aikaa kuin tempun opettaminen esimerkiksi namupalalla houkuttelemalla, mutta kissa oppii etenkin pitkät toimintaketjut tällä menettelytavalla paremmin.

Vaatimustaso kissan kykyjen mukaiseksi

Jotta kissa oppisi uusia asioita, on sen oltava terve ja voitavat luottaa ympäristöönsä ja kouluttajiinsa. Kissan ylipaino ei ole este temppujen oppimiselle, mutta se on otettava huomioon kissalta vaadittavissa asioissa. Väyrynen muistuttaa, että temppuja opetettaessa on ylipäätään aina toimittava ja edettävä kissan ehdoilla: on pohdittava, millaisesta tempusta juuri tämä kissa olisi kiinnostunut.

– Jos koulutus ei etene, on vika yleensä ajoituksessa, kriteereissä, vahvistetiheydessä, motivaatiossa tai kissan terveydessä. Yksi yleisimmistä kompastuskivistä on liian korkea kriteeri. Kissan tulisi saada toiminnastaan riittävän usein positiivista palautetta. Jos temppu on kuitenkin kissalle liian vaikea, se ei saa positiivista palautetta, jolloin vahvistustiheys heikkenee. Tällöin vaatimustasoa kannattaa laskea.

Kissa kannattaa kouluttaa aluksi aina samassa suljetussa tilassa, jonka se on todennut turvalliseksi. Ympärillä tulisi olla mahdollisimman vähän häiriötä, sillä liiallinen virikkeiden määrä saattaa häiritä kissan keskittymistä. Vasta kissan opittua tempun kunnolla voidaan opetustilaan tuoda yksi kerrallaan myös häiriöitä, kuten ääniä, liikkeitä ja uusia ihmisiä.

– Kun ulkoisia häiriötekijöitä lisätään tässä koulutusvaiheessa, voi olla, että kissa tarvitsee kertausta, sillä sen keskittyminen herpaantuu helposti ulkoisten muutosten vuoksi. Kouluttajan kannattaakin olla kärsivällinen ja palkita kissaa yrittämisestä, vaikka temppu ei täysin onnistuisikaan. Suurin kissan koulutuksen haaste on juuri opitun asian toistaminen rauhallisen koulutustilan ulkopuolella: ulkona, kylässä tai suuremmassa koulutustilassa.

Kissalle voidaan opettaa lukemattomia erilaisia temppuja vauhdikkaasta agilitysta keskittymistä vaativaan värierotteluun. Kissat ovat erittäin älykkäitä ja oppivat nopeasti myös eri temppujen sovelluksia, mutta on hyvä muistaa, että pienen kokonsa vuoksi niitä ei esimerkiksi tule laittaa kantamaan liian raskaita esineitä.

– Sen sijaan korkeat hypyt ja uskomattomat vartalon asennot ovat kissan erityisalaa. Hyvä kouluttaja käyttääkin kekseliäisyyttään ja kehittelee lemmikilleen mitä uskomattomimpia temppusovelluksia.

Kissan ehdoilla

Aktivointi ei stressaa kissaa. Stressaantuneen tai sairaan kissan kouluttaminen ei yleensä edes onnistu. Kouluttamisen perusajatuksena sitä paisti on, että siinä edetään kissan omien edellytysten mukaan, sen omat lähtökohdat huomioiden.

– Mikäli kouluttaja vaatii kissalta liian vaikeita asioita liian nopealla tahdilla, kissa kyllästyy koulutukseen. Koska koulutuksen lähtökohtana on kissan omaehtoinen halua toimia, poistuu kissa todennäköisesti paikalta ennen kuin se ehtii stressaantua tilanteesta:

Aktivointi ei siis kuormita kissaa, vaan pikemminkin vahvistaa kissan itsetuntoa. Kissa nauttii onnistuessaan. Kissan kouluttaminen myös syventää ja lujittaan omistajan ja kissan välejä.

– Kissan näkökulmasta omistajasta tulee koulutuksen myöstä mielenkiintoisempi. Omistajan toimia kannattaa seurata, koska ruoan ja silitysten lisäksi omistaja tarjoaa kissalle myös aktiivista yhteistä aikaa. Omistaja puolestaan oppii kissaa kouluttaessaan tulkitsemaan paremmin tämän viestejä: Ahaa, tuollainen hännän heilautus tarkoittaa, että kissa pohtii, ja nyt se iloitsee! Myös kissa oppii tietämään, mitä omistaja toivoo siltä.

Teksti: Erja Veivo
Kuvat: Kirjasta Kissan aktivointi, kuvaaja Jan Nyström

Kissan stressiin on monta lääkettä

By | Tiedotteet | No Comments

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY

Tiedote 19.6.2018

Kissan stressiin on monta lääkettä

– aktivointi ja hyvä perushoito edistävät kissan hyvinvointia

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY muistuttaa Eläimen mittainen sitoumus -kampanjallaan ihmisiä kissan hyvästä kohtelusta ja perushoidon sekä virikkeellistämisen tärkeydestä. Kissa mielletään usein itsenäiseksi ja siksi helpoksi lemmikiksi. Kissa tarvitsee kuitenkin paljon aktiviteetteja. Vaille riittävää huomiota ja huolenpitoa jäänyt kissa voi alkaa kärsiä psyyken ongelmista ja käyttäytyä epätavallisesti. Myös kissan elinympäristössä tai sen omistajan perhetilanteessa tapahtuvat muutokset voivat altistaa kissan stressille ja masennukselle. Siksi kissalle on tärkeää tarjota seuraa, toimintaa, aikaa sopeutua muutoksiin ja mahdollisuus toteuttaa luontaista käyttäytymistään.

– Kissan hyvinvoinnista voidaan huolehtia monin keinoin. Jos asunnossa on parveke, sen voi verkottaa kissan ulkoilupaikaksi. Myös ulkoiluttaminen valjaissa tuo vaihtelua kissan arkeen. Sisätilat kannattaa sisustaa kissan käyttäytymistarpeita ajatellen kiipeilypuilla ja -tasoilla sekä raapimapuilla, ehdottaa HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

– Kissalla on sisäsyntyinen saalistusvietti, minkä takia sen kanssa on syytä leikkiä päivittäin. Kissan henkistä hyvinvointia voi edistää myös leluilla ja motivointitarvikkeilla. Oikea ravinto, raikas vesi ja puhdas hiekkalaatikko ovat luonnollisesti kissan perustarpeita, Luukkainen lisää.

Stressaantunut tai masentunut kissa voi ruveta merkkailemaan paikkoja, raapimaan ja kynsimään, leikkimään raisusti ja olla ärtynyt tai menettää ruokahalunsa sekä muuttua haluttomaksi ja apaattiseksi tai lihoa. Stressaantunut kissa saattaa myös joko jatkuvasti tavoitella tai välttää omistajansa seuraa.

– Kissan erilaiset käytöshäiriöt ovat hyvin yleinen syy lemmikistä luopumiseen, vaikka moniin ongelmiin olisi olemassa helppoja ja vaivattomia ratkaisuja. Kissa käyttäytyy ja voi hyvin, kun sille tarjotaan aivopähkinöitä, aikaa ja sen tarpeista huolehditaan. Jos kissan käytös muuttuu äkillisesti tai lievät käytösongelmat jatkuvat pitkään, on syytä hakeutua eläinlääkärille. Käytöksen taustalla voi nimittäin olla kipua tai sairaus. Lemmikkiin on sitouduttava vaikeinakin hetkinä, Luukkainen lisää.

Eläimen mittainen sitoumus -kampanja HESYn Eläimen mittainen sitoumus -kampanja muistuttaa, että lemmikkiin tulee sitoutua sen koko eliniän ajaksi. Kissan kohdalla sitoutuminen voi tarkoittaa jopa 20 vuotta. Perheeseen on valittava sellainen eläin, jota jaksetaan ja osataan hoitaa myös vaipparumban, työkiireiden, paikkakunnan vaihdosten ja muiden muutosten keskellä. Voit tulostaa tämän linkin kautta itsellesi julisteen ja jakaa tärkeää viestiämme viemällä sen vaikka lähikauppasi ilmoitustaululle. Voit myös jakaa linkin takaa löytyviä sosiaaliseen mediaan tarkoitettuja bannereita ja edistää siten eettisiä eläinsuhteita.

Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Pirjo Onza
toiminnanjohtaja
p. 040 646 4061
pirjo.onza@hesy.fi

Erja Veivo
tiedottaja
p. 040 577 4733
erja.veivo@hesy.fi

Vastuullinen eläinsuojelutyö yhdistää kaikkia alan toimijoita

By | Tiedotteet | No Comments

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY

Vastine 18.6.2018

Vastuullinen eläinsuojelutyö yhdistää kaikkia alan toimijoita

Viikonlopun aikana sosiaalisessa mediassa on käyty vilkasta keskustelua rescue-koirista ja eläinsuojeluyhdistysten roolista ihmisten omien lemmikkien sijoittamisessa. Jupakka sai alkunsa Ylen tekemästä laajemmasta jutusta, jossa oli haastateltu myös yhtä HESYn työntekijää. Valitettavasti jutusta sai väärän kuvan HESYn toiminnasta ja suhtautumisesta rescue-toimintaan. Haluamme painottaa, että kyseessä oli yksittäisen henkilön mielipide, joka ei vastaa yhdistyksen kantaa.

HESY arvostaa kaikkien vastuullisten eläinsuojeluyhdistysten toimintaa sekä Suomessa että myös muissa maissa. Eläinten kaltoinkohtelu on niin laajamittaista, että asian korjaamiseksi tarvitaan kaikkien järjestöjen työpanosta ja keskinäistä yhteistyötä. Yhdessä voimme vaikuttaa paremmin kaikkien eläinten hyvinvointiin kaikissa maissa.

Lähtökohtamme on, että jokaisen eläimen elämä on ainutkertainen ja jokaisella koiralla ja kissalla on oikeus kunnolliseen kotiin riippumatta siitä, missä maassa se on sattunut syntymään. Yhden eläimen pelastaminen ei muuta maailmaa, mutta se muuttaa juuri sen yhden eläimen maailman paremmaksi. Sterilointi ja kastrointi ovat ainoita pysyviä ratkaisuja löytökissa- ja löytökoiraongelman ratkaisuun niin Suomessa kuin muissakin maissa.

HESY on itsekin rescue-toiminnan uranuurtaja Suomessa. Onhan yhdistys pelastanut eläimiä jo liki 145 vuoden ajan. Lisäksi HESYllä on pitkä historia kansainvälisessäkin eläinsuojelussa, sillä kansainvälisen eläinten päivän vietto aloitettiin Suomessa jo vuonna 1909 HESYn aloitteesta.

HESYn päätehtävä on ottaa hoiviinsa heitteille jätettyjä lemmikkieläimiä ja etsiä niille uudet kodit sen jälkeen, kun eläinlääkäri on tehnyt niille perusteellisen terveystarkastuksen, rokottanut ne ja leikannut täysikasvuiset eläimet. Kaikki mahdolliset sairaudet hoidetaan ja eläimet madotetaan. Löytöeläinten lisäksi HESYlle tulee lemmikkieläimiä ns. sosiaalitapauksina eli silloin, kun omistajat ovat kykenemättömiä huolehtimaan omista lemmikeistään esimerkiksi tilanteissa, joissa omistaja on kuollut, joutunut hoitolaitokseen tai vankilaan tai eläin on otettu huostaan eläinsuojelusyistä.

Ihmiset tarjoavat HESYlle usein myös omia lemmikkejään, kun he haluavat luopua niistä erinäisistä syistä. Näissä tapauksissa HESYn rooli on neuvoa ja auttaa uuden kodin löytymisessä. Kodinvaihtajille on nykyisin ihan omia internetkanaviakin. HESYn nykyiset eläintalot ovat niin pieniä, että jos täyttäisimme eläintalomme ihmisten omilla lemmikeillä, niin silloin kodittomat kissat, koirat ja kanit jäisivät apua vaille.

Toivomme, että aivan lähitulevaisuudessa saisimme uuden eläinsuojelukeskuksen, jolloin voisimme paremmin auttaa useampia avun tarpeessa olevia eläimiä.
Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Erja Veivo
tiedottaja
p. 040 577 4733
erja.veivo@hesy.fi

Kun kissa tai koira katoaa

By | Blogi | No Comments

Kadonneen eläimen etsinnässä kärsivällisyys palkitaan. Etsintää on jatkettava riittävän kauan – kissojen ja koirien tiedetään olleen kateissa jopa vuoden ja löytyneen vielä hengissä ulkoa.

KARKAAMISHETKELLÄ

Kissa

Jos kissa pääsee karkuun valjaista ulkona, älä juokse sen perään. Jahtaaminen käynnistää kissassa pakoreaktion. Kyykisty maahan ja puhu rauhallisesti.

Jos kissa tulee kosketusetäisyydelle, anna sen ensin haistella ojennettua kättäsi. Juttele kissalle, rapsuta sitä varovasti poskesta ja silitä selkää. Nosta se sitten syliin varmalla ja lujalla otteella.

Jos kissa pakenee, seuraa sitä rauhallisesti. Näin saat selville kissan liikkumisalueen.

Koira

Jos koira karkaa, odota karkauspaikalla. Monet koirat palaavat lähtöpaikalle. Voit jättää karkaamispaikalle myös koiran herkkuja tai omaa hajuasi (esimerkiksi takin), jolloin koira voi jäädä odottamaan paluutasi.

KARKAAMISEN JÄLKEEN

1. Hajujäljet

Jos eläin karkaa kodistaan, anna sen palata kotiin samaa reittiä pitkin. Jätä ovi tai ikkuna auki.

Jätä katoamispaikan lähelle tuttua hajua, kuten oma paitasi, karkurin nukkuma-alusta, leluja sekä mahdollisimman haisevaa herkkuruokaa. Jätä kesällä katoamispaikalle myös vettä.

Ruoka on tehokas houkutin. Laita mahdollisimman vahvasti tuoksuvaa ruokaa sukkahousuihin ja vedä niillä niin kutsutut hajujäljet eri ilmansuunnista kotiin asti.

Ota karkurin hajua talteen siltä varalta, että tarvitset etsijäkoiran apua. Hajuksi käyvät esimerkiksi lemmikin makuualusta, hoitovälineet tai kaulapanta. Säilö hajut puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.

2. Etsi karkuria

Karkuri hakeutuu usein tuttuihin paikkoihin. Karannut eläin ei käyttäydy normaaliin tapaansa. Etsi karkuria vain pienellä, eläimelle rakkaiden ihmisten joukolla. Iso etsintäjoukko tai muuten kova hälinä todennäköisesti pelästyttää eläimen.

Ruoka on etsiessäkin hyvä houkutin. Jos mahdollista, grillaa katoamispaikan lähettyvillä ja vietä rauhassa aikaa ruokaisissa tuoksuissa.

Kissa

Kissa pysyttelee yleensä 300–500 metrin säteellä katoamispaikastaan ja piiloutuu. Tutki roskakatokset, vajat, autotallit, ladot ja pyöräkellarit, kurkkaa autojen alle ja kaikenlaisiin koloihin. Kissat liikkuvat mielellään öisin. Ihmisrakas kissa voi lähestyä ohikulkijoita tai naukua vieraiden ovien takana. Arka kissa kulkee piilotellen.

Koira

Karanneet koirat ”villiintyvät”. Joillakin koirilla se tapahtuu saman tien karkaamisen yhteydessä, etenkin, jos koira pelästyy.

Karannut koira hakee turvaa ja pysyttelee usein poissa vilkkaimmilta paikoilta. Koira hakeutuu lepäämään paikkoihin, joihin voi piiloutua, joissa selusta on turvattu ja joista voi tarkkailla ympäristöä.

3. Ilmoita karkurista

Löytöeläintaloon: Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Kirkkonummen alueella kadonneista eläimistä on tehtävä oma katoamisilmoitus Viikin löytöeläintaloon. Poikkeuksena ovat Kirkkonummella kadonneet koirat, joista tehdään ilmoitus Kirkkonummen löytökoiratarhaan.

Internetissä: www.karkurit.fi (sivustolle ja Facebook-ryhmään) ja www.eLassi.fi

Ilmoitukset lähialueilla: Kiinnitä ilmoituksia lyhtypylväisiin ja ilmoitustauluille ja jaa niitä lähialueiden postilaatikoihin. Laita ilmoitukseen karkurin valokuva ja omat yhteystietosi. Huom! Älä laita ilmoitukseen eläimen nimeä, koska eläin voi pelästyä, mikäli tuntemattomat huutelevat sitä.

4. Ole valppaana

 Tarkista näköhavaintopaikat heti ilmoituksen saatuasi. Älä mainosta saamiasi havaintoja internetissä, etteivät omatoimiset etsijät mene pelästyttämään karkuria. Seuraa löytöeläintalojen internetpäivityksiä talteen otetuista eläimistä.

5. Käytä etsinnässä tehokkaita apulaisia

Etsijäkoiraliiton etsijäkoirat paikantavat karkurin tuoreimmat jäljet. Koirat osaavat ilmaista sen, onko karkuri hyvässä kunnossa ja elossa vai huonossa kunnossa tai kuollut.

Karkuria voi myös etsiä sen lemmikkiystävän avulla. Karkurit eivät välttämättä välitä ihmisistä, mutta voivat tulla kaverinsa luo. Lemmikkikaveri jättää maastoon hajujälkiä, jotka johtavat takaisin kotiin. Pennun etsinnässä tehokkain apuri on sen oma emo, uroskoiraan voi tehota myös juoksuinen narttu.

6. Reviirin paikantaminen

Merkitse kaikki havainnot eläimestä kartalle. Näin saat tietoa eläimen reviiristä ja liikkumispaikoista. Reviiri ei yleensä muutu karkureissun aikana, ellei siellä tapahdu jotain, joka aiheuttaa turvattomuutta. Kissa voi muuttaa ydinaluettaan esimerkiksi tilanteissa, joissa kissan reviirille ilmestyy toinen kissa, jonka kohtaamista se välttelee.

7. Loukutus

Jos kissasta tai pienestä koirasta on tehty näköhavaintoja ja sen reviiri on osittain tiedossa, voi alueelle laittaa pyydyksen eli loukun. Loukun voi lainata esimerkiksi HESYltä tai Etsijäkoiraliitolta. Varmista saatavuus etukäteen.

Loukutus vaatii aina maanomistajan luvan. Laita loukkuun ruokasyötti ja vedä hajujäljet eri ilmansuunnista. Korjaa ruoka aamulla pois, sillä se houkuttelee paikalle lintuja. Nosta loukku 10 sentin korkeudelle, etteivät siilit kiipeä sinne.

Loukku sijoitetaan paikkaan, jossa karkuri on havaittu, tai rauhalliseen, karkuria houkuttelevaan paikkaan. Loukku pitää tarkistaa usein. Jos loukku on vilkkaalla paikalla, sitä pitää vahtia jatkuvasti esimerkiksi autosta.

KARKULAISEN KIINNIOTTO

Karkulaisen kiinniottotilanteessa tulee toimia rauhallisesti.

Houkuttele karkuria luoksesi äänellä, leikkimällä tai herkkuruoalla. Voit kutsua eläintä tutulla sanonnalla, jota käytät esimerkiksi antaessasi sille ruokaa.

Kissa

Jotkut kissat tulevat ihmisen luo heti kuullessaan ruokapurkin avautuvan. Laita ruokaa kuppiin ja siirry itse hiukan syrjään. Jos kissa syö ruoan, ota avuksesi kuljetuskoppa – ellei kissasi pelkää koppaa. Koppaa pelkäävä kissa on turvallisinta laittaa laatikkoon vasta suljetussa tilassa, esimerkiksi autossa.

Älä tuijota kissaa herkeämättä silmiin. Sulje välillä silmäsi hitaasti, siristele silmiäsi tai käännä katseesi sivuun. Kissalle tuijottaminen suoraan silmiin on uhkaus, kun taas katseen sivuun kääntäminen tai silmien sulkeminen on rauhoittava ja ystävällinen ele.

Koira

Jos koira on tottunut tulemaan luokse vihellyksestä, naksuttimesta tai muusta äänimerkistä, kokeile näitä. Erilaiset äänimerkit tuntuvat olevan toimivampia kuin ihmisen puhe.

Jos koira ei heti uskalla tulla luoksesi, heitä herkkupaloja kerta kerralta lähemmäs itseäsi, kunnes se tulee kosketusetäisyydelle. Myös leikkikalut voivat toimia, koska leikkivä koira unohtaa helposti varovaisuutensa.

Anna kosketusetäisyydelle uskaltautuneen koiran haistella kättäsi. Saatat saada koiran kiinni myös tarjoamalla sille makupalan ja ottamalla toisella kädellä kiinni sen kaulapannasta. Puhu koiralle rauhallisesti. Älä kuitenkaan taputa tai silitä tuntemattoman koiran päätä tai selkää. Anna koiralle mahdollisuus väistää lähestyvää ihmistä, koska nurkkaan ahdistettu koira saattaa käyttäytyä aggressiivisesti.

Älä katso koiraa suoraan silmiin, koska koira tulkitsee sen uhkaukseksi. Suosi koiraa rauhoittavia eleitä, kuten haukottelua, pään kääntämistä pois koiran suunnasta ja maanpinnan tutkimista. Lähesty koiraa rauhallisesti puhellen. Voit houkutella koiraa luoksesi myös kyykistymällä maahan ”tutkimaan” herkkupalaa. Yritä vaikuttaa välinpitämättömältä, niin koira ei koe sinua uhkaavaksi.

Muista, että karkuri on usein niin keskittynyt selviämiseensä, ettei se välttämättä tunnista omistajaansa.

Lähteet: www.hesy.fi, www.etsijakoiraliitto.fi, www.karkurit.fi

Teksti: Kati Wikström

 

Kissa, joka karkasi

By | Blogi, Blogi | No Comments

Kun Jami-kissa karkasi kesken eläinlääkärireissun, koko naapurusto lähti mukaan kuukausia kestäneeseen etsintäoperaatioon. Katoamistemppu oli uuvuttava kokemus kaikille osapuolille. Kuitenkaan kissalle se ei ollut ensimmäinen.

Oli luminen ja kylmä helmikuun yö, kun näin pihallani hangessa kissan tassujen jälkiä. Seurasin niitä ja totesin kissan viihtyneen pienessä suojaisassa tilassa ulkorappusten alla. Pitkin talvea näin tassujen jälkiä ja muutaman kerran itse kissankin, mutta se ei päästänyt minua lähelleen. En vielä siinä vaiheessa huolestunut, koska alueella liikkui paljon omatoimisia ulkoilijoita.

Keväällä kissa alkoi oleilla pihallani enemmän. Se makoili auringon läikissä, nukkui keskellä pihaa ja söi siileille antamiani raksuja. Se ei enää juossut minua karkuun, mutta ei päästänyt lähellekään. Oleskelimme kumpikin pihalla omissa oloissamme, näköetäisyydellä toisistamme.

Alkukesällä kissasta oli tullut jo pihallani tuttu näky. Vein sille omia raksuja ja kissanruokaa. Kiitokseksi niistä se eräänä päivänä hyppäsi eteeni pihapöydälle ja kehräsi hartaasti. Olimme ystävystyneet.

Nimesin kissan Jamiksi.

Uskollinen ystävä

Jami oli pihallani lähes vuorokauden ympäri. Kissalla oli myös paljon punkkeja, joten en enää uskonut sen olevan omatoiminen kulkuri.

Kuvailin kissan tuntomerkkejä ilmoituksissa, joita vein katujen varsille ja lähikauppoihin. Tein ilmoitukset myös Karkurit-sivustolle ja lähimpiin löytöeläintaloihin. Omistajaa ei kuitenkaan löytynyt.

Näin Jamista tuli uskollinen ystäväni koko kesäksi. Se nukkui grillikatoksen alle laittamassani kissanpedissä, ruokaili pihalla ja tuli naukuen vastaan aina, kun astuin pihalle, vuorokauden ajasta riippumatta. Se antoi minun poistaa punkkeja itsestään ja toi saalistusretkiltään tuliaisia.

Lämpiminä öinä luin kirjaa grillikatoksessa myrskylyhdyn valossa ja Jami kehräsi pöydän päällä. Aika ajoin se sai vauhdikkaita hepulikohtauksia ja juoksi ympäri pihaa. Jami oli myös hyvin seurallinen ja kulki reippaasti grillivieraidemme joukossa, vaikka paikalla oli suurikin määrä ihmisiä.

Vietin Jamin kanssa aikaa ulkona toukokuusta syyskuuhun. En voinut ottaa sitä sisälle, koska toinen omista kissoistani, ärhäkkä kolli, ei voinut sietää sitä.

Syksyn lähestyessä aloin huolestua. Olimme tulleet Jamin kanssa hyviksi ystäviksi, enkä olisi halunnut luopua siitä. En kuitenkaan voisi jättää kissaa talveksi ulos.

Syksyksi uuteen kotiin

Eräänä elokuisena päivänä sain odotetun puhelinsoiton henkilöltä, joka uskoi tietävänsä Jamin omistajan. Pyysin tätä käymään pihallani, kun Jami oli paikalla.

Omistaja saapui ja tunnisti Jamin heti. Selvisi, että Jamin koti oli vain sadan metrin päässä omastani. Omistaja kertoi, ettei kissa viihtynyt hänen luonaan vaan karkaili jatkuvasti. Tuon vuoden aikana kissa oli ollut kadoksissa kahdesti: ensin muutaman kuukauden alkutalvesta ja sitten alkukeväästä aina elokuulle asti.

Omistajalla oli useampi lemmikki, ja hän uskoi Jamin sopivan paremmin kodin ainoaksi lemmikiksi. Siksi sovimme, että etsisin Jamille uuden kodin. Koska halusin nähdä Jamia jatkossakin, päätin kääntyä tuntemieni eläinrakkaiden ihmisten puoleen.

Ystäväni Juha oli vieraillut luonani useamman kerran kesällä ja rapsutellut Jamia. Kaksikko tuli hyvin toimeen keskenään. Syyskuun kylmien öiden saapuessa myös Juha oli huolissaan Jamin tilanteesta. Kissalle oli vaikea löytää uutta kotia, koska useimmat tuttavani halusivat kissanpennun. Ei riittänyt, että Jamilla oli sosiaalinen, lempeä ja rauhallinen luonne – kaksivuotias ja kahdeksankiloinen roteva kolli oli kaukana suloisen pörröisestä pennusta.

Pitkän harkinnan jälkeen Juha päätti ottaa Jamin elämänsä ensimmäiseksi kissaksi. Lokakuisena, sateisena iltana laitoin Jamin kuljetuskoppaan ja vein sen Juhan luokse. Parin viikon harjoittelun jälkeen kaksikosta tulikin ylimmät ystävykset, joiden luona pääsin vierailemaan usein.

Juhan ja Jamin yhteiseloa kesti lähes päivälleen kaksi vuotta. Sitten matkalla lääkärintarkastukseen kissa pääsi karkuun kuljetuskopastaan. Tästä alkoi useamman kuukauden epätoivo.

Emme tienneet, pyrkiikö Jami takaisin vanhoille seuduilleen minun luokseni vai pysyykö se kaupunkimiljöössä Juhan lähistöllä. Kuljimme ja huhuilimme kissaa, kurkimme pysäköityjen autojen ja parvekkeiden alle, tutkimme puskat, kiersimme lähimetsät ja veimme potentiaalisiin piiloihin ja Juhan talon eteen ruokaa.

Etsintäpartio

Jätimme jälleen ilmoituksia. Karkurit-sivusto, löytöeläintalot, lyhtypylväät, bussipysäkit, ulkoilualueet, kaupat, nuorisotalojen ja seurakuntien ilmoitustaulut – yhteensä jätimme jälkeemme lähes 80 lappua.

Yöt laskivat pakkasen puolelle ja lunta satoi. Olosuhteet olivat kissalle varsin huonot. Saimme ilmoituksia näköhavainnoista, mutta ruokakupin kera tehdyt etsinnät olivat tuloksettomia.

Kun Jamin katoamisesta oli kulunut runsaat kolme kuukautta, saimme lupaavia ilmoituksia näköhavainnoista. Jamin näköisen kissan oli nähty penkovan roskia teollisuusalueella. Kissa kuulemma vietti öitään varastoalueiden avovarastoissa.

Näiden havaintojen perusteella olimme lähes varmoja Jamin liikkuma-alueesta, joten kutsuimme Etsijäkoiraliitosta etsijäkoiran paikalle. Koiralle annettiin haisteltavaksi Jamin nukkuma-alusta. Ja pian lähdettiinkin liikkeelle.

Etsijäkoirat osaavat paikantaa kadonneen lemmikin tuoreimmat jäljet. Ne pysähtyvät noin sadan metrin säteelle kohteestaan, jotta eivät pelästyttäisi tätä. Etsijäkoirat osaavat ilmaista sen, onko karkuri elossa, huonossa kunnossa vai kuollut, ja ne pystyvät paikantamaan jo pitkäänkin kadoksissa olleen lemmikin. Avuksemme tullut koira paikansi Jamin tuoreimmat jäljet juuri sille varastoalueelle, josta näköhavaintoja oli tehty.

Jätimme loukun yöksi aina tuoreimman paikannetun jäljen kohdalle. Haimme loukun aamulla pois, koska alue oli päivisin vilkasliikenteistä ja ajattelimme, että pelästynyt karkuri ei uskaltaisi silloin liikkua. Öisin vuorottelimme ja purevan pakkasen vuoksi kävimme katsomassa loukkua muutaman tunnin välein. Vedimme loukkuun tonnikalajäljet ja jätimme loput tonnikalasta loukkuun sisälle.

Tätä jatkoimme muutaman viikon ajan, mutta loukku pysyi tyhjänä. Saimme kuitenkin edelleen soittoja näköhavainnoista samalta alueelta.

Karkuri kotiin

Kutsuimme etsijäkoiran uudelleen apuun, ja nyt se merkkasi tietyn varastoalueen, jossa oli muutama avovarasto. Varaston portti lukittiin yöksi, joskin portti oli kissan mentävä. Olimme saaneet varaston yövartijalta näköhavainnon muutamalta yöltä, joten nyt tiesimme Jamin yöpaikan. Kiinteistön omistaja antoi meille luvan asettaa loukun avovarastoon ennen porttien sulkemista. Sovimme yövartijan kanssa, että hän ilmoittaisi, mikäli havaitsisi loukun toimineen yöllisten kierrostensa aikana.

Maaliskuisena aamuyönä kahden aikaan Juha sai soiton vartijalta. Puhelun taustalta kuului tuttu nau’unta. Jami oli mennyt loukkuun ja naukui tuttuun tapaansa varsin äänekkäästi. Yhteensä viisi kuukautta reissussa ollut Jami oli rähjääntynyt hieman ja laihtunut kovasti. Tärkeintä oli kuitenkin, että ystävämme oli saatu turvallisesti kotiin. Tyytyväinen oli Jamikin, joka tupatarkastuksen jälkeen asettui tuttuun nukkumapaikkaansa eikä päästänyt Juhaa silmistään.

Tämän etsintäprosessin aikana oli hienoa huomata, kuinka ihmiset soittivat näköhavainnoistaan, myötäelivät, etsivät Jamia kinkkuviipaleiden kera ja välittivät aidosti. Moni näköhavaintoja tehnyt soitti vielä myöhemminkin ja kysyi kissan kohtalosta. Oli mahtavaa kertoa heille mukavasta uutisesta.

Pitkällä tarinalla oli onnellinen loppu, mutta myös opetus: eläin ei käyttäydy lemmikin tavoin silloin, kun se on karkuteillä. Siksi karkurin etsinnässä on tärkeää noudattaa ammattilaisen ohjeita.

Teksti ja kuvat: Kati Wikström

29.9. klo 11–17 HESY Sellon koirapäivässä

By | Tapahtumat | No Comments

Koirapäivänä Sellon kirjastossa pääset katsomaan ja kokemaan monenlaista ihmisen parhaan ystävän ammattia ja harrastusta. HESY esittelee paikalla eläinsuojelutoimintaa. Muita esitelmien aiheita ovat muun muassa pelastuskoiratoiminta ja koiratanssi. HESYn infopisteeltä voit hakea yhdistyksen esitteitä ja tehdä ostoksia. Tapahtumassa on paljon koiria.

Lavaohjelma:

11–11.30 HESY / Marika Stillman

11.45–12.00 Espoonseudun pelastusalan yhdistys ry / Pelastuskoirat

13.00–13.15 Koiratanssi / Katja Tamminen

13.30–14.00 Länsi-Helsingin kaverikoirat

14.15–14.45 Opaskoirayhdistys Ry Helsingin ja Uudenmaan alueellinen toiminta

15.00–15.30 Hypokoirat ry / Susanna Klefström

15.45–16.00 Koiratanssi / Katja Tamminen

16.15–16.45 Kodittomien koirien ystävät

Pointti:

12–13.00 Pelastuskoiraesitys

Lastenmaa:

12–16.00 Steinerlukiolaisten taidepaja (mm. kasvomaalausta)

13–15.00 Börje, Bruno ja Fila / Lukukoirat

15.30–17.00 Topi ja Tessu -elokuva

Paja:

Temppunurkka

Kissa ei ole kertakäyttöesine

By | Tiedotteet | No Comments

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY

Tiedote 12.6.2018

Eläimen mittainen sitoumus -kampanja muistuttaa:

Kissa ei ole kertakäyttöesine

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY muistuttaa Eläimen mittainen sitoumus –kampanjallaan, että lemmikistä on kannettava vastuu sen koko eliniän ajan ja eläimen heitteillejättö on Suomessa rikos.

Kesä ja syksy ovat eläinsuojeluyhdistyksillä ja löytöeläintaloilla vuoden ruuhkahuippua. Kissoja hylätään Suomessa selvästi enemmän kuin muita lemmikkeinä pidettäviä eläimiä. Noin 90 prosenttia Suomen talteenottopaikkoihin päätyvistä eläimistä on kissoja, joista vain kymmenisen prosenttia haetaan omaan kotiin. Tilastojen mukaan löytöeläintaloihin viedään joka vuosi arviolta 10 000 kissaa.

Kissan hankintakynnys on Suomessa matala. Kissan saa usein ilmaiseksi ja helposti ilman paperitöitä, mikä voi houkutella herätehankintoihin. Koirapentueen kasvattaminen on kalliimpaa, sillä Suomessa pennut myydään usein rokotettuina, tunnistusmerkittyinä ja rekisteröityinä, mikä nostaa eläimen myyntihintaa.

– Vastuuton kissanpito ja kissojen hylkääminen ovat olleet Suomessa suuria eläinsuojelullisia ongelmia jo vuosikymmeniä, eikä tuleva eläinsuojelulaki valitettavasti näytä tuovan tähän muutosta. Kissan statusta voidaan nostaa vain tekemällä kissan hankinnasta vaikeampaa ja kalliimpaa. Siksi uuteen eläinten hyvinvointilakiin olisi ehdottomasti sisällytettävä kissojen pakollinen tunnistusmerkitseminen ja rekisteröiminen. Lisäksi ulkona ilman valvontaa liikkuvat kissat olisi määrättävä leikattaviksi. Nämä toimenpiteet nostaisivat kissan myyntihintaa ja arvoa, summaa HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Ulkona vapaasti leikkaamattomina liikkuvien kotikissojen seurauksena Suomessa on paljon ulos syntyneitä ei-toivottuja kissanpentuja ja puolivilleinä luonnossa eläviä kissapopulaatioita. Näistä kissoista moni paleltuu kuoliaaksi tai nääntyy nälkään talven tullen. Ulkona elävät ja kylmään kuolleet tai nälkään nääntyneet kissat eivät näy missään tilastoissa. Kenelläkään ei siis ole tällä hetkellä edes tarkkaa tietoa hylättyjen kissojen todellisesta määrästä ja ongelman mittakaavasta.
– Vastuu lemmikistä ja sen jälkeläisistä on aina eläimen omistajalla. Eläintä ei voi sysätä toisten kontolle tai tien poskeen, jos sitä ei voi enää itse pitää. Lemmikkieläimen heitteillejättö on Suomessa rikos, Luukkainen lisää.

Eläimen mittainen sitoumus -kampanja
HESYn Eläimen mittainen sitoumus -kampanja muistuttaa, että lemmikkiin tulee sitoutua sen koko eliniän ajaksi. Kissan kohdalla sitoutuminen voi tarkoittaa jopa 20 vuotta. Perheeseen on valittava sellainen eläin, jota jaksetaan ja osataan hoitaa myös vaipparumban, työkiireiden, paikkakunnan vaihdosten ja muiden muutosten keskellä. Voit tulostaa tämän linkin kautta itsellesi julisteen ja jakaa tärkeää viestiämme viemällä sen vaikka lähikauppasi ilmoitustaululle. Voit myös jakaa linkin takaa löytyviä sosiaaliseen mediaan tarkoitettuja bannereita ja edistää siten eettisiä eläinsuhteita.
Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Erja Veivo
tiedottaja
p. 040 577 4733
erja.veivo@hesy.fi

Eläinten keräily on Suomessa vakava ja vaiettu ongelma

By | Tiedotteet | No Comments


Tyypillisin laji, jota eläinten keräilijät haalivat, on kissa. Kissoja on helppo saada ja kissapopulaatiota on helpompi pitää paljastumatta kuin koiralaumaa.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.

Tiedote 6.6.2018

Eläinten keräily on Suomessa vakava ja vaiettu ongelma

Lemmikkieläinten keräily on Suomessa vaiettu ongelma, vaikka sitä esiintyy jatkuvasti eri puolilla Suomea. Eläinkeräily ei rajoitu vain maaseudulle, sillä se on kaupungeissa kasvava ilmiö.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY on huolissaan Suomessa vähän huomiota saaneesta vakavasta ilmiöstä, jossa yksityishenkilöllä on pakonomainen tarve keräillä suuria määriä eläimiä, vaikkei hänellä ole mitään edellytyksiä pitää huolta edes niiden perustavanlaatuisista hyvinvointitarpeista. Eläimiä saatetaan pitää epähygieenisissä olosuhteissa ilman riittävää vettä ja ravintoa. Eläimiä ei yleensä viedä eläinlääkärintarkastukseen: niitä ei esimerkiksi leikata eikä edes rokoteta ja madoteta.

Leikkaamattomina eläimet pääsevät lisääntymään keskenään hallitsemattomasti, eikä omistajalla ole välttämättä mitään tietoa eläinten todellisesta lukumäärästä. Tulehdukset ja loiset leviävät siivottomissa olosuhteissa, ja taudit kukoistavat, kun eläimillä ei ole rokotussuojaa. Lisäksi suuret eläinpopulaatiot jäävät usein vaille kunnollista ihmiskontaktia ja sosiaalistumista. Äärimmäisissä tapauksissa osa eläimistä kuolee asuntoon.

– Eläinten keräily rikkoo useimmissa tapauksissa räikeästi eläinsuojelulainsäädäntöä, sillä lain mukaan eläimelle on taattava muun muassa riittävä ruoan- ja vedensaanti sekä sairauksien asianmukainen hoito. Siksi ongelmaan on puututtava ajoissa. Tässä tärkeällä sijalla ovat eläinten keräilijän sukulaiset, ystävät, naapurit ja lopulta isännöitsijät. Heillä pitää olla uskallusta ilmoittaa asiasta ajoissa eläinsuojeluviranomaisille, muuten eläinten hoidon laiminlyönti ja rääkkäys voivat jatkua vuosia, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Eläinten keräilyssä vaarassa eivät ole ainoastaan itse eläimet, vaan myös eläinkeräilijä itse, muut samassa taloudessa asuvat sekä lähiympäristön ihmiset. Lähipiirin ja -ympäristön asukkailla on riski saada loistartunta tai zoonoosi, kuten esimerkiksi toksoplasmoosi tai salmonella. Eläinten uloste ja virtsa voivat pilata huoneiston asumiskelvottomaksi, ja eläinten jätöksistä muodostuva ammoniakki voi ärsyttää asukkaiden silmiä ja hengitysteitä. Eläinkeräilyyn liittyy paljon myös lastensuojeluun ja vanhustenhuoltoon liittyvää heitteillejättöä.

– Kyseessä on hyvin laaja ja monimutkainen ongelma, joka voitaisiin ratkaista esimerkiksi pysyvällä eläintenpitokiellolla. Se voidaan määrätä lievästäkin eläinsuojelurikoksesta, mikäli henkilön terveydentila todetaan heikoksi. Useilla eläinkeräilijöillä on mielenterveysongelmia ja taipumus uusia tekonsa, jos heidän eläimensä on jo otettu huostaan. Yleensä eläinkeräilijät eivät edes tunnista ongelmaa eivätkä ymmärrä aiheuttaneensa eläimille kärsimystä. Tällainen henkilö ei ole sopiva eläimen omistajaksi, vaikka ei tarkoituksellisesti eläintä vahingoittaisikaan, Luukkainen summaa.

HESY on monesti vaatinut, että eläinsuojelurikoksista on langetettava ankarampia tuomioita. Nyt yleisin rangaistus eläinsuojelurikoksissa on sakko. Rikos saatetaan myös katsoa vähäiseksi ja syyte jättää nostamatta. HESY onkin hyvillään siitä, että valmisteilla olevassa uuden eläinsuojelulain luonnoksessa on työkaluja, joilla eläinkeräilyyn voidaan puuttua. Esitykseen sisältyy omistajan velvoite estää eläimensä hallitsematon lisääntyminen sekä säädös, jonka mukaan vähintään kymmenen yli 12 kuukautta vanhan kissan tai koiran pitäminen katsotaan ilmoituksenvaraiseksi toiminnaksi. Jotta eläinkeräily saataisiin aisoihin, myös eläinsuojelulain valvontaan on varattava riittävästi resursseja.

Eläinten keräily

Eläinten keräily on monitahoinen ja vaikea ongelma, johon liittyy eläinsuojelullisia, mielenterveydellisiä ja kansanterveydellisiä aspekteja. Ilmiö saattaa olla asiaa hoitaville viranomaisille – eläinsuojeluviranomaisille, poliisille sekä lastensuojelun ja vanhuspalvelun työntekijöille – vieras. Yhdysvaltalaisen akateemisista tutkijoista koostuvan eläinten keräilyä tutkivan liittouman (Hoarding of Animals Research Consortium) internetsivuilta löytyy paljon lisätietoja ja työkaluja ongelman ratkaisuun.

Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Pirjo Onza
toiminnanjohtaja
p. 040 646 4061
pirjo.onza@hesy.fi

Erja Veivo
tiedottaja
p. 040 577 4733
erja.veivo@hesy.fi