HESYn lausunto eduskunnalle eläinten hyvinvointilaista: “Lakiesitys aiheuttaa eläimille hyvinvointivajetta, koska ne eivät pysty tyydyttämään käytöstarpeitaan”

By | Lausunnot | No Comments

24.10.2018

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n lausunto eduskunnalle eläinten hyvinvointilaista (HE 154/2018 vp)
Hannele Luukkainen, HESYn puheenjohtaja, veteraanikansanedustaja

Arvoisat kansanedustajat,

Eläinten hyvinvointilakia ei tarvita niitä varten, jotka hoitavat eläimensä hyvin. Laki tarvitaan niitä varten, jotka eivät näin tee. Siksi lain tulee olla selkeä ja tiukka. Lakiesityksen puutteista suurin on sen sisäinen ristiriitaisuus perusteluiden ja pykälien välillä. Koska eläinsuojeluvalvonta ja tuomioistuinten päätökset perustuvat pykäliin, ei riitä, että eläinten hyvinvointivaatimukset esitellään perusteluissa. Ne on kirjattava pykälätasolle siten, että eläimen kohtelua koskevat vaatimukset ja sallitut ja kielletyt pitotavat eivät ole ristiriidassa perustelujen kanssa.

Hallituksen esitykseen eläinten hyvinvoinnista on kirjattu myös muutamia tärkeitä parannuksia, jotka olemme luetelleet maa- ja metsätalousministeriölle antamassamme lausunnossa. Näihin kuuluvat mm. rituaaliteurastuksen ja eläimeen sekaantumisen kieltäminen.

Miten eläinten hyvinvointi toteutuu lakiesityksessä?
Lakiesityksessä on iso ristiriita perusteluiden ja pykälien välillä, koska pykälät poikkeusääntöineen on laadittu eläinten käyttötarkoituksen mukaan, perustelut sitä vastoin lajityypillisten tarpeiden mukaan. Tästä syntyy suuri hyvinvointivaje, koska eläimet eivät pysty tyydyttämään normaaleja käytöstarpeitaan.

Lakiesityksen 8:nnen pykälän 1 momentissa sanotaan, että ”tuotantoeläimenä voidaan pitää vain sellaisia eläimiä, joiden pito voidaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon ja käytännön kokemuksen perusteella järjestää niin, että eläimillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan”. Nämä määräykset eivät kuitenkaan toteudu kaikkien eläinten kohdalla, sillä eläinten pidolle on laadittu kahdet eri mitoitukset niiden käyttötarkoituksen mukaan.
Esimerkki 1. Turkistarhalla ketun häkin koko on vain 0,8 m2. Eläintarhoissa ketuilla, supikoirilla ja naaleilla on oltava ulkotarha, jonka pinta-ala on vähintään 600 m². Minkillä on voimakas tarve uida, ketulla kaivaa luolia ja supikoiralla vetäytyä talvihorrokseen. Turkistarhaolosuhteissa näiden olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen estyy, kun taas eläintarhassa nämä tarpeet on voitava tyydyttää.
Esimerkki 2. Maitonautaa saadaan jatkossakin pitää päästään parteen kytkettynä, kun taas lihanautojen jatkuva kytkettynä pitäminen kielletään siirtymäajalla.
Esimerkki 3. Emakoiden pitäminen sallitaan porsitushäkissä, jossa estetään eläimen kääntyminen, liikkuminen ja lajityypillinen käyttäytyminen täysin.

Suomi voisi ottaa mallia muista maista
Eläimen liikkumisen ja käytöstarpeiden lähes täydellinen estäminen on kiellettyä yhä useammassa Euroopan maassa. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen on jo kielletty ja Norjassa ja Tanskassa ne kielletään siirtymäajan jälkeen kokonaan. Porsitushäkit on kielletty ainakin Itävallassa, Norjassa, Ruotsissa ja Sveitsissä.

Turkistarhaus on kokonaan kielletty muun muassa Alankomaissa, Belgiassa, Bosnia-Herzegovinassa, Isossa-Britanniassa, Itävallassa, Kroatiassa, Luxemburgissa, Makedoniassa, Serbiassa, Sloveniassa, Sveitsissä (laki estää turkistarhauksen, vaikka täyskieltoa ei ole) ja Tsekissä. Norjan hallitusohjelmaan on kirjattu, että turkistarhaus loppuu maassa vuoteen 2025 mennessä. Saksassa turkistarhaukselle on määrätty hyvinvointivaatimuksia, ja ala muuttuu tiukennusten vuoksi kannattamattomaksi siirtymäajalla. Turkistarhaus on kielletty osittain Espanjassa (minkin kasvatus kielletty), Ruotsissa (kettujen ja chichillojen turkistarhaus loppunut lain tiukennuksien vuoksi) ja Tanskassa (kettujen turkistarhaus kielletty).

Ruotsissa kissojen ja koirien pitäminen kotona häkissä on kiellettyä[i]. Häkin käytölle esimerkiksi näyttelyissä sekä metsästyksen ja kokeiden yhteydessä on tarkat määräykset. Sairasta koiraa tai kissaa saa pitää häkissä vain Ruotsin maatalousvirastolta haetulla poikkeusluvalla. Lisäksi aikuisia koiria on ulkoilutettava päiväaikaan joka kuudes tunti ja kissojen ja koirien vointi on tarkastettava vähintään kahdesti päivässä. Näin varmistetaan, ettei eläintä jätetä ylipitkiksi ajoiksi yksin kotiin.

Sveitsissä kytkettyinä (esim. juoksulangassa) pidetyille koirille on tarjottava päivittäin mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen viiden tunnin ajan. Sveitsin eläinsuojelulaki ottaa huomioon myös eläinlajien sosiaalisuuden: esimerkiksi koirille on tarjottava päivittäin sosiaalisia kontakteja ihmisten ja mahdollisuuksien mukaan muiden koirien kanssa eikä sosiaalisia eläinlajeja saa pitää yksittäin. Itävallassa koiraa ei saa pitää kytkettynä ketjuun tai muuten kytkettynä edes tilapäisesti.

Vesi
Jatkuvan ja sulan veden saanti on eläimen hyvinvoinnille tärkeä perusedellytys ja fysiologinen tarve. Siksi pykälästä 21 on poistettava poikkeukset, jolloin ei edellytetä, että eläimellä on tarjolla jatkuvasti vettä sen pysyvässä pitopaikassa. Veden tulee olla riittävän lämmintä, sillä jotkut eläimet saattavat vähentää lähellä jäätymispistettä olevan veden juontia. Mikäli sulaa vettä ei ole mahdollista pitää jatkuvasti tarjolla eläimelle sen pitomuodon takia, tulee pitomuodosta luopua.

Eläinlajilistat 
Lakiesityksen 8:nnen pykälän liitteessä 1 luetellaan ne eläinlajit, joita voidaan pitää tuotantoeläiminä. Listaus sisältää luonnonvaraisia eläimiä, kuten esimerkiksi villisian, minkin, soopelin, ketun ja supikoiran, jotka eivät ole kesyihin kotieläimiin verrattavissa olevia tuotantoeläimiä. Nämä eläinlajit on poistettava tuotantoeläinten luettelosta.

Mitkään eläimet eivät kuulu sirkukseen. Sirkuselämällä ja kiertävien eläinnäyttelyiden olosuhteilla, kuten jatkuvilla kuljetuksilla ja tiheään vaihtuvilla tilapäisillä pitopaikoilla, on negatiivisia vaikutuksia niin kesy- kuin villieläimiin. Näin ollen kaikkien eläinten käyttö sirkuksissa tulee yksiselitteisesti kieltää ja tämä tulee kirjata pykälään 8.

Kivuliaat toimenpiteet ja kivunlievitys
Lakiesityksestä tulee poistaa poikkeukset, jotka sallivat kipua aiheuttavat toimenpiteet vailla riittävää kivunlievitystä. Tällainen toimenpide on esimerkiksi porsaiden kastraatio, jossa kivunlievityksenä käytetään pelkästään tulehduskipulääkettä. Porsaat kastroidaan karjunhajun muodostumisen ehkäisemiseksi ja toimenpiteelle on olemassa vaihtoehtoja.

                      Esimerkki: Monissa EU-maissa – kuten Alankomaissa, Espanjassa, Irlannissa, Isossa-Britanniassa ja Portugalissa – kasvatetaan jo kastroimattomia sikoja. Suomenkin on pyrittävät totuttamaan kuluttajat kastroimattoman porsaan lihaan. Muita kivuttomia vaihtoehtoja kastraatiolle ovat porsaiden immunokastraatio ja teurastaminen ennen sukukypsyyttä, jolloin karjunhajua muodostuu vähemmän.

Koska kivuliaiden toimenpiteiden kivun asteen ja hetkellisyyden eli keston arvioiminen on subjektiivista ja vaikeasti mitattavaa, ehdotamme, että kivunlievityksen tulee olla pakollista kaikissa kivuliaiksi arvioiduissa toimenpiteissä.

Löytöeläinten talteenottoajan lyhentäminen
Löytöeläinten talteenottoajan lyhentäminen 15 vuorokaudesta 10:een on kohtalokasta lemmikkien omistajille ja eläimille. Määräystä perustellaan sillä, että talteenottopaikoille määrätään velvoite tiedottaa löytöeläimestä internetsivuillaan ja tarkastaa, onko löytöeläimellä tunnistusmerkintä. Omistaja voidaan tavoittaa näin lyhyessä ajassa vain, jos eläin on tunnistusmerkitty ja merkitty valtakunnalliseen rekisteriin.
                      Esimerkki: Ruotsissa koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on pakollista ja tämän seurauksena 90 prosenttia talteenottopaikkoihin päätyvistä koirista palautuu nykyään omistajilleen 24 tunnin sisällä.

Suomen koirista noin 80 % on jo nyt tunnistusmerkitty ja rekisteröity. Lisäksi lakiesityksen pykälän 26 perusteluissa mainitaan, että koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti säädetään pakolliseksi eläinten tunnistamislainsäädännössä. Perusteluissa ei kuitenkaan mainita, että säädös ulotettaisiin kissoihin. Kissojen tunnistusmerkintä on Suomessa hyvin harvinaista. Löytöeläinhoitoloihin viedyistä eläimistä yli puolet on kissoja ja niistä vain kymmenisen prosenttia palautuu omistajilleen.

Siksi katsomme, että löytöeläinten hoitoajan lyhentäminen 10 vuorokauteen asettaa eläimet ja niiden omistajat eriarvoiseen asemaan ja vähentää yleisesti eläinten arvostusta. Löytöeläinten hoitoaikaa ei tule lyhentää minkään eläimen kohdalla nykyisestä 15 vuorokaudesta ennen kuin säädös pakollisesta tunnistusmerkinnästä koskee ainakin koiria, kissoja ja kaneja.

Kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti
Kissojen tunnistusmerkinnälle on maassamme huutava tarve. Se on tehokas keino puuttua vastuuttomaan kissanpitoon, joka on Suomessa vakava eläinsuojeluongelma. Tilastokeskuksen mukaan maassamme oli vuonna 2016 kaikkiaan noin 600 000 kissaa. Lukumäärän arvioinnin tekee vaikeaksi kissojen rekisteröimättömyys: kissojen omistamisesta ei ole olemassa kattavaa seurantaa.

Valitettavan moni kissa jää Suomessa heitteille. Kyselytutkimusten[ii] perusteella yksistään löytöeläintaloille päätyvien kissojen lukumäärä on noin 10 000 vuosittain. Määrä on arvio, koska nykylaki ei velvoita talteenottopaikkoja tilastoimaan eläimiään. SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton mukaan Suomessa hylätään peräti noin 20 000 kissaa joka vuosi. On todennäköistä, että kodittomien kissojen määrä on Suomessa huomattavasti kyselytutkimuksissa ja arvioissa esitettyjä määriä suurempi. Ulkona elävät ja ulos kuolevat kissat jäävät kaikkien tilastojen ulkopuolelle.

Kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti ovat aivan keskeisiä keinoja ratkaista tämä vuosikymmeniä jatkunut ongelma. Tunnistusmerkintä- ja rekisteröintipakko on edullinen ja toimiva työkalu ehkäisemään eläinten heitteillejättöjä, varastamisia, salakuljetusta ja pentutehtailua. Lisäksi eläimen palautuminen talteenottopaikasta omistajalleen nopeutuisi, mikä vähentäisi löytöeläintoiminnasta aiheutuvia kustannuksia.

Koirien tunnistusmerkitseminen ja rekisteröinti on määrätty pakolliseksi jo lähes kaikissa EU-maissa, ja on tervetullutta, että se säädetään pakolliseksi Suomessakin.
                      Esimerkki: EU:n 28 jäsenvaltiosta koirien pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on voimassa tällä hetkellä 24 maassa. Kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on säädetty pakolliseksi tiettävästi vain kolmessa EU-maassa: Belgiassa, Kreikassa ja Ranskassa. Virossa kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti ovat pakollisia ainakin tietyillä alueilla kuten Tallinnassa. Suomi voisi siis olla kehityksen keulalla ja määrätä kissoille pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin.

Äyriäisten tainnuttaminen ennen lopettamista
Lakiesityksen teurastuspykälän mukaan eläin on tainnutettava ennen verenlaskua, mutta säädös koskee vain ihmisravinnoksi tarkoitetun muun kuin luonnonvaraisen eläimen lopetusta. Koska lukuisat tutkimukset osoittavat äyriäisten tuntevan kipua, pykälä tulee muotoilla uudelleen ja ulottaa koskemaan kymmenjalkaisia äyriäisiä.
Esimerkki: Sveitsin lainsäädäntö edellyttää äyriäisten tainnuttamista ennen niiden lopettamista.

Lopuksi
Tällaisenaan laki eläinten hyvinvoinnista on jo voimaan tullessaan vanhentunut. Laki pitäisi säätää tulevaisuuden odotuksia ja tarpeita varten ei menneisyyden varaan, koska se on voimassa useita vuosikymmeniä. Suomella on nyt ainutlaatuinen tilaisuus nousta eläinsuojelussa kärkimaiden (Itävalta, Ruotsi, Sveitsi) joukkoon, mikäli eduskunta ottaa huomioon lausunnossamme esitetyt muutostarpeet.

Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

[i]Statens jordbruksverks föreskrifter och allmänna råd om hållande av hund och katt;  https://www.jordbruksverket.se/download/18.26424bf71212ecc74b080001024/1370040518362/2008-005.pdf

[ii]Terhi Jääskeläinen. 2015. Selvitys koirien ja kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus (s. 1–3).

 

28.2.2018 HESYn lausunto esityksestä laiksi eläinten hyvinvoinnista

By | Lausunnot | No Comments

28.2.2018

HESYn lausunto esityksestä laiksi eläinten hyvinvoinnista

 

28.2.2018

HESYn lausunto esityksestä laiksi eläinten hyvinvoinnista

Viitaten lausuntopyyntöön. Dnro: 2070/01.01/2017

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY kiittää lausuntopyynnöstä.


Yleiset kommentit

Haluamme ensinnäkin kiittää lain valmistelijoita, jotka ovat tehneet mittavan työn ja pistäneet asiantuntemuksensa likoon laatiessaan esitystä eläinten hyvinvointilaiksi. Esitys on perusteellinen ja lain lähtökohdat ovat sinänsä eläinten hyvinvoinnin puolella. Valitettavasti lakiesitys on kuitenkin hyvin ristiriitainen perusteluosioon nähden ja sisältää monta valuvikaa.

Lain perusteluissa esimerkiksi tunnustetaan, että eläimellä on sisäsyntyinen tarve liikkua ja riittävä vedensaanti on eläimen fysiologinen tarve. Nämä eläimen perustavanlaatuiset tarpeet eivät kuitenkaan toteudu laissa, sillä niitä ei ole joko viety pykälätasolle tai ne vesitetään poikkeussäännöin. Lakiehdotuksen perustelut ja taustaselvitykset ovat moderni kokonaisuus, mutta itse lakiesitys pykälineen on kuin eri maailmasta. Mielestämme on hyvin ongelmallista, että lakiluonnoksen pykälät eivät perustu niiden perusteluihin. Lakiesitys on tällaisenaan menneisyyden vanki ja auttamattomasti vanhentunut jo ennen voimaan astumistaan.

Eläinten hyvinvointilakia ei tehdä niille, jotka hoitavat eläimensä hyvin, vaan niille, jotka eivät näin tee. Siksi lain tulee olla selkeä ja tiukka. Sallitut ja kielletyt pitotavat ja kohtelu on kirjattava täsmällisesti pykäliin eikä perusteluihin. Eläinsuojeluvalvonta ja tuomioistuinten päätökset perustuvat pykäliin. Tarkat ja yksiselitteiset pykälämuotoilut ovat tehokkaan eläinsuojeluvalvonnan perusedellytys. Jos eläinten hyvinvoinnin tai aseman kannalta olennaisia asioita, otetaan esimerkiksi vaikkapa itseisarvo, jätetään vain perusteluihin, eläimen arvo jää tulkinnanvaraiseksi ja ristiriitaiseksi kysymykseksi.

Tällainen ristiriitaisuus näkyy lakiesityksessä monissa kohdissa. Lain perusteluissa kirjoitetaan useaan otteeseen, että eläimen hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi eläimen mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Samanaikaisesti lakiesityksen pykälät poikkeussääntöinen on laadittu eläinten käyttötarkoituksen mukaan. Taloudellisten seikkojen on annettu tämän lain valmistelussa mennä eläinten hyvinvoinnin edelle, ja eläinten hyvinvointi uhkaa jäädä tällaisella lakiesityksellä pahoinvoinniksi.
Olemme tiivistäneet oheen lakiesityksessä olevat tervetulleimmat uudistukset ja keskeisimmät puutteet, joita käsitellään laajemmin alla pykäläkohtaisissa kommenteissa.
Tervetulleet uudistukset

* Laaditaan niin sanottu positiivilista eli luettelo eläinlajeista, joita saa pitää tiettyä tarkoitusta (esimerkiksi lemmikkeinä, sirkuksessa, tuotannossa) varten.

* Maakuntien velvoite järjestää löytöeläinten talteenotto ja kuljetus talteenottopaikkaan.
* Löytöeläinten talteenottopaikoille määrätään tilastoinvelvoite.
* Eläintä ei saa luovuttaa alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta.
* Koirien ja kissojen myyminen kaupoissa kielletään.
* Eläimeen sekaantuminen ja eläimen värjääminen kielletään.
* Kielletään piikkipannat ja sähköpannat eli niiden maahantuonti, valmistus, luovutus ja käyttö sekä hallussapito.
* Eläin on tainnutettava ennen verenlaskun aloittamista.
* Omistajalla on velvollisuus estää eläimensä hallitsematon lisääntyminen.
* Maakunnalle määrätään velvoite järjestää kiireellisten eläinsuojelutehtävien hoito virka-ajan ulkopuolella.
* Eläinjalostus muutetaan terveemmälle pohjalle kieltämällä sellainen jalostus, joka johtaa eläimen fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn heikkenemiseen.
* Kielletään sonnien kytkeminen.

Puutteita

* Sallitut eläinlajit luokitellaan positiivilistoin eri käyttötarkoituksia varten, mutta eläimille ei anneta käyttötarkoituksensa puitteissa mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.
* Löytöeläinten lakisääteistä tallessapidon vähimmäisaikaa aiotaan lyhentää 10 vuorokauteen nykyisestä 15 vuorokaudesta.
* Lakiehdotelmaan ei sisälly lemmikkien pakollista tunnistusmerkintää eikä myöskään esitystä valtakunnallisen lemmikkieläinrekisterin perustamisesta.
* Eläimillä ei tarvitse olla vettä jatkuvasti tarjolla.
* Lehmien parsinavettoja ei kielletä.
* Sikojen pitämistä porsitushäkeissä ei kielletä.
* Turkistarhausta ei kielletä.
* Eläinsuojeluvalvonta siirtyy uuden maakuntahallinnon alaisuuteen pois nykyisiltä virkaeläinlääkäreiltä.

1 § Lain tarkoitus

Katsomme, että lain tarkoitukseen on kirjattava periaate eläimen itseisarvosta ja säädös eläimen kohtelusta sen itseisarvoa kunnioittaen. Itseisarvo on siis kirjattava lakitekstiin. Lisäksi pykälään tulee kirjata, että lain tarkoitus on ylläpitää eläinten terveyttä.
Ehdotamme pykälälle seuraavaa muotoilua:

”Tämän lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia, ylläpitää eläinten terveyttä ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta.

Eläimillä on itseisarvo, ja sen takia niitä on kohdeltava kunnioittaen ja hyvin.”
Perustelut: Eläimen itseisarvon mainitseminen lain perusteluissa ei riitä. Eläin on Suomessa rinnastettu laissa esineen asemaan, mutta eläin ei ole tavara, vaan ainutlaatuinen, tietoinen ja tunteva yksilö, jonka elämällä on sille itselleen merkitystä. Eläimen arvo ei siten saa olla riippuvainen sen arvosta ihmiselle. Eläimen välinearvo perustuu ajatukseen eläimestä omaisuutena, kun taas itseisarvo korostaa eläimen autonomiaa ja oikeutta hyvinvointiin.

Pykälätasolle kirjattu periaate eläimen itseisarvon kunnioittamisesta laajentaisi, syventäisi ja kiristäisi niitä vaateita, joita eläinten hyvinvoinnin tasolle oikeudellisesti asetetaan, ja edellyttäisi linjauksia siitä, miten ihminen voi käyttää eläimiä loukkaamatta eläimen itseisarvoa. Lisäksi itseisarvon tunnustaminen tarjoaisi tuomioistuimille mahdollisuuden perustella nykyistä tiukempia rangaistuksia eläinsuojelurikoksissa kuin hyvinvointilainsäädäntö, josta tämä käsite puuttuu. Itseisarvon kirjaaminen lakiin olisi myös merkki valvoville viranomaisille siitä, että eläimen hyvinvointi ja sen elämä ovat itsessään arvokkaita eikä niitä tule vähätellä.

Eläimelle on tunnustettu itseisarvo mm. Alankomaiden, Norjan ja Sveitsin lainsäädännössä.

2 § Soveltamisala

Pidämme hyvänä sitä, että lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin.

5 § Määritelmät

Ehdotamme seuraavia täsmennyksiä määritelmiin.

1) eläimen pitäjälle – pysyvälle tai väliaikaiselle – tulee määrätä lain hengen mukaisesti vastuu myös eläimen hyvinvoinnista ja terveydestä, siksi 1 kohdan määritelmä on kirjoitettava muotoon ”eläimen pitäjällä luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa eläimestä ja eläimen hyvinvoinnista tai huolehtii siitä pysyvästi tai tilapäisesti”. 

15) eläinten rooli sirkuksessa tulee esittää todenmukaisesti, siksi toivomme kohtaan seuraavaa muotoilua ”sirkuksella kiertävää tai pysyvää laitosta, jossa eläimet esittävät yleisölle toistuvasti niille opetettuja/pakotettuja temppuja”.

Pykälässä määritellään, mikä on pysyvä pitopaikka. Koska laissa pitopaikat jaetaan pysyviin ja tilapäisiin pitopaikkoihin, myös tilapäinen pitopaikka on määriteltävä. Tällaisenaan lakiin jää epäselvyyttä esimerkiksi siitä, kuinka kauan eläintä voi pitää tilapäisessä pitopaikassa, kuten esimerkiksi kuljetus- tai kuorma-autossa.

6 § Yleiset periaatteet

Ehdotamme, että pykälän 1 momentista poistetaan sanat ”tarpeetonta” ja ”tarpeettomasti”. Pykälään on myös lisättävä, että eläinten pidossa ja kohtelussa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta: jos on syytä olettaa tai on mahdollista, että eläimen hyvinvointi vaarantuu sen pitotavasta tai kohtelusta tai sille tehdyistä toimenpiteistä, näistä on varovaisuussyistä luovuttava. Näin on toimittava vaikka eläimen hyvinvoinnin vaarantumisesta ei olisi olemassa tieteellistä näyttöä.

7 § Sairaan tai vahingoittuneen eläimen auttaminen

Ehdotamme, että pykälän 1 momenttiin lisätään velvoite ilmoittaa sairaasta tai vahingoittuneesta eläimestä aina myös valvontaviranomaiselle ja että momentti muotoillaan seuraavasti:

”Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai pitäjälle ja valvontaviranomaiselle.”

Pidämme hyvänä 3 momenttiin tulevaa uutta säädöstä maakuntien velvollisuudesta huolehtia sairaan tai vahingoittuneen luonnoneläimen lopettamisesta järjestämänsä eläinlääkärin toimesta. Pykälän 3 momenttiin on lisättävä maakunnan velvoite antaa järjestämänsä eläinlääkärin toimesta sairaalle tai vahingoittuneelle luonnoneläimelle hoitoa, jos eläin voidaan kuntouttaa pienin toimenpitein ja vapauttaa luontoon.


8 § Eläinlajien ja eläinten pitoa koskevat rajoitukset

Pidämme eläintenpitoa rajaavia eläinlajilistoja eli positiivilistoja erittäin kannatettavana uudistuksena.

Liite 1. Tuotantoeläimenä pidettävät lajit

Luonnonvaraiset eläimet – villisika, minkki, soopeli, kettu ja supikoira – eivät ole kesyihin kotieläimiin verrattavia tuotantoeläimiä, ja ne tulee poistaa tuotantoeläinlistalta. Tämän puolesta puhuu sekin, että käytännön kokemus on todistanut, että etenkin turkistuotannossa pidettävien eläinten pitoa tarhoissa ei kyetä järjestämään siten, että eläin voisi toteuttaa pykälän 1 momentissa esitettyjä lajityypillisiä tarpeitaan ja eläimen hyvinvointi voitaisiin taata.

Liite 1. Sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävät lajit

Pidämme hyvänä sitä, että merileijona ei sisälly ehdotetun pykälän liitteen 1 sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävien eläinten listalle. Hyvä muutos on sekin, että luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä – kuten delfiinejä – ei saisi enää käyttää viihteellisissä esityksissä pysyvissä eläinnäyttelyissä tai eläintarhoissa.

Katsomme kuitenkin, että eläimiä ei tule käyttää sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä lainkaan. Näkemyksemme on, että sirkuselämällä ja kiertävien eläinnäyttelyiden olosuhteilla – esimerkiksi säännöllisillä kuljetuksilla ja tiheään vaihtuvilla tilapäisillä pitopaikoilla – on negatiivisia vaikutuksia niin kesy- kuin villieläimiin. Lisäksi sirkuksissa saatetaan käyttää pakottavia koulutusmenetelmiä, eläimet altistuvat metelille, keinotekoiselle valaistukselle, oudoille hajuille ja lämpötiloille ja joutuvat esiintymään väkijoukoille, mikä voi stressata eläintä. Sirkusolosuhteissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä eläimet eivät välttämättä kykene toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan: esimerkiksi eläinten keskinäiset sosiaaliset suhteet voivat kärsiä, jos eläimiä pidetään toisistaan eristettyinä, ja eläinten pitopaikat voivat pysähdyspaikoissa olla kooltaan niin rajalliset tai muuten sellaiset, että ne eivät kykene käyttäytymään luontaisella tavalla. Esimerkiksi Italia on kieltänyt kaikkien eläinten – myös domestikoituneiden/kotieläinten – käytön sirkuksissa juuri sen takia, että eläimille ei voida sirkusolosuhteissa järjestää eläinten tarpeiden mukaista pitoa.

Mikäli eläinten käyttö kuitenkin sallitaan, pitää sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä sallittujen eläinlajien listalta poistaa sellaiset villieläimiksi luokiteltavat lajit kuin kamelit, dromedaarit, laamat ja alpakat. Luonnonvaraisten eläinten käyttö sirkuksissa on kielletty yhä useammassa maassa. Kamelieläinten pitoa sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä perustellaan usein sillä, että niiden katsotaan olevan domestikoituneita. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä domestikaatioprosessista, ja useissa tutkimuksissa väitetään, että kamelieläinten domestikoitumista puoltaville väitteille ei ole olemassa riittävästi todisteita.

Pykälän perusteluissa sanotaan, että ”liitteessä ehdotetulle listalle on sisällytetty lähinnä kesyeläimiä ja muita sellaisia eläimiä, joiden pito voidaan järjestää sirkuksessa tai muussa kiertävässä laitoksessa pykälän 1 momentissa edellytetyllä tavalla”.  Domestikoituneet eläimet ja niiden villit kantalajit ovat morfologisesti (anatomialtaan) ja fysiologisesti samanlaisia, joten voidaan olettaa, että niillä on samoja käyttäytymistarpeita. Siksi katsomme, että kamelien heimoon kuuluville eläimille ei ole mahdollista järjestää sirkuksen tai kiertävän eläinnäyttelyn tapaisissa oloissa pykälän 1 momentissa määriteltyä pitoa. Kamelit ovat sosiaalisia eläimiä ja liikkuvat luonnossa laumoissa, joita johtaa hallitseva uroskameli. Lisäksi kamelit ovat vaeltavia eläimiä, joilla on laaja elinpiiri. Kamelin on siten vaikea toteuttaa esimerkiksi liikkumiseen liittyviä käyttäytymistarpeitaan sirkusolosuhteissa.
Kotieläimistä myös lehmien käyttö sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä on kiellettävä, koska kiertue-elämä ei sovi naudoille. Seuraeläimistä kissojen käyttö sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä on kiellettävä.

Laissa tulee lisäksi varmistaa, että sirkuksissa ja kiertävissä näyttelyissä tapahtuvasta jatkuvasta lastaamisesta, kuljetuksesta ja purkamisesta eläimille aiheutuvat haitat minimoidaan. Lisäksi hevosille on lailla määrättävä pääsy tarhaan esityksen väliajoilla. Tällä hetkellä hevoset pidetään yleensä kuljetusautossa matkan ajan lisäksi myös esiintymisvuoroja ennen ja niiden jälkeen.

Villieläinten käyttö sirkuksissa on kiellettyä jo seuraavissa Euroopan maissa: Alankomaissa, Belgiassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Irlannissa, Italiassa (kaikkia eläimiä koskeva kielto), Itävallassa, Kreikassa, Kroatiassa, Kyproksella, Latviassa, Makedoniassa, Norjassa, Romaniassa, Serbiassa ja Slovakiassa.

10 § Eläinlajilistalta poikkeaminen

Tämä poikkeuspykälä tulee poistaa eläinten hyvinvointilaista. Poikkeusten salliminen vesittää 8:nnen pykälän alkuperäisen ajatuksen.

11 § Vastuu eläimen hyvinvoinnista

Kannatamme pykälässä ehdotettuja ikärajoja. Selkeyden vuoksi pykälään on lisättävä, että alle 16-vuotiaan vanhemmille säädetyn valvontavelvoitteen laiminlyöminen johtaa 114:nnen §:n rangaistussäännöksen soveltamiseen. Jos alle 16-vuotias lapsi kohtelee eläintä hyvinvointimääräysten vastaisesti valvonnan laiminlyönnin seurauksena, lapsen vanhemmat voivat syyllistyä eläinsuojelurikkomukseen. Asia ei tule riittävän selkeästi esille lain 114 pykälästä.

12 § Kohtelun yleiset vaatimukset

Pykälään on lisättävä maininta, että eläimen käsittelyssä on käytettävä etusijassa eläinlähtöisiä ja positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvia menetelmiä. Pykälän 2 momenttiin tehty vaatimus eläimen totuttamisesta käsittelyyn ja pito-olosuhteisiin on kannatettava. Pykälään on erikseen lisättävä omistajan ja/tai kasvattajan velvollisuus sosiaalistaa koiran- ja kissanpennut, sillä puutteellinen sosiaalistaminen aiheuttaa nyky-yhteiskunnassa elävien eläinten hyvinvoinnille suurta haittaa. Lisäksi pykälään on lisättävä, että eläimen jälkeläistä ei saa vieroittaa emostaan ennen laji- ja rotukohtaista suositusikää.

13 § Kielletty kohtelu

Pykälään on lisättävä maininta, että eläimen koulutuksessa on käytettävä etusijassa eläinlähtöisiä ja positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvia menetelmiä ja eläimen käsittelyssä ja koulutuksessa on käytettävä hyväksi eläimen luontaisia käyttäytymispiirteitä/lajityypillistä käyttäytymistä. Vastaavasti eläimen kouluttamisen pakottamalla ja rankaisemalla tulee olla kiellettyä.

Pykälään tai perusteluihin on lisättävä, että eläintä ei saa kouluttaa käyttäytymään sille epäluonnollisella ja eläintä epäkunnioittavalla tavalla. Esimerkiksi koiraa ei saa kouluttaa kävelemään takajaloillaan, mikä on suosittua Aasiassa.

Sitomista koskevaan momenttiin tai sen perusteluihin on lisättävä, että sähköaidalla rajatulla laitumella pidettävän eläimen kaulassa ei saa pitää maassa laahaavia ketjuja. Myös hevosen kielen sitominen tulee kieltää ja siitä on mainittava perusteluissa.

Eläimen liian kovakouraisesta tai muuten tarpeetonta kärsimystä aiheuttavasta kohtelusta aiotaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksessa. Esityksessä eläinten hyvinvointilaiksi on perusteluosassa kuitenkin kerrottu esimerkkejä kielletystä kohtelusta, jota on mm. eläimen raahaaminen sarvista. Esitämme, että lakiluonnoksen perusteluosioon tehdään lisäys, jossa myös eläimen nostamisen korvista tai hännästä katsotaan olevan liian kovakouraista kohtelua. Esimerkiksi kanin nostaminen korvista aiheuttaa kanille kipua ja voi murtaa korvien rustot.

Pykälän 3 momentin perusteluihin on kirjattava, että mopsin* vahingoittaminen rutistamalla sen korvia esimerkiksi teipillä tai muun välineen avulla ja collien ja shetlanninlammaskoiran vahingoittaminen korvien korvaruston päiden taivuttamiseksi painojen avulla on kiellettyä.

Pykälään on lisättävä, että koiran pitäminen vain sisätiloissa on kiellettyä ja että koirien ja kissojen pitäminen kotioloissa jatkuvasti ja toistuvasti häkissä tai muussa vastaavassa pienessä suljetussa tilassa taikka kytkettynä on kielletty, ellei häkissä pitämiselle ole pätevää ja todennettavissa olevaa syytä kuten sairaus.

Puollamme pykälään tulevaa määräystä eläimen värjäämisen kiellosta. Pykälään on vielä lisättävä, että kissan turkkia ei saa leikata ulkonäkösyistä kuviolliseksi. Venäjällä ja Aasiassa kissojen turkkien leikkaaminen ja tällaisten kissojen kilpailuttaminen on suosittua.

4:nnen momentin perusteluihin tulee lisätä, että hevosen pään ja turvan alueen tuntokarvojen poistaminen on kiellettyä. Tuntokarvoja poistetaan ennen näyttelyjä ja kilpailuja esteettisistä syistä, ja toimenpide muuttaa hevosen kykyä aistia ympäristöään ja voi aiheuttaa stressiä.

Lisäksi tässä laissa tulee kieltää elävien rapujen, hummereiden ja sinisimpukoiden myynti kuluttajille. Voimassa olevan eläinsuojelulainsäädännön mukaan äyriäiset on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, mutta kuluttajalla ei välttämättä ole tähän tarvittavia taitoja ja osaamista. Siksi ravut ja muut äyriäiset tulee myydä kuluttajille valmiiksi lopetettuina ja valmistettuina tai pakasteina.

Nahkiaisten tappaminen suolarummulla tulee kieltää.

Eläimen lopettamisen pelkän esteettisen syyn takia tulee olla kiellettyä. Esimerkiksi valkoista bokseria ei saa lopettaa ”värivirheen” takia.  Myös eläimen lopettaminen tuotantosuuntaan soveltumattomuuden perusteella tulee kieltää. Nyt suuri osa maidontuotantotiloille syntyvistä sonnivasikoista tapetaan niiden saavutettua teuraspainon, sillä niille ei ole käyttöä maidontuottajina.

14 § Sukupuoliyhteys eläimen kanssa

Pidämme kannatettavana esitystä, jossa kielletään ihmisen sukupuoliyhteys eläimen kanssa. Esitämme kuitenkin, että pykälän perusteluista poistetaan seuraava kohta:

”Sukupuoliyhteyttä ei sen sijaan olisi vielä esimerkiksi se, että sukupuolielimet koskettavat toisiaan.”

15 § Eläimille tehtävät toimenpiteet

Katsomme, että pykälän 1 momentissa esitetty säädös, jonka mukaan leikkauksen tai muun kivuliaan toimenpiteen saa tehdä eläimelle vain sen hyödyttäessä eläimen hyvinvointia, vesittyy ja eläinten hyvinvointi vaarantuu pykälän 2 momentissa säädettyjen poikkeusten takia.

Pykälästä tulee poistaa poikkeukset, jotka sallivat eläimen kastraation ja naudan ja vuohen sarvenaiheiden tuhoamisen tai sarvien poistamisen. Mikäli edellä mainittuja poikkeuksia ei poisteta, pykälään on kirjoitettava lisäys, joka velvoittaa käyttämään kivuliaiden toimenpiteiden sijaan vaihtoehtoista, kivuttominta saatavissa olevaa menetelmää. Tällaisia ovat esimerkiksi porsaiden immunokastraatio ja teurastaminen ennen sukukypsyyttä, jolloin karjunhajua muodostuu vähemmän. Kastroimattomuuskin on vaihtoehto, mikäli kuluttajat tottuvat tällaiseen lihaan. Monissa EU-maissa – kuten Alankomaissa, Espanjassa, Irlannissa, Isossa-Britanniassa ja Portugalissa – kasvatetaan kastroimattomia sikoja.

Pykälän perusteluiden esimerkkeihin on lisättävä kielto poistaa koiralta kannusvarpaita. Kielto ei ole ollut nykyisessä eläinsuojelulaissa yksiselitteinen, sillä kannusvarpaita on voitu poistaa loukkaantumisriskin takia ennaltaehkäisevästi. Luullisten varpaiden poistaminen heikentää eläimen hyvinvointia. Myös porsaiden kulmahampaiden katkaisemisen ja hiomisen kieltäminen on kirjattava kielletyksi toimenpiteeksi perusteluosioon.

Pykälään on tehtävä lisäys, joka kieltää eläinten myymisen, mainoskäytön sekä osallistumisen näyttelyihin ja kilpailuihin, jos niille on tehty Suomen laissa kielletyiksi säädettyjä toimenpiteitä.

Hyvänä pidämme sitä, että pykälän perusteluihin on kirjattu kielto leikata/typistää linnun siipisulkia lentokyvyttömyyden aiheuttamiseksi.

16 § Toimenpiteiden tekijä ja kivunlievityksen käyttö

Kannatamme pykälän uutta säädöstä kivunlievityksen käytöstä kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä. Koska kivuliaiden toimenpiteiden kivun asteen ja hetkellisyyden eli keston arvioiminen on subjektiivista ja vaikeasti mitattavaa, ehdotamme, että kivunlievityksen tulee olla kaikissa kivuliaissa toimenpiteissä pakollista ja että pykälän 2 momentti muotoillaan seuraavasti:

”Kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on aina käytettävä kivunlievitystä. Kivunlievityksestä voidaan luopua ainoastaan silloin, kun toimenpide ei siedä viivytystä.”

Pidämme pykälän perusteluissa vasikalle nupoutuksen yhteydessä annettavaa kivunlievitystä asianmukaisena: se sisältää rauhoituksen, paikallispuudutuksen ja tulehduskipulääkityksen. Perusteluihin tulee lisätä samat vaatimukset myös vuohta tai kiliä nupoutettaessa. Kivuliaissa toimenpiteissä asianmukaisen kivunlievityksen tulee ylipäätään pitää sisällään joko anastesian tai paikallispuudutuksen. Täten myös karjuporsaita kastroitaessa on käytettävä joko nukutusta tai paikallispuudutusta leikkauksen aikana ja porsaille on annettava kivunlievitykseen tulehduskipulääkkeitä myös toimenpiteen jälkeen.

Mikäli sian, naudan, lampaan, poron, vuohen ja muiden tuotantoeläinten korvien loveaminen sallitaan jatkossa, tulee kattava kivunlievitys määrätä tämänkin toimenpiteen yhteydessä pakolliseksi. Suotavaa olisi, että korvan loveamisen sijaan eläimillä käytettäisiin korvamerkkejä. Lakiesityksen 15 pykälän perusteluissakin todetaan, että kudosten leikkaaminen aiheuttaa eläimelle yleensä tunnettavaa kipua ja siksi toimenpide on sallittua vain kyseisen eläinyksilön hyvinvointiin liittyvällä syyllä.

18 § Välineet, laitteet ja aineet

Pykälään tai perusteluihin tulee lisätä, että eläintuotantotiloilla ja kasvattamoissa käytettävien laitteiden toimivuus on tarkastettava kerran päivässä ja laitteiden viat on korjattava viipymättä. Perusteluihin on lisättävä, että laitteiden ja välineiden, jotka laitetaan koiran kuonon ympärille estämään koiraa puremasta, tulee olla tämän anatomiaan sopivia ja mahdollistaa raskaskin hengittäminen.

19 § Kielletyt välineet ja laitteet

Pykälään tulee lisätä, että hevosen imppauspantojen käyttö on kiellettyä. Lisäksi pykälään tai sen perusteluihin on kirjattava, että laitteet, joista pääsee koiralle epämiellyttävä haju tai ääni, ovat kiellettyjä. Sveitsin eläinsuojelulainsäädännössä esimerkiksi sitruunan tuoksun suihkautukseen tai ultraääneen perustuvien pantojen käyttö on kiellettyä. Suomessa näitä pantoja käytetään rajoittamaan muun muassa koiran haukkumista.

Pidämme hyvänä pykälän toisen momentin säädöstä, joka kieltää kiellettyjen välineiden ja laitteiden maahantuonnin, hallussapidon, luovutuksen yms.

21 § Eläinten hoidon yleiset vaatimukset

Pykälän 1 momenttiin on lisättävä, että eläinten on saatava ulkoilla päivittäin, mikäli ko. laji siitä hyötyy ja se edistää eläimen hyvinvointia. Liikunnantarpeen tyydyttämisen on koskettava myös ulkona pysyvästi kytkettynä tai tarhassa pidettäviä koiria, joilla se ei täyty ilman hihnalenkkejä.

Yleisenä kommenttina toteamme, että ehdotetun pykälän perusteluissa esitetyt vaatimukset siitä, että eläimiä on hoidettava siten, että niillä on mahdollisuus toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan, eivät toteudu esitetyssä lakiluonnoksessa. Pykälässä ja sen perusteluissa sanotaan, että eläimellä on oltava mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä käyttäytymistarpeitaan. Edelleen pykälässä ja perusteluissa todetaan, että eläimen liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava ja että nisäkkäiden poikasilla on voimakas imemistarve, joka luetaan olennaiseksi käyttäytymistarpeeksi.

Mikäli emakoiden pitäminen porsitushäkeissä ja maitonautojen pitäminen sidottuina päästään parteen sallitaan poikkeussäännöin pykälässä 39, suuri osa olennaisista käyttäytymistarpeista jää näiden eläinten kohdalla toteutumatta. Turkistarhoilla eläimiä ei voida hoitaa ja pitää siten, että edellä mainituista käyttäytymistarpeista yksikään toteutuisi.

Suomen tulee ottaa mallia muista Euroopan maista. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen on jo kielletty ja Norjassa ja Tanskassa ne kielletään siirtymäajan jälkeen kokonaan. Porsitushäkit on kielletty ainakin Itävallassa, Norjassa, Ruotsissa ja Sveitsissä.

Turkistarhaus on kielletty, kielletään siirtymäajalla tai on tehty lainsäädännöllä kannattamattomaksi lukuisissa Euroopan maissa. Turkistarhaus on kokonaan kielletty muun muassa Alankomaassa, Belgian Walloniassa ja Brysselissä, Bosnia-Herzegovinassa, Isossa-Britanniassa, Itävallassa, Kroatiassa, Makedoniassa, Serbiassa, Sloveniassa, Sveitsissä (laki estää turkistarhauksen, vaikka täyskieltoa ei ole) ja Tsekissä. Saksassa turkistarhaus loppuu lain tiukennusten vuoksi viiden vuoden siirtymäajalla koko maassa. Norjan hallitusohjelmaan on kirjattu, että turkistarhaus loppuu vuoteen 2025 mennessä. Turkistarhaus on kielletty osittain Espanjassa (minkin kasvatus kielletty), Ruotsissa (kettujen ja chichillojen turkistarhaus loppunut lain tiukennuksien vuoksi), Tanskassa (kettujen turkistarhaus kielletty) ja Unkarissa (sallittua ainoastaan chinchillojen ja angorakanien tarhaaminen).

Myöskään esimerkiksi vasikan luontainen tarve imeä ei välttämättä tule tyydytetyksi tuttiruokinnassa, ja vasikat voivat imeä mitä tahansa eteensä osuvaa. Lypsylehmän vasikka vieroitetaan yleensä emästään viimeistään pari vuorokautta poikimisen jälkeen siitäkin huolimatta, että emällä on aivan selkeästi pykälän perusteluissa esitetty ”voimakas motivaatio” hoitaa jälkeläistään ja se kuuluu naudan sosiaalisiin käyttäytymistarpeisiin. Sama pätee emakkoon, jonka luontaisen emo-porsassuhteen syntyminen ja sosiaalisten suhteiden muodostuminen estyy porsitushäkissä olon takia.

Tämän lain lähtökohdan tulee olla eläinten hyvinvoinnissa. Uusi vaatimus siitä, että eläimellä tulee olla mahdollisuus toteuttaa tiettyjä olennaisia käyttäytymistarpeita, on siksi erittäin kannatettava. Näiden tarpeiden on kuitenkin myös tultava käytännössä tyydytetyiksi.

Esitetyn lain 11:nnen pykälän perusteluissa mainitaan, että perustuslain 20:s pykälä, joka käsittelee vastuuta ympäristöstä, kohdistuu myös elolliseen luontoon ja eläimiin. Samassa yhteydessä mainitaan, että perustusvaliokunta on todennut (koe-eläinlaista antamassaan lausunnossa) seuraavasti:

”eläinten kivun, tuskan ja kärsimyksen välttäminen parhaalla mahdollisella tavalla on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja erittäin painava peruste jopa alan toimijoiden tieteen vapauden, elinkeinovapauden ja omaisuuden suojan rajoittamiseen. Perusteella on myös liityntä perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännökseen, vaikka eläinten hyvinvoinnin edistämisessä on kysymys ennemminkin eettisesti kestävästä periaatteesta kuin suoranaisesti perusoikeuksien turvaamisesta. (PeVL 34/2009 vp ja PeVL 2/2013 vp).”

Näkemyksemme mukaan edellä mainitun perusteella tukistarhaus tulee Suomessa joko kieltää kokonaan tai eläinten olot on turkistarhoilla toteutettava siten, että eläimen lajityypillinen käyttäytyminen mahdollistuu: esimerkiksi minkillä on voimakas tarve uida ja ketulla kaivaa luolia. Nykyisellään eläimet kärsivät turkistarhoilla laillisissakin olosuhteissa ja elinkeinoa voidaan pitää epäeettisenä.

22 § Ruokinta ja juotto

Pykälän juottoa koskevaa säädöstä on muutettava siten, että eläimellä on oltava pysyvässä pitopaikassa jatkuvasti tarjolla vettä, ei antovetenä. Veden tulee olla sulaa. Ehdotamme seuraavaa muotoilua:

”Eläimillä tulee olla jatkuvasti saatavilla puhdasta, juomakelpoista ja raikasta sulaa juomavettä.”

Jatkuvan ja sulan veden saanti on eläimen hyvinvoinnille tärkeä perusedellytys ja fysiologinen tarve. Vettä tulee olla tarjolla eläimillä jatkuvasti janon tunteen sammuttamiseksi ja nestetasapainon ylläpitämiseksi. Säädös koskee turkiseläinten lisäksi lukuisia muitakin eläimiä, kuten rekikoiria, koiratarhojen koiria, tuotantokaneja ja sisätiloissa pidettäviä lemmikkejä.

Jatkuvan vedensaannin kirjaaminen pykälään tehostaisi eläinsuojeluvalvontaa. Pykälään nyt kirjattua säädöstä ”sopivasta määrästä vettä” on mahdotonta valvoa. Esimerkiksi lemmikkieläimiä voidaan pitää pitkiä aikoja ilman vettä, jotta eläimen virtsaamisen tarve vähentyy. Koiralta voidaan ottaa vesi pois esimerkiksi yön ajaksi, jotta eläintä ei tarvitse ulkoiluttaa keskellä yötä ja jotta koira ei tekisi asioitaan sisätiloihin. Lakiin pitää kirjata selkeä määräys jatkuvasta juomavedestä, johon valvoja voi tarkastuskäynneillään vedota.

Pykälän 1 momenttiin tai perusteluihin on lisättävä, että märehtijöille on annettava niiden terveyden ylläpitämiseksi riittävästi korsirehua. Märehtijöiden liian väkevä ruokinta tulee kieltää, koska voimakas ruokinta aiheuttaa eläimille terveysvaaroja, kuten muun muassa sorkkakuumetta.

Lisäksi pykälään on kirjattava, että elävää eläintä ei saa käyttää toisen elävän eläimen ravintona tai syöttinä ja eläinten kasvattaminen ja pito ruoka- ja syöttitarkoitusta varten on kiellettyä.


24 § Sairas tai vahingoittunut eläin

Sairaalle tai vahingoittuneelle eläimelle on aina ensisijaisesti tarjottava erillinen tila toipumiseen ja tämän tulee ilmetä pykälässä. Eläimen on annettava olla edellä mainitussa tilassa ensisijaisesti vapaana ja vapaana oloa saa rajoittaa vain todistettavasta syystä. Ehdotamme pykälään seuraavaa lisäystä:

”Sairaalle tai vahingoittuneelle eläimelle tulee tarjota erillinen karsina, huone tai vastaava tila, johon eläin siirretään toipumaan. Eläimen on annettava olla tilassa vapaana, ellei sairaus tai vamma edellytä vapaana liikkumisen rajoittamista.”

25 § Pakkosyötön ja -juoton kielto

Pidämme hyvänä, että eläimen pakkosyöttö ja -juotto on kiellettyä.

26 § Eläinjalostus

Pidämme pykälän 2 momentissa esitettyjä säädöksiä kielletystä jalostuksesta erittäin kannatettavina. Kannatamme myös sitä, että pykälällä eläimen omistaja tai pitäjä velvoitetaan estämään pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen.

Pykälään tai perusteluihin tulee lisätä, että kesyeläimen parittaminen villieläimen kanssa on kiellettyä. Myös kesy- ja villieläimen jälkeläinen tulee luokitella villieläimeksi, jonka jalostuskäyttö on kiellettävä. Kesy- ja villieläimen hybridien pito ja myynti tulee kieltää; esimerkiksi koirasudet ja villikissan ja kesykissan risteymät, kuten savannah-kissat, eivät sovellu lemmikeiksi.

Esitämme, että pykälään tehdään lisäys, joka kieltää eläimen pakkoastuttamisen.

Jotta jalostukseen ei valikoituisi yksilöitä, jotka voivat periyttää jälkeläisilleen hyvinvointia merkittävästi haittaavia ominaisuuksia, ja jotta näiden piirteiden terveyshaittoja voitaisiin tutkia ja jalostusta voitaisiin ohjata oikeaan suuntaan, olisi suotavaa, että eläinlääkäriasemat antaisivat tutkijoille dataa klinikoilla tehdyistä toimenpiteistä ja muusta hoidosta, jonka syynä ovat pahimmat jalostuksen ongelmat. Tällaisia operaatioita voisivat olla silmäluomien korjausleikkaukset, keisarileikkaukset, hengitysteiden kirurginen korjailu, purentaongelmien hoito, rotukohtaisten loukkaantumisten hoito jne. Ennen luovutusta datasta häivytettäisiin henkilötiedot.

27 § Löytöeläimet

Pidämme kannatettavana sitä, että pykälässä maakunnalle määrätään lakisääteinen velvoite huolehtia alueensa löytöeläinten hoidosta ja kuljetuksesta talteenottopaikkaan. Mielestämme maakunta tulee velvoittaa myös ottamaan havaitut löytöeläimet kiinni talteenottoa varten.

Edelleen kannatettavaa on, että maakunnalla on velvoite tilastoida talteen otetut eläimet ja tilasto on julkinen. Tilaston tulee pitää löytöeläinten määrän lisäksi sisällään eläimen löytöpaikan ja -ajan, ikäarvion, sukupuolen sekä alkuperän, jos talteenottopaikka ottaa löytöeläinten lisäksi vastaan huostaanotettuja tai pitovaikeuksien takia luovutettavia eläimiä.

Tervetullut uudistus on sekin, että talteenottopaikan pitäjälle määrätään velvoite tarkastaa, onko eläin tunnistusmerkitty, ja ryhtyä toimiin eläimen omistajan tavoittamiseksi sekä julkistaa löytöeläinten tiedot esim. internetsivuilla. Pykälän perusteluihin on lisättävä, että talteenotetusta löytöeläimestä on tiedotettava mahdollisimman pian eläimen melko lyhyen säilytysajan takia.

Pykälässä esitetään löytöeläimen hoitoajan lyhentämistä 15 vuorokaudesta 10 vuorokauteen. Me katsomme, että tämä esitys heikentää löytöeläinten asemaa eikä se ole hyväksyttävissä. Kun lakiin ei ole kirjattu koirien ja kissojen pakollista tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä, löytöeläinten pääseminen alkuperäisiin koteihinsa voi vaikeutua merkittävästi säilytysajan lyhentyessä. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä etsiä lemmikkejään riittävän ajoissa talteenottopaikoista. Tämän takia eläimet voidaan lopettaa tai myydä eteenpäin jo 10 vuorokauden jälkeen ja omistajat menettävät tässä tapauksessa lemmikkinsä. Siksi katsomme, että löytöeläinten säilytysaikaa voidaan lyhentää vain, jos koirien ja kissojen ja mielellään myös kanien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti säädetään pakolliseksi.

Pidämme hyvänä pykälään kirjattua säädöstä löytöeläimen ensiavun ja sairauden tai vamman hoidon järjestämisestä. Pykälään on lisättävä, että 10 vuorokauden jälkeen eteenpäin sijoitettaville eläimille on tarjottava talteenottopaikassa perushoito, kuten loishäätö ja lajinmukaiset rokotukset, ja että eläimet on tunnistusmerkittävä sekä rekisteröitävä johonkin tunnettuun eläintietokantaan. Lisäksi kaikki sukukypsät kissat on leikattava ennen kuin ne sijoitetaan uusiin koteihin.

Mielestämme on hyvin vastuutonta sijoittaa eteenpäin eläintä, jota eläinlääkäri ei ole tutkinut, joka voi olla sairas puutteellisen hoidon takia ja voi alkaa lisääntyä holtittomasti leikkaamattomuuden takia.

Pykälään on lisättävä, että vain eläinlääkäri saa lopettaa löytöeläimen, jota ei ole määräajassa lunastettu ja jota ei sijoiteta eteenpäin.

28 § Luonnonvaraisen eläimen elätettäväksi ottaminen

Pidämme hyvänä sitä, että kaikkien luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten elätettäväksi ottaminen kielletään. Pykälään tulee lisätä, että selkärangattomista eläimistä kymmenjalkaisten äyriäisten ottaminen luonnosta elätettäväksi on kiellettyä lukuun ottamatta tilanteita, joissa siihen on ensimmäisessä momentissa esitettyjen muiden lakien nojalla lupa. Kymmenjalkaisiin äyriäisiin lukeutuvat useimmat suurikokoiset ja ravintona yleisesti hyödynnettävät äyriäiset kuten täpläravut, liejutaskuravut yms. Lisäksi pykälään on tehtävä täydennys, että edellä mainitut kiellot koskevat myös ulkomailla syntyneitä tuontieläimiä.

Yleisenä kommenttina toteamme, että mielestämme metsästyslain 40 §:n nojalla sallittu elävien riistalintujen, kuten fasaanien, pyytäminen luonnosta riistanhoidollisia tarkoituksia varten tulee kieltää, jos tavoitteena on kasvattaa niitä koirilla tapahtuvaa metsästystä varten.

29 § Avuttomassa tilassa olevan luonnonvaraisen eläimen hoito

Pidämme kannatettavana sitä, että loukkaantuneiden tai orpoutuneiden luonnonvaraisten eläinten hoito ohjataan tähän erikoistuneille hoitoloille, joille asetetaan laatuvaatimuksia ja joiden toimintaa voidaan luvanvaraisuuden takia jatkossa valvoa.

Ongelmallisena pidämme sitä, että avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitoa ei ole Suomessa järjestetty kattavasti. Luonnonvaraisten eläinten auttaminen on tällä hetkellä monissa kunnissa vapaaehtoisuuteen pohjautuvien hoitoloiden varassa. Tässä laissa onkin määriteltävä ne tahot, jotka ottavat vastuun sairaiden ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta, sen kustannuksista ja eläimen toimittamisesta hoitopaikkaan. Luonnonvaraishoitoloiden on myös hoidettava kaikkia niitä eläinlajeja, joita Suomessa esiintyy luonnonvaraisina.

51 § Eläintarhan eräät tehtävät

Kuten pykälän 7 kohdalla lausumme, pidämme hyvänä ko. pykälään tulevaa uutta säädöstä maakuntien velvollisuudesta huolehtia sairaan tai vahingoittuneen luonnoneläimen lopettamisesta järjestämänsä eläinlääkärin toimesta, mutta pykälään on lisättävä maakunnan velvoite antaa järjestämänsä eläinlääkärin toimesta sairaalle tai vahingoittuneelle luonnoneläimelle myös hoitoa, jos eläin on kuntoutettavissa.

30 § Eläinten hoitajien pätevyys ja riittävyys

Pidämme kannatettavana säädöstä eläinten hoitajien pätevyydestä ja riittävyydestä.

Pykälään on lisättävä, että myös eläinten kanssa tekemisissä olevilla eläinkouluttajilla tulee olla riittävä pätevyys työhönsä ja koulutusmenetelmät eivät saa sisältää tässä laissa kielletyksi katsottua kohtelua. Esimerkiksi koirakoulujen välillä on suurta vaihtelua, kun alalla toimivilta ei edellytetä alan ammattitutkintoa. Lisäksi eläinten kouluttamiselle on säädettävä kriteerit: esimerkiksi Suomen Eläinkouluttajat ry välittää/listaa kouluttajia, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan yhdistyksen eettisiä sääntöjä.

30 § Ammattimaisesti tai muuten laajassa mitassa eläimiä pitävän velvollisuus varautua häiriötilanteisiin

Pykälään tulee lisätä, että tuotantoeläintiloilla on oltava paloturvallisuusjärjestelmä.

34 § Pitopaikan yleiset vaatimukset

Ehdotamme pykälän 2 momenttiin seuraavaa muotoilua:

”Pitopaikassa on voitava ylläpitää eläimen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta riittävää puhtautta ja hygieniaa.”

Pykälän 3 momenttia on syytä tarkentaa, sillä koirien häkittäminen esimerkiksi työpäivän ajan on yleistä. Tilapäisen häkittämisen syyn hyväksyttävyyden pitää olla jollain tavalla todennettavissa. Häkittämisen tilapäisyyden valvominen on nykyisellään hyvin vaikeaa.

35 § Pitopaikan turvallisuus

Pitopaikkapykälän kirjaus pedoilta suojaamisesta on muutettava velvoittavaksi. Alueilla, joilla liikkuu petoeläimiä, kotieläinten suojaaminen esimerkiksi petoaidoin ja vankoin koiratarhoin, tulee säätää pakolliseksi.

36 § Pitopaikan olosuhteet

Esitämme pykälän 1 momentin ensimmäiseen virkkeeseen seuraavaa muotoilua:

”Pitopaikan ympäristöolosuhteiden, kuten lämpötilan, ilman- tai vedenlaadun on oltava siellä pidettäville eläimille sopivia siten, että ne eivät vaaranna eläimen hyvinvointia ja terveyttä.”

Pidämme hyvänä sitä, että pykälän 1 momentti eläimen riittävästä suojaamisesta epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan koskee kaikkia eläimiä. Tähän lakiin liittymättä esitämme toiveen, että uudistettavissa asetuksissa määritellään ne koirarodut, joiden pito ympärivuotisesti ulkona on sallittua. Tällä hetkellä esimerkiksi suomenajokoiria voidaan pitää ympärivuotisesti ulkona Pohjois-Suomessa, vaikka rotu on lyhytkarvainen ja usein pohjavillaton. Myös monirotuisten koirien soveltuvuus ympärivuotiseen ulkonapitoon on jollain tavalla määriteltävä.

Pykälän 1 momentin perusteluihin tulee lisätä, että säänsuoja on suunniteltava rodun- ja lajinmukaisesti. Säänsuojan tulee olla sellainen, johon eläin mielellään menee. Esimerkiksi hevonen ei mene välttämättä mielellään pihaton makuuhalliin, jos kokee ko. rakennuksen pelottavaksi.

Pykälän 3 momenttiin on lisättävä, että eläimen pitopaikkaan on päästävä luonnonvaloa tai eläimelle on tarjottava mahdollisuus luonnonvaloon ulkoilun muodossa.   

Pykälään on kirjattava, että laumaeläimiin lukeutuvia lajeja, kuten hevosia ja kaneja, ei saa pitää yksittäin/yksinään karsinoissa, häkeissä ja muissa pitopaikoissa, joissa eläimet eivät pääse kanssakäymiseen.

Lisäksi pykälään on kirjattava, että koiran pitopaikaksi tarkoitetun tarhan on oltava omistajansa tai pitäjänsä välittömässä läheisyydessä, kuten asutun talon pihalla.

Tuotantokanien pitäminen ympärivuotisesti ulkona tulee kieltää. Kanit eivät sovellu pidettäväksi ulkona Suomen talvikausina.

37 § Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito

Ehdotamme pykälän 1 momenttiin seuraavaa muotoilua:

”Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana, jotta eläimen hyvinvointi ja terveys eivät vaarannu.”

Pykälän 2 momenttia on tarkennettava siten, että eläintuotantotiloilla ja kasvattamoissa käytettävien laitteiden toimivuus on tarkastettava kerran päivässä ja laitteiden viat on korjattava viipymättä. Tämän tulee koskea myös koirien ulkotarhoja, joissa on lämmitettävät kopit tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta olennaisia laitteita, vaikka tarhat eivät olisikaan välittömästi ihmisen tavoitettavissa.

38 § ja 39 § Pysyvän pitopaikan yleiset vaatimukset ja poikkeukset pysyvän pitopaikan vaatimuksiin

Pykälästä tulee poistaa kokonaan 3:s momentti, jolla säädetään emakoiden ja ensikoiden tiineytyshäkissä pitoa koskevasta poikkeuksesta.

Ehdotamme pykälän 4 momenttiin seuraavaa muotoilua:

”Ryhmässä pidettävän eläimen on voitava väistää toista eläintä. Pitopaikan ruokinta- ja juottolaitteet on suunniteltava, rakennettava ja sijoitettava siten, että eläinten välisestä kilpailusta ei aiheudu haittaa eläinten hyvinvoinnille.”

Toivomme, että asetuksella eläinten pysyviin pitopaikkoihin määrätään eläinten määrän ja lajin mukaan riittävän monta juomapaikkaa ja riittävän pitkä ruokintapaikka.

38:nnen §:n 1 momentissa ja sen perusteluissa esitetyt säädökset ovat mielestämme kannatettavia ja tämän lain sekä 21 §:n hengen mukaisia, mutta katsomme 39:nnen §:n poikkeusten vesittävän eläinten hyvinvointilain tarkoituksen. Hyvinvointi on määritelty lakiehdotuksen perusteluosassa eläimen kokemukseksi sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Eläimen hyvinvointiin vaikuttaa keskeisimmin sen mahdollisuus perustarpeidensa tyydyttämiseen elinympäristössään. Tuotantoeläimen pysyvä pitopaikka on käytännössä sen koko elinympäristö, eikä eläimellä ole juurikaan elämää pitopaikan ulkopuolella.

Siksi katsomme, että pitopaikan rakenteiden ja varustelun tulee mahdollistaa 21 §:n olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisen ja pykälässä 39 esitetyt poikkeukset tulee poistaa. Kääntymisen estävässä häkissä ja parteen kytkettynä eläimen liikkumien ja lajityypillinen käyttäytyminen estetään lähes täydellisesti, mikä aiheuttaa eläimelle hyvinvointihaittoja. Esimerkiksi lehmien liikkumisen tarve patoutuu jo muutamassa päivässä.

Mikäli parsinavettoja ei Suomessa kuitenkaan kielletä, pykälään/lakiin on lisättävä, että päästään parressa pidettäville lypsylehmille on taattava mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen ja kesäistä laidunaikaa tulee pidentää Ruotsin mallin mukaan 2–4 kuukauteen. Samalla kesäiselle laiduntamisajalle on määriteltävä päivittäinen minimiaika, esimerkiksi 6 tuntia. Myös kääntymisen estävissä häkeissä pidettäville emakoille on tarjottava mahdollisuus jokapäiväiseen liikkumiseen sekä pesänrakennuksen- ja virikemateriaalia. Sikaloissa ja navetoissa tulee suosia virikemateriaalin käytön ja sorkkien hyvinvoinnin takia kiinteää lattiamateriaalia rakolattian sijaan.

Pykälän perusteluissa sanotaan, että ”pysyvän pitopaikan olisi oltava ominaisuuksiltaan sellainen, että eläimellä on mahdollisuus tyydyttää fysiologisia tarpeitaan sekä 21 §:ssä tarkoitettuja olennaisia käyttäytymistarpeitaan”.

Edellä mainittu vaatimus ei toteudu myöskään virikehäkeissä pidettävien munintakanojen kohdalla. Kana on lintu, jonka siipienväli on noin 75 senttiä ja joille tulee taata mahdollisuus edes pyrähdyksenomaiseen lentokäyttäytymiseen. Lisäksi kana on erittäin aktiivinen eläin, joka liikkuu lähes koko valveillaolonsa ajan. Se nokkii ja ruopsuttaa maata ja rakentaa munintapesiä. Virikehäkissä näiden perustarpeiden toteuttamista rajoitetaan merkittävästi, mikä aiheuttaa munijakanoille hyvinvointihaittoja. Mielestämme kanojen virikehäkkien käyttö pitää Suomessa kieltää riittävän lyhyellä siirtymäajalla.

Pykälän 2 momentin perusteluissa mainitaan, että paikallaan kytkemisellä ei tarkoiteta koiran kytkemistä juoksulankaan. Näin ollen perusteluosassa annetaan ymmärtää, että juoksulangassa pidettävä koira saa riittävästi liikuntaa. Koiran liikkuma-ala juoksulangassa on 40 m2. Jos koiran päivittäinen liikunnantarve on noin 10 kilometriä (3 x 3 km lenkki) ja koira pystyy liikkumaan juoksulangassa noin 10 metriä langan suunnassa, tämä tarkoittaa sitä, että liikunnantarpeen täyttääkseen koiran täytyy juosta langassa edestakaisin 500 kertaa (yhteensä 10 000 metriä eli 10 km). Mielestämme tämä on jo stereotyyppistä juoksemista.

Liikunnan lisäksi koira toteuttaa lenkkeillessään myös muita fysiologisia tarpeitaan ja käyttäytymistarpeitaan kuten lajitovereiden jälkien analyysiä, toveritapaamisia ja reviirin merkitsemistä. Juoksulanka on tapa kiinnittää koira yhteen paikkaan, ei tarjota sille liikuntaa. Sama koskee koiratarhoja, mikäli tarhojen pinta-alavaatimuksia ei lisätä asetuksella. Joissain tapauksissa koira saatetaan irrottaa juoksulangasta tai ottaa pois tarhasta vain metsästyskausina jahdin ajaksi. Siksi katsomme, että 38:nnen pykälän 2 momentti koskee myös juoksulangassa pidettävää koiraa.

40 § Eläinten hoitoon ja tarkastamiseen tarvittavat tilat

Pykälään tai sen perusteluihin on lisättävä, että eläinten hoitokarsinat on suojattava suoralta auringonpaisteelta ja eläimelle on taattava hoitokarsinassa vedensaanti. Lisäksi eläimen pidolle hoitokarsinassa on määriteltävä enimmäiskesto, sillä ahtaassa tilassa pidettävälle eläimelle hoitotoimenpiteen pitkittyminen on usein stressaavaa.

41 § Eläimen luovutus

Pidämme hyvänä luovuttajan tiedonantovelvollisuuden laajentamista koskemaan eläimen hyvinvoinnille oleellisia tietoja eläimen luovutuksen yhteydessä. Olisi suotavaa, että eläimen vastaanottajalle annettaan ainakin lemmikineläinkaupoissa myös kirjalliset hoito-ohjeet, joissa kerrotaan eläimen pidossa huomioon otettavista asioista.

42 § Eläimen luovutukseen liittyvät rajoitukset

Pidämme pykälässä esitettyjä eläimen luovutukseen liittyviä rajoituksia kannatettavina uudistuksina.

Mielestämme ainakin koirien ja kissojen kaupallisen myynnin internetin myynti- ja ostopalstoilla tulee periaatteessa olla ilmoituksenvaraista toimintaa samalla tavalla kuin ammattimaisen tai laajamittaisen seura- ja harrastuseläinten pidon eli tilanteessa, jossa se täyttää liitteen 2 määreet. Koska internetin osto- ja myyntipalstat tarjoavat väylän epäeettiseen eläinkauppaan, myyntipalstoille olisi asetettava velvoite suorittaa eläinilmoitusten kohdalla omavalvontaa tai ainakin asettaa eläinilmoituksille kriteerejä (esimerkiksi koiran iän ilmoittaminen) ja estää selkeiden pentutehtailijoiden ilmoitukset.

Kaikkien myytävien ja luovuttavien koirien ja kissojen tulee olla tunnistusmerkittyjä ja rekisteröityjä. Tätä tulee edellyttää myös internetin kautta myytäviltä eläimiltä.

43 § Yleiset periaatteet eläinnäyttelyissä ja -kilpailuissa

Pykälän ensimmäisestä momentista tulee poistaa sana ”tarpeettomasti”.

Pykälän perusteluissa sanotaan, että säännöksellä on tarkoitus estää eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaarantavat eläinkilpailut ja -näyttelyt.

Me katsomme, että luolakorien taipumuskokeet, joissa käytetään elävää kohde-eläintä, tulee tämän pykälän ja sen perusteluiden nojalla kieltää. Luolakoirakokeissa kohde-eläimenä käytetään yleensä kettua. Samaa kettua voidaan käyttää yhden kokeen aikana 3 täysiaikaisen suorituksen ajan, mikä on sille äärimmäisen stressaavaa. Kokeissa käytettävät ketut ovat usein peräisin turkistarhoilta, ja niitä pidetään yleensä vastaavanlaisissa oloissa, 0,8 neliön häkeissä varjotaloissa useita vuosia, mikä heikentää eläimen hyvinvointia. Myös ketun pitoa koskevat samat säädökset kuin tarhakettua eli valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta.

Mielestämme elävien eläinten käyttö myös paimenkoirakokeissa on ongelmallista. Näissä kohde-eläiminä ovat usein lampaat ja porot, joihin koirat voivat käydä kiinni. Elävien eläinten käyttöä koirien taipumuskokeissa tai -kilpailuissa tulee ylipäätään välttää.

Katsomme, että eläinten hyvinvointi vaarantuu myös mm. taakanvetokilpailuissa ja kenttäratsastuksen maasto-osuudessa. Kisaaminen näissä lajeissa voi olla eläimelle liian vaativaa ja niihin liittyy loukkaantumisriski. Hevosia on kuollut esimerkiksi kenttäratsastuksen maastokokeissa. Näiden lajien kilpailujen järjestämisen kieltämistä tulee harkita tai ainakin kilpailuolosuhteita – esimerkiksi esteitä, rataa ja taakan painoa – on muutettava siten, että eläimen loukkaantumisriski minimoituu, vaikka kisan luonne siitä jonkin verran muuttuisi.

46 § Ilmoituksen varaisen eläinkilpailun järjestäminen

Mielestämme eläinkilpailuja, joissa eläin altistuu kohtuuttomalle rasitukselle tai muulle kivulle, ei tule järjestää. Kilpailu voidaan järjestää siinä tapauksessa, että rataosuutta, matkan pituutta, reitin vaativuutta ja taakan painoa mukaillaan eläimille kohtuulliseksi.

46 § Kilpailueläinlääkärin tehtävä ja pätevyys

Kilpailuelänlääkärillä pitää olla valtuus kieltää eläimen käyttäminen eläinkilpailussa, jos se on vaaraksi eläimen hyvinvoinnille. Eläinlääkäri on eläinten hyvinvoinnin asiantuntija, jolla pitää olla tämä status myös eläinkilpailuissa. Ei ole hyväksyttävää, että eläinlääkäri on kilpailuissa avustajan ja neuvonantajan roolissa ja eläin joutuu kärsimään, koska eläinlääkärillä ei ole toimivaltaa keskeyttää eläimen osallistumista kilpailuun tai itse kilpailua.

47 § Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestämistä koskevan ilmoituksen sisältö

Pykälään tulee lisätä, että kilpailun järjestäjän tulee arvioida riskit, joihin eläimet kilpailussa joutuvat.

50 § Eläintarha, pysyvä ja kiertävä eläinnäyttely ja sirkus

Pidämme kannatettavana sitä, että eläintarhoissa ja pysyvissä eläinnäyttelyissä pidettäviä luonnonvarasiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä ei saa käyttää esityksissä.

58 § Broilerikasvattamot

Pykälän 2 momentin 3:s kohta tulee muotoilla seuraavasti:

3) lopetettujen broilereiden lukumäärä sekä kuolleina löydettyjen broilereiden lukumäärä ja kuolinsyyt, jos ne ovat tiedossa

59 § Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito, liite 2

Liitteen 2 kohtiin 1 d) ja 2 d) tulee lisätä eläinten määrät häkkien määrän lisäksi.

Liitteen 2 kohtaan 2 a) ja c) ei ole laskettu mukaan nuoria eläimiä ja pentuja. Mielestämme niiden lukumäärä pitää sisällyttää laajamittaiseen seura- ja harrastuseläinten pitoon, sillä nyt määrittely mahdollistaa sen, että eläimenpitäjällä voi olla useita kymmeniä alle 12 kuukauden ikäisiä eläimiä eikä hän ole ilmoitusvelvollinen toiminnastaan, koska hänen pitämänsä eläimet eivät sisälly liitteen 2 luokituksiin.

63 § Lopetusta koskevat yleiset vaatimukset

Pidämme eläinten viihteellisen lopettamisen kieltämistä kannatettavana.

Ehdotamme pykälän perusteluihin seuraavaa lisäystä:

”Tarve harventaa omaa kissapopulaatiota ei ole hyväksyttävä syy lopettaa eläimiä metsästyksellisin keinon ampumalla. ”

Perustelumme: Tiedossamme on, että maaseudulla ylikasvaneita kissalaumoja harvennetaan yhä paikka paikoin tällä tavoin myöhäissyksyllä. Kissoja ei siis ammutaan päähän, vaan yleensä ammutaan vain kissoja kohti, jolloin osuma voi sattua vartaloon.

Pykälässä 63 kielletään eläinten lopetus viihdetarkoituksessa. Katsomme, että tämä tulee laajentaa koskemaan myös tappamista käsittävät kilpailut, jolloin myös pilkkikisat tulee kieltää.

 64 § Eläinten teurastus

Pidämme hyvänä, että eläimen tainnutus tai lopetus ennen verenlaskua säädetään pakolliseksi.

Mielestämme määräyksen tulee koskea myös luonnonvaraisia eläimiä, kuten kaloja ja kymmenjalkaisia äyriäisiä. Kasvattamojen tulee ottaa käyttöön humaania tainnuttamiseen kehiteltyä tekniikkaa, jota on jo saatavilla (esim. kalojen sähkötainnutus ja crustastun-laite, joka tainnuttaa äyriäisen alle puolessa sekunnissa, minkä jälkeen laite lopettaa äyriäisen kymmenessä sekunnissa).

Kalojen hiilidioksiditainnutus tulee kieltää.

Mikäli eläinten tappaminen viihteellisissä kilpailuissa, kuten esimerkiksi pilkkikisoissa, sallitaan, saaliseläin on lopetettava välittömästi ja myös tainnutettava ennen teurastusta.

65 § Lopetusasetuksen soveltaminen eläinten lopetukseen ja teurastukseen

Teuraskalojen tainnuttamiselle tulee antaa säädökset ja suositukset välineistä. Nykyään isokin kala saatetaan ”tainnuttaa” napauttamalla kalaa kevyesti puukon kahvalla, mikä ei ole riittävä tainnutustapa useamman kilon painoiselle kalalle.

70 § Maa- ja metsätalousministeri

Eläinsuojelusäädösten, niiden täytäntöönpanon ja sen valvomisen siirtämistä maa- ja metsätalousministeriöstä esimerkiksi sisä-, oikeus- tai ympäristöministeriölle tulee harkita. Eläinsuojelulainsäädäntöön liittyvä toiminta on luonteeltaan poliisin- ja oikeuslaitoksen toimintaan verrattavaa toimintaa, mikä edellyttää mahdollisimman täydellistä tasapuolisuutta ja tasalaatuisuutta koko valtakunnan alueella. Siksi eläinsuojelu on erotettava eläinten tuottavuuden ylläpidosta keskushallinnon tasolta lähtien.

72 § Maakunta

Pidämme eläinten hyvinvoinnin ja -suojelun valvonnan siirtämistä maakunnan tehtäväksi ongelmallisena. Maakuntahallinto on luonteeltaan avoimen poliittista, ja poliittinen ohjaus erityisesti tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja suojelun sektorilla tulee liian lähelle kenttätyötä. Tämä voi johtaa maakunnallisiin variaatioihin eläinten hyvinvoinnin ja suojelun valvonnassa, mikä vaarantaa sekä eläinten että niiden omistajien yhdenvertaisuuden eri maakuntien välillä.

Suurimpana ongelmana esitetyssä pykälässä pidämme sitä, että se antaa maakunnalle valtuuden päättää itsenäisesti, miten ja minkälaisen koulutuksen saaneella henkilökunnalla se tulevaisuudessa hoitaa eläinten hyvinvoinnin ja suojelun valvonnan. Poikkeuksena ovat ne tehtävät, jotka Euroopan unionin säädösten mukaan tulee ohjata maakunnan nimeämälle virkaeläinlääkärille.

Me katsomme, että eläinsuojeluvalvonnan tulee säilyä virkaeläinlääkäreillä. Eläinten hyvinvointiin ja terveyteen ja niiden valvontaan liittyviä tehtäviä ei voi teettää henkilöillä, joilla ei ole eläinlääketieteellistä koulutusta. Nykyinen tapa hoitaa eläinsuojelun valvontaa valvontaeläinlääkärien toimesta on erittäin kannatettava ja toimiva, vaikka henkilöstöresursseiltaan toki alimitoitettu. Siksi maakuntien tai eläinsuojeluasioita hoitavan ministeriön tulee jatkossa huolehtia siitä, että valvontaeläinlääkäreitä on jokaisessa maakunnassa riittävästi.

Mikäli maakunnat tulevat vastaamaan eläinten hyvinvoinnin ja suojelun valvonnasta, valtiovallan on huolehdittava, että jokaisessa maakunnassa em. työtä tekevillä on yhteneväinen koulutus, jonka tulee olla ensi sijassa eläinlääketieteellinen. Osalla työntekijöistä voi olla jokin muu peruskoulutus, mutta vain sillä edellytyksellä, että ko. henkilö on suorittanut yliopistossa myös eri eläinlajien perusbiologian, etologian, makropatologian (elinten tasoinen tautioppi) ja sairauksien etiologian (syyoppi) opinnot. Esimerkiksi Ruotsissa vastaavan tietopohjan hankkimiseen kuluu maa- ja metsätalousalan tutkintoa suorittavilta yliopisto-opiskelijoilta kaksi vuotta.

Pidämme kannatettavana maakunnalle määrättyä päivystysvelvollisuutta eli velvoitetta järjestää eläinten hyvinvointiin liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virka-ajan ulkopuolella.

77 § Tarkastus- ja näytteenotto-oikeus

Pykälän toisen momentin listaukseen tulee lisätä tuotantoeläinten pitopaikat, joihin valvontaviranomaisella on oltava oikeus tehdä tarkastus ilman epäilyä. Luokittelusta epäilyyn ja ilman epäilyä tehtäviin tarkastuksiin tulee luopua. Eläinsuojeluviranomaisille on annettava valtuutus tehdä ilman epäilyä tarkastus kaikkiin myös pysyväisluoteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin, joissa voidaan pitää seura- ja harrastuseläimiä laajamittaisesti tai ammattimaisesti. Pidämme hyvänä uudistuksena sitä, että tarkastuksen voi jatkossa tehdä eläintenpitokieltojen noudattamisen valvomiseksi.

78 § Teurastamojen kameravalvonta

Pidämme hyvänä uutta säädöstä, jolla sallitaan teurastamoiden kameravalvonta. Pykälällä tulee määrätä kameravalvonta pakolliseksi kaikissa teurastamoissa.
82 § Tarkastusmenettely

Eläinsuojelutarkastukset on voitava aina tehdä yksiselitteisesti ennalta ilmoittamatta ja tämän tulee ilmetä pykälästä riittävän selkeästi.

Nyt pykälässä kerrotaan, että tarkastuksessa noudatetaan hallintolain 39:nnen pykälän säädöstä. Kyseisen pykälän mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Tarkastus voidaan siis tehdä myös yllätyksellisesti, jos ennalta ilmoittaminen vaarantaa tarkastuksen tarkoituksen toteutumisen. Valvovalle viranomaiselle pykälä ja sen perustelut ovat tällaisenaan liian monitulkintaisia.

86 § Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus

Pidämme uutta valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuutta kannatettavana.

87 § Eräiden viranomaisten ja muiden tahojen ilmoitusvelvollisuus

Pidämme säädöstä eräiden viranomaisten yms. ilmoitusvelvollisuudesta valvontaviranomaiselle salassapitosäädösten estämättä kannatettavana.

Pykälän perusteluihin on selkeyden takia lisättävä, että kotihoidolla, omaisella tai muulla yksittäisellä läsnä olevalla ihmisellä on velvollisuus ilmoittaa hoivakotiin, palvelutaloon tai sairaalaan/muuhun laitoshoitoon siirrettävän henkilön asuntoon tai kiinteistöön jäävistä eläimistä eläinsuojeluviranomaisille.

Lisäksi esitämme, että pykälän perusteluihin sivuilla 156–157 kirjataan, että ilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä ei tule ilmoittaa tarkastuksen kohteelle missään tapauksessa. Ilmoittajat joutuvat usein pelkäämään henkensä puolesta ja myös omaisuutensa takia, ja pelko ilmoittajan paljastumisesta estää eläinsuojeluilmoitusten tekemistä.

 91 § Viranomaisen toimet lainvastaisen menettelyn johdosta

Pidämme hyvänä sitä, että pykälän perusteluissa eläinten hyvinvoinnin valvonnan määritellään olevan lähtökohtaisesti aina luonteeltaan kiireellistä. Tällä lailla tulee varmistaa, että eläinsuojeluvalvonnan kiireellinen hoitaminen toteutuu myös käytännössä. Valvontaa on siis resursoitava riittävästi. Huonoissa oloissa pidettävälle tai kaltoin kohdellulle eläimelle jokainen minuutti on kärsimystä.

Esitämme, että pykälän 2 momentissa asianosaiselle annettava kehotus säädetään jo itsessään velvoittavaksi. Jos kehotusta ei säädetä velvoittavaksi, sen voi jättää laista pois, sillä kehotus on luonteeltaan ei-sitova.

Mikäli asianosainen ei noudata velvoittavaa kehotusta, olisi asiassa siirryttävä suoraan pykälässä 92 esitettyyn määräykseen, josta ei pystyisi kuitenkaan valittamaan.

Määräyshän tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että asianosainen määrätään yksiselitteisesti noudattamaan eläinsuojelusäädöksiä ja täyttämään velvollisuutensa eläimen haltijana tai omistajana. Tällä hetkellä asianosaiselle annetaan kuitenkin mahdollisuus valittaa määräyksistä hallinto-oikeuteen. Mielestämme selkeistä eläinsuojelurikkomuksista ja -rikoksista on seurattava vastaansanomattomasti rangaistus.

93 § Määräys korjaavista toimenpiteistä tai kasvatustiheyden alentamisesta broilereiden tuotannossa

Pykälässä ja sen perusteluissa tulee selkeästi tuoda esiin, milloin valvontaviranomaisen on määrättävä kasvatustiheys alennettavaksi. Nyt lakiluonnos kertoo vain sen, milloin viranomainen voi ryhtyä näihin toimiin. Kasvatustiheyttä olisi alennettava esimerkiksi aina, kun toisiaan seuraavissa kolmessa parvessa vähintään kahdesti on todettu broilereiden hyvinvoinnin heikentyneen.

94 § Kielto

Jos kielto pidetään valitusoikeuden alaisena toimenpiteenä, kiellon toimeenpanon tulee olla mahdollista muutoksenhausta huolimatta eläinten hyvinvoinnin ja/tai terveyden sitä vaatiessa.

96 § Kiireellisen hoidon hankkiminen

Kannatamme valvontaviranomaiselle kirjattua velvollisuutta ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin esimerkiksi ravinnon, juotavan tai muun hoidon hankkimiseksi. Pykälään tulee myös kirjata, että kiireellisiin toimiin voidaan ryhtyä myös kuulematta eläimen omistajaa tai eläimen pitäjää. Eläimen hyvinvointi on voitava turvata, vaikkei eläimen omistaja tai pitäjä ole tavoitettavissa.

Yleisenä huomiona toteamme, että eläimen status ihmisen irtaimena omaisuutena aiheuttaa käytännössä ongelmia kiiretoimenpiteidenkin kohdalla, koska perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen kansalaisen omaisuus on suojattu huolimatta kansalaisen kyvystä hoitaa elollista omaisuuttaan asianmukaisesti.
Pykälän perusteluissa tulee ottaa huomioon, että kiiretoimenpiteiden toteutuksen kannalta haltuun tilapäisesti otettaville eläimille pitää olla tarjolla sijoituspaikka. Esimerkiksi tilapäishoidon löytäminen hevosille voi olla vaikeaa. Myös haltuun otettujen eläinten kuljetukset ja hoito ja niiden kustannukset tulee määrätä jonkin tahon hoidettavaksi.

Kiiretoimenpiteistä aiheutuneet maksut kuuluvat eläimen omistajan vastuulle, mutta viranomaisprosessi voi viivästyttää maksun saantia. Siksi esitämme, että hoitolan tai vastaavan palveluntuottajan on voitava laskuttaa kiiretoimenpiteistä aiheutuneet kulut ensisijaisesti maakunnalta. Tässä mallissa viranomainen on hoitolan asiakas, jota hoitolan pitäjä laskuttaa, ja viranomainen laskuttaa edelleen eläimen omistajaa.  Toinen vaihtoehto on, että valtio tai maakunta rakentaa itse tarvittavan hoitola- ja kuljetusjärjestelmän.

97 § Eläimen myyminen, muu luovuttaminen tai lopettaminen

Pykälän 2 momenttiin tulee lisätä, että toimenpiteisiin voidaan ryhtyä myös ilman eläimen hyvinvointiin kohdistuvaa vakavaa vaaraa. Jos eläimen omistaja tai haltija rikkoo eläinten hyvinvointilain säädöksiä, valvontaviranomaisen on ryhdyttävät toimiin taatakseen eläimen hyvinvoinnin. Lain tulee pikemminkin helpottaa eläimen huostaanottoa.

Nykyinen lainsäädäntö on tehnyt eläimen ottamisen pois omistajaltaan hyvin vaikeaksi, sillä sen on tapahduttava oikeusteitse. Perustuslain 15:s § suojaa jokaisen omaisuuden, ja koska eläin on laissa edelleen esineen asemassa, eläinten saaminen pois omistajaltaan on vaikeaa. Nykysäädösten mukaan viranomainen voi ottaa eläimen 44:nnen §:n nojalla hoidettavaksi tai jopa lopettaa sen eläinsuojelullisista syistä. Pykälät ja niiden periaatteellinen ristiriita perustuslain välillä ovat johtaneet tulkinnanvaraiseen ja ihmisen omistusoikeutta tukevaan lakitekstiin, mikä aiheuttaa eläinsuojelua valvoville viranomaisille ongelmia kenttätyössä. Samat ristiriidat ovat nyt vaarassa siirtyä pykälään 97, jonka käyttöön liittyvistä kriteereistä meillä ei ole tietoa.

Kun/Jos eläimet ovat edelleen lainsäädännössä ihmisen irtainta omaisuutta ja ihmisellä on rajoittamaton oikeus hankkia tätä omaisuutta, lakiin tulee saada säädös, jonka perusteella omistajalta voidaan ottaa pysyvästi pois yleisesti hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä vaille jäänyt eläin omistajan terveydellisten, taloudellisten, sosiaalisten tai muiden vastaavien syiden takia. Toinen vaihtoehto on harkita lakiin säädöstä eläimen pidon luvanvaraisuudesta.

108 § Asiantuntijoille ja avustajille maksettavat palkkiot ja korvaus

Kannatamme pykälän esitystä.

115 § Eläintenpitokielto

Pykälään tulisi kirjata toimenpiteitä, joiden avulla varmistetaan tiedonkulku eläintenpitokielloista kaikille asiaankuuluville viranomaisille (myös muut kuin eläinsuojeluviranomaiset) siten, että viranomaisen mennessä syystä tai toisesta kotikäynnille on hänellä tieto mahdollisesta eläintenpitokiellosta.

118 § Siirtymäsäännökset

Pykälässä esitetyt siirtymäajat ovat liian pitkät ja niitä on lyhennettävä reilusti.

MUUT KOMMENTIT

Tunnistusmerkintä ja rekisteröinti

Mielestämme ainakin kissoille, koirille ja kaneille tulee säätää Suomessa pakollinen tunnistusmerkintä. Tunnistusmerkityille eläimille on lisäksi luotava yksi valtakunnallinen eläintietokanta, johon eläimet tulee rekisteröidä. Rekisteröinti mahdollistaa löytöeläinten omistajien jäljittämisen ja lyhentää siten eläimen hoitoaikaa talteenottopaikassa. Tämä pienentäisi löytöeläintoiminnasta koituvia kuluja. Mikäli koirien, kissojen ja kanien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti säädettäisiin Suomessa pakolliseksi, talteenottopaikoille määrätyn minimihoitoajan lyhentäminen 10 vuorokauteen olisi sekin perusteltavissa.

Koirien tunnistusmerkitseminen ja rekisteröinti on määrätty pakolliseksi jo lähes kaikissa EU-maissa: 28 jäsenvaltiosta säädös on voimassa 23** maassa. Koirien tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoitetta ei ole Suomessa, Puolassa, Tšekin tasavallassa ja Saksassa lukuun ottamatta muutamia alueita/osavaltioita eikä Slovakiassa, (jossa velvoite koskee ainoastaan rajat ylittävää koirien ja kissojen kauppaa). Kissojen tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoite laahaa vielä kehityksestä jäljessä ja on pakollista tällä hetkellä vain kolmessa EU-maassa: Belgiassa, Kreikassa ja Ranskassa.

Tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoitteen etuna on, että sen avulla myös lemmikkinsä hylänneet omistajat saadaan helpommin rikosvastuuseen eläimen heitteillejätöstä. Tämä edistäisi vastuullista eläimenpitoa ja vähentäisi lemmikkien harkitsematonta hankintaa, mikä parantaisi etenkin kissojen asemaa.  Kodittomien ja villiintyneiden kissojen määrä vähenisi, jos eläimen hylkäämisestä jäisi kiinni ja siitä seuraisi rangaistus.

Pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin avulla kyettäisiin hillitsemään myös pentutehtailua, mikäli kasvattaja olisi velvollinen rekisteröimään pennut ennen niiden myyntiä. Lisäksi mikrosiru edesauttaisi varastetun eläimen oikean omistajan löytämistä.

Tällä hetkellä jo 80 prosenttia Suomessa olevista koirista on tunnistusmerkitty ja rekisteröity johonkin tietokantaan, joten me uskomme, että koirien tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoitteen toteuttaminen lopun 20 prosentin osalta on toteutettavissa. Suomessa on jo olemassa toimivia eläinrekistereitä. Esimerkiksi Suomen Kennelliitolla on pitkä kokemus eläinrekisterin ylläpidosta, ja Suomen Kennelliitolla on myös valmius hoitaa keskitettyä lemmikkirekisteriä, johon merkittäisiin kaikki Suomen tunnistusmerkityt seuraeläimet.

Tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoite voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että kaikki omistajaa vaihtavat kissat, kanit ja koirat on tunnistusmerkittävä ja rekisteröitävä, tai siten, että kissat, kanit ja koirat on tunnistusmerkittävä ja rekisteröitävä viimeistään neljän kuukauden ikäisinä. Ruotsissa koirien pakolliseen tunnistusmerkintään ja rekisteröintiin siirryttiin jälkimmäisellä tavalla eli säätämällä pentukoirien mikrosiruttaminen ja rekisteröinti pakolliseksi. Tämä on edesauttanut merkittävästi löytökoirien palautuvuutta alkuperäisiin koteihinsa: Ruotsissa 90 prosenttia talteenottopaikkoihin päätyvistä koirista palautuu omistajilleen 24 tunnin sisällä.

Eläimen tunnistusmerkintä- ja rekisteröintikulut lisättäisiin eläimen myynti- tai luovutushintaan. Tämä nostaisi osaltaan eläimen hankintakynnystä ja edistäisi vastuullista lemmikinpitoa.

 Eläinasiavaltuutettu

Suomeen pitää perustaa eläinasiavaltuutetun virka ja tästä tulee tehdä kirjaus tähän lakiin. Eläinsuojeluvaltuutettu toimisi puolueettomana välittäjänä eläinten hyvinvointiasioissa, tekisi yhteistyötä eri tahojen kanssa ja edistäisi eläinten hyvinvointilain toteutumista. Eläinasiavaltuutetun virka olisi aina määräaikainen ja hänellä olisi käytössään henkilökuntaa.

Häiletäsmenteet

Lakiesitys sisältää paljon epämääräisiä käsitteitä, kuten ”tarpeettoman”, ”riittävän” jne. Nämä käsitteet tulee avata ja niille on annettava tarkempi sisältö. Tällaisten subjektiivisten täsmenteiden käyttö hankaloittaa eläinsuojeluvalvontaa. Mitä tarkoittaa esimerkiksi se, että eläimen hyvinvointi on tarkastettava riittävän usein? Jollekin eläimelle riittävä on kerran viikossa, toiselle kerran päivässä ja kolmannelle kahdesti päivässä.

* Päivitämme tämän vaateen koskemaan jatkossa yleisesti kaikkia koiria, sillä muidenkin koirarotujen kuin mopsien korvia teipataan esim näyttelyihin.

** Korjattu 3.3.2018. Aiemmassa versiossa luki, että 28 jäsenvaltiosta säädös on voimassa 24 maassa.  Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on  kuitenkin pakollista 23 maassa.

Lisätietoja:

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Erja Veivo
tiedottaja
p. 040 577 4733
erja.veivo@hesy.fi

 

Lausunto hallituksen esityksestä teatteri- ja orkesterilain muuttamiseksi koskemaan sirkustaidetta

By | Lausunnot | No Comments

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta. HESY yhtyy lausunnossaan Animalian ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton yhteiseen lausuntoon. 

Lisäksi HESY toivoo, että lainsäädäntöä tiukennettaisiin pidemmällä aikavälillä niin, että kaikkien eläinten käyttö sirkuksissa ja niihin verrattavissa esityksissä tulisi kielletyksi.

Helsingissä 21.11.2013

Hannele Luukkainen

puheenjohtaja
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY

 

HESYn lausunto esityksestä laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

By | Lausunnot | No Comments

Maa- ja metsätalousvaliokunnalle 29.1.2013: HESYn lausunto esityksestä laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (2010/63/EU).

Hyvät maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet,

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa mahdollisuudesta tulla kuulluksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevan lakiesittelyn valiokuntakäsittelyssä.

HESY on maa- ja metsätalousministeriön lausuntokierroksella yhtynyt lausunnossaan Animalian ja Juliana von Wendtin säätiön yhteiseen lausuntoon ja esittänyt samassa yhteydessä omalla lisälehtisellä eriävän näkemyksensä niihin lakiehdotuksen kohtiin, jotka mahdollistavat irrallaan tavattujen tai villiintyneiden kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten, kuten esimerkiksi kissojen ja koirien, käyttämisen eläinkokeissa poikkeusluvalla, vaikka EU-direktiivin soveltaminen Suomen lakiin ei tätä edellyttäisi. Nämä lakiehdotuksen kohdat ovat 16. § ja 26. § (kts. liite).

Toivomme valiokunnan jäsenten ottavan käsittelyssään huomioon seuraavat seikat, jotka puoltavat pitäytymistä lainmuodossa, jossa tätä poikkeusmahdollisuutta ei ole säädetty.

1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta uusittiin ja hyväksyttiin vuonna 2010. Uusi direktiivi on luonteeltaan täysharmonisointidirektiivi eli jäsenvaltiot eivät voi kansallisesti alittaa eivätkä ylittää direktiivissä
säädettyä vaatimustasoa. Poikkeuksena tähän ovat sellaiset nykyistä direktiiviä tiukemmat säännökset, jotka on kirjattu jäsenvaltioiden lakeihin ennen 9.11.2010.

Suomen laki koe-eläintoiminnasta on vuodelta 2006, ja se kieltää (11 §) irrallaan tavattujen koirien, kissojen tai muiden kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käytön eläinkokeissa. HESYn mielestä nykyistä irrallaan tavattujen kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttökieltoa eläinkokeissa ei ole mitään syytä muuttaa ja se tulee säilyttää myös tulevassa koe-eläinlaissa.

Vaikka uudessa lakiehdotuksessa säädetäänkin, että tiettyjen eläinlajien edustajien, kuten mm. koirien, kissojen ja kanien, on pääsääntöisesti aina oltava tavoitekasvatettuja (16 §) ja että irrallaan tavattujen tai villiintyneiden kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttö eläinkokeissa sallitaan vain poikkeusluvalla (26 §:n 3 momentin kohdat 2 ja 3) ja tiukin ehdoin, tämä ei muuta sitä seikkaa, että ehdotus valtuuttaa irrallaan tavattujen kissojen ja koirien ja muiden lemmikkieläinlajien käytön
eläinkokeissa.

Tässä samassa yhteydessä haluamme teidän kiinnittävän huomiota myös siihen seikkaan, että lakiehdotus, joka sallii irrallaan tavattujen lemmikkieläinten käytön koe-eläiminä, voi johtaa myös häikäilemättömään hämäräperäiseen lemmikkikauppaan. Tämänkin takia kokeissa käytettävät eläimet pitää rajata vain niihin, jotka on varta vasten kasvatettu koe-eläinlaitoksessa eläinkokeessa käytettäväksi ja joiden alkuperä tunnetaan. Näin varmistetaan, ettei ihmisten lemmikkejä päädy kokeisiin.

Koska tiede on Suomessa pärjännyt tähänkin asti aivan hyvin ilman villiintyneiden tai irrallaan tavattujen kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttöä eläinkokeissa, HESY katsoo, että koe-eläinten nykyisenlaisesta tavoitekasvatusvaatimuksesta ei ole mitään syytä luopua.

Tavoitekasvatusvaatimusta puoltaa myös se seikka, että luotettavat ja tieteellisen tarkastelun kestävät eläinkokeet voidaan suorittaa vain sellaisilla koe-eläimillä, joiden kasvatusolosuhteet ovat olleet standardien mukaiset, ja että eläinten mahdolliset piilevät sairaudet ja muut poikkeavuudet vaikuttavat eläinkokeiden tuloksiin. Koska löytöeläimet sairastavat usein monenlaisia tartuntasairauksia tai ne ovat perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia, niillä tehtävät eläinkokeet eivät välttämättä anna objektiivisia tuloksia.

2. HESYn mielestä mitään eläintä ei pidä pyydystää luonnosta eläinkokeita varten eikä myöskään eläinkoekasvattamoille. Toisin kuin tavoitekasvatetut eläimet, villiintyneet kotieläinlajit eivät ole tottuneita ihmiskontaktiin ja -ympäristöihin ja pyydystäminen, vankeus, käsittely ja piteleminen
paikoillaan aiheuttavat niille voimakasta stressiä. Eläinkokeissa tulee siksi aina käyttää ensisijaisesti eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä, ja jos se ei ole mahdollista, vain tavoitekasvatettuja eläimiä.

3. Laki, joka sallii irrallaan tavattujen ja villiintyneiden lemmikkieläinlajien käytön eläinkokeissa, tulee varmasti huolestuttamaan lemmikinomistajia. Vaarana on, että irralleen päässyttä lemmikkieläintä, jota ei ole mikrosirutettu, voidaan erehdyksessä luulla villiintyneeksi ja käyttää eläinkokeissa. Kulkukoirien ja -kissojen ja muiden irrallaan tavattujen lemmikkieläinlajien käyttämisen eläinkokeissa voidaan olettaa aiheuttavan ylipäätään mielipahaa monille lemmikinomistajille ja eläinten ystäville, sillä lemmikkieläinlajien irrallaan tavatut ja villiintyneet populaatiot ovat usein saaneet alkunsa hylätyistä ja karanneista lemmikeistä.

Brittein saarilla tämä sama lakimuutosehdotus nostatti siinä määrin vastustusta ja huolta lemmikinomistajien ja eläinsuojelujärjestöjen (esim. BUAV – The British Union for the Abolition of Vivisection) parissa, että lopulta kansalaiset ja poliitikot lähtivät tukemaan villiintyneiden ja irrallaan tavattujen koirien ja kissojen ja muiden lemmikkieläinlajien täydellistä käyttökieltoa eläinkokeissa. Tämän seurauksena Britannian hallitus kumosi sisäasiainministeriön esityksen, jossa ko. direktiivin kohta oltiin saattamassa osaksi kansallista lakia. Briteissä päätettiin pitäytyä vuodelta 1986 peräisin olevassa kansallisessa laissa, jossa kielletään irrallaan tavattujen ja villiintyneiden kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttö eläinkokeissa.

Hyvät maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet, toivomme teidän tekevän samoin.

Jukka Marttila
HESYn hallituksen jäsen, eläinsuojelulakiasiat
pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Hannele Luukkainen
HESYn hallituksen puheenjohtaja