Lemmikin katoamisen ennalta estämiseen on useita keinoja. Ennaltaehkäisy saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta kadonneen eläimen etsimiseen verrattuna se on helppoa.

Mukana kulkeva omistaja on ulkoilevan eläimen paras henkivakuutus. Ulkoiluttaja havaitsee jo ennakolta monet vaaratilanteet. Hyvin arkojen, helposti säikkyvien kissojen ja kanien ulkoiluttamista valjaissa kannattaa harkita tarkkaan – arka eläin voi päästä helposti karkuun, ja sen kiinni saaminen voi olla vaikeaa. Usein paras vaihtoehto on pitää eläintä sisällä, jossa sille voidaan järjestää virikkeitä muulla tavoin kuin ulkoiluttamalla.

Jos eläin ulkoilee omalla pihalla, se on aidattava lemmikinkestävällä tavalla. Kanin ulkoiluaitauksessa maahan upotetaan kanaverkko, joka estää kania kaivamasta tietään aitauksesta ulos. Kissan ulkoilupihalla on oltava riittävän korkea aita, jonka yli kissa ei pääse kiipeämään. Pihan aitaaminen ”koiranpitäväksi” on teknisesti kaikkein yksinkertaisinta, koska useimmat koirat eivät kiipeä ja kaivaminenkin sujuu niiltä kaneihin verrattuna hitaasti. Myös aidatulla alueella ulkoileva lemmikki vaatii kuitenkin valvontaa.

Koiratarhoja myy esimerkiksi Terholan metalli.

Leikkauta kissasi

Kissojen karkaamisia voidaan estää kaikkein tehokkaimmin leikkauttamalla. Kissa voidaan kastroida/steriloida noin 8 kuukauden iässä. Leikkauksella ei kuitenkaan ole yläikärajaa. Leikattu kissa pysyy paremmin kotinurkilla kuin leikkaamaton, jonka sukuvietti houkuttelee alinomaa kosioreissuille. Leikatuilla kissoilla on myös huomattavasti pienempi vaara joutua tappeluihin, joissa voi saada vakavia vammoja tai vaarallisia tarttuvia tauteja.

Tunnistusmerkintä pysyy varmasti mukana

Lemmikkien tunnistusmerkintä on yleistymässä Suomessa nopeasti. Lemmikki voidaan merkitä mikrosirulla tai tatuoimalla. Mikrosiru on ihon alle laitettava pieni kapseli, jonka tunnusnumero saadaan näkyviin erityisellä lukulaitteella. Yksilöllisen tunnusnumeron perusteella saadaan selville lemmikin alkuperämaa ja kansallisen rekisterin kautta myös sen omistaja. Mikrosirujen lukulaitteita on muun muassa löytöeläinten talteenottopaikoissa ja eläinlääkäriasemilla.

Ilmoita lemmikkisi sirunumero Turvasiru.fi– tai Siruhaku.fi-palveluun.

 

Tatuointi ulkoisena tunnistusmerkkinä

Tatuointi tehdään yleensä joko vasempaan korvaan tai nivuseen. Numerona käytetään rotukoiralla tai -kissalla yleensä rekisterinumeroa. Monet eläinsuojeluyhdistykset tatuoivat luovuttamansa lemmikit. Kansallista rekisteriä eri tatuointinumeroista ei ole, joten omistajan selvittäminen on työlästä. Tatuoinnin hyvä puoli on se, että tunnuksen voi lukea eläimestä kuka tahansa ilman teknisiä apuvälineitä.

Yhteystiedot kaulapantaan

Ulkoilevalla eläimellä on suositeltavaa pitää kaulapantaa tai valjaita, joihin on selvästi ja vedenkestävästi merkitty omistajan nimi ja yhteystiedot. Eläintarvikeliikkeet myyvät myös pieniä auki kierrettäviä kapseleita, joihin voi sujauttaa yhteystiedot paperinpalasella. Vedenkestävällä tussilla kirjoitettujen yhteystietojen luettavuus täytyy tarkistaa aika ajoin. Jos kissa ulkoilee itsekseen, sen kaulapannan pitää joustaa ainakin muutama sentti, jotta pannasta esimerkiksi oksaan kiinni takertunut kissa ei vahingoitu.