Helsingin eläinsuojeluyhdistys on eläinsuojelun uranuurtaja Suomessa. Jo vuonna 1870 Zacharias Topelius perusti Maj Föreningen -nimisen Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen pikkulintujen suojelemiseksi.

Pian tuon “Kevätyhdistyksen” perustamisen jälkeen ilmeni tarve laajentaa toiminta kattamaan kaikki avun tarpeessa olevat eläimet. Niinpä 4.4.1874 ruotsinkielisessä sanomalehdessä Morgonbladetissa julkaistiin kirjoitus, jossa eläinsuojelusta kiinnostuneita kehotettiin kokoontumaan ja keskustelemaan asiasta. Tämän kehotuksen ansiosta sitten kokoonnuttiin 15.5.1874 Helsingissä. Kokouksessa oli läsnä yli 50 vaikutusvaltaista henkilöä ja siinä päätettiin perustaa Helsingin eläinsuojeluyhdistys.

Perustamiskirjan ensimmäisenä allekirjoittajana oli lääninkuvernööri, kenraalimajuri Georg von Alftan ja hänen jälkeensä professori Zacharias Topelius ja muita huomattavia sen ajan helsinkiläisiä merkkihenkilöitä. Senaatti vahvisti yhdistyksen säännöt 6.10.1874, ja yhdistyksen perustava kokous pidettiin 25.11.1874 Topeliuksen toimiessa puheenjohtajana. Vastaperustettuun yhdistykseen liittyi lähes sata jäsentä, joista valtaosa oli aikansa merkkimiehiä.

Varoja toiminnan aloittamiseen

Suuren esteen käytännön toiminnan aloittamiselle aiheutti rahavarojen puute. Varojen keräämiseksi yhdistys asetti keräyslistoja kaupungin kirjakauppoihin ja lähetti avustuskirjeitä varakkaiksi tunnetuille helsinkiläisille. Tuolloin Helsinki oli vielä pikkukaupunki – asukkaita oli vähän yli 30 000. Samanaikaisesti käännyttiin kirjelmin kaupungin eri viranomaisten puoleen ja pyydettiin tukea aloitettavalle työlle.

Vanhojen pöytäkirjojen mukaan kaupungin viranomaiset antoivatkin auliisti apuaan. Erityisesti kunnostautui ensimmäinen kaupunginviskaali L.E. Nygren, joka tarmokkaasti ja hellittämättä ajoi syytteitä eläinrääkkäystapauksissa. Niinpä jo vuonna 1875 Helsingissä tuomittiin 15 henkilöä sakkoihin eläinrääkkäyksestä. Lahjoitusten ja avustusten ansiosta yhdistyksen taloudellinen asema muodostui kohtuullisen hyväksi.

Esimerkkinä voidaan mainita, että eräs yksityinen henkilö lahjoitti yhdistykselle 1890-luvulla kokonaista 4000 markkaa, mikä oli tuolloin omaisuus. Yhdistyksen jäsenmäärä lisääntyi nopeasti. Yhdistys oli jo tuolloin varsin kansainvälinen, ja sillä oli kiinteät ja vilkkaat suhteet ulkomaisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Jäseniksikin liittyi henkilöitä Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Englannista ja Italiasta.

Alkuaikojen toiminta

Yhdistyksen toiminta 1800-luvulla ja 1900-luvulla aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka keskittyi pääasiassa loppuunajettuihin hevosiin. Yhdistyksen kirjanpidon mukaan näitä hevosia ostettiin vuosittain jopa useita satoja ja ne lopetettiin kivuttomasti. Tuolta ajalta on perua myös yhdistyksen ansiomitali, joka lyötettiin ensimmäisen kerran vuonna 1893 ja johon on kuvattu hevosenpää. Tämä sama mitali on edelleenkin yhdistyksen käytössä.

Yhdistys järjesti ensimmäisen koko maan kattavan eläinsuojelukokouksen Helsingissä 6.–8.6.1899. Vuonna 1900 yhdistyksen silloinen voimanainen Constance Ullner edusti yhdistystä 13. kansainvälisessä eläinsuojelukongressissa Pariisissa. Maailmalta tuliaisina hän toi ajatuksen kansainvälisen eläinten päivän viettämisestä myös Suomessa. Hänen aloitteestaan Suomessa vietettiin maailman eläinten päivää ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja sitä vietetään edelleenkin joka vuosi 4.10.

1900-luvun alkupuoli

Ensimmäinen maailmansota lamaannutti yhdistyksen toimintaa huomattavasti, ja toiminta elpyi vasta 1918. Tammikuussa 1918 yhdistys oli mukana perustamassa Eläinsuojeluyhdistysten Keskusliittoa. Ensimmäinen eläinten hautausmaa perustettiin 1927 Ruskeasuolle, josta se siirtyi 40-luvulla nykyiselle paikalleen Keskuspuistoon Haagaan.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika

Talvisodan ja toisen maailmansodan syttyminen lamautti yhdistyksen toiminnan lähes kokonaan. Vasta 50-luvulla yhdistyksen toiminta elpyi muutamien tarmokkaiden jäsentensä ansiosta. Helsingin kasvaessa suurkaupungiksi hevoset väistyivät lemmikkieläinten tieltä. Sotien jälkeen irtokoirat olivat suurin ongelma. Tuolloin perustettiin erityinen koirakomiteakin, jossa yhdistyksemme oli edustettuna.

Viime vuosikymmeninä puolestaan kodittomat kissat ovat työllistäneet eniten yhdistystämme. Aivan viime vuosina heitteille jätettyjen lemmikkieläinten lajivalikoima on laajentunut valtavasti, mutta edelleenkin yhdistyksemme alkuhistorian eläimet – hevoset ja linnut – ovat meille tärkeitä. Me arvostamme ja kunnioitamme Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen perustajia ja pitkää perinnettä ajamalla eläinten etuja laillisin keinoin.

HESY:n puheenjohtajat

1874–1877 THEODOR SEDERHOL, senaattori

1877–1879 ANTON ALMBERG, maisteri

1879–1881, WILHELM LAVONIUS, lakitieteen tohtori

1881–1884 GUSTAF LUNDGREN, eläinlääkäri

1884–1886 ABEL LANDEN, vaakamestari

1886–1895 ZACHARIAS TOPELIUS, valtioneuvos

1895–1896 THEODOR SEDERHOLM, senaattori

1896–1904 E.J. MELLBERG, professori

1904–1915 C.E. DEGERHOLM, kunnallisneuvos

1915–1916 ALLAN HÖIJER, läänineläinlääkäri

1916-1926 CONSTANCE ULLNER, rouva

1926-1936 VOLMAR LINDMAN, kirjailija, toimittaja

1936–1938 HANS SÖDERLUND, eläinlääketieteen tohtori

1938–1939 KARL EINAR BRANDER, metsänhoitaja

1939–1951 BRUNO ENKVIST, tohtori

….–1968 CONRAD RAFN

1968–1982 YNGVE ERICSSON, eversti

1982–1986 CARL-HEINZ KLATT, eläinlääketieteen tohtori, kaupungineläinlääkäri

1986–2014 HANNELE LUUKKAINEN, valtiotieteen lisensiaatti, kaupunginvaltuutettu 1989-2012

2014–2015 SUSANNA PAAVILAINEN, lemmikkihotelliyrittäjä

2016-  HANNELE LUUKKAINEN, valtiotieteen lisensiaatti, kaupunginvaltuutettu 1989-2012

Teksti: Hannele Luukkainen