was successfully added to your cart.

Hei me treenataan!

By December 18, 2017Blogi

Kun aikomus on lähteä treenaamaan kissojen kanssa, on asioita, joita on hyvä huomioida. Esimerkiksi mihin aikaan kissa nukkuu, millä alueella lähdet yrittämään treeniä tai mitä palkkaa treenissäsi käytät.

Valikoin HESYn namikätköistä laajasti erilaisia raksuja ja herkkuja treeneihini, ja huomasin pian, että kissoilla oli tosiaan mielipiteitä erilaisista treeninameista. Asiakkailta olen kuullut, ettei heidän kissaansa voi treenata, koska se ei syö annettua palkkaa. Mutta onko palkkana käytetty sitä yhtä tiettyä herkkua mikä kaupasta tähän valittiin tai kissan omia raksuja, ja sitten todettu, ettei homma luista? Tutkailemalla minkälaisista herkuista kissa pitää, varmistat, että se todella tuntee tulevansa palkituksi treenien aikana. Näin varmistat treenien tehokkaan etenemisen! Muistakaa myös pieni namikoko, sillä kissoilla on pieni vatsalaukku ja treenit loppuvat varmasti, jos kisusta tulee kylläinen.

Kissakaverukset päiväkävelyllä HESYn käytävällä.

Mihin aikaan kissa on aktiivinen? Kissat rakastavat rutiineja, aikatauluja, sitä kun asiat tehdään aina tietyllä tavalla. Näin ollen kissa on voinut kaavoittaa itselleen päivän aikataulun ja se ei todennäköisesti ole innoissaan, jos sinun suunnittelemasi treeeniaikataulu sattuu sen nokosten kohdalle – jos edes suostuu treenaamaan. Voit yrittää yleisesti pohtia kissaa lajina ja kokeilla treenata mieluiten illan hämärtyessä, mutta kaikista varmin tapa olisi tuntea oma kissansa. Mihin aikaan se nukkuu? Mihin aikaan se metsästää tai ”metsästää”? Tuplamaininta ja lainausmerkit johtuvat siitä, että maaseudulla kissojen todellinen työ voi tosiaan olla tuholaisten metsästys, mutta sisäkissat tyydyttävät metsästystarpeensa muutoin, esimerkiksi tarkkailemalla lintuja ikkunasta.

Tämän aikataulutuksen opin kantapään kautta. Aluksi saavuin aina treenailemaan HESYlle samaan aikaan kun siellä oli aamusiivoukset käynnissä, ja kissat näin ollen hereillä, kun talossa tapahtuu. Noh, päätin kokeilla saapua vasta siivouksien jälkeen, etten olisi henkilökunnan tiellä kouluttaessani, ja voi, hyvältä idealtahan se tosiaan aluksi tuntui.

Matilda valtakunnassaan.

Matilda ei ruvennut kanssani millekään. Hän oli nukkumassa pesässään kun saavuin, ja sain laiskan päänkohautuksen ja ärsyyntyneen mulkaisun. Ihmiset ne ei vaan tajua mitään, luki selvästi Matildan kasvoilla kun se jatkoi uniaan aivan kuin en olisi läsnä, ja sain päättää treenit siltä päivältä ennen kuin ne edes alkoivat. Kävelin käytävän läpi ja katsoin kissoja kaapeissaan. Silloin se vasta minulle iski: joka ikinen oli nukkumassa, koska nyt ei tosiaan ollut mikään treeniaika. Aktiivisen aamun jälkeen loossit oli siistitty, henkilökunta poistunut ja kaikki kissat ulkoilleet ja syöneet  – mitä ihmettä minä kuvittelin kissojen tekevän ellei käyvän nukkumaan. Tarmo oli ainoa, joka heräsi minun läsnäolooni ja tyytyväisenä oli jälleen valmiina treeneihin – kuten aiemmin todettua – äärimmäisen koiramaisesti.

Sitten viimeisenä muttei taatusti vähäisimpänä: sijainti. Jos opin aikataulutuksen kantapään kautta, niin ihan samankaltaisen kokemuksen huomasin myös sijaintien suhteen. Ai että pohditte mitä väliä? No koirille sillä ei olisikaan suurta merkitystä, vaan ne lähtevät treenaamaan, tai sosiaalistumaan, ihmisen kanssa missä vain. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani valotin, kissat jaottelevat maailmaansa osasiin, ja treenaaminen voi sijoittua kissasta riippuen sosiaalistumis-, metsästys- tai ruokailualueelle.

Matildan opittua jo sujuvasti koskemaan kosketuskeppiini omassa kaapissaan erehdyin käytävällä häneen törmätessäni tarjoamaan keppiä pelattavaksi. Jälleen sain osakseni ”Ihmiset ne ei vaan tajua mitään” -mulkaisun ja minut ohitettiin käytävällä kylmän viileästi.

Tarmo metsästää.

Tiedän, että sanoin Tarmon olevan jonkinlainen super-kissa-koira-hybridi, mutta itseasiassa jopa niinkin lungista kissasta kuin Tarmosta näki, ettei sille ollut aivan sama missä treenit tapahtuivat. Se teki mitä pyydettiin, mutta elekieli kertoi kiihtymisestä ja viive suorittamiseen kasvoi. Tarmon tapauksessa hän tykkäsi mieluiten treenata kotikaappinsa ylimmällä tasolla, suostui treeneihin hyvin myös toisella tasanteella, mutta lattia sekä käytävä olivat paikkoja, joissa kiihtyminen sekä viive olivat silmin havaittavissa.

Tässä taas tältä erää kaikki, painakaa nämä vinkit korvan taakse ja ensi kerralla päästäänkin jo siihen, miten koulutus aloitettiin ja mitähän hyötyä siitä kosketuskepillä pelautumisesta oikein olikaan.

6 päivää jouluun laskin aivan itse!

Nita Leinonen
Eläintenkouluttajaopiskelija
(Kainuun ammattiopisto)