Ilmoitus kadonneesta lemmikistä tulee tehdä karkulaiset.fi-palveluun. HESY toimii yhteistyössä karkulaiset.fi-palvelun kanssa eli sinun ei tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta HESYlle. Ainoastaan jos olet kadottanut Hesyltä ottamasi eläimen, ilmoita siitä lisäksi myös Hesyn päivystykseen puhelimitse 09-54200100 tai sähköpostitse hesy@hesy.fi.

Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa, Vantaalla ja Kirkkonummella kadonneista eläimistä tulee tehdä ilmoitus myös Viikin löytöeläintaloon. Puhelinpäivystys ma-pe klo 8-19, la klo 8-16 ja su klo 10-18, puh. 045 1134683, www.loytoelaintalo.fi Katoamisilmoituksen voi tehdä myös netissä. Ilmoituksen yhteydessä on kerrottava eläimen tarkat tuntomerkit, katoamisaika ja -paikka sekä omistajan yhteystiedot.

HESY jatkaa edelleen Siuntion muiden löytöeläinten, paitsi koirien talteenottopaikkana.

Kadonneen lemmikin etsinnässä kärsivällisyys palkitaan

Jos eläin karkaa tai katoaa omille teilleen, siitä kannattaa ilmoittaa heti katoamispaikkakunnan ja tarpeen mukaan myös lähikuntien löytöeläinten talteenottopaikkaan. Virallisen katoamisilmoituksen lisäksi kadonneesta eläimestä kannattaa ilmoitella kuvallisin ilmoituksin tolpissa, kauppojen ilmoitustauluilla ja lehdissä, sekä ilmoittaa kadonneestä eläimestä nettisivustoille www.karkulaiset.fi.

Karanneesta koirasta kannattaa ilmoittaa myös poliisille. Kadonneen eläimen etsintää on jatkettava riittävän kauan - esimerkiksi kissojen ja koirien tiedetään olleen kateissa jopa vuoden ja löytyneen vielä hengissä ulkoa. Karkaamisen ennaltaehkäiseminen saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta se on monin verroin helpompaa kuin karanneen lemmikin etsiminen. Näiden ohjeiden lopusta löytyy vinkkejä turvalliseen ulkoiluttamiseen.

www.etsijakoiraliitto.fi

Karkulaisen kiinni ottaminen

Kaikkien eläinten kiinni saamista helpottaa, jos eläin on opetettu tulemaan kutsusta luokse. Koirien koulutuksessa opetellaan luokse tulemista jo pennusta lähtien, mutta myös muille eläimille voi opettaa saman tempun. Palkinnoksi luokse tulemisesta annetaan ruhtinaalliset kehut, leikkihetki, makupala tai rapsutusta. Harjoittelu ajoitetaan siten, että eläin on virkeä ja motivoitunut.

Päivittäin toistetulla muutaman minuutin harjoittelulla vanhankin eläimen saa oppimaan uusia asioita. Tärkeää on olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Kuten kaikessa eläinten kouluttamisessa, vain oikeassa asiassa onnistumisesta palkitaan. Väärästä toiminnasta ei rangaista.

Varsinaisessa karkulaisen kiinniottotilanteessa tulee toimia äärimmäisen rauhallisesti, sillä karkulainen ei välttämättä tule kutsusta luokse. Kokeile kutsua eläintä ja kiinnitä sen huomio esimerkiksi raapimalla maata tai leikkimällä sen leluilla. Mukana kannattaa olla myös karkulaisen lempiherkkuja houkuttimena. Alta löydät tarkemmat ohjeet eri eläinlajien kiinniottamiseen. Suomessa toimii Etsijäkoiraliitto ry, jolla on kadonneiden eläinten etsintään koulutettuja etsijäkoiria.

Kissan kiinni saaminen vaatii rauhallista käyttäytymistä

Jos valjaissa oleva kissa pelästyy ja karkaa, älä juokse sen perään. Perään juokseminen saa kissan vaistomaisen pakoreaktion käynnistymään. Kyykisty maahan ja houkuttele kissaa luoksesi puhelemalla rauhallisesti. Älä tuijota kissaa herkeämättä silmiin, vaan sulje välillä silmäsi hitaasti, siristele silmiäsi tai käännä katseesi sivuun. Suoraan kohti tuijottaminen on kissojen kielellä uhkaus, katseen sivuun kääntäminen tai silmien sulkeminen taas rauhoittava ja ystävällinen ele. Jos kissa tulee kosketusetäisyydelle, anna sen ensin haistella ojennettua kättäsi. Rapsuta sitä varovasti poskesta, silitä selkää ja juttele edelleen. Nosta sitten kissa syliin varmalla ja lujalla otteella.

Voit houkutella kissaa luoksesi myös leikin varjolla: heiluttele maassa talutushihnaa, pitkää heinänkortta tai notkeaa ohutta oksaa tai rapistele kuivia lehtiä kädelläsi. Jos kissa innostuu leikistä, anna sen ensin pari kertaa hyökätä ja paeta kauemmas. Innostuessaan kissa unohtaa varovaisuutensa ja sen saa kiinni.

Jos kissa kaikesta huolimatta pakenee, koeta seurata sitä rauhallisesti. Tarkoitus on saada selville, minne kissan herkkuruokaa viedään sen esille houkuttelemiseksi. Houkuttelussa saattaa olla apua kuljetuskopasta. Jotkut kissat kuitenkin pelkäävät kuljetuskoppaa - ne houkutellaan lähietäisyydelle ruokalautasen avulla ja otetaan kiinni käsin. Kuljetuskoppa pidetään piilossa kissan kiinni saamiseen asti. Turvallisinta on laittaa kuljetuslaatikkoa pelkäävä kissa koppaan suljetussa tilassa, esimerkiksi autossa.

Jotkut kissat rientävät luokse heti, kun kuulevat ruokapurkin avaamisen äänen. Jos kissa ei uskalla tulla esille, laita pieni lusikallinen ruokaa lautaselle tuulen yläpuolelle ja peräänny kauemmaksi odottamaan. Jos kissa syö ruuan, laita seuraava pieni annos kuljetuskopan suulle ja peräänny vähän vähemmän kuin edelliskerralla. Seuraava annos laitetaan kuljetuskoppaan sisälle. Perääntymismatkaa pienennetään kerta kerralta niin, että lopulta saat olla vieressä kissan syödessä. Lopuksi laitetaan reilu ruoka-annos kuljetuskoppaan sisälle. Kun kissa istuu rauhassa syömään, koppa suljetaan nopeasti ja vähäeleisesti. Jos kissaa on ruokittu lautaselle, jäädään lopuksi seuraamaan syömistä kosketusetäisyydelle. Kissaa rapsutetaan varovasti poskesta, silitetään selästä ja lopuksi se nostetaan varmalla ja lujalla otteella syliin.

Hyvin arkaa tai paniikkiin joutunutta kissaa ei saa kiinni maanitellen, leikittäen tai laittamalla ruokaa kuljetuskoppaan. Se on parasta totuttaa saamaan ruokaa joka päivä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Ruoka jätetään esille päästä auki leikatun pahvilaatikon perälle hämärän tultua ja korjataan aamulla aikaisin pois. Päivällä esillä oleva ruoka houkuttelee paikalle äänekkään lintuparven. Siilit pysyvät poissa ruokintalaatikosta, kun se nostetaan reilun 10 sentin korkeudelle maasta. Säännöllisesti syömässä käyvän kissan saa turvallisesti kiinni pyydyslaatikolla, joita lainaavat mm. eläinsuojeluyhdistykset, eläinsuojeluvalvojat ja monien kuntien terveystarkastajat. Pyydyslaatikon käyttäminen vaatii aina maanomistajan luvan.
Hesyltä lainattavista pyydyslaatikoista pyydetään 70 euron käteispantti, joka maksetaan asiakkaalle takaisin pyydyslaatikon palautuksen yhteydessä.

Kania houkutellaan hedelmillä

Irti päässeen kanin kiinni ottamiseen pätevät pitkälti samat ohjeet kuin kissaankin. Käyttäydy rauhallisesti: älä päästele äkkinäisiä ääniä tai tee äkkinäisiä liikkeitä. Lähesty kania suoraan edestä - takaa päin lähestyminen käynnistää vaistonvaraisen pakoreaktion. Pahimmillaan pakokauhu aiheuttaa kanille sydänkohtauksen. Avoimella pihalla kanin voi yrittää houkutella sisätiloihin aukaisemalla rappujen ovet. Jos kani loikkii sisään avonaisesta ovesta, ovi suljetaan ja kani otetaan kiinni sisätiloissa.

Jos kani on elänyt sisällä ja ehtinyt olla ulkona vain pari päivää, on sen fyysinen kunto todennäköisesti huono. Jos kanilla ei ole suojapaikkoja (joko itse kaivettua käytäväverkostoa tai muuta ahdasta piiloa), sitä voi seurata rauhalliseen tahtiin noin 10 minuutin ajan. Huonokuntoinen kani väsyy loikkimiseen, ja se on helppo ottaa kiinni.

Kania luokse houkuttelevan kannattaa kyykistyä maahan ja tarjota hedelmää kädestä. Jos kani jää syömään kosketusetäisyydelle, hivuttaudutaan kyykyssä varovasti lähemmäksi ja yritetään rapsuttaa kania. Rapsutettaessa viedään käsi varovasti niskan päälle, otetaan niskanahasta tukeva ote ja napataan kani syliin. Jos kani ei uskalla heti tulla lähelle, ruokaa voi yrittää tarjota kepin nokasta. Keppiä hivutetaan varovasti lähemmäksi sitä mukaa kun kani uskaltaa seurata. Parhaiten ruualla houkuttelu toimii syksyllä, kun kanin luontainen ravinto alkaa käydä vähiin.

Kania voi houkutella kosketusetäisyydelle myös toisen kanin avulla. Tämä keino toimii parhaiten, jos irrallaan oleva eläin on uroskani ja "houkutuslintu" naaras. Kiinni ottamiseen pätee sama kuin ruualla houkutteluun: kosketusetäisyydeltä otetaan nopeasti tukeva ote niskanahasta, kani nostetaan syliin ja siitä mieluiten kuljetuskoppaan.

Koiraa ei saa tuijottaa silmiin

Jos koira karkaa, kannattaa karkauspaikalla odottaa jonkin aikaa - monet koirat palaavat lähtöpaikalle. Karkaamispaikalle voi myös jättää koiran herkkuja tai omistajan hajua (esim takin), jolloin koira saattaa jäädä odottamaan omistajan paluuta. Toisesta koirasta saattaa olla apua kiinni saamisessa: jos karannut koira on uros, juoksuaikainen narttu houkuttelee sen varmasti paikalle. Muulloinkin toinen koira voi herättää irrallaan olevan koiran mielenkiinnon niin, että se tulee lähemmäksi.

Älä katso koiraa suoraan silmiin, koska koira tulkitsee sen uhkaukseksi. Muita koiraa rauhoittavia eleitä ovat haukottelu, pään pois kääntäminen ja maanpinnan tutkiminen. Koiraa voi lähestyä rauhallisesti puhellen. Sitä voi myös houkutella luokse kyykistymällä maahan "tutkimaan" herkkupalaa. Yritä vaikuttaa välinpitämättömältä, niin koira ei koe sinua uhkaavana.

Jos koira ei heti uskalla tulla luokse, sen lähelle voi heitellä herkkupaloja. Herkkupaloja heitetään kerta kerralta lähemmäs ihmistä, niin että koira lopulta uskaltaa tulla kosketusetäisyydelle. Houkutteluun voi käyttää myös leikkikaluja, joiden avulla koira saadaan innostumaan leikkimisestä niin, että se unohtaa varovaisuutensa.

Kun koira on kosketusetäisyydellä, sen annetaan haistella kättä. Koiralle voi myös tarjota makupalan ja ottaa samalla toisella kädellä tukevasti kiinni kaulapannasta. Koiralle puhellaan kaiken aikaa rauhallisesti. Tuntemattoman koiran päätä tai selkää ei pidä taputtaa tai silittää. Koiralla pitää olla mahdollisuus väistää lähestyvää ihmistä - nurkkaan ahdistettu koira saattaa käyttäytyä aggressiivisesti.

Jyrsijät houkutellaan esiin ruualla

Karanneiden jyrsijöiden kiinni ottamisessa ruoka toimii yleensä parhaiten. Syötiksi sopivat mm. pähkinät, näkkileipä tai auringonkukansiemenet. Voimakkaasti tuoksuva tuoreruoka (esim. lihapullat, nakinpalat) houkuttelee varsinkin kesyrottia. Ruokasyötin voi laittaa myös kepin nokkaan ja houkutella sen avulla jyrsijän kolosta esille sen verran, että eläimen niskanahasta saa tukevan otteen.

Oma häkki linnun turvapaikka

Linnun kiinni saamisessa ruoka ja lajitoverit toimivat samaan tapaan kuin kaneilla tai koirilla. Oman häkkinsä lintu kokee turvalliseksi paikaksi, joten se kannattaa jättää ulos ovet avonaisina. Iltahämärissä häkki kannattaa valaista, niin lintu löytää sen helpommin. Houkutuslintu kannattaa pitää pienessä suljetussa häkissä, joka laitetaan suuremman häkin sisään. Ison häkin ovet jätetään auki. Yksinäisen linnun "lajitoveri" on yleensä ihminen - lintua kannattaa kutsua lähietäisyydeltä.

Erilaisia puuhun viritettyjä, ruokintalavan päälle laukeavia häkkejäkin ovat jotkut kokeilleet. Niiden toimivuudesta ei ole varmaa tietoa.

Estä karkaaminen ennakolta ! Lemmikin katoamisen ennalta estämiseen on useita keinoja. Ennalta ehkäiseminen saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta kadonneen eläimen etsimiseen verrattuna se on helppoa.

Valvottu ulkoilu

Paras henkivakuutus ulkoilevalle eläimelle on mukana kulkeva omistaja. Ulkoiluttaja havaitsee jo ennakolta monet vaaratilanteet. Hyvin arkojen, helposti säikkyvien kissojen ja kanien ulkoiluttamista valjaissa kannattaa harkita tarkkaan - arka eläin pääsee karkuun helpommin ja sen kiinni saaminen on vaikeampaa. Monesti parempi ratkaisu on pitää eläin sisällä ja järjestää sille virikkeitä muilla tavoin kuin ulkoiluttamalla.

Jos eläin ulkoilee omalla pihalla, piha kannattaa aidata lemmikin kestävällä tavalla. Kanin ulkoiluaitauksessa maahan upotetaan kanaverkko, joka estää kania kaivamasta tietään aitauksesta ulos. Kissan ulkoilupihalla on oltava riittävän korkea, yli kiipeämisen estävä aita. Pihan aitaaminen "koiranpitävästi" on teknisesti kaikkein yksinkertaisinta - useimmat koirat eivät kiipeä, ja kaivaminenkin sujuu kaneihin verrattuna hitaasti. Aidatullakin alueella ulkoileva lemmikki vaatii kuitenkin valvontaa.

Koiratarhoja myy esimerkiksi Terholan metalli

Leikkauta kissasi

Kissojen karkaamisen estämisessä kaikkein tehokkain keino on kissan leikkauttaminen noin 8 kuukauden iässä. Leikkauksella ei kuitenkaan ole yläikärajaa. Leikattu kissa pysyy paremmin kotinurkilla kuin leikkaamaton, jonka sukuvietti houkuttelee alinomaa kosioreissuille. Leikatuilla kissoilla on myös huomattavasti pienempi vaara joutua tappeluihin ja saada niiden seurauksena vakavia vammoja tai vaarallisia tarttuvia tauteja.

Tunnistusmerkintä pysyy varmasti mukana

Lemmikkien tunnistusmerkintä on yleistymässä Suomessa nopeasti. Lemmikki voidaan merkitä mikrosirulla ja tatuoimalla. Mikrosiru on ihon alle laitettava pieni kapseli, jonka tunnusnumero saadaan näkyviin erityisellä lukulaitteella. Yksilöllisen tunnusnumeron perusteella saadaan selville lemmikin alkuperämaa ja kansallisen rekisterin kautta myös sen omistaja. Mikrosirujen lukulaitteita on mm. löytöeläinten talteenottopaikoissa ja eläinlääkäriasemilla.

Ilmoita lemmikkisi sirunumero Turvasiru.fi-palveluun.

Tatuointi tehdään yleensä joko vasempaan korvaan tai nivuseen. Numerona käytetään rotukoiralla tai -kissalla yleensä rekisterinumeroa. Monet eläinsuojeluyhdistykset tatuoivat luovuttamansa lemmikit. Kansallista rekisteriä eri tatuointinumeroista ei ole, joten omistajan selvittäminen on työlästä. Tatuoinnin hyvä puoli on se, että tunnuksen voi lukea eläimestä kuka tahansa ilman teknisiä apuvälineitä.

Kaulapantaan helposti luettavat yhteystiedot

Ulkoilevalla eläimellä on joka tapauksessa suositeltavaa pitää kaulapantaa tai valjaita, johon on selvästi ja vedenkestävästi merkitty omistajan nimi ja yhteystiedot. Eläintarvikeliikkeet myyvät myös pieniä auki kierrettäviä kapseleita, joihin voi sujauttaa yhteystiedot paperinpalasella. Vedenkestävällä tussilla kirjoitettujen yhteystietojen luettavuus pitää muistaa tarkistaa aika ajoin. Jos kissa ulkoilee itsekseen, sen kaulapannan pitää joustaa ainakin muutama sentti, jotta pannasta esimerkiksi oksaan kiinni takertunut kissa ei vahingoitu.