was successfully added to your cart.

Kahdeksan hyvää syytä adoptoida aikuinen kissa

By | Blogi | No Comments

Tyyneyttä. Tervettä itsetietoisuutta. Kokemusta. Kypsää eleganssia.

 

Kyllä kyllä, kissanpoikaset ovat tavattoman söpöjä! Alla kerromme kuitenkin syitä, miksi kannattaa valita nimenomaan aikuinen kissa.

  1. WYSIWYG. Aikuinen kissa on jo se mitä se on. Kissanpoikasista ei voi olla koskaan varma minkä luonteisia ja näköisiä niistä isona tulee – ja isojahan niistä joka tapauksessa tulee.
  2. Koska aikuisten kissojen persoonallisuus on jo kehittynyt, ne tietävät mitä ovat ja mitä haluavat. Eläintenhoitajien on siksi helpompaa auttaa sinua valitsemaan kotiisi ja elämääsi sopiva kissa aikuisten kissojen joukosta. Haluatko aktiivisen ja puheliaan kissan vai leppoisan sohvaperunan, tai kenties ihmisrakkaan puskutraktorin? Voimme esitellä sinut sellaiselle!
  3. Aikuisista kissoista on vähemmän huolta ja vaivaa. Kissanpennut ovat energiapakkauksia, jotka vaativat paljon huomiota. Ne tutkivat kaiken, kiipeävät kaiken päälle, pureskelevat kaikkea, roikkuvat kaikessa mihin kynnet pystyvät (kyllä, myös sinun reidessäsi) ja ovat kaiken kaikkiaan riiviöitä päivät pääksytysten ja yöt pitkät. Aikuiset kissat ovat tyynempiä ja rauhallisempia.
  4. Aikuisille kissoille sisäsiisteys on yleensä itsestäänselvyys ja etenkin kotioloissa jo aiemmin eläneet kissat ovat perillä kotikissan perusetiketistä. Vähemmän vessavahinkoja, vähemmän pudotettuja koriste-esineitä, vähemmän lattialle levitettyjä vessapaperirullia, vähemmän päivällispöydästä varastettua ruokaa.* Vähemmän aikaa tuhotöissä, enemmän aikaa halailulle ja rapsutuksille!
  5. Ethän vain kuvittele, että jäät leikkivän kissan söpöydestä paitsi, jos valitset aikuisen kissan? Aikuiset kissat ovat edelleen pieniä petoja, tarvitsevat viihdykettä ja innostuvat leikkimisestä. Pahvilaatikot! Höyhentikut! Pingispallot! Aikuiset kissat ovat myös pentuja parempia erottamaan lelut ihmisten varpaista.
  6. Huolettaako, että aikuisen kissan kohdalla lopullisen luopumisen suru tulee eteen liian nopeasti? Hyvin hoidetun sisäkissan keskimääräinen elinikä on noin 16 vuotta, ja monet elävät parikymmentävuotiaiksi. Amerikkalainen Creme Puff -kissa eli 38-vuotiaaksi! Toisaalta nuoren pennun kohdallakaan ei voi tietää, kuinka pitkä elämä sillä on edessään. Kissan kiintymys on aina riskin väärti.
  7. Meille päätyneet tai meillä syntyvät kissanpoikaset ovat siinä onnellisessa asemassa, että niiden elämä pääsee alkuun huolehtivissa käsissä ja niillä on (toivottavasti) edessään vain yksi muutto: HESYltä loppuelämän kotiin. Aikuiset kissat ovat ainakin kertaalleen kotinsa menettäneet, jos niillä sellaista on konsanaan ollutkaan. Nekin ansaitsevat loppuelämän turvan.
  8. Mitä nuorempi kissa on, sitä nopeammin se löytää uuden kodin, myös täältä HESYltä. Teet hyvän työn jo siinä, että annat kodin kodittomalle kissalle: harkitse hyvän karman tuplaamista adoptoimalla aikuinen mirri, joka saattaisi joutua muuten odottamaan kotia kuukausikaupalla.

*Huomaa, että sanomme ”vähemmän”. Jos kissa ei missään tapauksessa saa koskaan pudottaa mitään, kiivetä missään tai kiinnostua jostain mistä se saisi mieluummin olla kiinnostumatta, kannattaa, öhöm, ehkä harkita uudemman kerran onko kissa sinulle sopiva lemmikki.

Kymmenen hyvää syytä adoptoida musta kissa

By | Blogi | No Comments

 

  1. Musta on klassikkoväri ja aina muodissa.
  2. Pidätkö mustista ja tummista vaatteista? Musta kissa on sinulle ehdottomasti paras valinta, koska sen irtokarvat eivät erotu vaatteistasi.
  3. Musta kissa on aina juhlavalmis smokkipuvussaan ja pikkumustassaan.
  4. Musta kissa sopii sisustukseen kuin sisustukseen. Voit vaihtaa kotisi värejä ja tyylejä huoletta.
  5. Mustan kissan omistaminen tekee sinusta automaattisesti hieman mystisen ja mielenkiintoisen.
  6. Musta kissa on erinomainen tapa ilmaista sisäistä goottiasi.
  7. Mustille kissoille voi antaa erityisen jännittäviä nimiä, kuten Varjo, Keskiyö, Ninja, tai, tuota, Musti?
  8. Mustat kissat harmaantuvat ikääntyessään kuten ihmisetkin. Voitte charmaantua yhdessä.
  9. Musta kissa tarjoaa oivia mahdollisuuksia valokuvaustaitojesi harjaannuttamiseen. Oletko koskaan yrittänyt kuvata mustaa kissaa? Yleensä tulos on musta tyyny, jolla on silmät. Ota upea kuva mustasta kissasta ja voit tuntea suurta ylpeyttä itsestäsi.
  10. Mustat kissat ovat, käsittämätöntä kyllä, vähiten haluttujen joukossa ja joutuvat HESYllä odottamaan uutta kotia pitkään. Anna sinä koti omalle upealle kotipantterille!

Kymmenen hyvää syytä adoptoida raidallinen kissa

By | Blogi | No Comments

Klassiset raidat

 

  1. Raidallisuuden aiheuttavaa geeniä kantaa joka ikinen kissa, sillä kesykissojen kantaäiti ja -isä olivat nimenomaan raidallisia kissoja. Raidalliset kissat edustavat siis perustavanlaatuista kissojen kissuutta – ne ovat kissamaailman kuninkaallisia.
  2. Vapaasti lisääntyvät kissalaumat muuttuvat muutamassa sukupolvessa pääosin raidallisiksi*. Tämä on luonnon tapa kertoa, että kyseinen väritys on kissan paras väritys. Ketäpä me olemme luonnon kanssa väittelemään?
  3. Raidallinen kissa sulautuu pikkuhämärässä monenlaiseen taustaan, joten sen kanssa on mitä mainiointa leikkiä piilosta.
  4. Raidalliset kissat ovat käytännössä minitiikereitä. Mraur.
  5. Raidallisilla kissoilla on otsassaan mystinen M-kuvio, jonka alkuperästä on kerrottu tarinoita ja kehitetty legendoja kautta aikojen. Tutustu tarinoihin tai luo omasi! Joka tapauksessa, M=mahtava.
  6. Raitakuvio sopii yhteen aivan kaiken kanssa. Kokeile vaikka.
  7. Raidalliset kissat edustavat lämpimien luonnonvärien skaalaa – ne tuovat rauhoittavaa, lämpöistä tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen.
  8. Tiesitkö, että raidallisen kissan yksittäinen karvakin on raidallinen? Raidalliset kissat ovat varsinaisia luonnon taideteoksia.
  9. Marimekon rakastetuin klassikkotuote on Raitapaita. Se ei ole sattumaa.
  10. Raidalliset kissat ovat, käsittämätöntä kyllä, vähiten haluttujen joukossa ja joutuvat HESYllä odottamaan uutta kotia pidempään kuin muut kissat. Anna sinä koti omalle upealle kotitiikerille!

 

*Tämä on jo tieteellisesti todettu, joten lisätutkimuksia ei tarvita. Pidetään kissat sisällä ja leikkautetaan ne, jookos?

Toimistokoira tuo iloa työpaikalle

By | Blogi | No Comments
Kirjoittaja: Silvana Stubin
Kuvat: Hanna Hopea ja Silvana Stubin

Miltä kuulostaisi pörröinen työtoveri, jota saisi silitellä ja rapsutella töiden lomassa? Kävin tapaamassa toimistokoira Lulua, jonka työpaikka on Kirjasto 10:ssä Helsingin keskustassa. Vaikka Lulu olikin aamukymmenen aikaan hieman unisen oloinen, tuli se silti tervehtimään iloisesti ja poseeraamaan valokuvia varten, ennen kuin palasi tuolille jatkamaan nokosiaan.

Tällä karvaisella kaverilla on takanaan yli vuosi työkokemusta kirjaston toimistokoirana. Ensimmäisen kerran Lulu tuli kirjastoon vain muutaman kuukauden ikäisenä. Pentu toi heti tullessaan paljon iloa, ja siitä tuli nopeasti osa työporukkaa. Nyt puolitoistavuotias Lulu on tuttu näky kirjaston toimistotiloissa, ja sen tyypilliseen arkipäivään kuuluu työntekijöiden ja toimistoon saapuvien vieraiden tervehtiminen sekä sohvalla nukkuminen.

– Tärkein tehtävä on tarjota rapsutuspalveluja, kun kaipaa taukoa, kertoo Lulun omistaja, kirjaston palvelupäällikkö Lotta Muurinen.

Viime aikoina toimistolemmikit ovat yleistyneet kaikenlaisilla työpaikoilla. Niiden on kehuttu parantavan ilmapiiriä ja vähentävän työntekijöiden stressiä. Toimistolemmikin työ sopii luonnollisesti sellaisille eläimille, jotka tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa. Lulu onkin luonteeltaan hyvin sosiaalinen koira, jolle kirjaston työporukka on kuin oma lauma. Vieraidenkaan seuraa se ei juuri ujostele.

– Se huomaa kyllä, jos joku ei ole koiraihminen, ja pysyy silloin etäällä, Lotta kertoo.

Koira-allergisillakaan ei pitäisi Lulun seurassa olla syytä huoleen. Se on nimittäin koira, joka ei ole aiheuttanut allergisia reaktioita.

On varsin selvää, että Lulusta on tullut tärkeä osa työyhteisöä. Kirjastossa pennusta asti viihtynyt Lulu ei aina malta lähteä takaisin kotiin työpäivän päättyessä. Työtoveritkin ovat usein pettyneitä, jos Lulu ei jonakin päivänä pääse tulemaan kirjastoon. Työntekijöiden lisäksi myös kirjastossa toisinaan käyvät vartijat ovat tulleet Lululle tutuiksi, ja koiran tapaaminen vierailujen aikana ilahduttaa heitä suuresti.

Entä onko kirjaston asiakkailla koskaan tilaisuutta viettää aikaa toimistokoiran kanssa? Vaikka Kirjasto 10 onkin koiraystävällinen kirjasto, jonne asiakkaat voivat tulla oman koiransa kanssa, Lulun paikka on henkilökunnan tiloissa. Asiakkaille ei siis ole ainakaan toistaiseksi tiedossa erityisiä tapahtumia, joissa he voisivat tavata kirjaston toimistokoiran.

Monessa kirjastossa on lukukoiria, joille voi tulla lukemaan ääneen, mutta Lulu ei sellaisiin kuulu. Lukukoirat ovat nimittäin työhönsä erityisesti koulutettuja koiria, jotka tarvitsevat Kennelliiton hyväksynnän. Sekarotuinen Lulu ei ole liiton rekisterissä, ja sen ainoa ”koulutus” on ollut runsas ajanvietto kirjastossa ihmisten parissa. Mikä onnistuukin hyvin tältä vilkkaalta ja iloiselta karvatassulta.

Monia varmasti houkuttaa ajatus oman lemmikin ottamisesta kaveriksi työpaikalle. Mutta millaisiin työpaikkoihin toimistolemmikit sopivat? Lotta suosittelee lämpimästi koiran ottamista kaikenlaisiin toimistotöihin, mutta muistuttaa myös, että eläimellä tulee olla tarpeeksi omaa tilaa. Kirjaston toimistotiloissa Lulun kaltaisella pienellä koiralla onkin paljon tilaa käyskennellä ympäriinsä. Toki on varmistettava, että lemmikin tuominen sopii myös työtovereille ja asiakkaille.

Jos haluat tavata Lulun kirjastossa käydessäsi, kannattaa tulla paikalle varhain aamulla. Lotta ja Lulu nimittäin kulkevat toimistoon kirjaston asiakastilojen kautta, jolloin paikalla olevat asiakkaat saavat nähdä, kuinka toimistokoira saapuu työhönsä. Tietylle aamuasiakkaiden vakioporukalle Lulu onkin jo tullut tutuksi. Mikä olisi parempi tekosyy aamuiselle kirjastokäynnille?

Ryhmäkoti Vaskoolin tassuterapeutit

By | Blogi | No Comments
Kirjoittaja: Kata Laurikainen
Kuvat: Kata Laurikainen ja Noora Kuismin

Itä-Helsingissä, Kontulan palvelutalossa sijaitsevassa Ryhmäkoti Vaskoolissa on vain kaksi vakituista asukasta: maatiaiskissasisarukset Miiru ja Miska. Asiakkaita ja henkilökuntaa Vaskoolissa on enemmän. Asiakkaat majoittuvat ryhmäkodissa lyhytaikaisesti (3vrk-2vko) ja ovat pääasiassa 80–90–vuotiaita muistisairaita vanhuksia.

Miiru ja Miska ovat temmeltäneet Vaskoolin käytävillä koko ikänsä eli noin kaksi vuotta. Ryhmäkotiin ne saapuivat yhden siellä työskennelleen hoitajan kissan saatua pentuja. Hetken mielijohteesta kissat eivät kuitenkaan Vaskooliin päätyneet, sillä kissojen hankkimista asiakkaiden seuraksi oli mietitty talossa jo pidempään. Yksi hoitajista kertoo olleensa aluksi hyvin varautunut ja ennakkoluuloinenkin kissojen tultua taloon, mutta huomanneensa nopeasti täyskäännöksen tunnelmissaan niitä kohtaan. ”Minusta on aivan ihana, kun ne odottavat meitä aina aamuseitsemältä aamiaista anoen ovella.” hoitaja sanoo hymyillen.

Hoitajille kissoista koituu ryhmäkodissa toisinaan lisätyötä satunnaisten pissalammikoiden ja parvekekukkalaatikoiden tonkimisien takia. Henkilökunta toteaa silti yhteen ääneen, että ”enemmän niistä iloa on kuin vaivaa!”

Kissojen läsnäolo jakaa jonkin verran asiakkaiden mielipiteitä, mutta pääsääntöisesti niistä tykätään. Joskus asiakashuoneen oveen laitetaan lapulle toive siitä, että kissoja ei päästettäisi huoneeseen, mutta varsinaisia allergikkoja on asiakaskunnassa harvoin.

Eläimillä on usein ilmiömäinen kyky empatiaan, eivätkä Miska ja Miiru ole poikkeus sääntöön. Vaskoolin kissat hakeutuvat usein asiakkaiden lähelle, kun huomaavat alakuloisuutta tai huonovointisuutta. Ne saattavat öisin nukkuakin huonokuntoisen asiaakaan vieressä pidempään – ikään kuin lohduttamassa.

Yöhoitajat kertovat, että Miska ja Miiru äityvät joskus hippasille hurjastikin. Asiakkaita ne eivät elämöinnillään silti häiritse. Miiru on veljeään puolet pienempi ja ketterämpi ja löytää aina tiensä kaappien päälle turvaan, jos Miska sille uhittelee. Useimmiten kissat seuraavat kuitenkin yöhoitajia huonekierroksilla sulassa sovussa ja tarkastavat tilanteen omalta osaltaan hoitajien apuna.

Yksi keskeisimmistä kissojen läsnäolon vaikutuksista muistisairaille asiakkaille on se, että lähes täysin puhumattomat vanhukset puhuvat niille. Kissa tuomitsemattomuudessaan ja rauhallisuudessaan on loistava kaveri muistisairaalle vanhukselle. Ryhmäkodin hoitajat ovatkin seuranneet ilolla joidenkin asiakkaiden spontaaneja juttutuokioita kissojen kanssa. Joskus Vaskoolin käytävillä saattaa joku asiakkaista myös työnnellä kissaa rollaattorissa tai pyörätuolissa edellään.

Osa ryhmäkoti Vaskoolin iäkkäistä asiakkaista ei pahemmin kissoista välitä, mutta joutuvat ani harvoin niitä tieltään työntelemään. Miska ja Miiru eivät tunnu hakeutuvan sen enemmän asiakkaiden kuin hoitohenkilökunnankaan syleihin. Ne nauttivat satunnaisista kohtaamisistaan ihmisten kanssa, silittelystä ja rapsutuksista. Molemmat kissat vaikuttavat rauhallisilta ja tyytyväisiltä. Niille Vaskooli on koti, ei työpaikka.

Täysin ongelmitta ei kissojen oleskelu ryhmäkodissa ole sujunut. Miiru-tyttö onnistui putoamaan pentuna parvekkeelta alas ja sai erittäin vaikean vamman jalkaansa. Pirstaleiksi murtunut lonkka korjattiin kuitenkin leikkauksella ja kissa voi nyt oikein hyvin. Jotain moiseen leikkaukseen pääseminen kertonee myös Miirun arvostuksesta sekä henkilökunnan että Helsingin kaupungin puolelta. Lonkkaleikkaus kun on paitsi vaikea myös kallis operaatio.

Miirulla ja Miskalla on ryhmäkoti Vaskoolissa paljon tilaa, ja ne saavat oleilla missä milloinkin mielivät. Paikalla piipahtanut blogikirjoittajakin joutui hieman kissasisaruksia etsimään. Kissoille mieluinen loikoilupaikka voi olla milloin tuolin alla, milloin pesulakärryissä. Yllättäen niihin ei ole silti koskaan kukaan paikan ihmisistä kompastunut, eikä hännän päälle ole onnistuttu vahingossa astumaan.

Joskus Miirua ja Miskaa tullaan tervehtimään myös Kontulan palvelutalon muista ryhmäkodeista. ”Etenkin silloin, kun ne olivat vasta pentuina taloon tulleet, oli meillä välillä täällä melkoinen väenpaljous.” kertoo sairaanhoitaja Noora Kuismin ja nappaa hellästi Miskan syliinsä.

Kissojen tehtävä Vaskoolissa on olla läsnä ja seurana sekä nauttia saamistaan hellyydenosoituksista. Siinä ne ovat olleet luontaisen ansiokkaita. Hoitajat huomauttavat myös, että syystä tai toisesta satunnaisetkin asiakkaat muistavat muistisairauksistaan huolimatta Miskan ja Miirun aina ne kohdatessaan. Mieleenpainuvia mirrejä, siis!