was successfully added to your cart.

All Posts By

Mari Aro

Kissan herpes

By | Blogi | No Comments

Mikä se on?

Kissan herpesvirus-1 (FHV-1) on yleisin kissojen silmätulehdusoireiden syy, ja se aiheuttaa myös ylempien hengitysteiden tulehduksia. Valtaosa kissoista altistuu virukselle elämänsä aikana. Suurin osa infektoituneista kissoista selviää yhdellä ärhäkällä tulehduksella, jonka jälkeen virus jää piileväksi ja kissa on oireeton. Noin 30%:lla infektoituneista kissoista viruksen aiheuttamista episodeista tulee toistuvia.

Miten se tarttuu?

FHV-1 tarttuu kissasta toiseen kissan nenän, suun ja silmän eritteiden kautta sekä ihmisen vaatteiden tai käsien välityksellä. Virus voi elää kissan elimistön ulkopuolella noin 48 tuntia.

Miten se ilmenee?

Kissa on nuhainen ja sen silmät tulehtuvat ja/tai haavautuvat. Ensi-infektion oireet ovat rajumpia, mahdolliset myöhemmät infektiot lievempiä: ne voivat ilmetä vaikkapa vain muutaman viikon jatkuvana aivasteluna.

Miten sitä hoidetaan?

Itse virustartuntaan ei ole hoitoa, vaan hoidot lievittävät tartunnan aiheuttamia oireita. Oireita hoidetaan antiviraalisilla lääkkeillä, jotka estävät viruksen lisääntymistä, sekä lysiinillä ja erilaisilla tulehduslääkityksillä. Kissan silmät ja nenä puhdistetaan useita kertoja päivässä keittosuolaliuoksella. Toisinaan tarvitaan myös eläinlääkärin määräämiä silmätippoja. Potilaalle tulee myös tarjota runsaasti hellyyttä ja huolenpitoa. Hoito helpottaa kissan oireita yleensä nopeasti.

Voiko sen estää?

Kissan herpesvirusta vastaan on olemassa rokotteita, mutta ne eivät estä viruksen tarttumista tai kissan sairastumista. Ne voivat kuitenkin lieventää taudin oireita – etenkin ensimmäisen infektion vakavuutta. Huolellinen hygienia voi estää viruksen leviämistä, sillä viruksen saa tuhottua useilla tavallisilla desinfiointiaineilla.

Kuinka vakava tauti on?

Kissanpennuille infektio voi olla hengenvaarallinen. Pienen pennun vastustuskyky ei vielä kestä viruksen ensihyökkäystä ja yli 2/3 sairastuneista pennuista menehtyy. Aikuiset kissat sitä vastoin toipuvat tulehduksista yleensä hyvin eikä vakavia seurauksia synny.

TL;DR

Kissan herpesvirus on aikuisella kissalla vähän samanlainen riesa kuin herpes ihmisilläkin: hyvin yleinen ja aiheuttaa yleensä oireita, joista selviää huolellisella lääkityksellä. Toisilla virus on aktiivisempi, toisilla rauhallisempi, joillakin oireita ei ilmene lainkaan. Stressi toimii usein infektion laukaisijana, joten mitä tasaisempaa ja rauhallisempaa kissan elo on, sitä terveempänä se pysyy.

Ja ei, kissan herpesvirus ei tartu ihmiseen! Herpesvirukset ovat lajikohtaisia. Voit siis huoletta halailla FHV-1-positiivista kissaasi.

HESY lahjoitti sorsille kauraa

By | Blogi | No Comments
Teksti ja kuvat: Kirsi Ilves

Vesialueiden jäättömän ajan pidetessä yhä useampi vesilintu jää talvehtimaan Suomeen. Kun maa jäätyy ja pakkaset alkavat paukkua, maahamme jääneet vesilinnutkin kaipaavat usein ruoka-apua.

Kaisa ja Rasmus kantoivat 25 kilon kaurasäkit sutjakasti autoon.

Sateisena marraskuun viimeisenä päivänä HESYn kaurajengi lähti Haltialan tilalta hakemaan 100 kiloa kauraa Kirsti Sahlmanille. Hän on saanut HESYltä lahjoituksena kauraa sorsien talviruokintaan jo vuodesta 2010. Sahlman havahtui aikoinaan lintujen vaikeaan tilanteeseen eläkkeelle jäätyään, kun kovana pakkastalvena linnut olivat todellisessa pulassa.

– Sorsia on noin kolmesataa, ja niillä on aina nälkä. Meitä lintujensyöttäjiä on vähän ja meistäkin toiset syöttävät mieluummin joutsenia kuin sorsia.

Nyt Sahlmanilla on sydänvaivoja, joten lintujen syöttäminen onnistuu vain kodin lähialueilla.

Kirsti Sahlman on iloinen, että pystyy tänäkin talvena ruokkimaan lintuja.

– Ruokinnasta kiinnostuneita ei ole pahemmin näkynyt ja Helsingissä lintujen syöttäminen on monessa paikassa kielletty. Minä syötänkin lintuja vain sallituilla alueilla. Myös ihmisten suhtautuminen lintujen syöttämiseen on kahtiajakoista: toiset ymmärtävät ja toiset pelkäävät, että syöttäminen lisää jyrsijäongelmia.

HESYn lahjoitus riittää kevättalvelle, jonka jälkeen Sahlman pyrkii syöttämään sorsia omasta pussistaan.

HESYn kaurajengi = Kaisa Pohjakoski ja Rasmus Alanen.

 

Lukukoira Einon vastaanotolla

By | Blogi | No Comments
Teksti ja kuvat: Anniina Keiskander

Odottelemme Tuusulan kirjaston aulassa, milloin tanskandoggi Einon vastaanotto alkaa. Eino on yksi lukukoirista, joka auttaa lapsia kehittymään ääneen lukemisessa. Kun vastassa on karvainen ystävä, ei virheistä tarvitse olla moksiskaan – koska eihän karvaturrikaan ole.  Luppakorvat kuuntelevat yhtä sujuvasti kaikkia erilaisia lukijoita.

4-vuotias Oscar Tiippana vähän jännittää koiria, kertoo Oscarin äiti Maria Tiippana. Lukukoiran kohtaaminen on kuitenkin hyvä tilaisuus oleskella rauhallisen koiran läheisyydessä ja totutella koiriin. Siksi perhe on tullut paikalle, vaikkei Oscar vielä ihan osaakaan lukea.

Kun Oscarin vuoro tulee, Eino on omistajansa Anne Komsin kanssa vastaanottohuoneen ovella. Mahtaa 4-vuotiaan silmissä Eino olla kooltaan suurin piirtein puoliverisen ratsun luokkaa. Tämä uusia tulijoita haisteleva komistus ei olekaan mikään sylikoira, vaikka kiltti seurakoira onkin.

– Kyllähän Einon huomaavat kaikki, ja sillä tavalla Einon olemus tuo myös huomiota itse toiminnalle. Se on siksi hyvä mannekiini, Anne nauraa.

Käy ilmi, että lukijalla ja kuulijalla on jotakin yhteistä; myös Eino on täyttänyt 4 vuotta. Oscarin ei tarvitse kuitenkaan yksin tehdä tuttavuutta suuren ikätoverinsa kanssa. Oscar pääsee istumaan lukupaikalla isänsä Glenn Stephensonin turvalliseen syliin, josta voi kirjan takaa tähyillä Einoa. Rauhallinen Eino käy kiltisti makuulle uusien ystävien lähelle ja nauttii Glennin antamista rapsutuksista huokaillen. Oscar keskittyy kirjan kuviin mutta välillä Einon ilmeet tai tassun ojentelut vähän naurattavat. Muistaa hän myös kääntää kirjaa niin, että Einokin näkee kuvat, vaikka rapsuttelut delegoidaankin isälle.

Kun vartti Einon kanssa on kulunut, kysytään Oscarilta, millainen kokemus oli. Pelkonsa voittanut pikku sankari lähinnä kohauttelee olkiaan ja tekee jo muita puheita. Kuitenkin hän on ensimmäistä kertaa elämässään istunut noin ison koiran lähellä, ihan kosketusetäisyydellä.

-Eino tietää jo liiveistä, että ollaan menossa töihin. Kun sanon, että mennään mummolaan, Eino tietää, että sillä kertaa mennään vanhainkotiin, Anne kertoo.

Eino on Suomen karvakaverit ry:n testaama koira ja lukukoiratoiminta on vapaaehtoistyötä. Eino on ollut jo kaksi vuotta karvakaverina; lukukoirana Tuusulassa ja Klaukkalassa sekä seurakoirana vanhainkodeissa ja palvelutaloissa. Keikkaa Einolle pukkaa noin 4 kertaa kuussa. Liivit saavat Einon selvästi palvelu-mielentilaan.

– Monet kysyvät, onko Eino aina näin rauhallinen. Ei se kotona todellakaan ole aina näin rauhallinen, Anne nauraa.

Annella on myös kotona mäyräkoira, joka ilahduttaa niin ikään vanhuksia vapaaehtoistyössä. Lukukoiraksi on valittu kuitenkin vain Eino tanskandoggin rauhallisemmalla luonteella. Anne kertoo, että hänen mäyräkoiransa ei jaksaisi olla vain paikoillaan ja kuunnella, vaan sille soveltuvat paremmin tehtävät, joissa saa myös touhuta. Annella on ollut tanskandoggeja jo vuodesta -93.  Anne tutustuttaa mielellään ihmisiä vapaaehtoistoiminnan kautta myös rotuun, jolle on menettänyt sydämensä.

– Olen aina halunnut ison koiran, ja tämä rotu on ylväs mutta samalla myös rauhallinen ja kiltti seurakoira.

Seuraavaksi on 5-vuotiaan Aini Ojaniemen vuoro, joka saapuu paikalle äitinsä seurassa. Aini alkaa reippaasti lukea äidin vanhaa Aapista Einolle, joka pötköttää nyt ihan rentona Ainin vieressä, välillä nostaen päätään ja ojentaen tassuaan kohti Ainin kirjaa. Aini ottaa välillä katsekontaktia Einoon, ja miettii mistäköhän tarinasta Eino erityisesti pitäisi. Pieni lukija ja häntä huomattavasti isompi kuuntelija ovat varsin liikuttavan näköisiä yhdessä. Näiden kahden välillä on rauhaisa yhteisymmärrys, ja vartti kuuluu hujauksessa. Jälkikäteen rapsutellaan ja silitellään Einoa kiitokseksi.

– Oli jännittävää lukea Einolle ensimmäisen kerran, mutta minua ei silti pelottanut. En ole aiemmin päässyt rapsuttamaan näin isoa koiraa, Aini kertoo.

Aini on hyvin eläinrakas, ja sen näkee jo olemisen helppoudesta Einon kanssa. Koirien lisäksi Aini kertoo pitävänsä erityisesti kissoista ja hevosista. Tytön kasvot loistavat tapaamisen jälkeen.

Anne Komsi ja Eino

Einon omistaja Anne on itse töissä sairaalassa ja halusi lähteä koirineen mukaan toimintaan, jotta voisi jotenkin ilahduttaa ihmisiä. Hoitajat ovatkin kertoneet Annelle, että esimerkiksi muistisairaiden ihmisten luona käyneistä eläimistä on ihan selvästi ollut hyötyä.

Lukukoiratoiminnassa Anne pääsee näkemään kehityksen omin silmin, ja se voi olla hyvinkin liikuttavaa.

– Sen huomaa, että lapset kehittyvät lukemisessa ja aika usein samat lapset käyvät yhden lukuvuoden aikana säännöllisesti. Parasta tässä on vanhempien kiitokset, näen ilmeistä, että ovat tyytyväisiä ja todella onnellisia lapsensa puolesta.

Hei me treenataan!

By | Blogi | No Comments

Kun aikomus on lähteä treenaamaan kissojen kanssa, on asioita, joita on hyvä huomioida. Esimerkiksi mihin aikaan kissa nukkuu, millä alueella lähdet yrittämään treeniä tai mitä palkkaa treenissäsi käytät.

Valikoin HESYn namikätköistä laajasti erilaisia raksuja ja herkkuja treeneihini, ja huomasin pian, että kissoilla oli tosiaan mielipiteitä erilaisista treeninameista. Asiakkailta olen kuullut, ettei heidän kissaansa voi treenata, koska se ei syö annettua palkkaa. Mutta onko palkkana käytetty sitä yhtä tiettyä herkkua mikä kaupasta tähän valittiin tai kissan omia raksuja, ja sitten todettu, ettei homma luista? Tutkailemalla minkälaisista herkuista kissa pitää, varmistat, että se todella tuntee tulevansa palkituksi treenien aikana. Näin varmistat treenien tehokkaan etenemisen! Muistakaa myös pieni namikoko, sillä kissoilla on pieni vatsalaukku ja treenit loppuvat varmasti, jos kisusta tulee kylläinen.

Kissakaverukset päiväkävelyllä HESYn käytävällä.

Mihin aikaan kissa on aktiivinen? Kissat rakastavat rutiineja, aikatauluja, sitä kun asiat tehdään aina tietyllä tavalla. Näin ollen kissa on voinut kaavoittaa itselleen päivän aikataulun ja se ei todennäköisesti ole innoissaan, jos sinun suunnittelemasi treeeniaikataulu sattuu sen nokosten kohdalle – jos edes suostuu treenaamaan. Voit yrittää yleisesti pohtia kissaa lajina ja kokeilla treenata mieluiten illan hämärtyessä, mutta kaikista varmin tapa olisi tuntea oma kissansa. Mihin aikaan se nukkuu? Mihin aikaan se metsästää tai ”metsästää”? Tuplamaininta ja lainausmerkit johtuvat siitä, että maaseudulla kissojen todellinen työ voi tosiaan olla tuholaisten metsästys, mutta sisäkissat tyydyttävät metsästystarpeensa muutoin, esimerkiksi tarkkailemalla lintuja ikkunasta.

Tämän aikataulutuksen opin kantapään kautta. Aluksi saavuin aina treenailemaan HESYlle samaan aikaan kun siellä oli aamusiivoukset käynnissä, ja kissat näin ollen hereillä, kun talossa tapahtuu. Noh, päätin kokeilla saapua vasta siivouksien jälkeen, etten olisi henkilökunnan tiellä kouluttaessani, ja voi, hyvältä idealtahan se tosiaan aluksi tuntui.

Matilda valtakunnassaan.

Matilda ei ruvennut kanssani millekään. Hän oli nukkumassa pesässään kun saavuin, ja sain laiskan päänkohautuksen ja ärsyyntyneen mulkaisun. Ihmiset ne ei vaan tajua mitään, luki selvästi Matildan kasvoilla kun se jatkoi uniaan aivan kuin en olisi läsnä, ja sain päättää treenit siltä päivältä ennen kuin ne edes alkoivat. Kävelin käytävän läpi ja katsoin kissoja kaapeissaan. Silloin se vasta minulle iski: joka ikinen oli nukkumassa, koska nyt ei tosiaan ollut mikään treeniaika. Aktiivisen aamun jälkeen loossit oli siistitty, henkilökunta poistunut ja kaikki kissat ulkoilleet ja syöneet  – mitä ihmettä minä kuvittelin kissojen tekevän ellei käyvän nukkumaan. Tarmo oli ainoa, joka heräsi minun läsnäolooni ja tyytyväisenä oli jälleen valmiina treeneihin – kuten aiemmin todettua – äärimmäisen koiramaisesti.

Sitten viimeisenä muttei taatusti vähäisimpänä: sijainti. Jos opin aikataulutuksen kantapään kautta, niin ihan samankaltaisen kokemuksen huomasin myös sijaintien suhteen. Ai että pohditte mitä väliä? No koirille sillä ei olisikaan suurta merkitystä, vaan ne lähtevät treenaamaan, tai sosiaalistumaan, ihmisen kanssa missä vain. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani valotin, kissat jaottelevat maailmaansa osasiin, ja treenaaminen voi sijoittua kissasta riippuen sosiaalistumis-, metsästys- tai ruokailualueelle.

Matildan opittua jo sujuvasti koskemaan kosketuskeppiini omassa kaapissaan erehdyin käytävällä häneen törmätessäni tarjoamaan keppiä pelattavaksi. Jälleen sain osakseni ”Ihmiset ne ei vaan tajua mitään” -mulkaisun ja minut ohitettiin käytävällä kylmän viileästi.

Tarmo metsästää.

Tiedän, että sanoin Tarmon olevan jonkinlainen super-kissa-koira-hybridi, mutta itseasiassa jopa niinkin lungista kissasta kuin Tarmosta näki, ettei sille ollut aivan sama missä treenit tapahtuivat. Se teki mitä pyydettiin, mutta elekieli kertoi kiihtymisestä ja viive suorittamiseen kasvoi. Tarmon tapauksessa hän tykkäsi mieluiten treenata kotikaappinsa ylimmällä tasolla, suostui treeneihin hyvin myös toisella tasanteella, mutta lattia sekä käytävä olivat paikkoja, joissa kiihtyminen sekä viive olivat silmin havaittavissa.

Tässä taas tältä erää kaikki, painakaa nämä vinkit korvan taakse ja ensi kerralla päästäänkin jo siihen, miten koulutus aloitettiin ja mitähän hyötyä siitä kosketuskepillä pelautumisesta oikein olikaan.

6 päivää jouluun laskin aivan itse!

Nita Leinonen
Eläintenkouluttajaopiskelija
(Kainuun ammattiopisto)

“Miksi HESY pyytää lahjoituksia vaikka sillä on miljoonia tilillään?”

By | Uncategorized | No Comments

HESYn tilillä ei ole miljoonia, eikä edes yhtä miljoonaa. HESYlle vuosikymmenten aikana kertynyt omaisuus on sijoitettu arvopapereihin, joiden tuotolla kustannetaan HESYn toimintaa. Samalla tavalla toimivat kaikki muutkin pitkäikäiset hyväntekeväisyysjärjestöt toimintansa jatkuvuuden takaamiseksi.

HESYllä on kaksi eläintaloa, vuokratila kirpputorille, yli 20 palkattua työntekijää ja noin 500 hoidettavaa eläintä vuosittain; sähkölaskuja, vesilaskuja, kiinteistökuluja, siivousvälinekuluja, eläinlääkärikuluja, eläinruokakuluja. HESYn toiminta, eli kodittomien eläinten kuljettaminen ja hoitaminen sekä tiedotustoiminta, maksaa reilun miljoonan vuodessa. Yli miljoona euroa, joka vuosi. Jos toiminta kustannettaisiin pelkästään tämänhetkisellä omaisuudella, se päättyisi noin neljän vuoden päästä – lopullisesti. Toimintaa kustannetaan joka vuosi useilla sadoilla tuhansilla, jotka nostetaan arvopapereiden tuotoista. Jos tuotto ei riitä, kosketaan myös pääomaan. Kun pääomaan kajotaan, vähenevät myös sen tuotot, ja pahimmassa tapauksessa syöksykierre on valmis. Sijoitettu pääoma on siksi välttämätön HESYn toiminnan jatkumiselle.

Kaikki lahjoitukset, niin tavarat, ruuat kuin rahakin, menevät lyhentämättöminä eläinten hyväksi: lahjoitusvaroja käytetään ainoastaan siihen kohteeseen, joihin ne on annettu. Lahjoitus- ja perintövarojen varaan lasketaan myös HESYn toiminnan budjetoinnissa, ja siksi olemme HESYn eläinten puolesta tavattoman kiitollisia joka ikisestä märkäruokapussista ja kissanhiekkasäkistä, jonka lahjoituksena saamme.

HESYn budjetti tuloineen ja menoineen on julkista tietoa. Viime vuoden taloustiedot löytyvät täältä.

Kissojen kouluttaminen? Kissojen kouluttaminen!

By | Blogi | No Comments

Olen kuullut monenlaisia naureskeluja urani aikana liittyen ennakkoluuloihin eläintenkouluttamisessa. ”Eihän tämä jääräpää kyllä ainakaan…”, ”Ei vanha koira opi ennää mittään” tai ”Meinasitko tosissasi kissoja koulutella?” Mutta faktahan on se, että kaikki eläimet oppivat – vauvasta vaariin, kissasta koiraan sekä hiirestä elefanttiin.

Pyysin päästä HESYlle kouluttamaan heidän kissojaan kartuttaakseni omaa osaamistani kissojen parissa. Ja voi veljet, osaamistahan sieltä ropisikin ja huimasti! Kissoja oli paljon erilaisia persoonia, joista valita keneen tutustua, eivätkä suurimmat opettajani itseasiassa olleetkaan sellaiset kissat, jotka olivat valmiiksi helppoja käsitellä ja innokkaita tekemään ihmisen kanssa – päinvastoin.

Aluksi minulle valikoitui koulutukseen kaksi hyvin erilaista kissaa. Toinen oli kaunis punavärityksinen uroskissa nimeltään Tarmo. Tarmo oli kaikkien mielestä oikein loistava kissa ja häntä kutsuttiinkin aluksi minun ”temppukissakseni,” mikä oli kyllä aika hyvä projektinimi. Tarmo oli todella sosiaalinen, suorastaan tyrkky, ja perso ruoalle. Oikeastaan Tarmo oli melko ”koiramainen” kissaksi, joten siitä oli hyvä aloitella saadakseen itsevarmuutta kissojen kanssa toimimiseen.

Toinen kissa, johon aloin hieromaan lähempää tuttavuutta, oli nimeltään Matilda. Matildaa kuvaisi hyvin sanoa, että he olivat Tarmon kanssa yö ja päivä. Tämä raidallinen kissarouva oli hyvinkin kissamainen, oman arvonsa tunteva ja kaikkia kissaoppejani mukaileva. Matilda ei perustanu minusta yhtään, eikä kyllä juuri muistakaan ihmisistä. Eikä hän todellakaan luottanut minuun, kun astelin ensimmäisen kerran hänen häkkiinsä kosketuskeppeineni!

Kyräilevä Matilda ja kaikkien kaveri Tarmo

Kouluttaakseni kissoja olin saanut teoriatasolla tietoa kissojen lajityypillisestä käytöksestä – asioista, jotka olisi tärkeää tietää nähdäkseen asiat kissan silmin ja päästäkseen ymmärrykseen sen käytöksestä. Muistan, kuinka lapsuuden ystäväni kuvaili omaa kissaansa aina jakomielitautiseksi, koska siltä ymmärtämättömän ihmisen silmään kissan toimet vaikuttivat. Yhtenä hetkenä kissa saattoi tulla syliin nukkumaan ja kierähtää söpösti selälleen, mutta seuraavana hetkenä se antoikin sylittäjälle kynnestä ja poistui tuohtuneena paikalta. Heidän toinen kissansa taas oli todella retuutettava ja söpö kaiken aikaan eikä koskaan antanut ihmisille kynnestä.

Nykyisen tietämykseni kanssa kissojen käyttäytymistä mietittyäni se käy täydellisesti järkeen. Kissa oli määrittänyt ihmisen kanssa kokoontumispaikakseen sohvan, jossa lapset usein pelasivat, sen vuoksi että silloin ihminen oli ”rauhassa” aloillaan. Ja jos se osoitti luottamustaan kääntämällä vatsansa esiin, se ei todellakaan tarkoittanut, että siitä sai paijata, joten kun lapset työnsivät kätensä sinne minne ne eivät kuuluneet, siitä annettiin varoitus ja homma puhallettiin poikki. Samaista kissaa ei myöskään saanut lähestyä ihan missä vain, vaan ainoastaan niillä alueilla, jotka se oli itse rajannut ihmisen kanssa kokoontumiskäyttöön. Perheen toinenkin kissa sai useamman kerran höykytystä tältä vanhemmalta, sillä se ei tainnut ihan tajuta, ettei myöskään kissojen kokoontumiselle sopinut ihan mikä tahansa paikka.

Mistäkö ihmeen kokoontumispaikoista minä höpötän? Kissojen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu jaotella maailma osiin ja määritellä omat paikat kaikille resursseille (syöminen, nukkuminen, tarpeiden teko, metsästäminen sekä sosiaalistuminen). Olette varmaan joskus pohtineet miksi niin monet kissat tykkäävät hengailla näppäimistöjen päällä? Ihminen on pääasiassa rauhassa, kun syventyy viettämään aikaa television tai läppärin kanssa. Siksi ne ovat kissalle oivallisia valintoja paikaksi ihmisen kanssa hengailuun, joten ne tulevat siihen kun on heidän mielestään sopiva aika pienelle sosiaalistumiselle. Todella järkeenkäyvää nyt kun sitä miettii, eikös?

Tässä tällainen pintaraapaisu kissojen maailmoihin! Seuraavassa osassa perehdyn syvemmin Tarmon sekä Matildan koulutuskertomuksiin: miten lähdimme etenemään, mihin asti pääsimme ja mitä hyötyä tästä nyt sitten olikaan.

Mukavaa joulunodotusta!

Nita Leinonen
Eläintenkouluttaja opiskelija
(Kainuun ammattiopisto)

Kahdeksan hyvää syytä adoptoida aikuinen kissa

By | Blogi | No Comments

Tyyneyttä. Tervettä itsetietoisuutta. Kokemusta. Kypsää eleganssia.

 

Kyllä kyllä, kissanpoikaset ovat tavattoman söpöjä! Alla kerromme kuitenkin syitä, miksi kannattaa valita nimenomaan aikuinen kissa.

  1. WYSIWYG. Aikuinen kissa on jo se mitä se on. Kissanpoikasista ei voi olla koskaan varma minkä luonteisia ja näköisiä niistä isona tulee – ja isojahan niistä joka tapauksessa tulee.
  2. Koska aikuisten kissojen persoonallisuus on jo kehittynyt, ne tietävät mitä ovat ja mitä haluavat. Eläintenhoitajien on siksi helpompaa auttaa sinua valitsemaan kotiisi ja elämääsi sopiva kissa aikuisten kissojen joukosta. Haluatko aktiivisen ja puheliaan kissan vai leppoisan sohvaperunan, tai kenties ihmisrakkaan puskutraktorin? Voimme esitellä sinut sellaiselle!
  3. Aikuisista kissoista on vähemmän huolta ja vaivaa. Kissanpennut ovat energiapakkauksia, jotka vaativat paljon huomiota. Ne tutkivat kaiken, kiipeävät kaiken päälle, pureskelevat kaikkea, roikkuvat kaikessa mihin kynnet pystyvät (kyllä, myös sinun reidessäsi) ja ovat kaiken kaikkiaan riiviöitä päivät pääksytysten ja yöt pitkät. Aikuiset kissat ovat tyynempiä ja rauhallisempia.
  4. Aikuisille kissoille sisäsiisteys on yleensä itsestäänselvyys ja etenkin kotioloissa jo aiemmin eläneet kissat ovat perillä kotikissan perusetiketistä. Vähemmän vessavahinkoja, vähemmän pudotettuja koriste-esineitä, vähemmän lattialle levitettyjä vessapaperirullia, vähemmän päivällispöydästä varastettua ruokaa.* Vähemmän aikaa tuhotöissä, enemmän aikaa halailulle ja rapsutuksille!
  5. Ethän vain kuvittele, että jäät leikkivän kissan söpöydestä paitsi, jos valitset aikuisen kissan? Aikuiset kissat ovat edelleen pieniä petoja, tarvitsevat viihdykettä ja innostuvat leikkimisestä. Pahvilaatikot! Höyhentikut! Pingispallot! Aikuiset kissat ovat myös pentuja parempia erottamaan lelut ihmisten varpaista.
  6. Huolettaako, että aikuisen kissan kohdalla lopullisen luopumisen suru tulee eteen liian nopeasti? Hyvin hoidetun sisäkissan keskimääräinen elinikä on noin 16 vuotta, ja monet elävät parikymmentävuotiaiksi. Amerikkalainen Creme Puff -kissa eli 38-vuotiaaksi! Toisaalta nuoren pennun kohdallakaan ei voi tietää, kuinka pitkä elämä sillä on edessään. Kissan kiintymys on aina riskin väärti.
  7. Meille päätyneet tai meillä syntyvät kissanpoikaset ovat siinä onnellisessa asemassa, että niiden elämä pääsee alkuun huolehtivissa käsissä ja niillä on (toivottavasti) edessään vain yksi muutto: HESYltä loppuelämän kotiin. Aikuiset kissat ovat ainakin kertaalleen kotinsa menettäneet, jos niillä sellaista on konsanaan ollutkaan. Nekin ansaitsevat loppuelämän turvan.
  8. Mitä nuorempi kissa on, sitä nopeammin se löytää uuden kodin, myös täältä HESYltä. Teet hyvän työn jo siinä, että annat kodin kodittomalle kissalle: harkitse hyvän karman tuplaamista adoptoimalla aikuinen mirri, joka saattaisi joutua muuten odottamaan kotia kuukausikaupalla.

*Huomaa, että sanomme ”vähemmän”. Jos kissa ei missään tapauksessa saa koskaan pudottaa mitään, kiivetä missään tai kiinnostua jostain mistä se saisi mieluummin olla kiinnostumatta, kannattaa, öhöm, ehkä harkita uudemman kerran onko kissa sinulle sopiva lemmikki.

Kymmenen hyvää syytä adoptoida musta kissa

By | Blogi | No Comments

 

  1. Musta on klassikkoväri ja aina muodissa.
  2. Pidätkö mustista ja tummista vaatteista? Musta kissa on sinulle ehdottomasti paras valinta, koska sen irtokarvat eivät erotu vaatteistasi.
  3. Musta kissa on aina juhlavalmis smokkipuvussaan ja pikkumustassaan.
  4. Musta kissa sopii sisustukseen kuin sisustukseen. Voit vaihtaa kotisi värejä ja tyylejä huoletta.
  5. Mustan kissan omistaminen tekee sinusta automaattisesti hieman mystisen ja mielenkiintoisen.
  6. Musta kissa on erinomainen tapa ilmaista sisäistä goottiasi.
  7. Mustille kissoille voi antaa erityisen jännittäviä nimiä, kuten Varjo, Keskiyö, Ninja, tai, tuota, Musti?
  8. Mustat kissat harmaantuvat ikääntyessään kuten ihmisetkin. Voitte charmaantua yhdessä.
  9. Musta kissa tarjoaa oivia mahdollisuuksia valokuvaustaitojesi harjaannuttamiseen. Oletko koskaan yrittänyt kuvata mustaa kissaa? Yleensä tulos on musta tyyny, jolla on silmät. Ota upea kuva mustasta kissasta ja voit tuntea suurta ylpeyttä itsestäsi.
  10. Mustat kissat ovat, käsittämätöntä kyllä, vähiten haluttujen joukossa ja joutuvat HESYllä odottamaan uutta kotia pitkään. Anna sinä koti omalle upealle kotipantterille!

Kymmenen hyvää syytä adoptoida raidallinen kissa

By | Blogi | No Comments

Klassiset raidat

 

  1. Raidallisuuden aiheuttavaa geeniä kantaa joka ikinen kissa, sillä kesykissojen kantaäiti ja -isä olivat nimenomaan raidallisia kissoja. Raidalliset kissat edustavat siis perustavanlaatuista kissojen kissuutta – ne ovat kissamaailman kuninkaallisia.
  2. Vapaasti lisääntyvät kissalaumat muuttuvat muutamassa sukupolvessa pääosin raidallisiksi*. Tämä on luonnon tapa kertoa, että kyseinen väritys on kissan paras väritys. Ketäpä me olemme luonnon kanssa väittelemään?
  3. Raidallinen kissa sulautuu pikkuhämärässä monenlaiseen taustaan, joten sen kanssa on mitä mainiointa leikkiä piilosta.
  4. Raidalliset kissat ovat käytännössä minitiikereitä. Mraur.
  5. Raidallisilla kissoilla on otsassaan mystinen M-kuvio, jonka alkuperästä on kerrottu tarinoita ja kehitetty legendoja kautta aikojen. Tutustu tarinoihin tai luo omasi! Joka tapauksessa, M=mahtava.
  6. Raitakuvio sopii yhteen aivan kaiken kanssa. Kokeile vaikka.
  7. Raidalliset kissat edustavat lämpimien luonnonvärien skaalaa – ne tuovat rauhoittavaa, lämpöistä tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen.
  8. Tiesitkö, että raidallisen kissan yksittäinen karvakin on raidallinen? Raidalliset kissat ovat varsinaisia luonnon taideteoksia.
  9. Marimekon rakastetuin klassikkotuote on Raitapaita. Se ei ole sattumaa.
  10. Raidalliset kissat ovat, käsittämätöntä kyllä, vähiten haluttujen joukossa ja joutuvat HESYllä odottamaan uutta kotia pidempään kuin muut kissat. Anna sinä koti omalle upealle kotitiikerille!

 

*Tämä on jo tieteellisesti todettu, joten lisätutkimuksia ei tarvita. Pidetään kissat sisällä ja leikkautetaan ne, jookos?

Toimistokoira tuo iloa työpaikalle

By | Blogi | No Comments
Kirjoittaja: Silvana Stubin
Kuvat: Hanna Hopea ja Silvana Stubin

Miltä kuulostaisi pörröinen työtoveri, jota saisi silitellä ja rapsutella töiden lomassa? Kävin tapaamassa toimistokoira Lulua, jonka työpaikka on Kirjasto 10:ssä Helsingin keskustassa. Vaikka Lulu olikin aamukymmenen aikaan hieman unisen oloinen, tuli se silti tervehtimään iloisesti ja poseeraamaan valokuvia varten, ennen kuin palasi tuolille jatkamaan nokosiaan.

Tällä karvaisella kaverilla on takanaan yli vuosi työkokemusta kirjaston toimistokoirana. Ensimmäisen kerran Lulu tuli kirjastoon vain muutaman kuukauden ikäisenä. Pentu toi heti tullessaan paljon iloa, ja siitä tuli nopeasti osa työporukkaa. Nyt puolitoistavuotias Lulu on tuttu näky kirjaston toimistotiloissa, ja sen tyypilliseen arkipäivään kuuluu työntekijöiden ja toimistoon saapuvien vieraiden tervehtiminen sekä sohvalla nukkuminen.

– Tärkein tehtävä on tarjota rapsutuspalveluja, kun kaipaa taukoa, kertoo Lulun omistaja, kirjaston palvelupäällikkö Lotta Muurinen.

Viime aikoina toimistolemmikit ovat yleistyneet kaikenlaisilla työpaikoilla. Niiden on kehuttu parantavan ilmapiiriä ja vähentävän työntekijöiden stressiä. Toimistolemmikin työ sopii luonnollisesti sellaisille eläimille, jotka tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa. Lulu onkin luonteeltaan hyvin sosiaalinen koira, jolle kirjaston työporukka on kuin oma lauma. Vieraidenkaan seuraa se ei juuri ujostele.

– Se huomaa kyllä, jos joku ei ole koiraihminen, ja pysyy silloin etäällä, Lotta kertoo.

Koira-allergisillakaan ei pitäisi Lulun seurassa olla syytä huoleen. Se on nimittäin koira, joka ei ole aiheuttanut allergisia reaktioita.

On varsin selvää, että Lulusta on tullut tärkeä osa työyhteisöä. Kirjastossa pennusta asti viihtynyt Lulu ei aina malta lähteä takaisin kotiin työpäivän päättyessä. Työtoveritkin ovat usein pettyneitä, jos Lulu ei jonakin päivänä pääse tulemaan kirjastoon. Työntekijöiden lisäksi myös kirjastossa toisinaan käyvät vartijat ovat tulleet Lululle tutuiksi, ja koiran tapaaminen vierailujen aikana ilahduttaa heitä suuresti.

Entä onko kirjaston asiakkailla koskaan tilaisuutta viettää aikaa toimistokoiran kanssa? Vaikka Kirjasto 10 onkin koiraystävällinen kirjasto, jonne asiakkaat voivat tulla oman koiransa kanssa, Lulun paikka on henkilökunnan tiloissa. Asiakkaille ei siis ole ainakaan toistaiseksi tiedossa erityisiä tapahtumia, joissa he voisivat tavata kirjaston toimistokoiran.

Monessa kirjastossa on lukukoiria, joille voi tulla lukemaan ääneen, mutta Lulu ei sellaisiin kuulu. Lukukoirat ovat nimittäin työhönsä erityisesti koulutettuja koiria, jotka tarvitsevat Kennelliiton hyväksynnän. Sekarotuinen Lulu ei ole liiton rekisterissä, ja sen ainoa ”koulutus” on ollut runsas ajanvietto kirjastossa ihmisten parissa. Mikä onnistuukin hyvin tältä vilkkaalta ja iloiselta karvatassulta.

Monia varmasti houkuttaa ajatus oman lemmikin ottamisesta kaveriksi työpaikalle. Mutta millaisiin työpaikkoihin toimistolemmikit sopivat? Lotta suosittelee lämpimästi koiran ottamista kaikenlaisiin toimistotöihin, mutta muistuttaa myös, että eläimellä tulee olla tarpeeksi omaa tilaa. Kirjaston toimistotiloissa Lulun kaltaisella pienellä koiralla onkin paljon tilaa käyskennellä ympäriinsä. Toki on varmistettava, että lemmikin tuominen sopii myös työtovereille ja asiakkaille.

Jos haluat tavata Lulun kirjastossa käydessäsi, kannattaa tulla paikalle varhain aamulla. Lotta ja Lulu nimittäin kulkevat toimistoon kirjaston asiakastilojen kautta, jolloin paikalla olevat asiakkaat saavat nähdä, kuinka toimistokoira saapuu työhönsä. Tietylle aamuasiakkaiden vakioporukalle Lulu onkin jo tullut tutuksi. Mikä olisi parempi tekosyy aamuiselle kirjastokäynnille?