Copyright Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.

Tiedote 26.7.2010

Rapu kärsii elävältä keittämisestä ja vääristä säilytystavoista

Säästä saksiniekka kärsimyksiltä

 

Ravustuskausi alkoi jälleen 21. heinäkuuta ja kestää lokakuun loppuun asti. Ravuille pyyntikausi tietää tuskien taivalta, sillä nämä eläimet keitetään elävältä ja niitä kuljetetaan ja säilytetään usein väärin.

 

– Ravut ovat vesieläimiä, mutta silti niitä pidetään sekä kaupoissa että kodeissa joko kuiviltaan tai liian pienissä vesimäärissä. Rapuja säilytetään ylipäätään elävinä liian pitkiä aikoja, mikä aiheuttaa ravulle samanlaista stressiä, jota teuraseläimet kokevat eläinkuljetusten, lastausten ja teurastamolla odottelun aikana, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen vertaa.

Ravut keitetään elävinä, sillä ne pilaantuvat lyhyessä ajassa. Jo muutaman tunnin kuolleena olleet ravut voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Saksiniekalle elävänä keittäminen on tuskallinen kokemus. Ravuilla on tikapuuhermosto, jonka on ajateltu olevan alkeellinen. Ravun haju-, maku- ja näköaistit ovat kuitenkin hyvin kehittyneet. Monet uudet tutkimukset osoittavatkin, että ravut ja hummerit tuntevat kipua.

Ravun kärsimykset pitkittyvät etenkin silloin, jos kattilaan heitetään kerrallaan useita rapuja. Jo viiden ravun keittäminen yhtä aikaa jäähdyttää veden ja pitkittää ravun kuolemaa. Myös liian vähäinen keittoveden määrä ja veden riittämätön kuumennus hidastavat kuolemaa, ja rapu joutuu kitumaan.

Ravut eivät ole ihmiselle välttämätöntä ravintoa. Varsinaista syötävää lihaa yhdessä ravussa on hyvin vähän. Näiden tuntoaististen saksiniekkojen syöminen on suomalaisille pikemminkin loppukesän ja alkusyksyn rituaali, joka on Luukkaisen mielestä syytä kyseenalaistaa.

– Ruoka ei saa perustua eläinrääkkäykseen. Kukin ravuilla herkutteleva voisi miettiä, onko hänen nautintonsa eläimen elävältä keittämisen arvoinen. Kesä on myös onkijoiden kulta-aikaa. Harmittomana pidetyn ajanvietteen kääntöpuolena ovat kalan tuskat. Kalalle niellyn tai suupieleen takertuneen ongenkoukun vetäminen pois on äärimmäisen kivuliasta. Jotta kala ei kituisi, pitäisi se aina tainnuttaa ennen kuin koukku vedetään ulos. Laki edellyttää kunnollista tainnutusta myös ennen suomustamista ja suolistamista.

 

Lisätietoja:

HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYS HESY ry

Hannele Luukkainen, puheenjohtaja p. 040 547 7770,
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Erja Veivo, tiedottaja p. 040 577 4733,
erja.veivo@hesy.fi