Copyright Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

 

Tiedote ja kannanotto 18.10.2012

Hevosten kovakätinen kohtelu on tosiasia

 

Helsingin Sanomien verkkojulkaisun mukaan Suomen Ratsastajainliiton (SRL) urheilujohtaja Aki Ylänne ei näe hevosalalla suuria ongelmia. Ylänne toteaa, että raippa on merkinantoväline, jota ei voi käyttää jatkuvasti. Ratsastajan jatkuva raipan käyttäminen kilpailuissa johtaa siihen, että suoritus hylätään.

Tämä säännös on ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa. Ylänteen mainitsemassa esimerkissä ratsastajan saama rangaistus johtaa suorituksen hylkäämiseen, mutta ei välttämättä sen keskeyttämiseen. Vahinko on hevosen kannalta kuitenkin jo tapahtunut. Hylkäämisen syitä ei julkisteta missään, toisin kuin esimerkiksi ravikilpailuissa. Ravikilpailutuloksissa julkistetaan kuljettajien saamat rangaistukset ja rangaistuksiin johtaneet syyt. Vastaavaa tilastoa ei ratsastuslajeissa ole.

Oleellinen raipan käyttöön liittyvä seikka on se, miten hevonen on koulutettu. Mikäli hevoselle on opetettu, mitä raippa merkinantovälineenä tarkoittaa, sille ei tulisi olla käyttöä hevosen lyöntivälineenä.

– Raipan käyttö merkinantovälineenä on mielestäni hyväksyttävä keino. Se ei kuitenkaan milloinkaan saa johtaa ylilyönteihin ja väärinkäytöksiin eli eläinten pahoinpitelyyn. Raippamerkki pitää opettaa jokaiselle hevoselle niin, että se ymmärtää sen. Erinomaiset ohjeet raippamerkin opettamiseen löytyvät Tuire Kaimion kirjasta Hevosen kanssa. Lyömiseksi tai piiskaamiseksi raipan käyttö ei saa koskaan mennä, muistuttaa Suomen eläintenkouluttajat ry:n varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja Katri Santasalo.

Hevosta on tutkittu eläimenä viime vuosina laajalti ja on sanomattakin selvää, että se tuntee lyömisestä kipua, vaikkei iho rikkoutuisikaan. Mikäli näin ei olisi, raippa olisi useassa tapauksessa täysin tarpeeton merkinantoväline. Raippaa käytetään usein, vaikkei sen käytöstä ole huomattu olevan mitään hyötyä.

– Esimerkiksi laukkakilpailuissa suurin nopeus saavutettiin niin, että piiskaa ei käytetty. Piiskaa käytettiin eniten väsyneillä hevosilla. Piiskan käyttö ei kuitenkaan ollut yhteydessä nopeuden ylläpitämiseen, ts. väsyneiden hevosten piiskaaminen ei saanut niitä motivoitumaan ja pääsemään paremmille sijoituksille, kertoo eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola (mm. Evans & McGreevy 2011).

Artikkelissa Ylänne toteaa myös, että rullausasento on hevoselle luonnollinen. Se, että hevonen esimerkiksi syö kyseisessä asennossa, ei tarkoita sitä, että hevonen haluaisi liikkua kyseisessä asennossa. Näin ollen asennon luonnollisuus ei ole peruste käyttää rullaamista koulutusmenetelmänä, mikäli kyseinen muoto aiheuttaa hevoselle stressiä ja epämukavuutta.

Rullausasento ei ole hevoselle ainoastaan luonnoton ja epämiellyttävä, vaan myös kipua aiheuttava, mikä on todennettu myös hevostutkimuksissa.

– Tutkimuksessa, jossa hevosten annettiin valita rullauksen ja tavallisen muodon välillä, kaikki hevoset valitsivat tavallisen muodon. Rullatut hevoset liikkuivat hitaammin ja osoittivat enemmän tyytymättömyyttä (hännän viuhtomista, pään heiluttelua ja pukittelua) kuin tavallisessa muodossa ratsastettaessa. Hevoset lisäksi valitsivat lähes poikkeuksetta normaalin muodon. Rollkur-hevoset lisäksi reagoivat pelkotesteissä voimakkaammin sekä lähestyivät hitaammin pelottavaa asiaa, Jaana Pohjola tietää. (von Borstel et al. 2009)

Rollkur on listattu yhdeksi niistä koulutusmenetelmistä, joilla on todettu olevan hevosen hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia.

Muutoksen aika

Hevosala kaipaa todella asennemuutosta. Ruohonjuuritasolla, ratsastuskouluissa opetetaan hevosen hallintaa, joka perustuu kuriin. Se, että hevosen tulisi aina totella ratsastajaa, vaikkei hänellä olisi vielä taitoa käyttää hevoselle opetettuja, korrekteja apuja, antaa ratsastajalle fiktiivisen käsityksen eläimestä, jonka kanssa hän kommunikoi. Hevonen ei lähtökohtaisesti halua olla hankala tai päätä olla tottelematta. 

– Hevosen väkivaltainen kohtelu on niin arkipäivää, ettei siihen enää kiinnitetä edes huomiota. Esimerkiksi SRL:n hyväksymissä ratsastuskouluissa olen nähnyt, kuinka koulutetut opettajat kehottavat lapsia lyömään hevosia raipalla, jos hevonen ei tottele. Tämä on todella surullista, tuomarina ja valmentajana toiminut Katariina Alongi toteaa.

– Yksi asennemuutoksen haasteista liittyy siihen, että lajia hyvin tuntevat ovat hyväksyneet väkivallan ja pakottamisen eri muodoissaan osaksi hevosen hallitsemista ja sen myötä raja, jossa voimaa tai pakottamista tarvitaan, saattaa hämärtyä. Olisi tekopyhää väittää, etteikö arjessa ratsastaja toisinaan turhautuisi tai etteikö keinojen loppuessa tulisi hevosta joskus pakotettua, muistuttaa hevostenkouluttaja ja Suomen eläintenkouluttajat ry:n jäsen Minna Lindström.

Lindströmin kokemuksen mukaan hevosten painostaminen ja väkivaltainen kohtelu näkyy ratsastuksen lisäksi myös hevosten käsittelyssä. Yksi hevoselle stressaavimmista tilanteista on hevosen lastaaminen.

– Ei ole lainkaan harvinainen näky, että hevosta sullotaan traileriin 3 - 4 ihmisen voimin ja käytössä on useita liinoja, piiskoja ja luutia.  Kyllä tämä kertoo ennen kaikkea siitä tietämättömyydestä, jota hevosharrastajilla ja valitettavasti myös ammattilaisilla esiintyy.

Ratsastuksen yleisömäärien kannalta hevosten hyvä kohtelu on avainasemassa. Hevosten hyvinvoinnin takaaminen on sekä lajin että hevosen etu ja se edellyttää nykyistä tiukempaa linjaa säännöiltä, kilpailutuomareilta, seuroilta ja valmentajilta.

Avainasemassa hevosten kohtelun parantamisessa on tilanteisiin puuttuminen käytännössä arjen tasolla. Toimiessaan Suomen Ratsastajainliiton toimihenkilönä ja valmentajana Marjut Andersen on joutunut puuttumaan usein hevosen epäasialliseen kohteluun.

– Olen nähnyt jo pienillä ponitytöillä silmitöntä ponin "rankaisemista", kun se "sikailee" (sanoo lapsen opettaja...). Aikuiset ihmiset saattavat purkaa omaa turhautumistaan yleisön edessä käyttämällä raippaa raivokkaasti vihan puuskassaan. Hevosia on valmentajan käskystä mm. potkittu ja lyöty, vedetty kankikuolaimilla istumaan. Olen aina tarttunut asiaan kertomalla ensin ratsastajalle, että kyseinen toiminta on kiellettyä ja että sen lisäksi se ei hyödytä mitään, koska se saa hevosen kääntymään ratsastajaa vastaan. Menestys tulee aina siitä, että hevonen on ratsastajansa puolella, Andersen kuvailee.

Andersenin mukaan rohkeus tarttua vaikeasti käsiteltävään asiaan juuri käsillä olevassa hetkessä saa nopeimmin muutosta aikaan.

– Ilmapiiri on muuttunut Suomessa nyt selkeästi. Ne, jotka aiemmin käyttivät sopimattomia menetelmiä, ovat huomanneet, miten paljon parempaa tulosta saa aikaan valitsemalla keinot, joissa hevosen ehdot otetaan huomioon. Myös eläimen oppimisen lainalaisuuksien tunteminen kiinnostaa enemmän, hevosen lajityypilliseen käyttäytymiseen halutaan perehtyä, kilpailutilanteessa ollaan rennompia ja iloisempia. Mitä enemmän asenteet muuttuvat, sitä selvemmin nyt joukosta erottuvat ne, jotka vielä uskovat väkivaltaan.

Asiasta puhuminen ja tuominen julkisuuteen on ollut erinomainen keino puuttua näihin tilanteisiin. Se on selvästi antanut ajattelemisen aihetta, korostaa Marjut Andersen.

– Me ihmiset emme ole tyhmiä, kunhan vain saamme tietoa ja parempia työkaluja hevosen kanssa toimimiseen. Ollaan rohkeita ja pysytään hevosen rinnalla niitä puolustaessamme. Minä uskon ihmisiin.

Avoin keskustelu olisi nyt paikallaan, hevosen parhaaksi. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry haluaa olla mukana tässä keskustelussa ja pyrkii parantamaan omalta osaltaan näin hevosten oloja yhteiskunnassamme.

– Me puolustamme kaikkia eläimiä ja olemme halunneet nyt tuoda julki huolemme hevosten hyvinvoinnista ja käytännöistä, jotka rikkovat eläinsuojelulakia. Myös muilla kuin alan osaajilla on oikeus ilmaista asiasta mielipiteensä, Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen sanoo.

Katariina Alongi
Marjut Andersen
Jaana Pohjola
Minna Lindström
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Suomen eläintenkouluttajat ry (Suelko) tukee Helsingin eläinsuojeluyhdistys ry:tä sen pyrkimyksissä hevosten kohtelun parantamiseksi ja väkivaltaisen käsittelyn kieltämiseksi esimerkiksi yleisölle avoimissa kilpailutilanteissa. Suelkon kannan tukena ovat yhdistyksen eettisistä ohjeista poimitut kohdat:

*Kouluttaja käsittelee eläimiä rauhallisesti, lajille sopivalla tavalla
*Kouluttaja ei opeta eläimelle sellaisia asioita, jotka vaarantavat sen hyvinvoinnin
*Kouluttaja valitsee aina eläimen kannalta mahdollisimman helposti ymmärrettävän ja toteutettavan koulutustavan, joka ei aiheuta eläimelle kipua tai pelkoa
*Koulutus perustuu toivotun käyttäytymisen vahvistamiseen, ei rankaisemiseen
*Eläimen säikyttely tai väkivallan käyttö ei ole koulutusmenetelmä
*Opittu avuttomuus tai ylivarovaisuus kertoo eläimen sopimattomasta koulutuksesta
*Koulutusvälineiden käyttö on tehtävä eläimelle ennalta tutuiksi, jotta se voi halutessaan välttää niiden kosketuksen

Suelko ry:n toiminnan tärkeä periaate on edistää eläinten hyvinvointia. Yhdistyksen eläintenkouluttajat noudattavat hyvää eläintenkoulutustapaa ja sitä koskevia eettisiä sääntöjä.
Espoossa 18.10.2012
Katri Santasalo
Toiminnanjohtaja

Lisätietoja: http://www.elaintenkouluttajat.com/

 

Press release and statement 18.10.2012

Forceful treatment of horses a reality

According to the online edition of Helsingin Sanomat, Aki Ylänne, the Sports Director of the Equestrian Federation of Finland (SRL), does not see significant problems in the horse industry.  Ylänne states that a whip is a signaling device, which should not be used continuously.  Continuous use of the whip in a competition will lead to the disqualification of the performance.

This guideline is in conflict with the Finnish Animal Protection Act.  In Ylänne’s example, the rider’s punishment may lead to the disqualification of the performance, but not necessarily to the interruption of said performance.  The damage to the horse, in other words, has already occurred.  The reasons for disqualification are not recorded or published, unlike in harness racing, where the driver’s sanctions, as well as the reasons leading to these sanctions, are always public.  Such data cannot be presented for any riding discipline.

The main issue about using a whip is how a horse is trained.  If the horse has learned that the whip is a signaling device, it should not be used as a hitting device. 

– Use of the whip as a signaling device is, in my opinion, acceptable.  It should, however, never lead to excessive use or misdemeanors i.e. to animal abuse.  The whip signal should be taught to each horse, so that it understands what it means.  A great guide for teaching such signals can be found in Tuire Kaimio’s book Hevosen Kanssa (With the Horse, not translated).  Whip use should never escalate to hitting or whipping, Katri Santasalo, the vice president and executive director of the Animal Trainers Association of Finland (Suomen eläintenkoulutttajat ry) says.

In past years, horses as animals have been researched quite widely, and it is clear that a horse does experience pain if it is hit, even if the skin does not break.  Otherwise, the whip would, in most cases, be a completely useless signaling device. Whips are used often, even if there has been no evidence that they work.

– In horse racing, for example, the fastest speed was reached without using a whip.  The most tired horses were whipped the most.  The use of the whip, however, was not linked to maintaining speed.  In other words, whipping the horses did not motivate them to run or to place better in competition, says animal behaviorist Jaana Pohjola (for example Evans  McGreevy 2011)

In the HS online edition, Aki Ylänne also states that the rollkur position is natural to a horse.  The fact that a horse will eat in such a position does not mean that it wants to move in it.  If a position causes a horse stress and discomfort during riding, the use of such position should not be justified by calling it natural.
The rollkur-position is not only unnatural and uncomfortable to the horse, but also painful, which has been proven in equine research.

– In research studies where horses were allowed to choose between rollkur and a regular position, all horses chose the regular poll flexion.  Horses that were ridden in rollkur moved slower and showed more signs of discontent (tail-swishing, head-tossing and bucking) than when ridden in a regular poll flexion.  And horses chose the position of regular poll flexion almost without exception.  Also, the rollkur-horses had stronger reactions when tested for fear, and they approached scary objects slower, Jaana Pohjola explains. (von Borstel et al. 2009)

Rollkur has been listed as one of the training methods proven to have a detrimental effect on the welfare of the horse.

Time for Change

The horse industry is in need of an attitude change.  Riding schools, the grass-roots of the equestrian world, teach their students control based on discipline.  The idea that a horse should obey its rider at all times, even if the rider does not yet have the skill to use correct aids, gives the rider the illusion of an animal with which she is communicating.  A horse does not, in principle, seek to be difficult or decide not to conform.

– Abusing horses is part of the normal routine and, therefore, is easily overlooked. For example, I have witnessed riding teachers in riding schools, even ones with the federation approval star, telling children to whip horses when the horses do not do what they have been told.  This is very sad, says former trainer and judge Katariina Alongi.

– One of the challenges in changing attitudes is the fact that the people who are involved in the sport have accepted different forms of violence and forcing as part of the way to control a horse. This may blur the line in terms of their threshold for the use of force and coercion.  It would be hypocritical to claim that riders never become frustrated at home and force their horses when they run out of other tools, reminds Minna Linström, a horse trainer and a member of the Animal Trainers Association in Finland.

According to Lindström, the violent treatment and oppression of horses is not limited to riding. It is also a common sight in horse handling in general. One of the most stressful situations for horses is trailer loading.

– It is not uncommon to see three to four people pushing a horse into a trailer using several lunge lines, whips and brooms.  This is, above all, evidence of the ignorance of equestrians on all levels, from beginner to pro.

Treating horses appropriately is important for the spectators as well.  Guaranteeing the welfare of the horse is not only an advantage for the horse, but for the entire sport.  This requires tighter rules and a firm attitude on the part of judges, coaches and clubs.

A key factor in improving the treatment of horses is intervening in abusive situations as they occur.  When Marjut Andersen acted as an officer and coach for the Finnish Equestrian Federation, she often had to interfere in situations involving inappropriate handling of horses.

– I have seen young children excessively “punishing” a pony when it is “being a butthead” (says the child’s teacher…).  Adult riders may vent their own frustrations in front of an audience by using the whip in a raging fit.  Coaches have advised riders to kick and hit their horses and to pull them to a sitting position using the curb bit.  I have always interfered by first telling the rider that such actions are prohibited and, not only that, they also do not benefit anyone, because they result in the horse turning against the rider.  Success always stems from the fact that the horse is on the rider’s side, Andersen says.

According to Andersen, the courage to address these intractable issues immediately, in the moment, will help speed up any change.

– The atmosphere in Finland has changed significantly.  Those who were using inappropriate methods before have realized how much better results they can achieve by choosing to work on the horse’s terms.  In addition, equestrians are more interested in the species-specific behavior of horses and knowledge of how animals learn.  People are also more relaxed and happy at competitions.  The more attitudes change, the more those who still believe in violence will stand out from the rest.
Talking about this issue and bringing it out in the open has been an excellent way of intervening in these situations.  It has obviously given everyone something to think about, Marjut Andersen says.

– We humans are not stupid, we just need knowledge and better tools for working with horses.  Let’s have courage and stand together with horses as we defend them.  I believe in people.

It would be important to have an open discussion now, for the good of the horse.  The Humane Society of Helsinki wants to take part in this discussion and will do its share in improving conditions for horses in our society.

– We are advocates for all animals and have now wanted to bring forward our concerns about the welfare of the horse and practices that are in violation of the Animal Protection Act.  Everyone is entitled to express his opinion, and it is not necessary to be a professional in the industry to do so, says Hannele Luukkainen, the chairman of HESY, the Helsinki Humane Society.


Katariina Alongi
Marjut Andersen
Jaana Pohjola
Minna Lindström
Helsinki Humane Society HESY ry


The Animal Trainers Association (Suelko ry) supports the Helsinki Humane Society in its efforts to improve the treatment of horses and to prohibit the violent handling of horses in, for example, competitions open to the public.  These points, collected from the associations ethical guidelines, support this view:


* A trainer will handle animals calmly and in a way that is appropriate to their species.
* A trainer will not teach an animal anything that could endanger the animal.
* A trainer will always choose the training method that is the easiest to understand and implement for an animal and that does not cause pain or fear to the animal.
* Training is based on reinforcing the desired behavior, not on punishing.
* Scaring an animal or using violence is not a training method.
* Learned helplessness and excessive cautiousness are signs of inappropriate training methods.
* The animal in training should be familiar with the training tools and their use beforehand, so that it can avoid contact with the tools if it so desires.

The basis for Suelko ry’s activities is to promote animal welfare.  All the association’s trainers follow good animal training methods and the ethical rules that apply to them. 
Espoo, Oct 18th 2012

Katri Santasalo
Exective Director
More information (in Finnish): http://www.elaintenkouluttajat.com/