Copyright Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n ja Wild Lynx ry:n yhteistiedote
3.4.2012

Jalkanarut vaurioittavat sattumanvaraisesti lemmikkejä ja luonnoneläimiä

 

 

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry ja Wild Lynx ry vaativat jalkanarupyynnin kieltämistä. Jalkanaruilla metsästetään kettuja, mutta ansat eivät valikoi uhrejaan. Eläimen jalan ympärille laukeavaan, vaijerista tehtyyn ansasilmukkaan voi jäädä mikä tahansa pyydykseen astunut eläin. 

 

Pohjois-Karjalassa tänä talvena jalkanarussa neljä vuorokautta kitunut lemmikkikoira on karmaiseva esimerkki jalkanarun sattumanvaraisuudesta. Koira jouduttiin lopettamaan tassuun kehittyneen kuolion takia. Iso-Britanniassa tehtyjen erilaisten kartoitusten mukaan saarivaltiossa käytettyihin kaulan ympärille kuristuviin narupyydyksiin jäävistä eläimistä peräti 21–69 % on sivusaalista, myös koiria ja kissoja sekä rauhoitettuja eläinlajeja (kts. raportti alla). Suomessa vastaavia kartoituksia ei tiettävästi ole tehty.

Jalkanaru on erittäin julma, eläimen kärsimyksiä pitkittävä pyyntiväline. Tuskaa lisää pelko ja stressi, jota eläin kokee satimeen joutuessaan.

– Paniikissa jalkanaruun jäänyt eläin voi purra käpäläänsä vapautuakseen kipeästi puristavasta vaijerista. Jos eläin viruu jalkanarussa pitkiä aikoja, vaijeri voi pureutua pahasti uhrin raajaan aiheuttaen vakavia vammoja ja jopa kuolion. Jalkanaru pitäisi tarkastaa kerran päivässä, mutta aina näin ei tapahdu tai pyytäjä ei löydä ansan kanssa maaston kadonnutta uhria. Pahimmillaan jalkanaruun pitkiksi ajoiksi jäänyt kettu, koira, kissa tai muu eläin voi joutua petoeläimen saaliiksi tai nääntyä hitaasti nälkään tai paleltua kuoliaaksi, HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen selventää.


Erityisen huolestuttavaa on jalkanarun käyttäminen osana susien ja ilvesten salametsästystä. Asia nousi keskustelunaiheeksi vuonna 2010, kun kaksi ilvestä ja yksi susi menehtyi jalkanaruun. Wild Lynx ry:n puheenjohtaja Jaana Julin painottaa, että jalkanarun käyttö metsästyksessä on menneisyyden jäänne, josta olisi jo aika luopua.
 
– Historiaan kuuluisivat yhtä sattumanvaraisesti ja epähumaanisti eläimiä surmaavat niin sanotut heti tappavat raudat, joita käytetään pienpetometsästyksessä. Jos rautapyydykseen joutuu sen käyttötarkoitusta kookkaampi eläin tai eläin menee ansaan väärässä asennossa, kuolema ei ole välitön. Lähes joka vuosi lehdissä uutisoidaan karhusta, joka on takertunut etukäpälästään pyydysrautoihin, Julin summaa.

 

Lisätietoja:

Britannian ympäristö-, ruoka- ja maaseutuviraston eli Defran (The Department for Environment, Food and Rural Affairs) raportti: sivusaalista koskeva kartoitus ja taulukko ss. 54–56: http://archive.defra.gov.uk/wildlife-pets/wildlife/management/documents/snares-iwgs-report.pdf


HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYS HESY ry 
 
Hannele Luukkainen, puheenjohtaja p. 040 547 7770, 
hannele.luukkainen@clarinet.fi 
 
WILD LYNX ry 
 
Jaana Julin, puheenjohtaja 050 541 1912, 
jaana.julin@gmail.com