Copyright Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.

Tiedote 2.5.2013

 

Luonnonvaraisia eläimiä autettava harkiten

 

 

 

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry muistuttaa, että yksinäisiltä vaikuttavia luonnonvaraisten eläinten poikasia ja myös aikuisia yksilöitä on autettava aina harkiten. Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Ennen eläimeen koskemista on kuitenkin varmistuttava siitä, että eläin todella on ihmisen avun tarpeessa.

– Luonnonvaraisen eläimen pahin vihollinen on usein ihminen, joka haluaa auttaa hellyttävän näköistä ja orvoksi luulemaansa poikasta ja koskee siihen, mutta voi aiheuttaa tietämättömyyttään näin peruuttamattoman vahingon. Jos luonnonvaraista eläintä on jostain syystä hoidettava, se on ehdottomasti jätettävä ammattilaisten huoleksi. Luonnonvaraisiin eläimiin liittyvissä asioissa neuvoa voi kysyä pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä ja Korkeasaaren eläintarhalta, joista jälkimmäinen myös hoitaa vahingoittuneet luonnonvaraiset eläimet, Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen muistuttaa.

Rusakon-, jäniksen-, oravan- ja linnunpoikasista tulee HESYlle joka kevät ja kesä lukuisia kyselyitä. Yleensä orvolta tai avuttomalta vaikuttavalla eläimellä ei ole hätää tai eläintä voidaan auttaa paikan päällä muutamilla pienillä toimenpiteillä.

Rusakot ja jänikset
Jäniksen- ja rusakonpoikaset jäävät yksin heti synnytyksen jälkeen, sillä emo käy imettämässä jälkikasvuaan kahden viikon ajan ainoastaan kerran päivässä vain parin minuutin ajan. Ihmisen ei tulekaan koskea itsekseen kyyhöttävään poikaseen, jotta emo ei hylkäisi sitä. Ihmisen hoidossa poikaset eivät yleensä selviydy, ja niistä kuolee noin 99 prosenttia.

Jos poikaset ovat vaarallisella paikalla tai esimerkiksi lasten ulottuvilla, niitä voi siirtää muutamia metrejä suojaisampaan paikkaan. Poikasiin tulee siirrettäessä koskea mahdollisimman vähän. Jos poikasella tai aikuisella yksilöllä on näkyviä vammoja tai se ei pysty liikkumaan normaalisti, on eläin vietävä Korkeasaaren luonnonvaraishoitolaan. 

Oravat
Ulkona sokeina ja karvattominakin harhailevat oravanapoikaset tarvitsevat ihmisen apua. Myös pesästään tipahtanut poikanen, josta emo ei huolehdi, on vietävä asiantuntevaan hoitoon. Ennen kuin poikaseen kosketetaan, tilannetta kannattaa tarkkailla, sillä usein emo tulee hakemaan poikasensa vasta ympäristön rauhoituttua.

Oravanpoikaselle voi tarjota ensiapuna vettä joko pipetillä tipoittain tai matalalta lautaselta. Pieni oravanpoikanen tarvitsee lämpimän pesän, jonka virkaa voi toimittaa esimerkiksi villapipo. Aikuista loukkaantunutta oravaa on hyvin vaikea käsitellä. Se on yritettävä toimittaa nopeasti eläinhoitolaan. Oravat kesyyntyvät helposti ja voivat alkaa aiheuttaa ongelmia asukkaille. Siksi oravia ei pidä ruokkia parvekkeella tai asutuksen läheisyydessä.   

Siilit
Siilinpoikanen on toimitettava hoitoon, jos se vaikuttaa alle 250 gramman painoiselta ja harhailee keskellä päivää yksinään avoimessa maastossa. Sen sijaan iltahämärissä touhukkaasti liikkuva pienikokoinen siili ei tarvitse apua. Siilinpoikanen tarvitsee ruokintaa ja joskus myös nestehoitoa sekä loishäätöjä, joita asiantuntevat hoitolat osaavat sille tarjota. Paikallaan kyyhöttävät, harhailevat, selvästi loukkaantuneet, voimattomat ja kärpästen toukkien vaivaamat aikuiset siilit on niin ikään toimitettava hoitoon.

Linnut
Pesästään maahan pudonneella keskenkasvuisella linnulla ei ole hätää, jos emo ruokkii sitä. Jos kyseessä on pieni, höyhenetön poikanen, se tulee nostaa takaisin pesään tai ottaa sisälle lämpimään ja viedä asiantuntevaan hoitoon mahdollisimman pian. Jos pesä on rikkoutunut, voi sen yrittää nostaa takaisin paikalleen tai korvata toisella pesällä, jonka voi rakentaa vaikka vanhasta margariinirasiasta.

Aikuinen siipirikko lintu on aina toimitettava eläinhoitolaan. Sen sijaan yksijalkainen, mutta täysin lentokykyinen lintu pärjää luonnossa hyvin eikä tarvitse apua. Poikkeuksena ovat räpyläjalkaiset linnut, jotka laiduntavat nurmikolla ja nousevat juosten lentoon ja joille toisen jalan menettäminen on kohtalokasta.

Kaupungissa asustaa nykyään myös supikoiria, kettuja, huuhkajia ja muita uudisasukkaita, joiden auttaminen pitää aina jättää ammattilaisille: kohdattaessa ko. eläinryhmään kuuluvan vahingoittuneen yksilön on hätiin kutsuttava aina pelastuslaitos. 

Korkeasaaren villieläinsairaalan sivuilla on hyvät ohjeet luonnoneläinten auttamiseen:
http://www.korkeasaari.fi/elaimetjaymparisto/villielainsairaala

Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä Helsingin alueella. Näistä tulee ilmoittaa pelastuslaitoksen tilannekeskukseen, puh. (09) 310 30150. 


Lisätietoja:


HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYS HESY ry

Hannele Luukkainen, puheenjohtaja p. 040 547 7770
hannele.luukkainen@clarinet.fi

Erja Veivo, tiedottaja p. 040 577 4733
erja.veivo@hesy.fi