HESY:n lausunto eläinsuojelulain kokonaisuudistuksesta

Maa- ja metsätalousministeriön toteuttama eläinsuojelulain kokonaisuudistus – sidosryhmäkysely

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry kiittää maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta osallistua eläinsuojelulain uudistamistarpeita kartoittavaan sidosryhmäkyselyyn. Alla ovat HESY:n vastaukset.

Eläinsuojelulainsäädännön rakenne ja käytettävyys

1. Onko nykyinen eläinsuojelulakiin, eläinsuojeluasetukseen ja eläinlajikohtaisiin asetuksiin jaettu eläinsuojelulainsäädäntö rakenteeltaan käytännössä toimiva ratkaisu? Ovatko eläintenpitoon sovellettavat säännökset helposti löydettävissä nykyisestä eläinsuojelulainsäädännöstä?

Nykyinen moniportainen rakenne ei ole toimiva. Oikean lainkohdan löytäminen nykyisestä kolmiportaisesta järjestelmästä on työlästä ja hankalaa. Lainsäädännön suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että lain hyvät, tiukahkot vaatimukset vesitetään alempiasteisilla

säädöksillä, jotka ovat eläinsuojelulain hengen ja jopa kirjaimen vastaisia. Esimerkiksi turkiseläinten pito-olosuhteet ovat eläinsuojelulain vastaisia, mutta silti käytännössä sallittuja. Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti tuotantoeläinpuolelta.

Eläinsuojelulain ja -asetuksen välisistä ristiriidoista on päästävä eroon. Samalla suositukset ja poikkeukset tulee poistaa. Lajikohtaiset säädökset on kuitenkin tulevassakin laissa pidettävä erillisinä.

Eläinsuojelulain valvonta

Eläinsuojelulain 39 §:ssä säädetään eläinsuojelutarkastusten tekemisestä. Pääsääntöisesti tarkastus voidaan tehdä, jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään eläinsuojelulainsäädännön vastaisesti. Ilman epäilyäkin tarkastettavia kohteita ovat muun muassa teurastamot, eläintarhat, eläinkaupat ja eläinkilpailut sekä ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito.

 2. Tulisiko myös tuotantoeläintiloille voida tehdä eläinsuojelutarkastuksia ilman epäilyä eläinsuojelulainsäädännön vastaisesta toiminnasta?

Eläinsuojelutarkastuksia on ehdottomasti voitava tehdä ilman epäilyä. Kaikki paikat, joissa eläimiä pidetään, tulee voida tarkastaa myös ilman epäilyä.

Tuotantoeläintilojen rajaaminen ilman epäilyä tehtävien tarkastusten ulkopuolelle on perusteetonta. Ilman epäilyä tehtävien tarkastusten puolesta puhuu sekin, että tuotantoeläintiloilla epäilyä ei pääse välttämättä edes syntymään, koska ulkopuoliset eivät näe eläinhalleihin. Yllätystarkastukset ovat täten olennainen osa tehokasta valvontaa.

Eläinsuojeluvalvonta on tälläkin hetkellä liian vähäistä ja tehotonta, koska eläinsuojeluvalvonnasta vastaavat kunnaneläinlääkärit, joilla on myös oma vastaanotto. Kunnaneläinlääkärit joutuvat siis tarkastamaan omia maksavia asiakkaitaan. Eläinsuojeluvalvonta voi olla tehokasta vain, jos se on riippumatonta ja sille on tarpeeksi resursseja. Tämän takia jokaiseen kuntaan on palkattava Helsingin mallin mukaan eläinsuojelueläinlääkäri, jolla ei ole tällaista kaksoisroolia.

Eläinsuojelulain 39 §:n mukaisia tarkastuksia voivat nykyisin suorittaa aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija (terveystarkastaja), poliisi sekä rajoitetusti myös aluehallintoviraston hyväksymä eläinsuojeluvalvoja. Lisäksi tarkastuseläinlääkäri valvoo eläinsuojelusäädösten noudattamista teurastamossa ja teurastuspaikassa ja rajaeläinlääkäri rajanylityspaikan, maastapoistumispaikan sekä eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman alueella.

 3. Pitäisikö myös muilla kuin 39 §:ssä mainituilla tahoilla olla oikeus eläinsuojelutarkastusten tekemiseen?

Valvonta tulee keskittää jatkossakin pelkästään viranomaisille ja eläinsuojelueläinlääkäreille, mutta valvontaa on lisättävä ja valvonnan toteuttamiselle on taattava riittävästi resursseja.

Eläinsuojelusäädännön rikkomistapauksissa eläinsuojeluviranomainen voi antaa eläimen omistajalle tai haltijalle kieltoja ja määräyksiä eläinsuojelulainsäädännössä asetettujen velvollisuuksien täyttämiseksi. Tarvittaessa kieltoja ja määräyksiä voidaan tehostaa myös uhkasakolla ja teettämisuhalla.

 4. Ovatko eläinsuojeluviranomaisille säädetyt keinot puuttua eläinsuojelulainsäädännön rikkomistapauksiin mielestäsi asianmukaisia?

 Laissa säädetyt keinot puuttua eläinsuojelulainsäädännön rikkomistapauksiin ovat käytännössä osoittautuneet riittämättömiksi. Viranomaisten tulee käyttää laajemmin kaikkia heillä olevia keinoja eläinsuojelurikkomusten korjaamiseksi. Eläinsuojeluviranomaiset eivät aina noudata ilmoitusvelvollisuuttaan. Myös seurantaan on kiinnitettävä huomiota ja siihen on velvoitettava tarkemmin lailla. Tällä hetkellä osa eläinsuojelutarkastusten uusintatarkastuskäynneistä jää tekemättä, jolloin moni annetun määräyksen noudattaminen jää tarkistamatta.

Laissa on myös tarkemmin määriteltävä, että jo yhden määräyksen tai kehotuksen noudattamatta jättämisen jälkeen ryhdytään voimakkaampiin toimenpiteisiin.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan eläinsuojeluviranomainen voi ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Kiireellisillä toimenpiteillä tarkoitetaan hoidon hankkimista eläimelle joko sijoittamalla eläin esimerkiksi hoitolaan tai hankkimalla eläimelle hoitaja paikan päälle. Ellei hoidon hankkiminen ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, voidaan eläin lopettaa, toimittaa teuraaksi tai myydä.

5. Olisiko kiireellisiä toimenpiteitä koskevaa 44 §:ää tarpeen uudistaa?

On tarpeen uudistaa. Moni huostaanotto jää viranomaisten toimesta tekemättä, koska ei ole paikkaa, johon huostaan otettavat eläimet voitaisiin sijoittaa kiireellisesti. Laissa on määriteltävä tämän takia selkeästi ne tahot, jotka vastaavat huostaanotettujen eläinten sijoituksesta, hoidosta ja hoidon kustannuksista.

Eläinten huostaanottoja on myös helpotettava. Tällä hetkellä huostaanottoja on vaikea tehdä rikostapauksissa, eivätkä ennaltaehkäisevät huostaanotot ole sallittuja, vaikka eläimen omistajan tiedetään olevan kykenemätön hoitamaan eläimiä asianmukaisesti. Huostaanotetun eläimen omistajalle ei saa suoda myöskään automaattisesti oikeutta myydä itse eläimiä eteenpäin.

Eläintenpitoon liittyvät säännökset

Eläimille suoritettavat toimenpiteet

 Eläinsuojelulain 7 §:n mukaan eläimelle saadaan suorittaa leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri. Jos toimenpiteestä aiheutuva kipu on lievää tai hetkellistä, saa toimenpiteen kuitenkin tehdä myös muu henkilö kuin eläinlääkäri. Eläinsuojeluasetuksen 23 §:ssä on säädetty toimenpiteistä, jotka ovat eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä sallittuja. Sallittua on esimerkiksi:

1. hevosen tatuointi eläinlääkärin suorittamana tai eläinlääkärin valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle siihen pätevän henkilön suorittamana sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pätevän henkilön suorittamana;
2. kissan tatuointi eläinlääkärin suorittamana, koiran tatuointi siihen pätevän henkilön suorittamana sekä mikrosirun asettaminen kissalle tai koiralle siihen pätevän henkilön suorittamana;
3. enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi pätevän henkilön suorittamana ilman anestesiaa ja kivunlievitystä;
4. alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi Burdizzon pihdeillä pätevän henkilön suorittamana
5. poron kastrointi Burdizzon pihdeillä pätevän henkilön suorittamana;
6. naudan sarven aiheen tuhoaminen (nupouttaminen) alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä pätevän henkilön suorittamana ilman anestesiaa ja kivunlievitystä;
7. enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kulmahampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen pätevän henkilön suorittamana, jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita;
8. karjun torahampaiden lyhentäminen pätevän henkilön suorittamana, jos se on tarpeellista muiden eläinten vahingoittumisen estämiseksi tai ihmisen turvallisuuden vuoksi; ja
9. siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaiseminen ensimmäiseen niveleen asti 72 ensimmäisen elintunnin aikana siihen pätevän henkilön suorittamana.

  6. Tulisiko sallittujen toimenpiteiden listaa laajentaa, supistaa tai tarkentaa?

Sallittujen toimenpiteiden lista tulee poistaa kokonaan. Jos toimenpiteistä osa tai kaikki kuitenkin sallitaan, niin lakiin on kirjattava, että operaation saa suorittaa vain eläinlääkäri. Laista pitää poistaa kohdat, jotka antavat ns. ”pätevälle henkilölle” oikeuden tehdä lievää tai hetkellistä kipua aiheuttavia toimenpiteitä.

Eläinjalostus

 Eläinsuojelulain 8 §:n mukaan eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Lisäksi pykälässä kielletään sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille.

 7. Pitäisikö eläinjalostusta koskevaa säännöstä tarkentaa?

 Lakia tulee tarkentaa. Lakiin on kirjattava viranomaisia koskeva velvoite puuttua sellaiseen eläinjalostukseen, joka aiheuttaa eläimen terveydelle ja hyvinvoinnille ongelmia tai joka ylläpitää eläimen terveydelle ja hyvinvoinnille ongelmia aiheuttavia ominaisuuksia.

Lakiin on kirjattava määräys, että jalostuksessa ei saa käyttää eläimiä, joiden tiedetään kantavan periytyvää vikaa tai sairautta. Laissa on myös tuotava esimerkkien avulla selkeästi esille sellaiset tuskaa tuottavat ominaisuudet, joiden jalostaminen eläimelle on kiellettyä. Lain nykyinen muotoilu, jossa eläimelle ”kärsimystä” tai ”merkittävää haittaa” aiheuttava eläinjalostus on kielletty, on liian tulkinnanvarainen.

Eläinjalostuksessa on ylipäätään otettava huomioon aiempaa paremmin eläinsuojelulliset näkökohdat ja eläimen terveys.

Geenitekniikka

 Kloonaamisella tarkoitetaan perimältään samanlaisten yksilöiden tuottamista. Hyvien tuotantoeläinyksilöiden kloonausta on esitetty keinona hyvätuottoisten tuotantoeläinten tuottamiseksi tulevaisuudessa. Seura- ja harrastuseläinten kloonauspalvelua tarjotaan maailmalla jo kuluttajille. Eläinten kloonaukseen liitetään kuitenkin usein eläinten hyvinvointiongelmia (mm. kloonattujen eläinten korkea kuolleisuus pian syntymän jälkeen ja sijaisemojen tiineyteen liittyvät ongelmat).

 8. Pitäisikö tuotantoeläintarkoituksessa tai seura- ja harrastuseläiminä pidettävien eläinten kloonaus kieltää laissa?

Lakiin on kirjattava selkeä kielto eläinten kloonaamiseen ja kloonattujen eläinten ja niiden jälkeläisten tai niistä saatavien elintarvikkeiden maahantuontiin.

Sairaat ja vahingoittuneet eläimet

Eläinsuojelulain 14 §:ssä säädetään jokaisen velvollisuudesta auttaa sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläintä. Pykälän mukaan kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka eläinsuojeluviranomaiselle. Luonnonvaraista eläintä on myös pyrittävä auttamaan. Pykälässä tarkemmin määritellyissä tilanteissa kyseeseen saattaa tulla myös eläimen lopettaminen tai siitä huolehtiminen, että eläin lopetetaan.

9. Onko 14 §:n säännöstä sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten auttamisesta tarpeen kehittää?

Kyseinen lainkohta kaipaa täsmennystä ja kehittämistä luonnonvaraisten eläinten osalta. Laissa on määriteltävä taho/t (esim. kunnat), joka ottaa vastuun sairaiden ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta, kustannuksista ja toimittamisesta hoitopaikkaan. Nyt luonnonvaraisten eläinten auttaminen on monissa kunnissa vapaaehtoisuuteen pohjautuvien hoitoloiden varassa.

Luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätettäväksi

 Eläinsuojelulain 13 §:ssä kielletään luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaamiseksi tuotanto- tai riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve tai tieteellinen tutkimustyö. Tilapäisesti hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se sopeutuu vaikeuksitta luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.

 10. Onko 13 §:n säännöstä luonnonvaraisten eläinten elätettäväksi ottamisesta tarpeen kehittää?

Luonnonvaraisten eläinten ottaminen tuotannolliseen tarhaukseen tulee kieltää. Laista on käytävä myös paremmin ilmi, että luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätettäväksi koskee sekä suomalaisia että ulkomaisia, eksoottisia eläinlajeja. Koska eksoottisten lemmikkien maahantuonti ja kauppa on lähes säätelemätöntä, lemmikkieläinkaupoissa myytävien eksoottisten eläinten tietoihin on liitettävä alkuperämaininta, josta selviää, onko eläin kasvatettu vai kerätty luonnosta.

 11. Pitäisikö eläinsuojelulain nojalla voida kieltää esimerkiksi tiettyjen eksoottisten eläinlajien pito seura- ja harrastuseläiminä?

 Eksoottisten eläinten pitämistä lemmikkinä on syytä rajoittaa. Myynnissä ja lemmikkeinä ei saa pitää sellaisia eläinlajeja, joiden lajityypillisiä tarpeita ei juurikaan tunneta, joiden olosuhdevaatimuksista ei tiedetä riittävästi, jotka vaativat erittäin suuren tilan tai joiden pitäminen eläinsuojelullisesti hyväksyttävällä tavalla on muuten erityisen haastavaa.

HESY yhtyy SEY:n ja Animalian ehdotukseen ns. positiivisen listan luomisesta. Positiivilistalla luetellaan ne eläimet, joita saa myydä ja pitää lemmikkinä. Muiden kuin listalle olevien eläinten myynnistä on määrättävä kovat rangaistukset.

Lisäksi laissa tulee määritellä erilaisten domestikoituneiden ja domestikoitumattomien risteymien (esim. koirasudet) kasvatus ja lemmikkinä pito kielletyksi.

Talteen otetut eläimet

 Eläinsuojelulain 15 §:n mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettuja eläimiä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.

12. Onko nykyistä järjestelmää talteen otettujen seura- ja harrastuseläinten hoidosta tarpeen kehittää?

Järjestelmää on tarpeen kehittää. Löytöeläinten talteenotto on ensinnäkin järjestettävä jokaisessa kunnassa lakisääteisellä tavalla ja lain noudattamatta jättämisestä on määrättävä sanktioita. Lakiin on kirjattava myös kuntien vastuu löytöeläinten sekä muiden irrallaan olevien pienikokoisten harraste-eläinten esim. villiintyneiden kissojen kiinniotosta ja kuljetuksesta löytöeläintaloon. Kuljetuksen ja eläimen talteenoton on toimittava jokaisessa kunnassa vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Laissa tulee määritellä myös tilapäishoidon taso muutoinkin kuin tilavaatimusten osalta. Löytöeläimille on annettava välttämättömän eläinlääkärihoidon lisäksi myös muuta eläimen hyvinvointiin ratkaisevasti vaikuttavaa hoitoa (mm. loishäätö, suositellut rokotukset sekä uuteen kotiin myytäessä tunnistusmerkintä ja kissojen kohdalla kastraatio/sterilisaatio).

Kunnallisen löytöeläintoiminnan kilpailutuksessa on otettava kilpailukriteeriksi hinnan lisäksi löytöeläintalon henkilökunnan ammattitaito ja eläinten pito-olosuhteet, jotka lisäävät eläinten hyvinvointia.

Löytöeläintalojen tulee pitää tilastoa kaikista niiden kautta kulkevista eläimistä. Löytöeläinten talteenottopaikkakohtaisista tilastoista on kerättävä valtakunnallinen vuositilasto.

Laissa on määriteltävä, mikä taho on vastuussa huostaanotettujen eläinten kuljetuksesta, hoidosta sekä hoidon kustannuksista. Lain on määriteltävä myös vastuutaho, joka huolehtii elämistä, joiden omistajat eivät sosiaalisten syiden (esim. pysyvän tai pitkäaikaisen sairaalahoidon, laitoshoidon, vankeuden, päihde- ja mielenterveysongelmien, taloudellisten vaikeuksien tms.) takia kykene huolehtimaan lemmikistään. Nyt nämä eläimet ovat väliinputoajia, kun omistajan tilanne ei ole niin vakava, että se antaisi syyn huostaanottoon.

Eläinkilpailut

Eläinsuojelulain 16 §:n mukaan kilpailussa, jossa eläin voi joutua alttiiksi kivulle, tuskalle tai kohtuuttomalle rasitukselle, on oltava eläinlääkäri valvomassa eläinsuojelulainsäädännön toteutumista. Eläinlääkäri voi tarvittaessa kieltää eläimen käyttämisen kilpailussa, jos on aihetta epäillä, että eläinsuojelulainsäädäntöä rikotaan (17.1 §).

13. Olisiko eläinkilpailuja koskevia säännöksiä tarpeen kehittää?

Kyllä. Laissa tulee määritellä eläinkilpailuissa sallitut toimintamuodot ja se, tarvitaanko kilpailuissa jatkuvaa eläinlääkärin valvontaa. Jatkuva eläinlääkärin valvonta tulee säätää pakolliseksi mm. koirien taakanvetokisoissa sekä erilaisissa paimennuskisoissa, joissa paimennetaan eläviä eläimiä. Laissa on nykyistä selkeämmin määriteltävä myös se, minkälainen eläinurheilu on sellaista, jossa eläin voi altistua kohtuuttomalle rasitukselle. Lisäksi tulee määritellä ja rajoittaa eläinten kouluttamisessa käytettäviä menetelmiä ja välineitä.

Elävän eläimen käyttö saaliseläimenä tulisi kieltää kokeissa ja kilpaluissa (esim. luolakoirakokeet ja -harjoitukset). Koiria ei saa käyttää myöskään ulkomailla sellaiseen toimintaan, joka on Suomessa kiellettyä (esim. elävien karhujen käyttäminen karhukoirien treenaukseen).

Eläin kaupan ja muun luovutuksen kohteena

 Eläimiin kaupan tai muun luovutuksen kohteena sovelletaan irtaimen omaisuuden kauppaa koskevia säännöksiä, kuten kuluttajansuojalakia (38/1978) ja kauppalakia (355/1987).

Eläinten kaupassa eläinten hyvinvoinnin kannalta oleellisia ovat myös eläinsuojelulain ja eläinten lääkinnästä annetun lain säännökset. Eläinsuojelulain 14 §:n 1 momentin mukaan luovutettaessa sairas tai vahingoittunut eläin on sairaudesta tai vahingoittumisesta ilmoitettava eläimen vastaanottajalle. Eläinten lääkinnästä annetun lain 18 §:n 3 momentin mukaan eläimen ostajalle tai uudelle haltijalle on ilmoitettava myös eläimelle annetusta lääkkeestä ja sen varoajasta, jos eläin myydään tai muuten luovutetaan lääkehoidon aikana tai varoajan kuluessa.

 14. Ovatko nykyiset eläimiin kaupan tai muun luovutuksen kohteena sovellettavat säännökset riittäviä eläinten suojelun näkökulmasta?

 Eivät ole riittäviä. Nykyisessä kauppa- ja kuluttajansuojalaissa eläin on irtaimen esineen ja omistajan omaisuuden asemassa, mikä vaikeuttaa eläinsuojelua. Koska eläin on elollinen ja tunteva olento, on eläimen kohtelua ja asemaa esineenä tarkasteltava kaupan ja luovutuksen osalta uudelleen.

Eläimen kaupassa myyjälle ja ostajalle tulee säätää velvoite varmistua siitä, ettei toinen osapuoli omaa taustaa, joka kertoo eläinten huonosta kohtelusta (esim. eläintenpitokielto). Myyjälle tulee säätää velvoite varmistua siitä, että ostajalla on riittävät tiedot ja taidot kyseisen eläinlajin hoitamiseen. Lakiin on myös kirjattava myyjän tai luovuttajan velvoite antaa ostajalle mukaan kirjalliset hoito-ohjeet, joissa kerrotaan tarkemmin ko. lajin käyttäytymisestä ja hoitovaatimuksista.

Ylipäätään kansalaisten tietämystä eläinten pidosta, käyttäytymisestä, hoidosta ja sairauksista on kasvatettava lisäämällä alan opetusta kouluissa ja tukemalla alan järjestötoimintaa.

Eläinkaupoista on laadittava rekisteri ja toiminnalle on asetettava minimivaatimukset, joiden pohjalta eläinsuojelujärjestöt ja eläinkauppa-alan toimijat voivat laatia sertifiointijärjestelmän. Myös ongelmallisista kenneleistä, joissa on ollut eläinsuojelun kannalta huomautettavaa, pitää laatia rekisteri, johon jokainen pennunostaja pääsee helposti tutustumaan.

Eläinten myyntiä on tarkennettava niin, että eläintä ei saa myydä alle 18-vuotiaalle.

Pätevyysvaatimukset eläimen pitäjille, hoitajille ja eläimiin kohdistuvien toimintojen suorittajille

EU:n broilereiden suojelua koskeva direktiivi edellyttää, että eläinsuojelulainsäädännössä säädetään broilereiden pitäjille asetettavista pätevyysvaatimuksista. Myös EU:n lopetusasetuksessa (jota sovelletaan 1.1.2013 lähtien) on säädetty eläimen lopetukseen osallistuvien henkilöiden pätevyysvaatimuksista.

15. Pitäisikö eläinsuojelulaissa säätää myös muiden tuotantoeläinten pitäjille asetettavista pätevyysvaatimuksista?

Tulee säätää. Kaikilta muitakin tuotantoeläimiä ammattimaisesti tai laajamittaisesti hoitavilta, kouluttavilta, kasvattavilta tai omistavilta tulee edellyttää pätevyyttä kyseessä olevan eläinlajin hoitamiseen, pitoon ja hyvinvointiin.

16. Pitäisikö eläinsuojelulaissa säätää seura- ja harrastuseläinten pitäjille asetettavista pätevyysvaatimuksista?

Kaikilta ammattimaisesti tai laajamittaisesti seura- ja harrastuseläimiä omistavilta, kasvattavilta, kouluttavilta, hoitavilta tai muuten niiden hyvinvoinnista huolehtivilta pitää vaatia pätevyys ko. eläinten pitoon ja hyvinvointiin.

Lisäksi vaikeasti hoidettavien ja kokonsa tai taipumustensa takia haltijaltaan erityisiä taitoja vaativien eläinten ja rotujen hankintaa harkitsevilta on edellytettävä jonkinlaisen ”ajokortin” suorittamista.

Velvollisuus omavalvonnan suorittamiseen

Esimerkiksi Tanskassa suurten sika- ja nautatilojen on tulevaisuudessa liityttävä kansalliseen terveydenhuolto-ohjelmaan, joka edellyttää eläinlääkärin kanssa tehtävän terveydenhuoltosopimuksen lisäksi myös eläinten pitäjän laatiman omavalvontaohjelman eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Omavalvontaohjelman avulla eläinten pitäjä voi varmistua siitä, että tilan eläinten pidossa täyttyvät lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Ohjelmaan voidaan sisällyttää myös sellaiset sopimusperusteiset vaatimukset, joita eläinten pitäjä on sitoutunut noudattamaan. Omavalvonnassa eläinten pitäjä varmistaa omilla toimenpiteillään, että eläinten pidolle asetetut vaatimukset täyttyvät ja pitää tästä kirjaa. Tanskassa terveydenhuoltosopimuksen tehnyt eläinlääkäri tarkistaa eläinten pitäjän omavalvontaohjelman ja siihen liittyvän kirjanpidon tilakäyntien yhteydessä.

17. Pitäisikö eläinsuojelulakia kehittää siten, että tuotantoeläinten pitäjiltä vaadittaisiin toiminnan omavalvontaa?

Pitäisi. Mutta se ei saa korvata viranomaisvalvontaa.

Uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa

 Vuoden 2013 alusta lähtien tuotantoeläinten teurastusta säännellään EU-asetuksella eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä (ns. lopetusasetus). Asetuksen mukaan tuotantoeläimet on teurastuksen yhteydessä tainnutettava ennen verenlaskun aloittamista. Eläintä ei kuitenkaan tarvitse tainnuttaa ennen verenlaskun aloittamista, kun eläin teurastetaan uskonnollisista syistä noudatettavan erityiden teurastustavan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat halutessaan kieltä tainnuttamatta teurastamisen.

 Voimassa olevan eläinsuojelulain 33 §:n 1 momentin mukaan eläimen on oltava asianmukaisesti tainnutettu tai lopetettu ennen verenlaskua. Kuitenkin sellainen uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa, on sallittu siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Eläinsuojeluasetuksen 45 §:n 2 momentin mukaan eläimen saa teurastaa uskonnollisista syistä noudatettavaa erityistä teurastustapaa noudattaen vain teurastamossa tai teurastuspaikassa laitoksen tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa.

18. Tulisiko nykyisessä eläinsuojelulaissa kuvatulla tavalla suoritettava uskonnollisista syistä tapahtuva erityinen teurastustapa sallia myös tulevaisuudessa? Entä tulisiko jatkossa mahdollistaa myös teurastustapa, jossa eläin tainnutetaan vasta verenlaskun aloittamisen jälkeen tai jossa eläintä ei tainnuteta lainkaan? Vai tulisiko eläimet aina tainnuttaa ennen verenlaskun aloittamista?

Tainnuttamatta teurastaminen tulee kieltää yksiselitteisesti laissa. Lailla on kiellettävä myös Suomessa nykyisin sallittu kosher- ja halalteurastus, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa.

Lemmikkieläinten tunnistusmerkintä ja rekisteröinti

 Useissa Euroopan maissa on säädetty koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Joissain maissa myös kissat on tunnistusmerkittävä ja rekisteröitävä.

 19. Tulisiko kaikkien koirien ja kissojen tunnistusmerkitseminen (mikrosirulla tai tatuoinnilla) ja rekisteröinti säätää pakolliseksi?

Tulee säätää pakolliseksi. Jokainen kissan- ja koiranpentu on tunnistusmerkittävä tiettyyn laissa määriteltyyn ikään mennessä. Tunnistusmerkintöjä varten on lisäksi perustettava kaikki kunnat kattava valtakunnallinen ja yhtenäinen tunnistetietorekisteri, johon kaikkien tunnistusmerkittyjen eläinten tiedot kirjataan. Näin viranomaiset ja löytöeläintalot kautta maan voivat saada eläinten omistajien tiedot 24 tuntina vuorokaudessa vuoden ympäri.

Eläinsuojelullisista syistä on tärkeää, että rekisteriin hyväksytään vain sellaiset eläimet, joiden sukutausta on riittävän risteytynyt.

Muut ehdotukset ja kommentit eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen liittyen

Mitä asioita nykyisestä eläinsuojelulaista tulisi säilyttää kokonaisuudistuksen yhteydessä?

Laissa on monia hyviä kohtia, joita kaikkia on kuitenkin tarkasteltava kriittisesti uudelleen. Eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi lakia on tiukennettava tuntuvasti.

Toivomme vastaajilta myös muita ehdotuksia, huomioita tai kommentteja eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen liittyen!

Uudessa eläinsuojelulaissa on huomioitava myös seuraavat seikat:

* Maa- ja metsätalousministeriö ei ole oikea taho valvomaan eläinsuojelusäädösten toteutumista, koska sillä on kaksoisrooli maataloustuottajien ja eläinten etujen ajajana. Tämän takia Suomen korkeimmaksi eläinsuojeluviranomaistahoksi on määrättävä ympäristöministeriö. Ympäristöministeriöllä ei ole ristiriitaista tehtävänkuvaa, sen sijaan sillä on jo kokemusta taloudellisten etujen ja suojeluarvojen yhdistämisestä.

* Kaikki sellaiset toimenpiteet ja olosuhteet, jotka aiheuttavat nykytiedon mukaan eläimille kärsimystä, on kiellettävä tai ne on muutettava eläinsuojelun kannalta hyväksyttäviksi.

* Eläinsuojeluvalvontaan on varattava aiempaa runsaammin resursseja.

* Suomen lain on tulevaisuudessa ylitettävä EU:n määräämä minimitaso.

* Eläinsuojelurikoksista langetettujen tuomioiden rangaistuasteikkoa on kiristettävä. Esimerkiksi törkeään eläinsuojelurikokseen syyllistyneelle on määrättävä elinikäinen eläintenpitokielto.

* Eläintenpitokieltorekisteristä on tehtävä julkinen. Myös eläintenpitokieltojen valvontaa on lisättävä.

* Eläinsuojeluviranomaisille tulee määrätä selvilläolo-, seuranta- ja ilmoitusvelvollisuus (toinen toisilleen) valvonta-alueen eläintenpitokieltoon tuomituista henkilöistä ja kaikista muista silmälläpidettävistä toimijoista. Jälkimmäisiin lukeutuvat kaikki kaupallista ja/tai laajamittaista eläinten pitoa harjoittavat henkilöt ja kaikki yksityishenkilöt, joista on tehty ilmoituksia, joille on annettu huomautuksia ja/tai jotka on tuomittu vähintään eläinsuojelurikkomuksista. Jos eläintenpitokieltoon tuomittu muuttaa paikkakunnalta toiselle, viranomaisen tulee tiedottaa uuden kotipaikkakunnan eläinsuojeluviranomaisia asiasta.

* Suurten eläinyksiköiden omistajat on velvoitettava varautumaan sähkökatkoksiin riittävän tehokkailla varavoimajärjestelmillä.

* Palohälytysjärjestelmä on säädettävä pakolliseksi eläintiloissa.

* Eläinten pitäminen jatkuvasti verkko- tai ritiläpohjalla on kiellettävä. Kaikille eläimille on taattava sellainen pitopaikka, jonka pohja on suurimmaksi osaksi kiinteä.

* Kaikilla eläimillä on oltava kuivitettu, pehmeä ja tilava alusta.

* Eläimet on pidettävä lajinomaisissa ryhmissä. Laumaeläimen pitäminen yksin on kiellettävä.

* Kaikille eläimille on taattava mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Kaikille eläimille on tarjottava myös lajinomaisia virikkeitä.

* Emakoiden porsitushäkit on kiellettävä lailla.

* Jokaiselle eläimelle pitää tarjota elinolosuhteet, joihin tulee päivänvaloa, joissa eläimen on mahdollista liikkua vapaasti ja joista eläin pääsee riittävän usein ulos.

* Turkistarhaus on kiellettävä lailla. Samalle eläinlajille ei saa laissa myöskään määritellä erilaisia pitovaatimuksia (vertaa kettu eläintarhassa ja turkistarhalla).

* Taloudellisten syiden takia tehdyt pitkät eläinkuljetukset on kiellettävä. Tällaisia ovat esimerkiksi aluetukipolitiikan takia Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä ajettavat kuljetukset, joissa eläimiä siirretään paikasta toiseen lihotettaviksi ja teurastettaviksi.

* Eläinten pito-olosuhteista/hyvinvoinnin tasosta pitää saada merkintä kaikkiin eläinperäisiin tuotteisiin.

* Kaikkien eläinten käyttö sirkuksissa tulee kieltää.

* Kaupallisten koirakoulujen toiminta pitää saattaa luvanvaraiseksi ja tarkemmin säädettävien kriteerien mukaiseksi. Tällä hetkellä koirakouluja ei valvota ja alalla toimii myös epäasiallisia koirakouluja, jotka ovat kursseillaan ohjeistaneet oppilailleen epäeettisiä koulutusmetodeja.

* Eläinten jälkeläisiä ei saa erottaa emoistaan liian varhain. Lakiin on kirjattava tuotantoeläimiä koskevat vähimmäisajat emon ja jälkeläisen vierihoidolle. Myös lemmikkieläimille on säädettävä sellainen luovutusikäraja, joka ei vahingoita eläimen kehitystä. Esimerkiksi koiran saa vieroittaa emosta aikaisintaan 7-8 viikon ikäisenä, kissan 12-viikkoisena.

* Naaraan astutukselle on asetettava vuosittainen maksimikiintiö. Esimerkiksi yhden vuoden aikana kaksi pentuetta saanutta narttukoiraa ei saa astuttaa seuraavan vuoden (12 kuukautta) aikana. .

* Mitään eläintä ei saa astuttaa liian varhain. Esimerkiksi narttukoiran saa astuttaa aikaisintaan toisesta juoksusta ja aikaisintaan 18 kuukauden ikäisenä. Koirien ja kissojen pakkoastutus on kiellettävä.

* Suomeen kaupallisessa tarkoituksessa maahantuotujen kissan- ja koiranpentujen tulee olla vähintään 3–4 kuukauden ikäisiä.

* Lakiin on kirjattava, että koirien ja kissojen ammattimaiset, kaupalliset kasvattajat saavat harjoittaa maksimissaan kahden eri rodun kasvattamista. Myös kasvattajan käyttämille siitosnarttujen määrälle on asetettava raja.

* Korostetun pelkoaggressiivisia tai provosoimattomissa tilanteissa tai koiralle tavallisissa tilanteissa aggressiivisesti käyttäytyviä koiria ei saa käyttää jalostukseen. Määräysten rikkomisesta on säädettävä sanktiot.

* Jalostuksessa ei saa käyttää koiria, jotka eivät pysty lisääntymään luonnollisesti tai jotka ovat joutuneet yhdessä aikaisemmassa synnytyksessä keisarinleikkaukseen.

* Taloyhtiöiden rakennusmääräyksiä on muutettava siten, että parveke- ja ikkunaverkkojen asentaminen on sallittua ja kissanomistajat voivat näin taata lemmikkiensä turvallisuuden.

* Koiraa saa säilyttää asuinhuoneistossa laissa määriteltyjä mittoja pienemmässä häkissä ainoastaan sairauden vuoksi ja /tai eläinlääkärin määräyksestä.

* Kaikilla ulkona pidettävillä eläimillä on oltava kunnollinen säänsuoja. Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain siihen soveltuvia rotuja/yksilöitä, joista on laadittava rotulista. Esimerkiksi koiraroduista arktisia rotuja voi pitää ympäri vuoden ulkona. Laissa on myös tarkemmin määriteltävä aikaraja (esim. 8–10 tuntia), jonka ylittyessä eläimen katsotaan asuvan ulkona ja sille on rakennettava säänsuoja.

* Eläinten yllyttäminen toistensa kimppuun ja niiden taisteluttaminen, kasvattaminen, kouluttaminen ja myyminen taistelutarkoituksiin niin koti- kuin ulkomaille on kiellettävä ja ko. teot on laissa luokiteltava törkeiksi eläinsuojelurikoksiksi.

* Kaikkien lemmikkieläinten pitäminen kytkettynä muuten kuin väliaikaisesti on kiellettävä.

* Koiraa ei saa sisätiloissa pitää kytkettynä lainkaan.

* Kaikki sellaiset eläinten kiinnipitoon tai käsittelyyn tarkoitetut laitteet (esim. sähkö-, impulssi- ja piikkipannat, sähköaidat), jotka aiheuttavat eläimille kipua, tuskaa ja pelkoa, on kiellettävä.

* Kaikkien eläinlajien pitopaikkojen pinta-alojen vähimmäismittoja on kasvatettava reippaasti nykyisistä.

* Terveen lemmikkieläimen lopettaminen on säädettävä laittomaksi.

* Pentutehtailu ja -trokaus on saatava kuriin tehostamalla pentujen maahantuonnin, välittäjien ja myynti-ilmoitusten erityisvalvontaa. Pentukaupan ja maahantuonnin kitkemiseksi on käytettävä kaikkia EU-lainsäädännön sallimia keinoja.

HESY varaa mahdollisuuden täydentää myöhemmin lausuntoaan.

Helsingissä 13.2.2012

Hannele Luukkainen
puheenjohtaja
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry