ANDE-KOIRAN TARINA

Ande-poika päätyi HESY:lle muutama vuosi sitten kaupungin eläinlääkärin huostaanottamana. Ande oli jätetty asuntoon omistajan muutettua sieltä pois. Kukaan ei tiennyt tarkasti kuinka kauan koiraparka oli siellä ollut.

Ensimmäinen kohtaamiseni koiran kanssa sai silmät kostumaan: koira oli todella huonossa kunnossa, se roikotti päätään sen näköisenä, että se odotti kuolemaa. Luultavasti se ei olisi enää kauan elänytkään ilman ruokaa ja huolenpitoa. Painoa sillä raukalla oli vaivaiset 34 kiloa, korvat olivat pahasti tulehtuneet, karvapeite oli hyvin, hyvin ohut, iho oli rikki monesta kohtaa ja koirasta lähtevä haju oli kamala.

Silitin Andea todella varovasti, sillä se näytti hauraalta, aivan siltä kuin se hajoaisi jos koskisin siihen. En tiennyt tulisiko siitä enää eläjää, mutta ensimmäisen ruoka-annoksen saatuaan sen silmiin syttyi pieni pilkahdus. Se söi hirveällä vauhdilla kipponsa tyhjäksi ja odotti lisää. Ruokaa se tulikin saamaan: alkuun 7 kertaa päivässä hyvin pieninä annoksina. Koskaan se ei jättänyt murustakaan kippoon.

Ensimmäisinä päivinä Ande ei jaksanut lähteä kävelemään, vaan kannoin sen pihalle haistelemaan ulkoilmaa, joka ei sitä kiinnostanut - se oli edelleenkin pää alhaalla näyttäen siltä, ettei sitä mikään voisi enää kiinnostaa. Eipä mennyt montakaan päivää, kun se nosti ensimmäisen kerran päänsä ylös ja haisteli luonnon tuoksuja. Se voimistui silmissä. Painoakin alkoi pikkuhiljaa tulla lisää ja pesullakin käytiin monet kerrat ennen kuin se kamala lemu poistui kokonaan.

Kun Andelle oli löydetty sopiva ruokavalio, sen korvat oli saatu kuntoon, sillä oli painoa kertynyt riittävästi ja se oli oppinut sisäsiistiksi, alkoi kodin etsintä. Monista kyselyistä löytyikin se oikea perhe, joka oli juuri sopiva Andelle.

Tällä hetkellä 56-kiloinen pikkupoika viettää varmasti elämänsä parasta aikaa asuen järven rannalla äipän, iskän, Milla-rottweilerin ja kahden kisun, Minnin ja Hipsun kanssa. Anden ruokahalu on edelleen pohjaton, mistä kertovat silloin tällöin omin luvin avatut ruokapaketit. Ulos se ei halua mennä mikäli sataa - on Herra hieman hienostunut. Se rakastaa maata omalla sohvallaan ja olla ihailun kohteena. Kukapa sitä ei ihailisi, on se melkoinen selviytyjä!

eläintenhoitaja Anette Kare